Kokeeko parannuksen armon saanut henkilö aina varmasti saaneensa parannuksen armon ja Pyhän Hengen? Epäileekö uskoon tullut henkilö keskimäärin enemmän kuin pitempään uskomassa ollut ja voiko esim. Henkeä kokonaan epäillä omalla kohdalla olematta epäuskossa? Onko hetkelliset epäuskoiset tilat käytännössä mahdollisia uskomassa olevilla, voiko esim. ajatuksissaan miettiä, että "tuskinpa armo onkaan mun kohdalla.." mutta hetken päästä uskoa että kyllä se varmaankin on, kuulematta siinä välissä Jumalan sanaa?
Kysymys uskoon tulosta
kyselijä
4470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se onkin yksi uskovaisen ihmisen merkki, että on epäilyksiä. Raamatussa sanotaan: "Koettelematonta uskoa ei ole." Tuosta kun kysyit, että epäileekö vasta parannuksen armon saanut enemmän. Minulla on se käsitys, että vasta armon saanut on usein uskossaan vahvempi kuin esim. minä, joka olen lapsuuden uskossa.
mutta kuinka paljon epäilee, entä jos epäilykset menee sille asteelle että ajatuksissaan jopa kieltää armon itsellään ja mitätöi Jumalaa mielessään? Ja ennenkaikkea, jos sellaisen mittaluokan epäilykset korjaantuu mielessä ilman että kuulee välissä Jumalan sanaa tai edes synninpäästöä? Onko silloin selkeästi kyse omavanhurskaudesta? Samoin, onko teoriassa mahdollista, että kokemus elävästä Jumalasta vaihtelee voimakkaasti ja tulee taas pintaan myös sanan kuulon ulkopuolella?
..onneksi vaivata ajatuksia tuollaisilla mitoilla ja määrillä. Jumalan sanassa sanotaan, että "pidä usko ja hyvä omatunto." Jos elävässä uskossa oleva kieltää uskonsa ja joutuu epäuskoon, hän kyllä itse tietää muutoksen. Niin kauan kuin uskoa on "sinapinsiemenenkään vertaa", on ihminen uskomassa. Riittää, kun kaikkien kiusausten ja epäilysten keskellä, jaksaa tällä hetkellä uskoa evankeliumin kantavaan voimaan. Elävä usko on yksinkertainen usko. Lapsenkaltaisena voimme aina turvata Jumalan kaikkivaltiuteen, miettimättä liikaa sellaisia asioita, joihin ei ihminen pysty vastaamaan.
Usein Jumalan lapseksi oikealla tavalla uskon kautta syntynyt ihminen ohjataan hyvin pian täyttämään omaa vanhurskauttaan omien tekojensa avulla.
Silloin ihminen tietenkin epäilee eikä syyttä, sillä ihmisen oma vanhurskaus ja vaellus eivät riitä Jumalalle alkuunkaan, vaikka ne virheettömiltä ihmissilmään näyttäisivätkin.
Siksi Jumala uhrasi oman Poikansa että me tulemme hänessä vanhurskaiksi, uskon kautta
hänen nimeensä ja vereensä.