Nainen, vieläkö pelkäät

Ei pelota.

Ne on vaa sanoja, ei tarvi peljätä. Sivusta

Miksi haluaisit mies, että sinua pelättäisi toisko se sulle voimallisen olon tms?

Miksi pelkäät? Etkö osaa ajatella, että syytä pelkoon ei ole?

Anonyymi00012 kirjoitti:

Miksi pelkäät? Etkö osaa ajatella, että syytä pelkoon ei ole?

Eiköhän se oman historian kautta tule se pelko. Jos aiemmin ei ole onnistunut, pelkää pettymystä, suuria tunteita jotka jäi tulematta tai ei kohdanneet, heittäytymistä. Tässä on vielä jonkin verran työmaata itselle, ehkä toisellekin. Ehkä pelko saattaa olla jopa väärä sana ja se pitäisi korvata sanalla varovainen.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Eiköhän se oman historian kautta tule se pelko. Jos aiemmin ei ole onnistunut, pelkää pettymystä, suuria tunteita jotka jäi tulematta tai ei kohdanneet, heittäytymistä. Tässä on vielä jonkin verran työmaata itselle, ehkä toisellekin. Ehkä pelko saattaa olla jopa väärä sana ja se pitäisi korvata sanalla varovainen.

Et sentään pelkää miehiä. Hyvä!

Anonyymi00021 kirjoitti:

Et sentään pelkää miehiä. Hyvä!

Naisista taitaa tuo mies puhua

Anonyymi00021 kirjoitti:

Et sentään pelkää miehiä. Hyvä!

Parempi ku tällaisiin ei lähde ottamaan kantaa mistään näkövinkkelistä katsoen

No mut eihän niitä kannata pelätä. Ne pitää ottaa hyötykäyttöön.

Anonyymi00009 kirjoitti:

No mut eihän niitä kannata pelätä. Ne pitää ottaa hyötykäyttöön.

Tässä tapauksessa.. olen vaan hänen kaverinsa”. Hänestä itsestään pitää lähteä aloitteen teko. Minä sitä en tohdi tehdä. Vaikka hän ihana onkin. 💗

Rakkaus on enemmänkin kuin vain lämmin tunne. Se voi olla roihuavaa, polttavaa, kuumaa, kylmääkin. Rakkaudella on monenlaisia muotoja.

Olet aivan oikeassa. Jos ei pysty yhtään luottamaan toiseen, niin miten sen pohjalta voisi mitään hyvää syntyä? Turvallisuuden tunne on itselleni tärkeä. Jos siinä vierellä on joku, niin se joku olisi sellainen, että voisi luottaa että siinä pysyy ja haluaa olla. - en ap

Anonyymi00018 kirjoitti:

Olet aivan oikeassa. Jos ei pysty yhtään luottamaan toiseen, niin miten sen pohjalta voisi mitään hyvää syntyä? Turvallisuuden tunne on itselleni tärkeä. Jos siinä vierellä on joku, niin se joku olisi sellainen, että voisi luottaa että siinä pysyy ja haluaa olla. - en ap

Joo, ja meinasin ennenkaikkea sitä, että tässä ei enää niin nuorena kaipaa sitä elämän turvaa ja jakamista, mutta itse en oo täysin paikalle jämähtänyt, enkä usko että koskaan tulen olemaankaan, muutakuin pakosta niin pitäis löytyä kumpaakin juttua suhteesta ja luottamusta.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Joo, ja meinasin ennenkaikkea sitä, että tässä ei enää niin nuorena kaipaa sitä elämän turvaa ja jakamista, mutta itse en oo täysin paikalle jämähtänyt, enkä usko että koskaan tulen olemaankaan, muutakuin pakosta niin pitäis löytyä kumpaakin juttua suhteesta ja luottamusta.

Niin kuin mitä pitää löytyä, ei selvinnyt? Kun sanoit että kumpaakin juttua pitäisi löytyä ja toinen oli luottamus.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Olet aivan oikeassa. Jos ei pysty yhtään luottamaan toiseen, niin miten sen pohjalta voisi mitään hyvää syntyä? Turvallisuuden tunne on itselleni tärkeä. Jos siinä vierellä on joku, niin se joku olisi sellainen, että voisi luottaa että siinä pysyy ja haluaa olla. - en ap

Aika outoa että sulle turvallisuudentunne on se että toinen pysyy? Mulle turvallisuus suhteessa on vähän syvemmällä tasolla. Lähteminen ja jutun päättyminen ei mielestäni ole tai luo turvattomuutta

Anonyymi00025 kirjoitti:

Aika outoa että sulle turvallisuudentunne on se että toinen pysyy? Mulle turvallisuus suhteessa on vähän syvemmällä tasolla. Lähteminen ja jutun päättyminen ei mielestäni ole tai luo turvattomuutta

Joo no puhutaan varmaan vähän eri kieltä. Minulla on ollut viimeinen ihmissuhde vastakkaiseen sukupuoleen hyvin traumaattinen. Ristiriitojen ilmetessä, hän aina häipyi. Minun olisi pitänyt viisastua, eikä tavata häntä enää. Silti aina olen repsahtanut.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Joo no puhutaan varmaan vähän eri kieltä. Minulla on ollut viimeinen ihmissuhde vastakkaiseen sukupuoleen hyvin traumaattinen. Ristiriitojen ilmetessä, hän aina häipyi. Minun olisi pitänyt viisastua, eikä tavata häntä enää. Silti aina olen repsahtanut.

