Kyllä, tämä on taas tällainen "olenko sairastumassa" -viesti, mut olisin kiitollinen jos joku vastaisi..
Olen normaalipainoinen 17-vuotias tyttö, mutta pelkään lihomista. Laihduin alkuvuodesta muutamia kiloja ihan yrittämättä, mut sit tuli himo ruokaan ja olen lihonut ne kilot takaisin ja hieman ylikin. Eikä se himo ole lähtenyt. Olen ennenkin yrittänyt oksentaa, mutta joku vajaa kaksi kuukautta sitten se vihdoin onnistui. Olin niin tyytyväinen että ostin sipsiä ja suklaata, ahmin ja oksensin. Ajattelin että eipä enää haittaa jos joskus sorrun, voinhan sitten oksentaa ne ällötykset pois.
Mutta nyt ajattelen koko ajan syömistä. Yritän paastota jotta laihtuisin takaisin "ihannepainooni", pari kiloa vain, mutta sit on niin nälkä että syön ja syön ja syön. Lopulta oksennan, ja lupaan yrittää seuraavana päivänä.
Oksennan useita kertoja viikossa, joskus jopa useita kertoja päivässä. MUTTA tämä ei kuitenkaan ole bulimiaa? En oksenna kaikkea syömääni, vain ne ylimääräiset/epäterveelliset (en millään voi enää kuvitella pitäväni esim jotain jäätelöä sisälläni). EIKÄ tätä ole kestänyt kuin vajaa kaksi kuukautta.! joten..~~
Ongelma on pääni sisällä. Jos saisin muutettua käsitystä itsestäni, oppisin varmaan syömäänkin normaalisti. Mutta en pysty siihen. Tarvitsisin varmaan jotain ammattiapua.. mutta tuntuu turhalta mennä tällaisen pikkujutun takia jollekin terapeutille tms.. Kun ei tätä kuitenkaan ole kovin pitkään kestänyt ja hallitsen tätä (vielä?)..:/
Olen normaalipainoinen 17-vuotias tyttö, mutta pelkään lihomista. Laihduin alkuvuodesta muutamia kiloja ihan yrittämättä, mut sit tuli himo ruokaan ja olen lihonut ne kilot takaisin ja hieman ylikin. Eikä se himo ole lähtenyt. Olen ennenkin yrittänyt oksentaa, mutta joku vajaa kaksi kuukautta sitten se vihdoin onnistui. Olin niin tyytyväinen että ostin sipsiä ja suklaata, ahmin ja oksensin. Ajattelin että eipä enää haittaa jos joskus sorrun, voinhan sitten oksentaa ne ällötykset pois.
Mutta nyt ajattelen koko ajan syömistä. Yritän paastota jotta laihtuisin takaisin "ihannepainooni", pari kiloa vain, mutta sit on niin nälkä että syön ja syön ja syön. Lopulta oksennan, ja lupaan yrittää seuraavana päivänä.
Oksennan useita kertoja viikossa, joskus jopa useita kertoja päivässä. MUTTA tämä ei kuitenkaan ole bulimiaa? En oksenna kaikkea syömääni, vain ne ylimääräiset/epäterveelliset (en millään voi enää kuvitella pitäväni esim jotain jäätelöä sisälläni). EIKÄ tätä ole kestänyt kuin vajaa kaksi kuukautta.! joten..~~
Ongelma on pääni sisällä. Jos saisin muutettua käsitystä itsestäni, oppisin varmaan syömäänkin normaalisti. Mutta en pysty siihen. Tarvitsisin varmaan jotain ammattiapua.. mutta tuntuu turhalta mennä tällaisen pikkujutun takia jollekin terapeutille tms.. Kun ei tätä kuitenkaan ole kovin pitkään kestänyt ja hallitsen tätä (vielä?)..:/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hallitsetko todella? Entäpä pelkojasi, hallitsetko niitä? Hae apua jo nyt, älä sitten kun sitä on jatkunut jo vuosia.
kuvailit juuri bulimiaa. Se että olet kärsinyt siitä noin vähän aikaa, on just hyvä syy hakea NYT apua ettei tilanne pääse enää pahenemaan. Rohkeesti vaan ja voimia:)
"Hallitsetko todella?"
Tuntuu että voisin lopettaa oksentamisen JOS haluaisin. Mutta haluan lopettaa sen vasta kun lakkaan syömästä liikaa. Ja valitettavasti sitä en kyllä pysty hallitsemaan..:<
"Entäpä pelkojasi, hallitsetko niitä?"
En tiedä. Ehkä en. Niin. En. En pysty hallitsemaan mun tunteita, ajatuksia, pelkoja. Pelkään lihomista, ja montaa muutakin asiaa.
