Alempana heräsi keskustelua jossa pyydettiin vielä lisää Lutherin tekstiä josta kävisi ilmi hänen opetuksensa jossa hän opettaa että esim. uskoon voi tulla lukemalla ja että ylipäätään Jumalan kanssa voidaan suoraan asioida ja saada synnit rukouksessa anteeksi suoraan Jumalalta, kuten Jeesuskin Isämeitässä opettaa.
Huomatkaa, ettei Luther (enkä tietenkään minäkään!) halveksi rippiä ja äänellistä päästöä, mutta se eo ole AINOA tapa saada syntejä anteeksi, vaan myös suoraan Jumalalle voi tunnustaa syntinsä ja saada ne anteeksi, näin siis Luther opettaa ja tässä todisteet siitä että niin opettaa (aiempien lisäksi)
********************************************
LUTHER, Kirkkopostilla, toinen osa :
"Toiseksi meidän pitää puhua samaan tapaan ripistäkin. Ensiksi kuitenkin on pidettävä muistissa, että Raamattu esittää kolmenlaista rippiä.
ENSIMMÄINEN TEHDÄÄN JUMALALLE:
Siitä Daavid profeetta puhuu 32. psalmissa (Ps. 32:5. jakeessa): »Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni', ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani". Niin ikään hän vähää ennen samassa paikassa sanoo: »Kun minä siitä vaikenin, niin minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä", toisin sanoen, Jumalan edessä kukaan ei voi kestää, ellei tuo tätä rippiä mukanansa, niinkuin 130. psalmi (Ps. 130:4. jae) sanoo: »Sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin», toisin sanoen: Sen, joka mielii esiintyä sinun edessäsi, esiintyköön siten, että rippi lähtee sydämestä ja siinä ripissä sanoo: Herra, ellet sinä ole laupias, minä olen hukassa, lienen muutoin kuinka hurskas tahansa. Näin kaikkien pyhien täytyy tunnustaa, niinkuin edellämainitussa psalmissa sanotaankin: »Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan». Tämä rippi siis opettaa meille, että me kaikki olemme samanlaisia pahantekijöitä ja syntisiä. Sanotaankin: Jos on yksikin hurskas, olemme kaikki hurskaita. Jos jollakulla on erikoinen armo, kiittäköön Jumalaa siitä, älköönkä ylvästelkö; jos ken lankesi syntiin, sen sai aikaan hänen lihansa ja verensä. Kukaan ei ole langennut niin syvään, ettei joku toinen, joka nyt seisoo, voi langeta vieläkin syvemmälle. Mikäli siis meistä tällaisinamme on kysymys, ei meidän joukossamme ole mitään erotusta; Jumalan armo ainoastaan tekee erotuksen.
Tämä rippi on niin välttämätön, ettei se saa lakata silmänräpäykseksikään: kristityn koko elämä olkoon jatkuvaa rippiä siinä mielessä, että hän lakkaamatta ylistää Jumalan armoa ja panee elämänsä häpeänalaiseksi Jumalan silmissä. Mutta jos minä rakennan jotakin hyvää tekoa tai hyvää elämää, ei jää tulematta hänen tuomionsa, joka ei voi sietää mitään sellaista, ja sen edessä kukaan ei voi kestää. Tämä rippi on siis tehtävä siten, että tuomitset itsesi kadotukseen, kuoleman ja helvetin tulen ansainneeksi; näin sinä ehdätät Jumalan edelle: hän ei voi sinua tuomita eikä kadottaa, vaan hänen täytyy olla sinulle armollinen. Tästä ripistä emme kuitenkaan nyt puhu.
