Jos ajatellaan

Anonyymi-ap kirjoitti:

sitä miten kaikki aikoinaan aloitettiin se alkoi mennä jo heti silloin pieleen. Kun erityispiirteinen ihminen asetetaan jo heti alussa sellaiseen tilanteeseen, ettei hän ymmärrä mitä hänen ympärillään tapahtuu ja miksi. Elämästä tuli pysyvästi ahdistava paikka, koska kukaan ei koskaan selittänyt mitä tapahtui ja miksi. Jossain vaiheessa ymmärsit, mutta silloin olit jo niin vaurioitunut ja tunsit vain silkkaa kauhua kaikesta kokemastasi. Kyseessä oli todella monet vuodet sellaista elämää ja siksi sinusta tuli jotenkin tunteeton, koska elämä oli vain selviytymistä jotenkin päivästä toiseen. Ahdistusta lisäsi se, että sinulta vietiin toistuvasti myöa asumisrauha ja siksi yritit löytää sellaiseen asunnon missä sinulla olisi rauhallaista asua, mutta niin ei käynyt. Kun ihminen on hyvin rikki, mieleen voi tulla kauheita ajatuksia. Kävisikö lopulta niin, että jos sitä täysin turhaa esitystä ei lopeteta, sinä tulet niin surulliseksi ja vihaiseksi, että ainoa keino selvitä siitä on vahingoittaa ns. syyllistä osapuolta henkisesti, tai jopa jollain tavalla fyysisesti, jotta vihdoinkin muut ymmärtäisivät kuinka vaikeasta tilanteesta on ollut kyse vuosien ajan. Kun mikään muu ei tuntunut auttavan, jotta kaikenlainen kertominen loppuisi. Enää ei ole minkäänlaista sietokykyä kokea sitä mikä on aiheuttanut elämän kamalinta stressiä. Yrittäkää vihdoinkan asettua kärsivän ihmisen asemaan. Toisen kärsivän asemaan olette asettuneet kauan. Miten mitataan tuskan määrää?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä