Mielenterveyshoidon sokeat pisteet

Kai se voi toimeentuloa edistääkin jos hullun paperit saa, mielenterveyssyistä jäädään eläkkeelle harva se päivä, toki se sitten varmaan edellyttää tuon systeemin rattaissa pyöriskelyä, jostainhan näiden arvon päätohtorienkin on palkkansa saatava. Ellei heittäydy sitten toivottomaksi tapaukseksi. Se ei varmaan ole vaikeaa. Se tahtoo tuo pääkoppa sekoittua liiasta penkomisestakin toki.

Niin tai epämääräisten diagnoosien kirjaaminen potilaan papereihin mitkä ei välttämättä ole totta ja vaikuttaa potilaan kohteluun ja omiin käsityksiin itsestä negatiivisesti, mahdollisesti myös toimien taakkana lääkärillä käydessä, töissä käydessä, tai vakuutusta tai adoptiota tulevaisuudessa harkitessa. Tai lääkehaittojen vaikutukset henkiseen vointiin jotka voi olla pitkäkestoisia ja hyvinvointia heikentäviä muta katsotaan yleensä vaan sivujuonteena ihmisen tarinassa missä mt-ongelma tärkein. Epäkohtia on järjettömästi.

Mielenterveyspalvelujen hoito on pirstaloitunutta.Asiakasta pompotellaan luukulta luukulle.Joko tuputetaan kaikkea turhaa apua tai jätetään oman onnen nojaan.Hoito pitäisi olla kokonaisvaltaista asiakasta auttavaa josta tulee myös hyviä tuloksia eikä niin että kierretään kehää ja tuhlataan resursseja.Läheisenä on pitänyt puuttua ja vaatia oikeaa hoitoa vaikka ammattilaisten tässä olisi pitänyt ottaa koppia.

Hirveen paljon keskitytään oikean diagnoosin etsimiseen että voitaisiin tarjota oikeaa hoitoa. Se oikea hoito voi todellisuudessa olla harmillista, terveydelle haitallista ja jonkun haitallisena kokemaa., Ja koko diagnoosin etsintäprosessi voi olla kuluttavaa ja triggeröivää.

PItäisi enemmän keksittyä siihen mitä ihmiselle on sattunut sen sijaan mikä hänessä on vialla (trauma-informed care). Ihmistä pystyttäisiin tukemaan ilman niin suurta hänen niputtamistaan johonkin.

Uskon että täällä Suomenmaassa hoidetaan myös asioita, jotka kumpuaa yhteiskunnasta yksilön aivokemiallisina vikoina ja mielenterveyden ongelmina. Köyhyyden ja epätasa-arvon vaikutukset psyykeeseen, sen vaikutukste psyykeeseen kun ei sovi siihen ihannekategoriaan joka rekrytoidaan töihin näin muiden muassa.

Olen hieman yli kuuskymppinen ja olen ajatellut myös näitä asioita melkolailla ... ja sen voin sanoa, että olen käytännössä täysin samaa mieltä aloittajan kanssa ts. aivan kuin ajatuksiani olisi "luettu" !

Olisi paljon muutakin sanottavaa, mutta en nyt tällä erää jaksa enempää kirjoitella, sillä olen sen verran väsynyt, että täytyy alkaa nukkumaan.

Olet oikeassa. Terapioilla ei pystytä ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Suurin osa psykoosi sairauksista, ja narsismeista on terapian avun ulottumattomissa.

Terapia on framilla kuitenkin siksi, että helposti saatavilla ja nopeilla ratkaisukeskeisillä terapioilla yritetään estää tilanteen eskaloituminen ja kroonistuminen. Eli käytännössä pitkät sairaslomat ja lääkekuurit.

Edellämainitun lisäksi terapiatakuulla olisi ollut vaikutuksia myös jo pidempään ongelmien kanssa painiskeille. Esimerkiksi terveydentilan vakiintuessa, mahdollisuus kohti täsmätyökykyiseksi.

ITse en hirveän kateellinen olisi vaikka terapiat saataisiin toimimaan, ellei sitten ihan aidosti tykkää niistä lääkkeistä.

Mitä taas kirjaamisen hyötyihin tulee, niin eiköhän ne löydy wikipediasta.

Mitä työhön, ja täsmätyökykyyn tulee, niin suosittelen vaihtamaan asiantuntijoita joita seuraat. Esimerkiksi STM ja THL:n stradegioissa seisoo jo selvästi se että sinulla on oikeus työhön.

Sillä puolella suurimmat ongelmat ovat lainsäädäntö ja tietenkin vanhat asenteet. Mutta nythän on vaalit tulossa, eikun äänestämään valveutuneempia edustajia.