On ilmiselvää, että yhä pienemmäksi käyvä maatilallisten joukko ei riitä pitämään keskustaa poliittisena vaihtoehtona. Siihen ei riitä myöskään alati pienenevien kuntien ja pikkukaupunkien väestö.
Keskustapuoluetta ikäni läheltä seuranneena ja kuntapoliitikon lapsena (epäaktiivisena poliitikkona) puolue tarvitsee rakenneuudistuksen. Näin on tapahtunut eri puolueille aika ajoin kautta historian.
Mitä se tarkoittaa? Nahka tulee luoda uudelleen.
Miten? Miettimällä ketä ja mitä me edustamme. Kenen eteen teemme työtä paremman huomisen puolesta?
Maaseudun väestö on yksi osa, toinen osa on kaltaiseni kaupungillistuneet ex-maalaiset. Pienissä kunnissa ja kaupungeissa asuvat. Mökkiläiset. Lapin kävijät ja luontomatkailijat jne…
Meitä on paljon, jotka tunnemme lukkarinrakkautta kepua kohtaan. Arvostamme tekemäänne työtä Ssuomen ja maakuntien hyväksi kautta historian.
Mutta. Miten samaistua kepuun ja huomata, että ajatte myös minun asioita? Kenties asun Uudellamaalla tai minun, joka asun kunnassa/ kaupungissa kaukana kehä 3:n toisessa päässä.
Mahdollisesti olen yrittäjä keskikokoisessa kunnassa, sairaanhoitaja, poliisi, opettaja, tai yritysjohtaja isossa kaupungissa, luomu-, luontomatkailutilan omistaja, maanviljelijä, työtön, kanankasvattaja, metsätilallinen, nuori opiskelija, kestävän kehityksen arvoja edistävä ympäristöihminen jne..
Meitä kaikkia yhdistää juuret maaseutuun. Rakastamme kotiseutua, mutta siellä ei elä. Silti voisimme äänestää Keskustapuoluetta jos voisimme samaistua puolueeseen.
Keskustapuoluetta ikäni läheltä seuranneena ja kuntapoliitikon lapsena (epäaktiivisena poliitikkona) puolue tarvitsee rakenneuudistuksen. Näin on tapahtunut eri puolueille aika ajoin kautta historian.
Mitä se tarkoittaa? Nahka tulee luoda uudelleen.
Miten? Miettimällä ketä ja mitä me edustamme. Kenen eteen teemme työtä paremman huomisen puolesta?
Maaseudun väestö on yksi osa, toinen osa on kaltaiseni kaupungillistuneet ex-maalaiset. Pienissä kunnissa ja kaupungeissa asuvat. Mökkiläiset. Lapin kävijät ja luontomatkailijat jne…
Meitä on paljon, jotka tunnemme lukkarinrakkautta kepua kohtaan. Arvostamme tekemäänne työtä Ssuomen ja maakuntien hyväksi kautta historian.
Mutta. Miten samaistua kepuun ja huomata, että ajatte myös minun asioita? Kenties asun Uudellamaalla tai minun, joka asun kunnassa/ kaupungissa kaukana kehä 3:n toisessa päässä.
Mahdollisesti olen yrittäjä keskikokoisessa kunnassa, sairaanhoitaja, poliisi, opettaja, tai yritysjohtaja isossa kaupungissa, luomu-, luontomatkailutilan omistaja, maanviljelijä, työtön, kanankasvattaja, metsätilallinen, nuori opiskelija, kestävän kehityksen arvoja edistävä ympäristöihminen jne..
Meitä kaikkia yhdistää juuret maaseutuun. Rakastamme kotiseutua, mutta siellä ei elä. Silti voisimme äänestää Keskustapuoluetta jos voisimme samaistua puolueeseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jatkuu…
Koska brändimielikuva on haalistunut, kepussa on menty siihen, että puolueenjohtajaan kasautuu valtavat odotukset. Ikään kuin heidän harteillaan makaa ollako vaiko eikö olla- menttaliteetilla koko puolueen habituksesta. Toki johtajallakin on merkitystä, mutta…, johtuuko tämä johtajan jalustoiminen siitä, että mielikuva koko puolueesta on yksipuolinen ja hatara?
Tarkempi analyysi.
Vanhasen aikaan mentiin vielä vanhoilla eväillä.
Sipilä puolestaan teki sen, mitä kukaan ei odottanut. Hän tiedostamattaan brändäsi puoluetta uuteen lookiin.
Hänhän tuli epätyypillisesti yritysjohtajana (ei puolueen kasvattina kuten yleensä) puolueen johtoon. Oli alusta loppuun oma itsensä l. myös ”insinööri” kaikkine keksintöineen. Hän laittoi koko persoonansa, ammattinsa ja lahjansa puolueen käyttöön. Raikas ja ideoita täynnä oleva johtaja, joka hallitsi numerot. Kepua alettiin entistä vahvemmin mieltää tuolloin myös yrittäjien puolueena.
Sitten iski mediakateus. Kaikkihan me tiedämme, ettei puolueetonta toimittajaa tai mediaa ole olemassakaan. Sipilä koettiin uhkaksi. Ihan vaan, koska hän oli niin hyvä. Edes pojan tragedia ei hillinnyt mediaa. Hänet piti mitätöidä mm. lähipressanvaaleja ajatellen. Sitä ennen Vanhanen syötiin samoin. Ja sitä ennen Jäätteenmäki.
No tämä olisi toinen tarina.
Kulmuni sai niin ikään tuta kepujohtajaan ladatut paineet. Nuori nainen, liian sitä ja tätä, huono verbaalisuus ja ulosanti. Saarikko koki kilpailijaksi jne.. Loppu meni miten meni. Kulmuni ei täyttänyt kepun täydellisen johtajan vaatimuksia.
Tilalle ”saatiin” Saarikko. Näin monet todella koki. Saarikko sai nyt tuta puolueensa paineet. Vaikka Saarikko on Katri Kulmuniin nähden selkeäsanaisempi on hän silti ollut suhteellisen näkymätön. Ehkä Saarikon puoltajat nyt uskovat, että johtajaa vaihtamalla Keskustapuolue ei noussut uuteen kiitoon.
Tippuminen Sipilän luovaa yrittäjäenergiaa tihkuvasta kepun vasemmistohenkiseen Saarikkoon on ollut monelle liikaa.
Jotain on tehtävä. Tarkka analyysi paikallaan.
Viiltävän terävästi osuttu asian ytimeen. Saarikon jälkeen ainakin minä haluaisin puolueen johtoon "Kankea".
Myös kaupunkien nuorista nousevaa suorasanaista keskustapolitiikasta kiinnostunutta sukupolvea olisi saatava enemmän näkyville. Oneksi heitä muutamia nytkin on jo ehdokkaina ainakin joissain vaalipiireissä.
Uudenmaan yliopistoissa ja korkeakouluissa demarit ovat hyvin ottaneet sijansa. Opiskelijana siellä ei oikein muuta vaihtoehtoa tarjotakkaan. Kannattaa muidenkin puolueiden soluttautua nuoriverkostoon ja sitä kautta päästä vaikuttamaan ja hoksauttamaan, että on parempiakin vaihtoehtoja kuin demarit.
Maa ja metsätaloutta ei tarvita. Se on vihervasemmiston tavoite ollut jo kauan aikaa.
Ruokaa saa halvalla kiinasta.
Tosi ekologista. Rahdata "vihreä muona" lentokoneilla ja laivoilla kaukomailta. Öljyä sun muuta palaa ja kunnolla. Pienhiukkasia ilma täynnä. Mutta pääasia, että vihervasemmisto saa julistaa "ilmastonmuutos tulee, oletko valmis".
Kotimassa maanviljelystä tukemalla voisimme olla vielä paremmin omavaraisia, myös kasvis- ja juurespuolella.
Keskustan pitäisi aloittaa kunnianpalautus toimensa poistamalla korvia pistävällä äänellä nariseva virtahepo hieman miellyttävämpään johtajaan .
Eiköhän vaihdu näiden vaalien jälkeen.
Ihan tarpeellista pohdintaa, vaikka itse olen pitkälti eri mieltä sisällöstä ja päätelmistä.
Kepukin on toki luonut nahkaansa aika ajoin ja ainakin pyrkinyt uudistumaan. Sotiin saakka Maalaisliitto oli varsin puhtaasti maatalouspuolue, mikä oli luonnollista, koska maatalouden osuus elinkeinona oli keskeinen. Uudistuminen alkoi ulkopoliittisista syistä Kekkosen johdolla. Se jakoi puolueen vanhoihin maataloushenkisiin ja ns. K-linjaan, joka oli armoton valtapoliittinen suuntaus ja tässä mielessä varsin opportunistinen. Kekkonen vaikutti presidenttinäkin merkittävästi puolueen linjaan.
1980-luvulla puolueeseen rynnisti uusi porukka sen myötä, kun LKP fuusioitiin Kepuun. Liberalismin aatteet alkoivat levitä. Pahin levittäjä oli nuorisopoliitikko Olli Rehn. Hänen jalanjälkiään seurasi Matti Vanhanen. On esim. hyvä muistaa, että nykyisin Vihreät ovat Kepun inhokkipuolue. Matti Vanhanen sen piti liberaaleja Vihreitä ihannehallituskumppanina. Vanhanen sanoi tämä aikoinaan ihan suoraan. Väyrynen on puolestaan arvostellut vuodesta toiseen Kepua siitä, että liberalismi päästettiin nakertaan puolueen kannatusta. Sipilä uudisti Kepua tuomalla siihen kepeästi Kokoomuksesta oikealta ohi ajaen kovan oikeistolaisen talouspolitiikan. Siitä eivät Kepun kannattajat tosin tykänneet, koska puolue ei historiassaan koska kokenut sellaista romahdusta kuin mitä Sipilän toiminnasta aiheutui. Vasemmallekin puolue on ollut kallellaan. Se ei tapahtunut Saarikon kaudella vaan Anneli Jäätteenmäen ollessa puikoissa. Silloinhan Kepun kannatus roihahti ylös.
