Ei se ole minulta pois. Tähän ikään mennessä oppii itsensä jollakin lailla. Tietää mikä sopii ja mikä ei sovi. Minä teen ratkaisut siitä, kuka saa olla elämässäni. Se on yksin minun päätettävissäni, eikä se kuulu kenellekään muulle. Luonne ratkaisee ja luotettavuus. Ei ole mitään muuta. Jos ei ole luotettava, ei ole oikeutettu minun seuraani. Jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa.
Voit kaivata ketä haluat.
Anonyymi-ap
469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En minäkään varsinaisesti ketään kaipaa oli aikansa ei enää
Niin ne kaipauksen tunteet ja kohteet vaihtelee. Ei siinä mitään. Itse tiedät. Aloituksen teema olikin, että minä tiedän, kuka kuuluu elämääni ja kuka ei. Joskus sen voi yksin päättää. Joskus taas ei.
Harvemmin niitä asioita voi yksin päättää tai sanotaanko, että sen voi päättää kuka kuuluu elämään mutta se kenen elämään kuuluu niin sitä ei voi päättää. Onko tämmösissä pohdinnoissa mitään järkeä on sitten eri juttu. Ihan teinin kapinoinnilta alotus kuulostaa ja itse asiassa teini ei kyllä täysin pysty päättämään ketkä kuuluu hänen elämäänsä, vaikka teini-ikä kovin päälle iskisikin.
Tuota juuri tarkoitin. Selitän sen yksinkertaisemmin: yksin voi päättää, ettei joku kuulu elämään. Sitä ei voi yksin päättää, että joku kuuluu elämään.