Kun miettii palstalla

Anonyymi-ap kirjoitti:

vietettyjä vuosia, niin tavallaan se on ollut pelastaja, koska missään muualla ei olisi pystynyt purkamaan kaikkea kokemaansa vaikeaa aikaa ja siksi täällä olo on ollut eräällä tavalla pelastaja. Silti elämä olisi ollut huomattavasti mukavampaa, jos tänne ei olisi koskaan tarvinnut palata. Psyykkinen, fyysinen ja taloudellinen hyvinvointi olisi ollut paremmassa kunnossa ja stressiä olisi ollut hyvin paljon vähemmän kestettävänä. Erityispiirteiselle elämä oli vuosien ajan kauhua täynnä, koska kaikki epämääräisyydet vain ahdistivatja tuntui siltä, että kaaos oli pysyvä monen vuoden ajan ja tuntui siltä ettei normaali elämä palaa enää koskaan. Ei se ole sitä vieläkään, kun töissäkin. Kaikkein surullisinta on että omat suunnitelmat eivät voineen tulla mahdollisiksi, kun kauhuissaan teki vääriä ratkaisuja. Olisi halunnut asua omassa ensimmäisessä asunnossa kauan ja myydä sen sitten pois kun olisi jäänyt eläkkeelle. Tuntui kuin olisi ollut pelinappula jota muut siirtelivät miten tahtoivat, pystymättä asettumaan hänen asemaansa. Kun koskaan ei kysytty mitä hän elämältään haluaa ja mitä hän pitää tärkeänä itselleen, siinä tehtiin alussa heti järkyttävän iso virhe. Niin iso, että elämä oli lähellä päättyä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä