Säästäminen teki minusta pihin

Ei hävinnyt nauttiminen. Osa elämän nautintoa on myös taloudellinen turvallisuus ja tieto siitä, että on varaa johonkin, vaikka sitä ei välttämättä mene ostamaan. Oli sitten kyse "hienosta" autosta tai lomatkasta.
Mutta sinällään tunnistan tuon asian. Tosin vaurauden kasvaessa huomaa myös sellaisen kivan asian, että vaikka rahaa käyttää, niin se ei oikeastaan vähene ollenkaan.
Sellainen ero meillä taitaa olla, että vaikka itsekin laitan periaatteessa kaiken rahan sijoituksiin, niin koska välillä tulee kotiutettua voittoja, niin tilillä käy välillä kymmeniä tuhansia euroja rahaa ja siinä voi mennä pitkäkin tovi ennen kuin ne löytävät uuden kohteen. Varsinkin näin laskevassa markkinassa. Siinä välissä voi käyttää ihan huomaamatta jokusen tonnin lomaan, eikä sen rahan katoamista pitkässä juoksussa edes huomaa.

Siinä mielessä teki minustakin 'pihin', että kun aloin rahastosäästämään, autoilu on mulla mennyt sillä periaatteellä että halvalla pitää päästä. Auto on niin järjetön rahan viejä ja uudet autot kalliita, että olen laittanut rahani mielummin rahastoihin. Mieluiten olisin ilman autoa, mutta sitä tarvitsee työssä. Siis vanha pienikulutuksinen auto on minulla käytössä, vaikka varallisuuden perusteella pitäisi kai olla uudempi. Ostan uuden sitten kun on aikanut kunnolla kertyä massia.