Tapahtuiko tää oikeassa elämässä

Anonyymi00033 kirjoitti:

Tapahtuiko tää oikeassa elämässä

Tää ei oo mun juttu. Mä sanoin jo monta kertaa aiemmin että älä sotke. Huomasin että riitelyä oli mutta aivan väärien kanssa. Yks niistä on sua lähellä. Pitäis päästä yhteyteen. Kertoisin mitä on oikeaa näissä ja mitä väärää eli mitä mun ja mitä ei. Sit tajuisit etten se ollut mä keneksi luulit. Näin on oikea totuus. Sun lähellä tehtiin hallaa sulle ja varoittelit mua niihin lankeemasta, ansoihin, mutta sä astuit niihin itte. Siksi en halua, että karkaat. Tai siksikään. Toinen syy on että mä oikeesti rakastan sua ja just sillä puhtaalla sydämellä. Usko mua. Luota. Sun luottamus lähti toisten ansiosta, ei mun. Mä en kertaakaan haukkunut sua vaikka pyysin anteeksi koska luulin sanoneeni jotain väärää ja samalla ihmettelin miksi ihmeessä sä putket mua pois koko ajan ja tölvit mua. Olin ihan ulalla. Mutta nyt kun näytit tuon mulle, osaan yhdistää myös nämäkin seikat. Käärme on lähelläs, ei täällä mun luona. Luota jo. Mä en oo samanlainen ollenkaan. En mitään niin törkeetä kuin .... Käärme. Ehkä se unikin johtui kun puhuin käärmeistä ja se on sun viekussa prkl 🤬

Olen samaa mieltä, hyvin kiteytetty -"Rakkaushan on lämmin tunne ja itse olennaisena osana näen siinä halun tehdä toiselle hyvää, ripaus seikkailumieltä".

Kuten varmasti on jo kaikki pystyneet ymmärtämään, tämän ap että monen palstalaisen puheissa toistuu rakkauden olevan sama kuin traumakemia tilanteet, johon jäävät hyvin tyypillisesti vänkäämään.

Tyypillisiä elementtejä traumakemiassa (hiljennä elämää blogista):

Kahden ihmisen haavat ikäänkuin tunnistavat toisensa
Todella intensiivinen vetovoima ja vauhtisokeus
Herättää voimakkaita hyvän olon ja voimakkaan kivun tunteita vuorotellen, arvaamattomasti ja repivästi
Yrityksistä huolimatta tilannetta ei saada rauhoittumaan
Toistuvat hylkäyskokemukset
Jatkuvat turvattomuuden tunteet
Kaavamaisuus: Lupauksia, hyvittelyä, pettymys, kiinnijääminen, repivyys.

Haluan uskoa, että kumppanien on mahdollista harjoitella yhdessä katkaisemaan tuhoisat kehät, mutta valitettavasti aina tämä ei ole mahdollista. Ei kaikkien kanssa.

Rakkaus ei ole vaan intohimoisen polttavaa tunnetta, se on ennen kaikkea valintaa ja sitoutumista olla suhteen puolella. Inhimilliseen rakkauteen kuuluu myös rajat. Aikuiseen rakkauteen kuuluu myös paljon harjoittelua: Miten voin juuri sinua rakastaa? Pystytkö rakastamaan minua, kuten minä tarvitsen?

Ja realiteettien nimissä: Kukaan ihminen ei ole täällä juuri sinua varten. Voimmeko kasvattaa suhteesta turvasataman, jossa kummallakin on tilaa eheytyä ja kasvaa – omana itsenään?

Mua ainakin pelottaa. Edellisessä suhteessa sattu tosi paljon ja olen vähän liiankin varovainen. Mietin jo mitä piirteitä miehessä voisi olla, että pidemmällä tähtäimellä alkaisi ärsyttää paljon ja en kestäisi enää/ haluaisin jättää hänet. En keksi mitään! Tulossa varmasti hulluksi. Normi ihastuminen olisi jo puolessa vuodessa menny ohi, mut tämä ei anna merkkiäkään siitä. 😤 nyt vaan odottelen et menis jo ohi. Ois niin paljon helpompaa tai sit vaa teen jonku suuren muutoksen ni seki vois auttaa unohtaa! Yks jo ehdotti mulle et hae sinne ja sinne. Elämä täynnä eri vaihtoehtoja🔥

Anonyymi00033 kirjoitti:

Tapahtuiko tää oikeassa elämässä

Mitenhän se sinäkin näitä miehen trollauksia oikein yrität palastella siivuiksi😬

Niinkö haluat maalata? kenen asioissa puhut

Anonyymi00027 kirjoitti:

Niinkö haluat maalata? kenen asioissa puhut

Mitä mieltä sinä sitten olet? Mikä on totuus?