Olen kanssasi eri mieltä, eli mielestäni kyse on bulimiasta!!! Kerroit, että et ole bulimikko, koska oksennat vain ns. ylimääräisen pois. Mutta toi ei ole mikään bulimian kriteeri. Itsekin kuulun bulimikoihin, jotka saattavat syödä monta päivä normaalisti ja sitten vain yhtenä hetkenä sortuvat. Minäkin pyrin syömään joka päivä normaalisti ja toivon, että ei enää ikinä tulisi ahmimiskohtauksia. Oksennan siis vain tuon ylimääräisen tai siis yritän oksentaa, aina kun ei onnistu!
En tiedä miksi sairastan bulimiaa, koska ahmiminen ei ole oire paastoamisesta, koska syön terveellisesti... Pelkään vain, että joskus koittaa päivä jolloin en olekaan ihannevartaloinen/- painoinen....
Kun luin että bulimian kriteerit täyttyy vaan jos säännöllinen (vähintään 2x/vko) oksentaminen on jatkunut yli kolme kuukautta..
Siksi tää tuntuukin jotenkin liian pieneltä ongelmalta, ettei tän takia kannata mennä vaivaamaan jotain ammattiauttajaa. Kaipa tässä taustalla on jotain pään sisäisiä solmuja, mut eivät nekään ole sen suurempia kuin muilla..:/
Ei kannata liiaksi tuijottaa niitä kriteerejä ja sen myötä uskotella itselle että on terve. Syömishäiriöltä kuulostaa ja tarkemmin bulimialta. Joka tapauksessa olipa se sitten bulmiaa tai jotain muuta, niin kannattaa lopettaa ennen kuin olet liian syvällä, jolloin loettaminen on todella vaikeaa.
Ei ole normaalia syödä ja oksentaa jottei lihoisi. Vaikka näin tekisi kerran kuukaudessa. Sinun tapauksessasi (eli oksentelua useita kertoja viikossa ja päivässä), niin on itsensä huijaamista sanoa, ettei tuo ole bulmiaa.
Hae apua, ennen kuin tilanne pahenee. Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käen.
Ei kannata uskoa sanatarkasti joitain tuollaisia bulimian kriteerejä, jotka oot lukenu jostain. Kannattaa käyttää ihan omaa järkeä ja pohtia, onko ruoan oksentaminen yleensäkään normaalia, vaikka oksentaisikin vain kerran elämässään.
Suurin virhe jonka kaikki tekevät, on se, että aliarvioivat omat ongelmansa. Kirjoitit, että et pysty hallitsemaan omia tunteitasi, pelkojasi ym. ja että sinulla on joitain solmuja avaamatta sisälläsi. Olet niin väärässä, kun sanot, että solmusi eivät ole sen suurempia kuin muillakaan. Mistä sen tiedät? Sinun ongelmasi, ajatuksesi ja hyvinvointisi ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kenen tahansa muun, vaikka jollain toisella ihmisellä olisikin erilaisia ja suuremman näköisiä ongelmia kuin sinulla. Nyt heti seuraavana arkipäivänä olet rohkea ja soitat terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon ja kyselet näistä terapiajutuista. Kerrot vain, että haluisit jutella jonkun kanssa sinun elämästäsi.
Minä opiskelen psykologiaa, ja jos minusta tulisi psykologi, haluaisin välttämättä, että juuri sinunlaisesi nuoret ihmiset tajuaisivat tulla ajoissa juttelemaan ja etsimään apua.
Itse olen kärsinyt vuosia masennuksesta, joka alkoi jo rippikouluiässä, oli pahimmillaan lukiossa ja vaikuttaa yhä elämääni. Toivon, että joku olisi käskenyt minut hakemaan apua ajoissa, koska nyt masennukseni on siinä vaiheessa, että se saattaa seurata minua koko elämäni ajan. Näin voi käydä myös syömishäiriöllesi, jos et hae nyt apua. Ei sinun tarvitse siitä kenellekään tutulle kertoa, jos et halua muiden tietävän, en minäkään ole kertonut edes omille vanhemmilleni. Pääasia on, että kerrot jollekin joka tietää asiasta enemmän. Syömishäiriösi saattaa johtua jostain aiemmasta tapauksesta elämässäsi, ja olen varma, että jos keskustelet jonkun asiantuntijan kanssa asioistasi, sinulla ei ole mitään hävittävää, päinvastoin, saatat saada jatkossa enemmän irti elämästä, kun ei tarvitse miettiä ainakaan syömisiäsi.
Itse mietin kauan aikaa, hakisinko apua masennukseen, ja ajattelin aina, että en viitsi vaivata ammattiauttajia tässä pienessä asiassa. Sitten kerran joku sanoi minulle, että sitähän varten ne ihmiset saa palkkaa, että ne auttaa mua jos tarvitsen niiden apua. Se sai mut ajattelemaan. Ne psykologit, terapeutit ja muut on hakeutunu sille alalle siksi, että ne voi auttaa toisia ihmisiä, esim. sua. Sen takia menet sinne hoitoon.
Syy minkä takia nyt otin tähän asiaan näin paljon kantaa, on se, että tunnistin jollain tavalla itseni sinun tekstistäsi, vaikka minun ongelmani ei olekaan ollut bulimia vaan masennus.