Tuota juurijuttua en jaksa ymmärtää. Itse olen ns. stadilainen, mutta en käsitä, miksi minun pitäisi rajoittaa mahdollisuuksiani sitoutumalla johonkin stadilaisuuteen. Pidän sitä täysin älyttömänä. Olen mieluummin koira, joka seuraa isäntäänsä eli sitä kuka ruokkii kuin kissa, jonka ruokkijat alkavat olla ikäloppuja vanhuksia. Kepun politiikkahan on ollut sitä, että se tekohengittää mennyttä maailmaa, elää menneisyydessä. En sure sellaisia teollisuuskaupunkejakaan, joista hommat ovat loppuneet. Toimiva markkinatalous perustuu luovaan tuhoon, etsii koko ajan kannattavampaa liiketoimintaa tietäen, että sieltä löytyvät lottovoittajat. Se edellyttää notkeutta eikä kotiseuturakkautta, joka on este tehokkuudelle.
K-linja ei jakanut kepua kahteen linjaan, vaikka sen korostama ulkopolitiikka ärsyttikin niitä, joiden mielenkiinto oli sisäpoliittisissa asioissa. Sama koskee suhtautumista liberaaleihin ajatuksiin. Liberaaliusasenteessa on ollut yksilöllisiä eroja muissakin puolueissa, mutta missään se ei ole ollut merkittävä jakolinja.
Taloudellisen ajattelutavan suhteen kepu sen sijaan on ollut alusta alkaen kahtia jakautunut. Minulle on tullut mielikuva, että ikään kuin puolet toimijoista ja kannattajista olisi lähempänä työnantajia ja toinen puoli lähempänä työntekijöitä. En ole lukenut kepun historiaa, joten en tiedä, onko siinä tällainen näkökulma, mutta vinkkinä asiasta kiinnostuneille jatkotutkijoille sanoisin, että tutkikaapa kepupolitikoiden asuin- ja äänihistoriallisia taustoja, koska jotta pääsee valtaan tai eduskuntaan, tarvitaan itselle lähimpien kannatus.
Joku voi väittää, että kaikkihan kepujohtajat ovat olleet maanviljelijöiden edustajia, mutta kyllä he ovat tarvinneet tukea muistakin maaseutuelinkeinoista. Joillakin alueilla ovat tarvinneet sitä maaseudun pienyrittäjiltä, toisilla taas keskisuurten yritysten työväeltä. Esimerkiksi mainitsemasi Jäätteenmäki oli kotoisin Lapuan kauppalasta, joka oli jo ennen sotia pieni työläispaikkakunta, kun taas Ahon Veteli ja Kannus ovat edustaneet uudempaa teollisuutta, jotka eivät olleet ehtineet nähneetkään radikaalia vasemmistoa. Väyrynen taas on kotoisin Kemin seudulta, kommunistien peruskannatusalueelta.
Kepu voisi luoda nahkansa vastuulliseksi ympäristöpuolueeksi. PYmpäristöpuolueeksi ilman vihreiden idealistista viherhömppää ja Suomen taloutta kuristavia älyttömiä vaatimuksia.
Siinä missä vihreät perustavat ns. kunnianhimoiset ilmastotoimensa idealismiin ja täysin valheelliseen propagandaan, Keskustan tulisi pohjata oma ympäristöohjelma tutkittuun tietoon ja faktoihin.
Otan esimerkin pölyttäjistä. Kaikki jakavat huolen pölyttäjien mahdollisesta vähenemisestä. Sillä olisi dramaattiset seuraukset niin viljelykasvien satomääriin kuin villien kasvien säilymiseen. Vihreiden ohjelmassa on ehdoton avohakkuiden kielto tavoiteena. Aluksi valtion mailla, lopulta kaikkialla.
Tutkimuksissa on selvitetty pölyttäjien esiintymistä erilaisissa metsäympäristöissä. Avohakkuun jälkeen monet ns. pioneerilajit valtaavat nopeasti alan. Nämä avoimilla paikoilla viihtyvät kasvit tarjoavat ruokaa pölyttäjille. Pölyttäjien määrä aukoissa on tutkimusten mukaan jopa kymmenkertainen vanhaan metsään verrattuna.
Paahteinen hakkuuaukea, varsinkin kun sinne on jätetty myös järeää lahopuuta, tarjoaa hyvän elinympäristön useille uhanalaisillekin pölyttäjille.
Vihreiden ohjelma siis tutkimusten mukaan vähentäisi, ei lisäisi pölyttäjien määrää.
Vastaavia esimerkkejä vihreiden de facto luontovihamielisestä suhteesta löytyy paljon, ja näiden vastapainoksi Keskustan tulee ryhtyä järjen ääneksi luontoasioissakin. Onhan keskustan kannattajissa, kuten avaaja hyvin kuvaa, terveen luontosuhteen omaavia ihmisiä joilla on omakohtaistakin kokemusta luonnosta, ei pelkästään Mannerheimintiellä istumalla saatua luontotietoutta.
Glopalistieliitin sätkynuket kirjoittaa pitkiä pazkoja puolustaessaan Niinistön ja Marinin maanpetturuutta.