Mika KoskinenEhkä SDP:ssä uskotaan entisen presidentin J.K. Paasikivien toteamukseen, jonka mukaan suomalaiset ovat poliittisesti lahjatonta kansaa, kirjoittaa Iltalehden Mika Koskinen.
SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin sanoi Demokraatti-lehden haastattelussa tiistaina, että oikeiston leikkaussuunnitelmat ovat epärealistisia ja populistisia.
Siinä ei ole paljon uutta.
Uutta sen sijaan ovat Marinin perustelut.
Marin muistutti, että sota ei ole Euroopasta kadonnut mihinkään, ja Suomen pitää tulevaisuudessakin toimittaa Ukrainaan aseita, taloudellista ja humanitaarista tukea ja vastaanottaa pakolaisia. Ja samaan aikaan Suomen pitää panostaa omaan puolustukseen ja omaan turvallisuuteen.
SDP:n vaalistrategia on yksinkertainen. Puolue pyrkii käyttämään kaikki keinot, jotta Suomessa ei keskusteltaisi julkisen talouden, erityisesti valtiontalouden säästöistä, joita suomalaisten suuri enemmistö ja enemmistö myös demareita äänestävistä kannattaa.
Nyt Marin kaivoi taskustaan Ukraina-kortin. Se tarkoittaa hieman yksinkertaistaen, ettei mistään voi leikata, koska Ukrainan sota ja Suomen turvallisuus.
Kyse on populistisesta sumutuksesta, jolla puolue pyrkii voittamaan huhtikuun eduskuntavaalit.
Entinen SDP:n puheenjohtaja, varapuhemies Antti Rinne on mukana talkoissa, kuinkas muuten. Rinne on SDP:n nykyisen talouslinjan pääarkkitehteja.
SDP julistaa nyt Rinteen suulla, miten julkisen talouden alati kasvava vaje hoidetaan tuosta vaan kuntoon, kunhan alemmat tuloluokat saadaan huolehtimaan terveydestään yhtä hyvin kuin ylin tuloluokka.
Näin saataisiin pitkän tähtäimen säästöjä – jopa 10 miljardia euroa! – terveysmenoissa ja työllisyys paranisi.
Ajatus on tietysti hyvä ja kaunis, mutta valitettavasti epärealistinen ja populistinen, ja siksi huono vaaliteema. Vähän sama kuin sanoisi, että hyvin menee, kunhan suomalaiset lopettavat juomisen ja kohta alkoholista kansantaloudelle aiheutuvat miljardien eurojen haitat ovat vain ikävä muisto.
Tällainen poliittinen spinnaus vaalien alla ja keskellä Suomen julkisen talouden pahinta kriisiä lämmittää vain heitä, jotka haluavat lakaista ikävät tosiasiat maton alle. Konkretia puuttuu.
Pitäisi puhua siitä, mitä seuraava hallitus voi ja mitä sen pitää tehdä tässä ja nyt, jotta Suomen julkisen talouden paha kierre saadaan oikenemaan ja talous kasvuun. Silloin puhutaan usein lainsäädännöllä tehtävistä konkreettisista politiikkatoimista – ja ennen kaikkea äänestäjän kuluttajansuojasta.
Kaikessa talouspopulismissaan SDP on tietyllä tavalla umpirehellinen puolue. Se julkisti helmikuun alussa talouspoliittiset linjauksensa. Ne mahtuvat kahdelle A4-paperille. Siinä ei ole peitelty mitään.
SDP esittää linjauksessaan 400 miljoonan euron menosäästöjä julkiseen talouteen: matkakulut ja tilankäytön tehostaminen (100 milj. euroa), hankintakulujen hillitseminen (200 milj. euroa), nuorten työkyvyttömyyteen liittyvien kulujen vähentyminen (50 milj. euroa) ja kotihoidon tuen joustavoittaminen ja lyhentäminen (50 milj. euroa).