Anonyymi00029 kirjoitti:

Mitä mieltä sinä sitten olet? Mikä on totuus?

Että Diana on sydänten prinsessa

Yes it does, do not burst in to flame cause you give on that you are pure evil

Kuka kysyy? Riippuu aivan siitä.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Kuka kysyy? Riippuu aivan siitä.

K nainen kysyy

Anonyymi00056 kirjoitti:

K nainen kysyy

Kuule. Kyllä sen huomaa. Sen tuntee. Se vie sinut maailman ääriin, vaikket niiltä sijoiltaan nousisi. Se saa sinut elämään. Nauttimaan. Hengittämään. Vapauttamaan. Se kulkee omia polkujaan kuitenkin määrätietoisesti sinne, mistä se kuulee samalla aallolla olevan rakkauden. Ja kun nämä kaksi rakkautta kohtaa toisensa, siitä syntyy SE rakkaus, se ei ole vain yhden eikä ole myöskään kahden rakkautta pelkästään. Se on yksi kokonaisuus, jonka kyllä huomaa, kun se on sinussa. Se on tekoja, se on tunteita, se on jotain mikä tempaisee sinun jalat irti maasta ja salpaa hengityksen. Se saa sinut hassuttelemaan, mutta se saa sinut myös voimaantumaan. Se antaa, se myös ottaa. Kaiken. Kaikessa.

Hei nyt kannattaa kuunnella minua. Sä saat vielä kaiken selville ja hyvä että saatkin mutta älä syyllistä mua. Tää juttu ei oo mun luomaa vaan ihmisen joka on sua paljon lähempänä.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Hei nyt kannattaa kuunnella minua. Sä saat vielä kaiken selville ja hyvä että saatkin mutta älä syyllistä mua. Tää juttu ei oo mun luomaa vaan ihmisen joka on sua paljon lähempänä.

Turha syyttää omista sössimisistään muita.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Hei nyt kannattaa kuunnella minua. Sä saat vielä kaiken selville ja hyvä että saatkin mutta älä syyllistä mua. Tää juttu ei oo mun luomaa vaan ihmisen joka on sua paljon lähempänä.

Älä yritä manipuloida fiksumpias siinä ei hyvin käy

Salettiin on. Mikä niistä muka ei ole sun sössö?

Anonyymi00041 kirjoitti:

Älä yritä manipuloida fiksumpias siinä ei hyvin käy

Lopeta hyvissä ajoin. Mä en oo syyllinen. Nyt menee pahasti väärään paikkaan noi syytökset. Mä en aio ottaa niitä enää enempää vastaan koska en ole syypää.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Lopeta hyvissä ajoin. Mä en oo syyllinen. Nyt menee pahasti väärään paikkaan noi syytökset. Mä en aio ottaa niitä enää enempää vastaan koska en ole syypää.

Syyllinen mihin? Harhoihisi? Kyllä olet ja jätä muut ihmiset rauhaan tai tulet maksamaan kalliisti T: R

Anonyymi00048 kirjoitti:

Syyllinen mihin? Harhoihisi? Kyllä olet ja jätä muut ihmiset rauhaan tai tulet maksamaan kalliisti T: R

Kylläpä sulla on ollu mies lähes vuosi sitten elämänmakuinen feikkivuoropuhelu

Hyvin sanottu. Tuollaiset asiat ovat hyvin vahvasti henkilökohtaisia asioita ja yksityisiä tilanteita, jossa ei pitäisi toista osapuolta asettaa tuollaiseen valoon muiden eteen. Menee sairaalloiseksi tuollainen toisen osapuolen "tunnetilojen" tarkkailu, koska ei koe saavansa itselle suotuisaa vastakaikua, minkä pyrkii hallinnalla saavuttamaan, luomaan sellaista kuvaelmaa itsetehoisesti kunhan vain toinen osapuoli..

Anonyymi00050 kirjoitti:

Hyvin sanottu. Tuollaiset asiat ovat hyvin vahvasti henkilökohtaisia asioita ja yksityisiä tilanteita, jossa ei pitäisi toista osapuolta asettaa tuollaiseen valoon muiden eteen. Menee sairaalloiseksi tuollainen toisen osapuolen "tunnetilojen" tarkkailu, koska ei koe saavansa itselle suotuisaa vastakaikua, minkä pyrkii hallinnalla saavuttamaan, luomaan sellaista kuvaelmaa itsetehoisesti kunhan vain toinen osapuoli..

