Kertokaapa minulle Lestadiolaisuuden hyviä ja huonoja puolia verrattuna normaaliin (valta osa Suomalaisista)kansaan.
Hyvät ja huonot
puolet
261966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Yhteisöllisyys on hyvä puoli. Ihmiset seurustelevat jonkin verran keskenään, aiemmin ilmeisesti enemmänkin.
Luvataan ehdoton pelastuminen, mutta vaaditaan ehdoton kuuliaisuus.
Jos poikkeaa tavaomaisesta saa hyvin nopeasti löytää itsensä porstuasta. Mukautuvilla ihmisillä ihan hyvä ja turvallinen olo.
Kyllä on pinnallista.
Kerro sinä puolestasi tässä talitintin hyvät puolet peipposeen verrattuna.
Sopiiko peipponen talitinttiä paremmin laestadilaiseen pihapiiriin?
Maintse nyt vaikka 500 ensimmäistä mieleen tulevaa.
Hyvät puolet: Lestadiolaisuus on armolaitos, jossa hoidetaan kaikki ryöväreiltä haavoitetut ihmiset kahden penningin avulla.
Missään muualla ei ole sellaista rakkautta kuin lestadiolaisuudessa. Se on samanlainen, kuin alkuseurakunnassa, josta sanottiin, että katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan. Näin on monet ulkopuolisetkin sanoneet esikoislestadiolaisuudesta.
Tämä on niitä varten, jotka muualla ei tule toimeen. Tästä ei kuitenkaan ajeta pois, vaikka en tuntisikaan enää oloaan kotoisaksi synninrakkauden, omanvanhurskauden tai kuolleenuskon takia. Kun näistä saarnataan, niin joku katumaton voi tuntea olevansa porstuassa, mutta kuitenkin aina osoitetaan tie armoistuimelle. Se on jokaisen oma asia, jos armo ei kelpaa.
Jos taas ihmisiä vertaa "normaaliin kansaan", niin täytyy sanoa, että hyviä ihmisiä, jotka ovat paljon parempia kuin lestadiolaiset, löytyy paljon lestadiolaisuuden ulkopuolelta, mutta hyvyys ei pelasta ketään.
Esikoisuudesta
Paavali sanoo että jos hänellä vain tässä elämässä olisi toivo Kristuksen päälle, hän olisi viheliäisempi kaikkia muita ihmisiä. Arvelen hänen tarkoittavan sitä että uskomisessa oli huonoja puolia kuten omantunnon tuskat (piikki), ruoskinta, vankeus, väittelyt ja raskas saarnatyö jalkaisin ja huonoilla laivoilla.
että aivan erityinen rakkaus on niiden välillä, jotka ovat Jumalan lapsia.
Lestadiolaisen nimi on selvästi kaikkein haukutuin ja halveksituin uskovaisen nimi tässä maailmassa, sen on saanut huomata ja mikä muu tahansa uskovaisuus olisi hyväksyttävämpi. Mutta sielunvihollinen tietää, kuka seuraa Jeesusta.
Yksinkertainen lapsenusko on maailman silmissä hullutusta ja lapsellista. Toki on niitäkin, jotka arvostavat ahkeria ja tunnollisia uskovaisia työpaikoilla ja kouluissa. On myös ymmärrettävää, että joitakin tapoja kummastellaan.
Onko totta?
Paljonko siihen on syynä se kulttuuri ja säännöt, jotka eivät liity Jeesuksen seuraamiseen millään tavalla.
En minä ainakaan tiedä mitään sääntöjä. On paljon miltä säästyy, kun ei tarvise olla maailman orja ja seurata maalman mallia. Se johtuu maailman ja synnin rakkaudesta, jos tuntee Jumalan Sanan neuvot säännöiksi. Eli se mikä jostakin tuntuu, ettei saa tehdä, niin kristitty tuntee, ettei minun tarvitse tehdä sitä.
Joosef sanoi kun häntä houkuteltiin syntiin, että kuinka minä voisin tehdä niin suuren synnin Jumalaani vastaan. Daavid kirjoitta psalmissa 1. kuinka se on autuas, joka rakastaa Herran lakia ja että jumalattomat ei kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa.
1. Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat;
2. Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt.
3. Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.
4. Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
5. Sentähden ei jumalattomat kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa.
6. Sillä Herra tietää vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.
Mikäli et tiedä Jellivaarasta ulosannettuja säänntöjä, älä hyvä henkilö tituleeraa itseäsi esikoilestadiolaiseksi. Ei "Lapinwanhimpain" neuvot ole yhtäkuin Jumalan Sanan neuvot - läheskään!
Eikös tuo tullut erittäin selväksi Kiirunassakin.
Säälittävää, esles, miten sinuakin viedään kuin pässiä narussa.
Joosefin tapauksessa todellakin oli kysessä synti. Synti on syntiä tänäänkin.
Etkö tosiaan tiedä yhtään isäin säädöstä lestadiolaisuudessa?
Hassua että ihminen voi valehdella, niin etteivät korvat heilu yhtään, eikä naama punota. Jos ihminen on lestadiolainen niin ei niistä voi olla tietämätön. Mitä sitten merkitsee olla maailman orja? Tai soisaalta mitä merkinnee olla vapaa maailmasta, kun sen keskellä elää? Minusta näyttää siltä että nämä ovat sellaisa itsekehuja jotka kuuluvat fariseuksille. "Minä kiitän sinua jumala, etten ole niin kuin muut ihmiset, en ole väärä, enkä ole huorintekijä".
Tällaiset sadut eivät ole totta.
Ne ovat vain yksi torjuntakeino olla kohtaamatta sitä totuutta, jonka publikaani oli kohdannut. Hän sanoi:"Jumala ole minulle suntiselle armollinen". Jeesus söi ja joi syntisten kanssa.
Eikä se tarkoita suinkaan sitä, että me kristityt lähtisimme ryyppäämään tai huoraamaan.
Jeesus puhuu lain hengellisestä puolesta selkeästi että joka katsookin himoiten, on jo tehnyt huorin, ja joka esimerkiksi nimittelee toista vihoissaan, on jo murhaaja.
johtuu synnin rakkaudesta. Neuvot ei ole muuttuneet siitä mitä ne on aina olleet. Kun lukee vanhoja saarnoja ja mitä muistaa vanhoja opetuksia, niin ne on yhtäpitäviä vieläkin. Minua ei viedä mihinkään, uskollisten työntekijöiden saarnat ja sinulta ja muilta alkuperäisestä opista erkaantuneilta saamani pilkka vahvistavat uskoani.
En todellakaan tiedä isäinsäännöistä mitään. Niitä on täälläkin kyselty moneen kertaan, mutta kukaan niiden olemassa olosta väittävä ei ole vastannut. Synninrakkaus tekee Jumalansanan neuvot isäinsäännöisi. Tämä on jo vanha laulu isäinsäännöiksi on sanottu ihan selviä lainauksia raamatusta. Neuvot ei ole muuttuneet siitä mitä ne on aina olleet. Kun lukee vanhoja saarnoja ja mitä muistaa vanhoja opetuksia, niin ne on yhtäpitäviä vieläkin. Minua ei viedä mihinkään, uskollisten työntekijöiden saarnat ja sinulta ja muilta alkuperäisestä opista erkaantuneilta saamani pilkka vahvistavat uskoani.
Pilkka ei tule ainoastaan täällä, mutta jopa synnyttyjältäni, joka on nuorena etsinyt tietä taivaaseen. Kaikki hengelliseet liikkeet ovat tuntuneet henkellisiltä teattereilta. Nyt kelpaa kuitenkin kaikki muu paitsi esikoisten seurakunta, jota kuitenkin pitää hengellisenä kotinaan, mutta laulaa samoja lauluja kuin täällä oleva eksyneiden kuoro.Omaviisaus on niin suuri, että voi neuvoa saarnaajia.
"Mitä sitten merkitsee olla maailman orja? Tai soisaalta mitä merkinnee olla vapaa maailmasta, kun sen keskellä elää?"