Vertailu pelkästään valtiontalouteen – joka on leijonan osa julkisesta taloudesta – kertoo SDP:n tahtotilasta – tai paremminkin sen täydellisestä puutteesta – panna tulot ja menot tasapainoon. Valtion vuoden 2023 budjetin loppusumma on viimeisten lisäysten jälkeen 83,5 miljardia euroa. Alijäämä on noin 10 miljardia euroa, joka katetaan ottamalla uutta velkaa.
SDP:n 400 miljoonan säästölista on 0,48 prosenttia valtion budjetin loppusummasta ja koko julkisen talouden osalta luonnollisesti tätäkin mikroskooppisempi.
Ehkä SDP:ssä uskotaan entisen presidentin J.K. Paasikivien toteamukseen, jonka mukaan suomalaiset ovat poliittisesti lahjatonta kansaa.
Sen voi ainakin sanoa, että Marinin ja Rinteen populismi toimii. SDP:n talouslinja alkoi muovautua nykyiseksi 2014, kun Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen puolueen johdosta. Vielä vuoden 2015 vaaleissa SDP kantoi huolto julkisesta taloudesta, mutta vaalitulos oli heikko ja suuntana oppositio.
Siitä viisastuneena SDP meni vuoden 2019 eduskuntavaaleihin vappusatasen ja täydelliseksi valheeksi sittemmin osoittautuneen hoitajamitoituksen siivittämänä. Voitto tuli ja samaan puolue pyrkii nyt samanlaisin keinoin.
IL.FI UUTISET POLITIIKKA
Riittääkö 0,48% menoleikkuri valtion talouteen?
SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin sanoi Demokraatti-lehden haastattelussa tiistaina, että oikeiston leikkaussuunnitelmat ovat epärealistisia ja populistisia.
Siinä ei ole paljon uutta.
Uutta sen sijaan ovat Marinin perustelut.
Marin muistutti, että sota ei ole Euroopasta kadonnut mihinkään, ja Suomen pitää tulevaisuudessakin toimittaa Ukrainaan aseita, taloudellista ja humanitaarista tukea ja vastaanottaa pakolaisia. Ja samaan aikaan Suomen pitää panostaa omaan puolustukseen ja omaan turvallisuuteen.
SDP:n vaalistrategia on yksinkertainen. Puolue pyrkii käyttämään kaikki keinot, jotta Suomessa ei keskusteltaisi julkisen talouden, erityisesti valtiontalouden säästöistä, joita suomalaisten suuri enemmistö ja enemmistö myös demareita äänestävistä kannattaa.
Nyt Marin kaivoi taskustaan Ukraina-kortin. Se tarkoittaa hieman yksinkertaistaen, ettei mistään voi leikata, koska Ukrainan sota ja Suomen turvallisuus.
Kyse on populistisesta sumutuksesta, jolla puolue pyrkii voittamaan huhtikuun eduskuntavaalit.
Entinen SDP:n puheenjohtaja, varapuhemies Antti Rinne on mukana talkoissa, kuinkas muuten. Rinne on SDP:n nykyisen talouslinjan pääarkkitehteja.
SDP julistaa nyt Rinteen suulla, miten julkisen talouden alati kasvava vaje hoidetaan tuosta vaan kuntoon, kunhan alemmat tuloluokat saadaan huolehtimaan terveydestään yhtä hyvin kuin ylin tuloluokka.
Näin saataisiin pitkän tähtäimen säästöjä – jopa 10 miljardia euroa! – terveysmenoissa ja työllisyys paranisi.
Ajatus on tietysti hyvä ja kaunis, mutta valitettavasti epärealistinen ja populistinen, ja siksi huono vaaliteema. Vähän sama kuin sanoisi, että hyvin menee, kunhan suomalaiset lopettavat juomisen ja kohta alkoholista kansantaloudelle aiheutuvat miljardien eurojen haitat ovat vain ikävä muisto.
Tällainen poliittinen spinnaus vaalien alla ja keskellä Suomen julkisen talouden pahinta kriisiä lämmittää vain heitä, jotka haluavat lakaista ikävät tosiasiat maton alle. Konkretia puuttuu.
