Pohjois-Savo Suomen sairain maakunta

Taitaa se tämä sinun teoria kertoa enempi sinusta, kuin Pohjois-Savosta.

Lääkärit pääsevät tällä tavalla helpommalla seuraamalla tietokantaan aiempien lääkäreiden potilaasta laittamia diagnooseja ja hoitajien tekemiä kirjauksia. Samoin kyseisten psykiatristen diagnoosin saaneita kohdellaan aina vain sen kyseisen diagnoosin kautta. Eli somaattisia sairauksia oireita ja sairauksia ei välttämättä tutkita ja hoideta ollenkaan. Vaikka oireiden taustalla saattaisikin olla somaattinen sairaus. Lääketieteessä olevat toimivat näin. Joko syynä, tai taustalla on asenteellisuus tiettyjä sairauksia potevia kohtaan, tai sitten se tehdään säästösyistä, eli resurssien puutteen takia. Kun potilaat lääkitään, tai "huumataan" zombeiksi, he eivät välttämättä ymmärrä, että heidän paha olonsa saattaa johtuakin lääkkeistä. Eli ne alkuperäiset ongelmien taustalla olevat syyt jäävät kokonaan selvittämättä ja lääkitysten myötä tuleekin sitten vain uusia niin psyykkisiä, kuin fyysisiä oireita.

Diagnosoinnit leimaavat ja lääkkeet tuhoavat ihmisen koko terveyden, hyvinvoinnin ja elämänkin.

Itselle kävi niin, että kroonisen unettomuuden takia jouduin aloittamaan neuroleptilääkityksen. Myös 1980-luvun loppupuolella sairastettu vaikea influenssa laukaisi parikymmentä vuotta myöhemmin ME/CFS: n, eli kroonisen väsymysoireyhtymän. Mutta sehän ei psykiatrisella puolella toimivia kiinnostanut pätkääkään. Samoin kuin ei potilaiden hyvinvointi ja jaksaminen ylipäätään kiinnosta heitä. Itse käytin neuroleptejä lähes 20 vuotta, kunnes tajusin, että ne lääkkeet aiheuttivat niin huonon olon, että sitä halusi paeta millä hyvänsä. Alkoholi tuotti edes vähäksi aikaa ns. hyvän ja euforisen olon. Mutta jäin sitten siihen koukkuun, useiksi vuosiksi.

Julkisella puolella ei ainakaan tarjota mitään traumaterapiaa, vaikka monen oireista kärsivän taustalla voi olla koulu, tai työpaikkakiusaamista, tai hyväksikäyttöä, ja väkivallan kohteeksi joutumista. Sen sijaan potilaita hoidetaan vain lääkkeillä ja diagnooseilla. Helpommalla päästäkseen.

Monikohan muuten tuolla alalla oleva ymmärtää lainkaan kyseisten lääkkeiden vaikutukset, niin somaattiseen, kuin neurologiseen toimintaan? Puhuttakaan vastuunkannosta, toiminnan eettisisyydestä ja moraalista.

Terv. kokemuksesta puhuen, en ole viestiketjun aloittaja

Neuropletit yleensä lamaavat ihmistä, aivotoimintaa, ja vaikuttavat mm. toimintakykyyn. Vaikuttavat myös verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan toimintaan haitallisesti. Aiheuttavat monia lisäsairauksia. Nämä ovat tiedettyjä haittavaikutuksia.

Myös SSRI-lääkkeissä on monia haitta ja sivuvaikutuksia. Alun vaikuttavuuden jälkeen vaikutus saattaa kääntyä päinvastaiseksi. Hyvin pieni määrä hyötyy näistä masennuslääkkeistä. Nuorilla se aiheuttaa mm. itsetuhoisuuden lisääntymisen riskiä ja myös väkivaltataipumusten esiintulemista.

Itse ihmettelen lähinnä sitä, että miksi nuorten, tai ylipäätään kenenkään henkiseen pahoinvointiin ja ongelmien taustasyihin ei kiinnitetä enemmän huomiota hoidossa, auttamisessa ja tukemisessa?

Tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa pitäisi enemmän keskittyä niihin syihin, jotka ovat oireilun taustalla. Koska ei se ole oikein, että potilaille määrätään ongelmien hoitamiseksi niitä lääkkeitä. Sillä tavalla hoidetaan vain niitä oireita, miettimättä yhtään sen pidempään ja enempää, mitä vahinkoa ja kenties jopa tuhoa saatetaan aiheuttaa ihmisille.

Yhteisöllisyydestäkin paljon puhutaan, mutta onko sitä oikeasti ja todella? Millainen on se yhteisö, jossa itsekukin on, asuu, toimii ja elää? Autetaanko esim. omia ystäviä, naapureita ja sukulaisia konkreettisilla tavoilla? Tuetaanko ja huomioidaanko kaikkia ja jokaista positiivisella tavalla ihan jo sieltä taapero ja kouluiästä lähtien? Pääseekö jokaisen itsetuntoa kehittymään riittävän vahvaksi, jotta ei esim. masennu? Toimivatko kiusaamisenestämiskampanjat kyllin tehokkaasti? Ja mitkä ovat stressitekijöiden osuudet esim. nuorten uupumisoireiden taustalla? Miten niitä voisi vähentää? Millainen on kunkin perhetausta, ja perheen sisällä oleva dynamiikka? Esim. keskustellaanko ja tehdäänkö erilaisia asioita yhdessä perheessä jokaisen kanssa?

Tällaisia ajatuksia minulle tuli mieleen. Toki syitä pahoinvoinnin ja oireiden taustalla voi olla vaikka mitä ja kuinka paljon.

Lääkkeet saattavat vähentää oireita, mutta eivät poista niiden syitä.

Lääkärit määräävät yleensä samoja psyykenlääkkeitä potilaalle kuin aikaisemmatkin hoitavat lääkärit eivätkä yleensä tutki vaihtoehtoja tai edes lääkityksen mielekkyyttä. Lääkärit taitavat yhä saada provisioita määräämistään lääkkeistä, joten kierre on valmis.

Suurin vika lienee hoitokulttuurissa ja tavassa asennoitua ongelmista kärsiviin ja apua pyytäviin ihmisiin, ja oireiden taustalla olevien syiden ymmärtämättömyydessä.

Ymmärtämistä, tukemista, auttamista oikealla tavalla ja positiivisempaa suhtautumista tarvittaisiin yhteisöissä ja niiden keskellä nykyistä huomattavasti enemmän.

Olisi. Taannoin oli eräs mielivaltainen henkilö painostamassa lääkkeiden käyttöön uhrejaan ko.paikassa. Jos et alkanut käyttää, pakkohoidolla uhkaili. Paljon oli silloin perasta yleisöosastollakin juttua. Vastuunoton aikaan katosi kuin pieru saharaan.
Isoa palkkaa ilman vastuuta.

Hei,

Onneksi on olemassa myös valtakunnallisia auttamistahoja, jotka ovat avoimia kaikille, asuinpaikasta riippumatta. Niihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen, myös paikallisella tasolla.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ysätävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Sieltäpäin ne Kekkosenkin kannattajat ovat kotoisin.