Etkö ole koskaan kuullut, että "me olemme maailmassa mutta emme maailmasta." Paavalikin käskee erottamaan itsensä maailmasta ja mielen uudistuksessa koettelemaan mikä on Jumalan tahto.
Paavalin Epistola Roomalaisille 12
1. Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne.
2. Ja älkäät sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan muuttakaat teitänne teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olis.
2 Tess 2:15: Niin olkaat siis, rakkaat veljet, pysyväiset ja pitäkäät ne säädyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidän saarnastamme taikka kirjastamme.
Alkujaanhan puhuttiin isäin säädyistä, sanamuoto oli sama kuin wanhassa pipliassa. Tämä kohta Paavalin kirjeestä onkin nyt hyvin ajankohtainen. uudemmissa käännöksissä "säädyt" on käännetty "opetukset".
Tämähän on vapaaehtoista, tupatarkastuksia tai kuulusteluja ei pidetä, jos ei halua noudattaa, eikä eroteta. Miksi sitten tämä meteli ? Onko takana waatimuksen henki ? Kun minä päätän mitätöidä säädyn eli opetuksen, waadin, että muittenkin on ajateltava ja toimittava juuri niinkuin minä. Silloin kumouswaatimukseen liittyy suurempi pakko-oppi kuin sääntöön sinänsä, joten säännön kumoamispakosta tulee varsinainen nyky-isäin-sääntö.
Olen joskus kirjoittanut isäinsäännöksistä, että ne ovat niillä jotka ovat erkaantuneet tästä siunatusta kristillisyydestä. He usein muistelevat isäin säännöksistä. Mutta elävä kristritty ei niitä tarvitse koska Jumala on antanut Pyhän Henkensä heille joka opettaa, nuhtelee ja lohduttaa. Mutta näillä erkaantuneilla sivuun jääneillä jotka ovat vieraantuneet kristittyjen joukosta heillä on mukanaan isäinsäännöt jotka opettavat heitä niin kuin Mooseksen kivi taulut.
Ihminen, joka ei ole käsittänyt uskoa sydämellään, ei voi myöskään erottaa henkiä.
Sinä haluat viimeiseen saakka pitää vahvasti kiinni siitä, että kaikki, mitä saarnataan pöntöstä, on Pyhän Hengen työtä. Ja kaikki neuvot Jumalan Sanaa.
Olen itse ollut täynnänsä omavanhurskautta ja viimeiseen saakka uskotellut itselleni, että esikoislestadiolaisuus on ainut oikea ja myöskin kaikki, mitä saarnataan, on Jumalan Sanaa. Ja kaikki, mikä on ulkopuolella, on väärää ja vihollisen työtä, vaikka kuulostaisi kuinka oikealta. Sikäli tämä on minulle täysin tuttua.
Tämä tilanne on toki inhimillisesti ajatellen turvallinen tila. On selkeät ohjeet määrättyihin asioihin ja nämä rakennelmat luovat turvallisuuden tunnetta. Ihmisen lihalle on turvallista, että saarnataan samalla tavalla kuin on ennenkin saarnattu. Kaikkea uutta ihminen mielellään vastustaa. Mutta se on pelkkää ihmisluonnon vaikutusta. Ja kun tässä turvallisessa tilassa halutaan olla, niin keksitään sitten kaikenlaisia perusteluja järjen eli yhteisön ymmärrykselle. Raamatustakin kyllä voi hakea tukea vaikka mihin.
Mutta vaikka esikoislestadiolaisuudessa olisi saarnattu joku asia samalla tavalla viisikymmentä tai sata vuotta, ei se ole mikään peruste asian raamatullisuudelle.
Sillä senhän me tiedämme, että syntiä ihminen voi tehdä aivan minkä tahansa esineen kanssa. Mutta jos itsemme oikein tunnemme, niin aivan ilman mitään laitteitakin.
Nyt kuitenkin esim. musiikki-instrumenteista on tullut tällaisia "vihollisen välineitä". Mutta sellaista oppia Raamattu ei todista, päinvastoin. Toki niilläkin välineillä ihminen pystyy tekemään syntiä vaikka kuinka paljon. Syntiä voi tehdä ihan minkä laitteen kanssa tahansa: auton, polkupyörän, kännykän, radion, kameran, tietokoneen, ym. ym. ym. kanssa.