Tämmöiset toisen julkistamiset jonkun "tunnetiloista" hämmentää ja aiheuttaa pohdintaa, kun muistelen, että esim. itseni kohdalla jotkut väittävät "tunnetiloista" tai niiden kuvitelluista syvyyksistä on ollut täysin päinvastaisia, mitä toinen julkistaa oletuksena kuin totena.

Tuollaiset ihmiset, jotka menevät toisesta henkilöstä hetkelliseen mielihyvän tunteeseen, sellaiseen "ihastelu" vaiheeseen, jossa ihastelemalla katseilla toista olettavat että toinen peilaisi heihin siten takaisin samaa, asettautuvat hyväksyntää hakevaksi, ts. kääntävät itseensä asiat ja odotukset. Tuo ei mielestäni ole sitä kuinka alkuvaiheissa voi tunteiden kautta tulla "haavoittuvaiseksi" (ja siten tarvitsee tutustumisvaiheen, hyvän vuorovaikutuksellisen kohtaamisen ym. jotta ihmisten välille syntyisi hyvään perustuva tunneside tai suhde) , tuossa on näkyvissä vain hyväksynnän saaminen ja siitä paitsi jäämisen hylkäämispelko.

Ei liity tunteisiin tai rakkauksiin mitenkään, vaan siihen, miten asettautuu itseensä ja muihin. Ei ole ymmärrystä tai kokemuksellisuutta siitä, että toinen ihminen ei oikeasti ole toista varten tai velvollinen kannattelemaan toisen mielihyvän tms. saamista (mikä heidän silmissään siten oikeuttaisi vaatimisen, vihan, halveksunnan osoitukset jos tuollaista kokemusta eivät saa).

Äkilliset kääntymiset vihaan ja halveksuntaan ilman että olisi edes mitään tutustumisvaiheita ihmisten välillä, halu jopa vahingoittaa, minkä jälkeen jättävät vielä muille vaikutelman, että kyllä joo, pelkkää "rakkauttahan" kaikki vaan. Kun eivät pysty käsittämään, käsittelemään suhtautumista toisiin ihmisiin, minkä asteisesti voi toiseen suhtautua, vaatia.

Tietysti traumakemia väleissä on aste-eroja ja siinä, minkä laiset ihmiset kohtaavat toisensa noissa pyörteissä ja haluavatko tuollaisiin pyörteisiin mennä, riippuen siitä onko kuinka yksipuolista vai halua syöksyä tuollaiseen, tietäen tietyistä miten sen nyt sanoisi, luonteenpiirteistä.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Tämmöiset toisen julkistamiset jonkun "tunnetiloista" hämmentää ja aiheuttaa pohdintaa, kun muistelen, että esim. itseni kohdalla jotkut väittävät "tunnetiloista" tai niiden kuvitelluista syvyyksistä on ollut täysin päinvastaisia, mitä toinen julkistaa oletuksena kuin totena.

Tuollaiset ihmiset, jotka menevät toisesta henkilöstä hetkelliseen mielihyvän tunteeseen, sellaiseen "ihastelu" vaiheeseen, jossa ihastelemalla katseilla toista olettavat että toinen peilaisi heihin siten takaisin samaa, asettautuvat hyväksyntää hakevaksi, ts. kääntävät itseensä asiat ja odotukset. Tuo ei mielestäni ole sitä kuinka alkuvaiheissa voi tunteiden kautta tulla "haavoittuvaiseksi" (ja siten tarvitsee tutustumisvaiheen, hyvän vuorovaikutuksellisen kohtaamisen ym. jotta ihmisten välille syntyisi hyvään perustuva tunneside tai suhde) , tuossa on näkyvissä vain hyväksynnän saaminen ja siitä paitsi jäämisen hylkäämispelko.

Ei liity tunteisiin tai rakkauksiin mitenkään, vaan siihen, miten asettautuu itseensä ja muihin. Ei ole ymmärrystä tai kokemuksellisuutta siitä, että toinen ihminen ei oikeasti ole toista varten tai velvollinen kannattelemaan toisen mielihyvän tms. saamista (mikä heidän silmissään siten oikeuttaisi vaatimisen, vihan, halveksunnan osoitukset jos tuollaista kokemusta eivät saa).

Äkilliset kääntymiset vihaan ja halveksuntaan ilman että olisi edes mitään tutustumisvaiheita ihmisten välillä, halu jopa vahingoittaa, minkä jälkeen jättävät vielä muille vaikutelman, että kyllä joo, pelkkää "rakkauttahan" kaikki vaan. Kun eivät pysty käsittämään, käsittelemään suhtautumista toisiin ihmisiin, minkä asteisesti voi toiseen suhtautua, vaatia.

Tietysti traumakemia väleissä on aste-eroja ja siinä, minkä laiset ihmiset kohtaavat toisensa noissa pyörteissä ja haluavatko tuollaisiin pyörteisiin mennä, riippuen siitä onko kuinka yksipuolista vai halua syöksyä tuollaiseen, tietäen tietyistä miten sen nyt sanoisi, luonteenpiirteistä.

