Nainen, onko vihasi ja rakkautesi

On. Epäiletkö?

Yhtä lempeitä molemmat..

Ehkä se tieto jää sinulta saavuttamatta.

Ei ole ankaraa rakkautta.

Ilmoitan, en voi enää kirjoittaa palstalle. Enkä lue. Se että hyvät asiat tapahtuu vauhdilla kun olen hyvä, mutta kääntöpuolena saan joka kerta rangaistuksen kun kirjoitan tänne enkä oo niin hyvä. Että sillä lailla. Nähdään ehkä oikeessa elämässä tai ei. En tiiä siihen vastausta.

En vihaa sinua, mistä olet saannut sellaisen ajatuksen päähäsi? En myöskään rakasta, mutta pidän kovasti❤ ja rakastunut, jos annan itseni rakastua. - siihen kaksi tarvitaan

Jospa sinä sen meistä viisaampana kerrot, sitten voit vaikka katsoa vieressä itkenkö vai nauraako??
Hmm. Mahtaako olla liian suuri pala purtavaksi???

Kyllä ovat. Yhtä ehdottomia. Kumpaakaan en unohda koskaan. Jos päätän, että toista palvelen, palvelen. Jos päätän, ettei toinen tule minun elämääni koskaan missään muodossa, se päätös pitää. Olen rottweiler.

Tietysti on. Yhtä ankaraa.

Aikalailla, vaikka pikemmin kyse on tulisuudesta, ei ankaruudesta.

Rakastan ehdoitta ja annan anteeksi, mutta en koskaan unohda.

Ei sovi muhun millään lailla.

Rakastan syvästi. Viha on voimakas sana. Harvoin tunnen vihaa ketään kohtaan. Lepyn nopeasti.

Rakkaudessa olen syvä, lämmin ja loputon syli täynnä hellyyttä. Viha tekee minusta kylmän ja mykän muurin, josta ei saa mitään otetta.

En minä vihaa ketään. Hetkellisesti suutahdan, sanon rumasti ja lepyn heti. Ei nuo palstahaahkatkaan saa mua kuin hetkeksi suuttumaan.

Kyllä siinä mielessä, että elän aika voimakkaasti tunteella. Vihakin voi leiskahdella, mutta yleensä laantuukin äkkiä.