muuttaa tilannetta paremmaksi. Toisen osapuolen olisi pitänyt ottaa yhteyttä tekstiviestillä jo noin neljä vuotta sitten, koska kyse oli auttamisesta molemminpuolisesti. Jos hetkenkin ajattelen olevani samassa tilassa hänen kanssaan, ahdistun niin paljon että joskus jopa ajattelen käveleväni mieluummin päin punaisia valoja. Kyse on monesta vaikeasta vuodesta johtuva posttraumaattinen häiriö. Samanlaisia oireita oli myös aikaisempaan vastaavaan tilanteeseen liittyen. Molemmissa tapauksissa oli liikaa ihmisiä mukana liian kauan ja tuntui siltä ettei voinut vapaasti edes hengittää, kun koko ajan painettiin päälle sillä monenlaisella kertomisella aina ja joka päivä! Sen lisäksi tavallaan pakotettiin pysymään kotona, vaikka työntekeminen olisi ollut välttämätöntä. En voinut näin huonosti edes avioeron yhteydessä, kuin niihin kahteen ns. tapaukseen liittyen tapahtui.
Mikään ei voi enää
Anonyymi-ap
1118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertomista ei saa enää olla missään, koska se vain pahentaa stressihäiriötä. Todella syvästi järkyttävää joutua kokemaan sitä yhä joka päivä.