Muutaman kerran olen tuollaisissa tilanteissa ollut, missä eräässäkin harjoittelutilanteessa toinen tuli täysin vihaisena tuijottelemaan, kiristelemään hampaitaan, mitään pystymättä sanomaan, kaikesta siitä päättelin, että päässä on pyörinyt kuvitelmat siitä, että häntä olisi fuulattu, alkanut tuntemaan tunteita, ja jääneensä leikin kohteeksi. Ei kuitenkaa osoittanut halua liikahtaa vihastansa pidemmälle, vahingoittamiseen.

Sellaiset tapaukset, jotka alkavat osoittamaan viha halveksuntaa koko ihmistä kohtaan, ilman mitään perusteita, kun oman päänsä sisällä synnytettyjä pettymyksiä tms. sellaista, missä eivät pääse ajatustensa tai tunteidensa kanssa tasapainoon, pyrkien työntämään väheksyntänsä ihmistä kohtaan, herättäen toisen tappeluhalun, se on viimeinen teko ,mitä voi toista ihmistä kohtaan tehdä, edes missään "traumakemia" pyörteissä.

Päältä päin moni on hieno mies ja joku herttainen tytteli.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Hyvin sanottu. Tuollaiset asiat ovat hyvin vahvasti henkilökohtaisia asioita ja yksityisiä tilanteita, jossa ei pitäisi toista osapuolta asettaa tuollaiseen valoon muiden eteen. Menee sairaalloiseksi tuollainen toisen osapuolen "tunnetilojen" tarkkailu, koska ei koe saavansa itselle suotuisaa vastakaikua, minkä pyrkii hallinnalla saavuttamaan, luomaan sellaista kuvaelmaa itsetehoisesti kunhan vain toinen osapuoli..

Eikö anonyymi palsta ole juuri sopiva tällaisille "henkilökohtaisille" pohdinnoille ja uteluille? Sinun tai kenenkään muunkaan ei ole pakko näitä aloituksia lukea, saatikka niihin vastata. Vaikka aloitus olisikin esitetty ns. henkilökohtaisesti jollekin, ei se sitä ole, koska on esitetty niin yleisellä tasolla ja nimettömästi.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Eikö anonyymi palsta ole juuri sopiva tällaisille "henkilökohtaisille" pohdinnoille ja uteluille? Sinun tai kenenkään muunkaan ei ole pakko näitä aloituksia lukea, saatikka niihin vastata. Vaikka aloitus olisikin esitetty ns. henkilökohtaisesti jollekin, ei se sitä ole, koska on esitetty niin yleisellä tasolla ja nimettömästi.

Omille kyllä, mutta ap esitti toisen asioista tietävänsä, kysyisi itseltään omista tuntemuksistaan..

Anonyymi00053 kirjoitti:

Muutaman kerran olen tuollaisissa tilanteissa ollut, missä eräässäkin harjoittelutilanteessa toinen tuli täysin vihaisena tuijottelemaan, kiristelemään hampaitaan, mitään pystymättä sanomaan, kaikesta siitä päättelin, että päässä on pyörinyt kuvitelmat siitä, että häntä olisi fuulattu, alkanut tuntemaan tunteita, ja jääneensä leikin kohteeksi. Ei kuitenkaa osoittanut halua liikahtaa vihastansa pidemmälle, vahingoittamiseen.

Sellaiset tapaukset, jotka alkavat osoittamaan viha halveksuntaa koko ihmistä kohtaan, ilman mitään perusteita, kun oman päänsä sisällä synnytettyjä pettymyksiä tms. sellaista, missä eivät pääse ajatustensa tai tunteidensa kanssa tasapainoon, pyrkien työntämään väheksyntänsä ihmistä kohtaan, herättäen toisen tappeluhalun, se on viimeinen teko ,mitä voi toista ihmistä kohtaan tehdä, edes missään "traumakemia" pyörteissä.

Päältä päin moni on hieno mies ja joku herttainen tytteli.

Kokevat loukkaantuneensa ilman että mitään konkreettista syytä siihen olisi. Vihaa ja halveksuntaa voi tietysti kokea ilman ns traumakemia pohjaa, loukkaantumisia tai muuten voi kuvitella pääsevänsä siten toisen yläpuolelle , odottaen että voisi siten tehdä toista kohtaan kun väheksyy toisen tai ei odota saavansa takaisin tappelua tms, kun kokee jotain sellaisia asioita, mitä ei pääse selventämään, ei kykene tai sitten kostaa omia loukkaantumistilanteita, kuvitelmia tai tosia.

Hyvää se ei kerro missään tilanteessa, etenkään sellaisessa missä ne perustuvat kuvitelmiin ja asemointiin toiseen siten, että pyrkii halveksunnan kautta yläpuolelle, kun kamppailee toista kohtaan omien ajatustensa pohjalta ja mihin sekä itsensä arvostaa että toisen.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kokevat loukkaantuneensa ilman että mitään konkreettista syytä siihen olisi. Vihaa ja halveksuntaa voi tietysti kokea ilman ns traumakemia pohjaa, loukkaantumisia tai muuten voi kuvitella pääsevänsä siten toisen yläpuolelle , odottaen että voisi siten tehdä toista kohtaan kun väheksyy toisen tai ei odota saavansa takaisin tappelua tms, kun kokee jotain sellaisia asioita, mitä ei pääse selventämään, ei kykene tai sitten kostaa omia loukkaantumistilanteita, kuvitelmia tai tosia.

Hyvää se ei kerro missään tilanteessa, etenkään sellaisessa missä ne perustuvat kuvitelmiin ja asemointiin toiseen siten, että pyrkii halveksunnan kautta yläpuolelle, kun kamppailee toista kohtaan omien ajatustensa pohjalta ja mihin sekä itsensä arvostaa että toisen.

Sitten vielä hiljenne elämää blogista -Haavoittuvaisuudesta- :
Jos on jäänyt tunteidensa kanssa varhaisissa vaiheissaan yksin, pitää pärjätä, suorittaa, tietää, osata,⁠ menestyä, onnistua, ymmärtää, voimautua, säkenöidä ja ties mitä jotta voisi tulla rakastetuksi ja voida hyvin (alitajuisen luulonsa mukaan). ⁠On siis oppinut puolustus- ja selviytymiskeinoja sen sijaan että olisi oppinut tietämään ja uskomaan, että omat tunteet, tarpeet ja rajat ovat okei. Tai että toisiin voisi nojata ja luottaa turvassa, että saa tulla ihan lähelle ja näkyväksi juuri sellaisena kuin on. Että toinen voikin kuulla, haluta sinulle hyvää ja tukea voimautumisen prosessissa.

Että saa ottaa vastaan apua ja avautua. Olla mitä on – myös tietämätön, pihalla, ihmeissään, kaikissa tunteissaan ja samalla myös se aivan ihmeellinen tyyppi joka jokainen meistä on.

Jeesaajan avulla voi alkaa harjoitella. Ja myös näin: kertookin jollekin läheiselle tai luotettavalle rehellisesti, että tänään musta tuntuu tältä. Tai pyytää apua tai tukea. Tai kosketusta – voitko halata? Haavoittuvuus voi olla läsnä siinäkin, missä ei sanota mitään – ollaan vaan läsnä. Ja sitä voi harjoitella itsensäkin kanssa. Sen sijaan, että jatkaa ikuista to do -listaansa, voisiko hetken istua tässä ja olla saamatta aikaan yhtään mitään?⁠

Lempeästi ja lämpimästi tervetuloa opettelemaan ihan juuri sinuna täydesti olemista, sydänaukisuutta, haavoittuvaisuutta ja hyvän vastaanottamista rakastetulle Olet parasta mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssilleni.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Tämmöiset toisen julkistamiset jonkun "tunnetiloista" hämmentää ja aiheuttaa pohdintaa, kun muistelen, että esim. itseni kohdalla jotkut väittävät "tunnetiloista" tai niiden kuvitelluista syvyyksistä on ollut täysin päinvastaisia, mitä toinen julkistaa oletuksena kuin totena.

Tuollaiset ihmiset, jotka menevät toisesta henkilöstä hetkelliseen mielihyvän tunteeseen, sellaiseen "ihastelu" vaiheeseen, jossa ihastelemalla katseilla toista olettavat että toinen peilaisi heihin siten takaisin samaa, asettautuvat hyväksyntää hakevaksi, ts. kääntävät itseensä asiat ja odotukset. Tuo ei mielestäni ole sitä kuinka alkuvaiheissa voi tunteiden kautta tulla "haavoittuvaiseksi" (ja siten tarvitsee tutustumisvaiheen, hyvän vuorovaikutuksellisen kohtaamisen ym. jotta ihmisten välille syntyisi hyvään perustuva tunneside tai suhde) , tuossa on näkyvissä vain hyväksynnän saaminen ja siitä paitsi jäämisen hylkäämispelko.

Ei liity tunteisiin tai rakkauksiin mitenkään, vaan siihen, miten asettautuu itseensä ja muihin. Ei ole ymmärrystä tai kokemuksellisuutta siitä, että toinen ihminen ei oikeasti ole toista varten tai velvollinen kannattelemaan toisen mielihyvän tms. saamista (mikä heidän silmissään siten oikeuttaisi vaatimisen, vihan, halveksunnan osoitukset jos tuollaista kokemusta eivät saa).

Äkilliset kääntymiset vihaan ja halveksuntaan ilman että olisi edes mitään tutustumisvaiheita ihmisten välillä, halu jopa vahingoittaa, minkä jälkeen jättävät vielä muille vaikutelman, että kyllä joo, pelkkää "rakkauttahan" kaikki vaan. Kun eivät pysty käsittämään, käsittelemään suhtautumista toisiin ihmisiin, minkä asteisesti voi toiseen suhtautua, vaatia.