---------------------------------
"TOINEN RIPPI TEHDÄÄN LÄHIMMÄISELLEMME:
Se on rakkauden rippi, — edellinen on uskon rippi. Tästä on kirjoitettu Jaakobin Kirjeessä (Jaak. 5:16) "Tunnustakaa toisillenne syntinne". Tämä rippi on seuraava: Jos ken on tehnyt lähimmäisellensä vääryyttä, on hänen se tälle tunnustettava, niinkuin Kristus Matteuksen Evankeliumin 5. luvussa (Matt. 5:23. ja s. jakeessa) sanoo: "Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitaveljesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä" jne. Tässä Kristus osoittaa vaatimuksensa puolin ja toisin: sen, joka on toista loukannut, on pyydettävä anteeksi, ja sen, jolta pyydetään anteeksi, on toiselle annettava anteeksi. Tämäkin rippi on välttämätön ja käskynalainen niinkuin edellinenkin; Jumala ei nimittäin tahdo olla armollinen eikä antaa syntejä anteeksi kenellekään, joka ei anna anteeksi lähimmäisellensä. Uskokaan ei saata olla aito, ellei se kanna sellaista hedelmää, että antaa anteeksi lähimmäiselle ja pyytää anteeksi; muutoin ihmisen ei sovi lähestyä Jumalaa. Ellei tätä hedelmää ole, ei ole usko eikä ensimmäinen rippikään oikea.
--------------------------------------
KOLMAS ON SE, MINKÄ PAAVI ON MÄÄRÄNNYT; SE TEHDÄÄN SALAISESTI PAPILLE:
Jumala ei ole sitä määrännyt, vaan paavi on ihmiset siihen pakottanut. Lisäksi hän on siinä määrin eritellyt ja luokitellut synnit, ettei kukaan sellaista jaksa kestää. Täten on omiatuntoja surkealla tavalla hätyytetty ja kidutettu. Tästä asiasta me sanomme seuraavaa: Jumala ei pakota sinua uskossa ripittäytymään itsellensä eikä rakkaudessa lähimmäiselle, ellet tahdo tulla autuaaksi eli omistaa hänen armoansa; hän ei myöskään tahdo, että menet (ripille), mutta menet haluttomasti ja vastenmielisesti, vaan hän tahtoo, että teet sen itsestäsi, rakkaudesta ja halulla, sydämestäsi. Hän ei myöskään pakota sinua tekemään salarippiä papille, ellei sinulla itselläsi ole siihen halua ja ellet ano synninpäästöä. Tästä paavi ei ole mitään välittänyt, vaan hän on menetellyt tässä asiassa aivan kuin se kuuluisi maallisen hallinnan piiriin, jossa on toteutettava pakkoa: hän ei ole huolinut siitä, tehdäänkö rippi halulla vaiko haluttomasti, vaan hän on päätä pahkaa määrännyt, että sitä, joka tuona aikana ei mene ripille, ei saa haudata hautausmaahan. Mutta Jumala ei huoli siitä, teetkö sen vai jätät tekemättä, vaan siitä, että teet sen haluisasti. Ellet niin tee, on parempi, että jätät sen tekemättä. Jumalan tykö ei nimittäin kukaan voi tulla, ellei tule halusta ja vapaaehtoisesti. Kukaan siis ei voi sinua pakottaa. Jos teet sen käskyn tähden, ollaksesi paaville kuuliainen, teet väärin. Ja kuitenkin on koko maailmassa sellainen tapa, että kaikki rientävät ehtoolliselle vain sen tähden, että niin on käsky. Tuota aikaa nimitetäänkin täydellä syyllä kärsimysviikoksi, koska silloin tuotetaan omilletunnoille kärsimyksiä ja niitä piinataan, voi kuitenkin, sielujen vahingoksi ja turmioksi; sitäpaitsi tuotetaan Kristukselle paljon enemmän häpeää ja kärsimyksiä, kuin silloin, kun hän ristillä riippui. Kohottakaamme siis kätemme Jumalan kiitokseen, hän kun on meille antanut tällaisen valkeuden! Vaikka nimittäin emme paljon hedelmää kannakaan emmekä itseämme paranna, meillä kuitenkin on oikea käsitys. Kaiken kaikkiaan: on paljon parempi pysyä poissa ripiltä ja ehtoolliselta kuin mennä sinne haluttomalla mielellä; jääväthän edes omattunnot piinaamattomiksi.
************************************************
Lisäksi laitan tähän Lutherin kir´jasesta, "Miten Jumala uudistaa kirkkoa (Invocavit-saarnat) (SLEY-kustannut) -erittäin selvän ja hyvän pätkän:
" Toiseksi on sellainen rippi tarpeen, >>jolloin menemme johonkin kolkkaan yksin Jumalan eteen ripittäytymään
Huomatkaa, ettei Luther (enkä tietenkään minäkään!) halveksi rippiä ja äänellistä päästöä, mutta se eo ole AINOA tapa saada syntejä anteeksi, vaan myös suoraan Jumalalle voi tunnustaa syntinsä ja saada ne anteeksi, näin siis Luther opettaa ja tässä todisteet siitä että niin opettaa (aiempien lisäksi)
********************************************
LUTHER, Kirkkopostilla, toinen osa :
"Toiseksi meidän pitää puhua samaan tapaan ripistäkin. Ensiksi kuitenkin on pidettävä muistissa, että Raamattu esittää kolmenlaista rippiä.
ENSIMMÄINEN TEHDÄÄN JUMALALLE:
Siitä Daavid profeetta puhuu 32. psalmissa (Ps. 32:5. jakeessa): »Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni', ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani". Niin ikään hän vähää ennen samassa paikassa sanoo: »Kun minä siitä vaikenin, niin minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä", toisin sanoen, Jumalan edessä kukaan ei voi kestää, ellei tuo tätä rippiä mukanansa, niinkuin 130. psalmi (Ps. 130:4. jae) sanoo: »Sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin», toisin sanoen: Sen, joka mielii esiintyä sinun edessäsi, esiintyköön siten, että rippi lähtee sydämestä ja siinä ripissä sanoo: Herra, ellet sinä ole laupias, minä olen hukassa, lienen muutoin kuinka hurskas tahansa. Näin kaikkien pyhien täytyy tunnustaa, niinkuin edellämainitussa psalmissa sanotaankin: »Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan». Tämä rippi siis opettaa meille, että me kaikki olemme samanlaisia pahantekijöitä ja syntisiä. Sanotaankin: Jos on yksikin hurskas, olemme kaikki hurskaita. Jos jollakulla on erikoinen armo, kiittäköön Jumalaa siitä, älköönkä ylvästelkö; jos ken lankesi syntiin, sen sai aikaan hänen lihansa ja verensä. Kukaan ei ole langennut niin syvään, ettei joku toinen, joka nyt seisoo, voi langeta vieläkin syvemmälle. Mikäli siis meistä tällaisinamme on kysymys, ei meidän joukossamme ole mitään erotusta; Jumalan armo ainoastaan tekee erotuksen.
Tämä rippi on niin välttämätön, ettei se saa lakata silmänräpäykseksikään: kristityn koko elämä olkoon jatkuvaa rippiä siinä mielessä, että hän lakkaamatta ylistää Jumalan armoa ja panee elämänsä häpeänalaiseksi Jumalan silmissä. Mutta jos minä rakennan jotakin hyvää tekoa tai hyvää elämää, ei jää tulematta hänen tuomionsa, joka ei voi sietää mitään sellaista, ja sen edessä kukaan ei voi kestää. Tämä rippi on siis tehtävä siten, että tuomitset itsesi kadotukseen, kuoleman ja helvetin tulen ansainneeksi; näin sinä ehdätät Jumalan edelle: hän ei voi sinua tuomita eikä kadottaa, vaan hänen täytyy olla sinulle armollinen. Tästä ripistä emme kuitenkaan nyt puhu.
---------------------------------
"TOINEN RIPPI TEHDÄÄN LÄHIMMÄISELLEMME:
Se on rakkauden rippi, — edellinen on uskon rippi. Tästä on kirjoitettu Jaakobin Kirjeessä (Jaak. 5:16) "Tunnustakaa toisillenne syntinne". Tämä rippi on seuraava: Jos ken on tehnyt lähimmäisellensä vääryyttä, on hänen se tälle tunnustettava, niinkuin Kristus Matteuksen Evankeliumin 5. luvussa (Matt. 5:23. ja s. jakeessa) sanoo: "Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitaveljesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä" jne. Tässä Kristus osoittaa vaatimuksensa puolin ja toisin: sen, joka on toista loukannut, on pyydettävä anteeksi, ja sen, jolta pyydetään anteeksi, on toiselle annettava anteeksi. Tämäkin rippi on välttämätön ja käskynalainen niinkuin edellinenkin; Jumala ei nimittäin tahdo olla armollinen eikä antaa syntejä anteeksi kenellekään, joka ei anna anteeksi lähimmäisellensä. Uskokaan ei saata olla aito, ellei se kanna sellaista hedelmää, että antaa anteeksi lähimmäiselle ja pyytää anteeksi; muutoin ihmisen ei sovi lähestyä Jumalaa. Ellei tätä hedelmää ole, ei ole usko eikä ensimmäinen rippikään oikea.
--------------------------------------
KOLMAS ON SE, MINKÄ PAAVI ON MÄÄRÄNNYT; SE TEHDÄÄN SALAISESTI PAPILLE:
Jumala ei ole sitä määrännyt, vaan paavi on ihmiset siihen pakottanut. Lisäksi hän on siinä määrin eritellyt ja luokitellut synnit, ettei kukaan sellaista jaksa kestää. Täten on omiatuntoja surkealla tavalla hätyytetty ja kidutettu. Tästä asiasta me sanomme seuraavaa: Jumala ei pakota sinua uskossa ripittäytymään itsellensä eikä rakkaudessa lähimmäiselle, ellet tahdo tulla autuaaksi eli omistaa hänen armoansa; hän ei myöskään tahdo, että menet (ripille), mutta menet haluttomasti ja vastenmielisesti, vaan hän tahtoo, että teet sen itsestäsi, rakkaudesta ja halulla, sydämestäsi. Hän ei myöskään pakota sinua tekemään salarippiä papille, ellei sinulla itselläsi ole siihen halua ja ellet ano synninpäästöä. Tästä paavi ei ole mitään välittänyt, vaan hän on menetellyt tässä asiassa aivan kuin se kuuluisi maallisen hallinnan piiriin, jossa on toteutettava pakkoa: hän ei ole huolinut siitä, tehdäänkö rippi halulla vaiko haluttomasti, vaan hän on päätä pahkaa määrännyt, että sitä, joka tuona aikana ei mene ripille, ei saa haudata hautausmaahan. Mutta Jumala ei huoli siitä, teetkö sen vai jätät tekemättä, vaan siitä, että teet sen haluisasti. Ellet niin tee, on parempi, että jätät sen tekemättä. Jumalan tykö ei nimittäin kukaan voi tulla, ellei tule halusta ja vapaaehtoisesti. Kukaan siis ei voi sinua pakottaa. Jos teet sen käskyn tähden, ollaksesi paaville kuuliainen, teet väärin. Ja kuitenkin on koko maailmassa sellainen tapa, että kaikki rientävät ehtoolliselle vain sen tähden, että niin on käsky. Tuota aikaa nimitetäänkin täydellä syyllä kärsimysviikoksi, koska silloin tuotetaan omilletunnoille kärsimyksiä ja niitä piinataan, voi kuitenkin, sielujen vahingoksi ja turmioksi; sitäpaitsi tuotetaan Kristukselle paljon enemmän häpeää ja kärsimyksiä, kuin silloin, kun hän ristillä riippui. Kohottakaamme siis kätemme Jumalan kiitokseen, hän kun on meille antanut tällaisen valkeuden! Vaikka nimittäin emme paljon hedelmää kannakaan emmekä itseämme paranna, meillä kuitenkin on oikea käsitys. Kaiken kaikkiaan: on paljon parempi pysyä poissa ripiltä ja ehtoolliselta kuin mennä sinne haluttomalla mielellä; jääväthän edes omattunnot piinaamattomiksi.
************************************************
Lisäksi laitan tähän Lutherin kir´jasesta, "Miten Jumala uudistaa kirkkoa (Invocavit-saarnat) (SLEY-kustannut) -erittäin selvän ja hyvän pätkän:
" Toiseksi on sellainen rippi tarpeen, >>jolloin menemme johonkin kolkkaan yksin Jumalan eteen ripittäytymään
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Toiseksi on sellainen rippi tarpeen,jolloin menemme johonkin kolkkaan yksin Jumalan eteen ripittäytymään ja tyhjentämään sydämemme kaikista rikoksista."