Se että olet kirjoittanut tälle palstalle ja kysellyt asiasta, kertoo jo vähän, että myös sinä alat tajuta vähitellen, että olet sairastunut.
t.Pauliina, 21
KIITOS.
Kiitos teille kaikille, jotka vastasitte.
Saitte mut melkein itkemään. Mun on vaikea puhua kipeistä asioista ja tunteista.. Saitte mut myös tajuamaan, että tää voi kehittyä vielä koko elämää hallitsevaksi jutuksi. Ennen ajattelin, ettei se ole niin vaarallista jos silloin tällöin oksentaa, mutta jo nyt tää kaikki on alkanut pyöriä liikaa mielessä. Täytyy lopettaa ajoissa. Nimenomaan NYT, koska se on tänään vielä helpompaa kuin huomenna.
Yritän nyt ensin itsekseni, mutta jos vielä asia vaivaa liikaa tai sorrun oksentamaan, taidan todellakin hakea ammattiapua. Kyllä.
Siis KIITOS.
aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin! Minusta tuntuu, etten ole bulimikko, koska oksennan vain ne epäterveelliset. Ja joskus saatan ostaakin.. Ajatukseni vain alkavat huolestuttaa, kun en ajattele enää mitään muuta, ja pelkään lihomista kamalasti. Joskus ahdistaa niin paljon, että saatan ostaa jotain, ja oksentaa. Outoa... :S
Heips!
Minun mielipiteeni on se, että siitä lähtien, kun olet halunnut oksentaa, on sinulla ollut jonkinasteinen bulimia. On aivan sama, pystytkö oksentamaan vai et, jos olet sitä kuitenkin kokeillut jo aiemminkin. Ja vaikka et oksenna kaikkea ruokaa, sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä, koska tekstisi mukaan sinulla on kuitenkin jonkinlainen syömishäiriö.
Myös itse olen ajatellut joskus oksentamista, vaikka en ole sitä koskaan kokeillut. Silloin tajusin, että kaikki ei ole nyt kohdallaan, ja että tarkkailen painoani liian paljon.
Jos oksennat monta kertaa viikossa, jopa monta kertaa päivässä, kuten sanoit, on hyödytöntä kieltää asia: sairastat bulimiaa, ja sinun pitäisi hakea äkkiä apua, ennenkuin tilanne ryöstäytyy käsistä ja alat oksentamaan kaikkea ruokaa. Mielestäni me suomalaiset olemme tyhmiä, kun emme käytä hyväksemme meitä varten tehtyjä hoitomuotoja, esim. terapiaa, jossa voi keskustella syömiseen liittyvistä asioista ja ongelmista.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia taistelussa syömishäiriötäsi vastaan!
Mulla aivan samoja "ongelmia".
Tiedän ettei ole hyväksi ahmia ja oksentaa, mutta tilanne riistäytyy käsistä.. Ei vaan voi mitään. Mä olen jopa heittänyt kaikki sipsit/keksit/jätskit roskiin, ku tiedän ettei ne saa olla rauhassa kaapissa. Sitten ku alkaa tekemään jotain mieli, mulle kelpaa sämpylät, puuro, jogurtit siis jo ns.normaali ruoka ja sitten ku on syönyt viiden raavaan miehen annoksen niin ei muuta kuin oksentamaan ja sitten on hetken hyvä olo?? Sairasta, tiedän, mutta en tiedä mistä hakisin apua..
Välillä oli pari kolme viikkoa, ettei mitään ongelmaa syömisen kanssa, ehkä se säikäytti kun sain ihan kauhen vatsakrampin seuraavana päivänä oksentamisesta.. Tiesin kyllä mistä se tuli, mutten sitä terkkarille kertonut.. Mutta taas salakavalasti oon alkanu taas ahmia ja oksentaa..
Viime viikonloppu aivan järkyttävä!! Kun menin porukoiden työ ja äiti oli ostanu jääkaapin TÄYTEEN kaikkea herkkua.. No sitä tuli ahmattua ylipaljon ja taas ulos! Ihme ku ne ei epäile ku mun jäljiltä jäi vaan tyhjä jääkaappi ja KAIKKI karkit mitä kaapista löysin hävis mun suuhun..
Mä en tiedä miksi teen näin..? Ehkä lihomisen pelko.. Vaikka mä olen aina ollut normaalipainoinen.. MUTTA KU SE RUOKA ON NIIN HYVÄÄ, ETTEI PYSTY YKSINKERTAISESTI LOPETTAMAAN.....
Voisiko joku kertoa miten pystyi taas syömään normaalisti ns. bulimian jälkeen?? Tämä on sairasta, mutta en vain voi lopettaa.. Ihan kuin olis kaks persoonaa; toinen joka ahmii ja toinen joka ymmärtää että on väärin ja pitäis lopettaa..
Mä tarvin ainakin apua. Mistä?