Pitäisi puhua siitä, mitä seuraava hallitus voi ja mitä sen pitää tehdä tässä ja nyt, jotta Suomen julkisen talouden paha kierre saadaan oikenemaan ja talous kasvuun. Silloin puhutaan usein lainsäädännöllä tehtävistä konkreettisista politiikkatoimista – ja ennen kaikkea äänestäjän kuluttajansuojasta.
Kaikessa talouspopulismissaan SDP on tietyllä tavalla umpirehellinen puolue. Se julkisti helmikuun alussa talouspoliittiset linjauksensa. Ne mahtuvat kahdelle A4-paperille. Siinä ei ole peitelty mitään.
SDP esittää linjauksessaan 400 miljoonan euron menosäästöjä julkiseen talouteen: matkakulut ja tilankäytön tehostaminen (100 milj. euroa), hankintakulujen hillitseminen (200 milj. euroa), nuorten työkyvyttömyyteen liittyvien kulujen vähentyminen (50 milj. euroa) ja kotihoidon tuen joustavoittaminen ja lyhentäminen (50 milj. euroa).
Vertailu pelkästään valtiontalouteen – joka on leijonan osa julkisesta taloudesta – kertoo SDP:n tahtotilasta – tai paremminkin sen täydellisestä puutteesta – panna tulot ja menot tasapainoon. Valtion vuoden 2023 budjetin loppusumma on viimeisten lisäysten jälkeen 83,5 miljardia euroa. Alijäämä on noin 10 miljardia euroa, joka katetaan ottamalla uutta velkaa.
SDP:n 400 miljoonan säästölista on 0,48 prosenttia valtion budjetin loppusummasta ja koko julkisen talouden osalta luonnollisesti tätäkin mikroskooppisempi.
Ehkä SDP:ssä uskotaan entisen presidentin J.K. Paasikivien toteamukseen, jonka mukaan suomalaiset ovat poliittisesti lahjatonta kansaa.
Sen voi ainakin sanoa, että Marinin ja Rinteen populismi toimii. SDP:n talouslinja alkoi muovautua nykyiseksi 2014, kun Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen puolueen johdosta. Vielä vuoden 2015 vaaleissa SDP kantoi huolto julkisesta taloudesta, mutta vaalitulos oli heikko ja suuntana oppositio.
Siitä viisastuneena SDP meni vuoden 2019 eduskuntavaaleihin vappusatasen ja täydelliseksi valheeksi sittemmin osoittautuneen hoitajamitoituksen siivittämänä. Voitto tuli ja samaan puolue pyrkii nyt samanlaisin keinoin.
IL.FI UUTISET POLITIIKKA
Riittääkö 0,48% menoleikkuri valtion talouteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Demari-matematiikalla 0,48% vyön kiristys riittää hienosti, vaikka samaan aikaan pelkät Marinin hallituksen ottamat "elvyttävien" investointilainojen korkokulut kasvavat miljardeilla. Talousosaaminen demareilla ei ole ehkä sitä ydinosaamista.
Sannalla rankaa taas kännäämässä ja vieraita miehiä räpeltämässä!!
Kyllä meikäkin sannalle antaisi 🍆
Muuttui Rinteen vappusatasen tulo Sannan kaksikymmenprossaiseksi inflaatiovauhdiksi…. menoksi….
Minä en ole äänestänyt näis enää aikoihin ja aivan yhtähyvin menee elämässä,kun itse järjestää. Mut kuten sanoin ,hyviä viihdeohjelmia näiden kaikenmaailman ns, musa ym ruoka ja silleen ohjelmien jälkeen ,joitain katsomista jälleen
Yleensä kaikkiin tehtäviin vaaditaan työn osaamista, mutta valtion valtavan budjetin tuhlaajiksi ja siitä määräämään pääsee kuka tahansa sattuman varaisesti, ilman matematiikan osaamista, ilman numerojen ja niiden lukumäärien merkityksen ymmärrystä sekä ilman vähäisintäkään suhteellisuustajua!?