Tähän sydämen tuntoo Jumala vastaa seurakunnassaan evankeliumin kautta. Jumalanlapsen jokapäiväiseen vaellukseen kuuluu, että hän "nojaa matkasauvaan". Sen tähden hänen sydämensä kaipaa kuulla evankeliumin siunausta.
Luther oli viisas mies.
>>
"Toiseksi on sellainen rippi tarpeen,jolloin menemme johonkin kolkkaan yksin Jumalan eteen ripittäytymään ja tyhjentämään sydämemme kaikista rikoksista."
Tähän sydämen tuntoo Jumala vastaa seurakunnassaan evankeliumin kautta. Jumalanlapsen jokapäiväiseen vaellukseen kuuluu, että hän "nojaa matkasauvaan". Sen tähden hänen sydämensä kaipaa kuulla evankeliumin siunausta.
>>
Eli tarkoituksesi on sanoa seuraavaa:
On tarpeen mennä YKSIN JUMALAN ETEEN
= Mennä seuroihin ihmisten keskelle ihmisten eteen???
Malliesimerkki usein kauhistelemistani vl-aivopesun jäljistä! On täysin käsittämätöntä, miten voidaan saada ihminen niin sekaisin, että joku voi kirkkain silmin vääntää jokin asia täysin päälaelleen ja vain todeta että niinhän se on kun tuossa lukee musta, niin se tarkoittaa valkoinen... :-o
Entisenä vl-ihmisenä tiedät mitä tarkoitan.
Näin ajattelen.
>>
Entisenä vl-ihmisenä tiedät mitä tarkoitan.
Näin ajattelen.
>>
Tämä on niin käsittämätöntä etten voi tietää, mutta arvelen että kysymys on vl:ien harhaopista, jossa he kuvittelevat ettei Jumalan sanassaan lupaama armahdus olisikaan voimassa ilman heidän siunaustaan. Tähän harhaan sitten haetaan tukea vaikkapa sitä vastaan sotivista Lutherin kirjoituksista, joista asia käännetään päälaelleen. Itse asiassa en ymmärrä sitä mitenkään päin koska mustan julistaminen valkoiseksi ei yksinkertaisesti toimi...
ps. Anteeksi karkeahko ilmaisutyylini, mutta olen aidosti ihmeissäni.
Luepa tuossa k.o. kappaleessa esimerkkinä oleva Daavidin lankeemus. 2 Sam 12 ja siihen liittyvät psalmit 32 ja 51.
>>
Luepa tuossa k.o. kappaleessa esimerkkinä oleva Daavidin lankeemus. 2 Sam 12 ja siihen liittyvät psalmit 32 ja 51.
>>
Hyviä kohtia:) Tuotahan koko kristinusko on. Jokaisessa kristillisessä liikkeessä kehoitetaan turvaamaan Herraan saadakseen syntinsä anteeksi ja lohdutetaan ja luvataan että synnit on annettu anteeksi:)
"Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole."
Psalmit 32:
"6 Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä."
"10 Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa."
Turvatkaamme siis rukouksella Jumalaan:)
se on:)
Daavidhan sai syntinsä anteeksi, kun Naatan häntä siunasi
2 Sam.12:13 "Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole."
1) Ensin tunnustetaan synnit. Luther opettaa Vähässä katekismuksessa, että Jumalalle meidän on tunnustettava kaikki syntimme, myös ne joita emme tiedä ja joita emme muista. Ihmisille meidän on tunnustettava vain itse tietämämme synnit.
2) Sen jälkeen uskovaisen saarnaama synninpäästö otetaan uskolla vastaan.
Ripissä Jumalalle ihminen tunnustaa kaikki syntinsä, mutta anteeksiantamuksen Jumala antaa vain lastensa kautta. En onnistu näkemään tuossa Lutherin opetuksessa kolmenlaisesta ripistä mitään ristiriitaa vl-opetuksen kanssa. Esimerkkinä käytetylle Daavidille Jumala antoi synnit anteeksi - palvelijansa Naatanin sovintosaarnassa.