Tietysti traumakemia väleissä on aste-eroja ja siinä, minkä laiset ihmiset kohtaavat toisensa noissa pyörteissä ja haluavatko tuollaisiin pyörteisiin mennä, riippuen siitä onko kuinka yksipuolista vai halua syöksyä tuollaiseen, tietäen tietyistä miten sen nyt sanoisi, luonteenpiirteistä.

Kerrotko ätmi tästä vähän tiiviimmin jooko?

Anonyymi00053 kirjoitti:

Muutaman kerran olen tuollaisissa tilanteissa ollut, missä eräässäkin harjoittelutilanteessa toinen tuli täysin vihaisena tuijottelemaan, kiristelemään hampaitaan, mitään pystymättä sanomaan, kaikesta siitä päättelin, että päässä on pyörinyt kuvitelmat siitä, että häntä olisi fuulattu, alkanut tuntemaan tunteita, ja jääneensä leikin kohteeksi. Ei kuitenkaa osoittanut halua liikahtaa vihastansa pidemmälle, vahingoittamiseen.

Sellaiset tapaukset, jotka alkavat osoittamaan viha halveksuntaa koko ihmistä kohtaan, ilman mitään perusteita, kun oman päänsä sisällä synnytettyjä pettymyksiä tms. sellaista, missä eivät pääse ajatustensa tai tunteidensa kanssa tasapainoon, pyrkien työntämään väheksyntänsä ihmistä kohtaan, herättäen toisen tappeluhalun, se on viimeinen teko ,mitä voi toista ihmistä kohtaan tehdä, edes missään "traumakemia" pyörteissä.

Päältä päin moni on hieno mies ja joku herttainen tytteli.

Niinkö on, mitä teit ätmi hampaiden kiristelijälle- kiristelitkö takaisin? Oisko annos kulttuuria eaim välillä hyvä homma🥱

Anonyymi00055 kirjoitti:

Eikö anonyymi palsta ole juuri sopiva tällaisille "henkilökohtaisille" pohdinnoille ja uteluille? Sinun tai kenenkään muunkaan ei ole pakko näitä aloituksia lukea, saatikka niihin vastata. Vaikka aloitus olisikin esitetty ns. henkilökohtaisesti jollekin, ei se sitä ole, koska on esitetty niin yleisellä tasolla ja nimettömästi.

Sinä olet mies käynyt koko keskustelun itseksesi- oletko niin vaikea ihminen että riitaannut jopa itsesi kanssa?

Koska hyppy tuntemattomaan ilman laskuvarjoa on pelottavaa ,varsinkin ujolle 😔

Anonyymi00054 kirjoitti:

Koska hyppy tuntemattomaan ilman laskuvarjoa on pelottavaa ,varsinkin ujolle 😔

Jos sulla olisi vain tämä hetki ja tämä päivä, haluaisitko viettää sen minun kanssa, uskaltaisitko?

Anonyymi00060 kirjoitti:

Jos sulla olisi vain tämä hetki ja tämä päivä, haluaisitko viettää sen minun kanssa, uskaltaisitko?

Todellakin. Olisin.

Ai oot niin hulja mies?

Kyllä, kunhan se oikea ja aito löytyy, teen kaikkeni hänen eteensä. Luulisi naisen olevan rakkaudella kyllästetty kun pääsen näyttämään rakkauteni hänelle.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kyllä, kunhan se oikea ja aito löytyy, teen kaikkeni hänen eteensä. Luulisi naisen olevan rakkaudella kyllästetty kun pääsen näyttämään rakkauteni hänelle.

Pelottaa jo tulevan naisesi puolesta tuo fanaattisuutesi. Onneksi se en ole minä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Pelottaa jo tulevan naisesi puolesta tuo fanaattisuutesi. Onneksi se en ole minä.

Rakkaudella kyllästetty vaikuttaa kieltämättä tässä tapauksessa pahaenteiseltä

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kyllä, kunhan se oikea ja aito löytyy, teen kaikkeni hänen eteensä. Luulisi naisen olevan rakkaudella kyllästetty kun pääsen näyttämään rakkauteni hänelle.

Joo niin luuli nainenkin.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Rakkaudella kyllästetty vaikuttaa kieltämättä tässä tapauksessa pahaenteiseltä

Ei minusta ainakaan. Tässä varmaan mistään palsamoinnista kuitenkaan ole kyse! 😂

Että moitteeton on käytös ain ollu eikä antipatiat ainakaa sulta tullu?

Oletkos sää ”eetu” kirjoittanut kaikki vastaukset eri naisia esittäen itsellesi?

Miksi pelkäisit jotain muuta? Kyllä, rauhassa jos saisimme keskustella ja selvitellä asioita kiireettä. Ja vielä, minuakaan ole syytä pelätä. T ap.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Miksi pelkäisit jotain muuta? Kyllä, rauhassa jos saisimme keskustella ja selvitellä asioita kiireettä. Ja vielä, minuakaan ole syytä pelätä. T ap.