No sitten järki sanoo, että kun joku alkaa kyseenalaistamaan näitä "isäin sääntöjä", on hän langennut maailmanrakkauteen. Tämäkin sopii hyvin ihmisluonnolle. Sillä onhan ihmisymmärrykselle sietämätöntä, kun turvalliset ja kotoiset rakennelmat alkavat kaatua. Sitä pyritään estämään viimeiseen saakka.
Mutta Jumala kirkastakoon Rakasta Poikaansa yhä enemmän kaikille oman mahdottomuutensa tunteville ja syvyydestä huutaville. Vetäköön Hän heitä syvästä loasta, kuten minuakin Hän on vetänyt. Vaikka raskaittenkin koettelemusten kautta, sillä monesti ei muu auta, kuten minullekin kävi. Kun kaikki mikä näkyi olevan, otettiin pois, niin maallisesti kuin hengellisestikin, vasta siinä tilassa saatoin nöyrtyä ottamaan vastaan armon Jeesuksessa Kristuksessa.
Valkeuden enkelinä.
tuo, että joskus tällä palstalla joku äityy käyttämään tupla-veetä.
Huom, suomenkieisissä sanoissa ei ole ainakaan sataan vuoteen enää weetä käytetty.
Jehovan todistajat vakuuttavat oman ryhmänsä ainoaa oikeellisuutta ihan samalla asialla: "Me Jehovan todistajat olemme haukutuin ja vainotuin ryhmä maailmassa ja se on osoitus siitä että olemme oikeita Jumalan lapsia...
Jorkka puhuu asiaa.
Näin juuri se menee, ja tässä järjestyksessä.
Me jokka oomme kristittyin lapsia, oomme kasvanee
sisälle perinnäissääntöihin. Oomme kantanee syyllisyyttä ja häpiää aina tuskaan saakka jopa vuosikymmeniä. Ain on ollunna vähhää vailla taivaasa, muttei täysin autuas ja onnellinen Kristuksesa Jeesuksesa.
Nyt on näin ihanasti asiat! Kiitos sullen Jeesus.
Olisi kivaa, jos sinäkin pääsisit lopulta ymmärtämään, mistä on kysymys.
Jorkkamainio puhuu vakavasti ja perustellusti.
Tätä ne säännöt ovat. Valhellisen vanhurskauttamisopin pilareita.
Älä sinä ulkokullattu joutavia jorise!
siltä kantilta että mitä hyvää elämääni saisin jos luopuisin uskostani (vanhoillislestadiolaisuudesta). Ainut minkä olen keksinyt on se, että ehkä päästäisiin vähemmällä työllä jos rajoitettaisiin perheemme kokoa. Muuta en ole keksinyt. Sen sijaan tuntuu että menettäisin aivan liikaa, sen uskoni lisäksi siis. Yhteisöllisyys on todella hieno juttu.
Plussaa:
Ihan totta yhteisöllisyys oli kova juttu. Pidin myös siionin virsistä. Jotkut puhujat olivat hyviä. Ihmisten, joilla usko oli valoisa juttu, kanssa oli tosi mukava keskustella syvällisiä. Helppoa kilvoittelua, kun muut sanoivat miten tuli olla;)
Miinusta:
Silloin kun minä kuuluin lestadiolaisuuteen 1980luvulla, oli johdossa junttamainen kaarti, jonka toimet aiheuttivat aika paljon ahdistusta kodeissa (nykyään asia saattaa olla toisin). Kummalliset ja järkeenkäymättömät säännöt, rajoitukset ja niiden ehdottomuus (siis kaikki säännöt eivät olleet sellaisia). Ne ihmiset, joille usko oli kivireppu ja puheissaan he tekivät siitä kivireen. En koskaan oppinut ymmärtämään lestadiolaisten omavanhurskautta (siis tekivät itsestään hurskaampia kuin olivatkaan, kuului opinkuvaan).