Kun muistetaan, että Luther on teoksessa Avaimista todennut, ettei muuten syntejä annetakaan anteeksi kuin suullisessa sanassa, niin kuva alkaa selkiytyä. Sotketaan ihmisen TULO SYNNINTUNTOON ja TULO ELÄVÄÄN USKOON keskenään. Luultavasti Luther ei itse näitä kahta asiaa sotkenut, mutta hänen lukijansa ovat niin tehneet. Esim. körttiläiset vakuuttelevat, että tuntoihinsa tullut ihminen "on hyvällä paikalla" ilman vapauttavaa evankeliumia. Eräs körttiläisyydestä parannuksen tehnyt uskovainen sanoikin, että kuinka hän olisi voinut olla hyvällä paikalla, kun syntisairaus ja anteeksi saamattomat rikokset Jumalaa vastaan ahdistivat mieltä ja painoivat otsan kurttuun, eikä ollut mitään millä sairauden parantaa. Kun sai kuulla Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin, syntisi ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, pystyi taas iloitsemaan tästä elämästä Jumalan antamana lahjana.
ensinnäkin sekotat "uskoon tulemisen" ja ripin. Luterilaisen opetuksen mukaan rippi on uskovalle tarkoitettu armoetu. Tämä on yleinen sekaannusta aiheuttava asia: syntien anteeksi saaminen siinä vaiheessa kun saa sydämelleen elävän uskon ja toisaalta syntien anteeksi saaminen uskonelämän hoitamiseksi.
> Alempana heräsi keskustelua jossa pyydettiin vielä
> lisää Lutherin tekstiä josta kävisi ilmi hänen
> opetuksensa jossa hän opettaa että esim. uskoon
> voi tulla lukemalla ja että ylipäätään Jumalan
> kanssa voidaan suoraan asioida ja saada synnit
> rukouksessa anteeksi suoraan Jumalalta, kuten
> Jeesuskin Isämeitässä opettaa.
Toiseksi, otat Lutherin esittämästä kolmenlaisesta ripistä vain ensimmäisen ja sanot, että se riittää. Kuitenkin esimerkiksi 'rakkauden ripistä' sanotaan:
> Tämäkin rippi on välttämätön ja käskynalainen
> niinkuin edellinenkin; Jumala ei nimittäin tahdo
> olla armollinen eikä antaa syntejä anteeksi
> kenellekään, joka ei anna anteeksi
> lähimmäisellensä. Uskokaan ei saata olla aito,
> ellei se kanna sellaista hedelmää, että antaa
> anteeksi lähimmäiselle ja pyytää anteeksi;
> muutoin ihmisen ei sovi lähestyä Jumalaa. Ellei
> tätä hedelmää ole, ei ole usko eikä ensimmäinen
> rippikään oikea.
Loppuosa viittaa siihen, että, kuten sanottu, rippi on tarkoitettu uskovalle, samoin ehtoollinen.
> Kaiken kaikkiaan: on paljon parempi pysyä poissa
> ripiltä ja ehtoolliselta kuin mennä
> sinne haluttomalla mielellä; jääväthän edes
> omattunnot piinaamattomiksi.
Huomaa myös Lutherin sanat:
> Ellei tätä hedelmää ole, ei ole usko eikä
> ensimmäinen rippikään oikea.
siis ei ole USKO eikä ensimmäinen RIPPIKÄÄN oikea. Usko on ennen rippiä, eikä ilman uskoa ole ripistäkään hyötyä.
Ajatelkaa ihmiset, oletteko te kokonaan menneet Raamatun ulkopuolelle.
Ei syntien anteeksi antaminen ole kiinni ripittäytymisestä, vaan uskosta siihen, että
Isämme Jumala antaa synnit anteeksi.
Emmehän kykene edes kaikkia syntejä tietämään.
Kenties joillakin teistä on käsitys synnistä hämärtynyt, eihän se ole pelkkää tekemistä, vaan taipumus. Me olemme Jumalan edessä syntiset.
Saamme siis tehdä parannusta myös hyvyydestämme.
Ei Lutherin oppi ole mitään rippi-oppia, vaan oppia uskosta ja luottamuksesesta Jumalaan. Siinä ei ole tippaakaan työtä.
Mitä sitten on Isämeidän rukous. Teettekö te Jeesuksen opetuksenkin tyhjäksi, eikö siinä pyydetä anteeksi, eikö myös ole kehoitettu se uskomaan todeksi,