Selvitellä asioita kiireettä? Se on hyvä ettei juosten kusten, mut samaa junnaten

Anonyymi00071 kirjoitti:

Miksi pelkäisit jotain muuta? Kyllä, rauhassa jos saisimme keskustella ja selvitellä asioita kiireettä. Ja vielä, minuakaan ole syytä pelätä. T ap.

Joo ei niin.. ei sussa oo kun sanoja sanomaan.

Tyytyä? En näe rakkautta tai elämää noin. En tyydy ikinä mihinkään. Vastenmielinen sana tai ajatus.

Olet oikeassa. Olen erilainen. Vähän kuin sinä, spesiaali.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Olet oikeassa. Olen erilainen. Vähän kuin sinä, spesiaali.

Spessuu juu on.. keiden kaikkien kanssa?

Haluaisitko tarkentaa erityisesti tätä targetoimisen ulottuvuutta? Sivusta🤭🤭

Jos totta puhun, niin samoja ajatuksia sinusta minullakin. Lähes liian kiihkeää vetovoimaa. Koskaan ei tiedä, mitä lopulta on tarkoitettu, kun tilanteet muuttuu.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Jos totta puhun, niin samoja ajatuksia sinusta minullakin. Lähes liian kiihkeää vetovoimaa. Koskaan ei tiedä, mitä lopulta on tarkoitettu, kun tilanteet muuttuu.

Oletko varma, että muuttuu?
sivusta vain kyselen

Tää biisi: https://youtu.be/-YOp_GYZu3g

Anonyymi00088 kirjoitti:

Oletko varma, että muuttuu?
sivusta vain kyselen

Jos omisin aloituksen itselleni, niin voisin omalta osaltani sanoa, että tilanne kyllä muuttuu välttämättä tässä piakkoin, ulkoisten olosuhteiden pakottamana. Joskus elämää vain ohjailevat ulkopuoliset voimat, eikä sille mitään voi. Sitten tuleekin kohdalle tilanne, että yhtäkkiä ei enää nähdäkään. Ikinä. Ja pitää yrittää joillakin keinoin paikata ikävän jättämät haavat ja pyrkiä unohtamaan toinen ihminen, jota kohtaan oli alkanut tuntea lämpimiä tunteita... Tai sitten yrittää keksiä muita ratkaisuja, jos vain suinkin mahdollista. Mutta vaihtuvan tilanteen mukanaan tuomaa muutosta ei aina voi estää, sen kanssa on vain jotenkin pakko elää. -sivusta toinen

Anonyymi00091 kirjoitti:

Jos omisin aloituksen itselleni, niin voisin omalta osaltani sanoa, että tilanne kyllä muuttuu välttämättä tässä piakkoin, ulkoisten olosuhteiden pakottamana. Joskus elämää vain ohjailevat ulkopuoliset voimat, eikä sille mitään voi. Sitten tuleekin kohdalle tilanne, että yhtäkkiä ei enää nähdäkään. Ikinä. Ja pitää yrittää joillakin keinoin paikata ikävän jättämät haavat ja pyrkiä unohtamaan toinen ihminen, jota kohtaan oli alkanut tuntea lämpimiä tunteita... Tai sitten yrittää keksiä muita ratkaisuja, jos vain suinkin mahdollista. Mutta vaihtuvan tilanteen mukanaan tuomaa muutosta ei aina voi estää, sen kanssa on vain jotenkin pakko elää. -sivusta toinen

Kuulostaa tutulta, asiat tulee muuttumaan, jotenkin lähes väkisin. :)

(Nostin tämän vanhan ketjun ylös siksi, että tallensin tämän ketjun tuolloin kysymyksen ajankohtana kirjanmerkkeihini, koska pelko oli silloin vielä voitolla.)

En pelkää miestävjoista oikeati tykkään
Mutta tilanne muuten mahdoton .
Oli parempi valita vapaus kun palata tyypin lua aina takasin ...
Vaikutin siksi aika pelkäävälle ja epäroivälle
Enkä enää haaveilekkaan ..
Asiat olis edennytrakkauteen päin jos niin ois kuulunu mennä ja oma tilanne olis ollu siihen paras
Himotus ja panetus tais kyllä jäädä loppuelämäksi

Sen sijaan ex miestäni pelkäsin paljon enenpi kuin
Ikinä olin ihastunut tai rakastunut
Miehen mieliksi höpötteli kivoja juttuja ettei seuraa lisää ja isompia vaikeuksia ...
Tyyppi oli ihan muuta minkä mielikun olin siitä suhteen alkupuolella enen näkemistä saanut .
Kun tapasin ymmärsin erehtyneeni....
Naseelta

Many are

Anonyymi00106 kirjoitti:

Many are

Also known as joo joo- man

Aapeelle vai aapeeltä jollei?