Mun äidillä on ollut kummankin lapsen syntymän jälkeen melko vakava masennus. Ei siis päässyt sängystä ylös, ei välittänyt lapsen itkusta jne. Nyt mua pelottaa, että se voi olla jotenkin perinnöllistä. Niinku, että mulla olis suuri vaara sairastua juuri synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Oon nyt rv 25 ja mieli on korkealla, eikä tällä hetkellä masennuksesta tietoakaan, enkä muutenkaan oo sillai herkkä. Vaivaanko päätäni turhaan, vai voiko pelollani olla jotain todellisuuspohjaa? Jos jolla kulla olisi ajatuksia asiasta, olisi ihana kuulla. Neuvolasta en kehtaa kysyä, en kyllä tiedä miksi. Stressaanko itteni masentuneeksi?
Voiko masennus periytyä?
Noppa
8755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
neuvolasta!!! Asiallinen kysymys ja ymmärrän pelkosi. Kerro täälläkin vastaus, kun olet ottanut selvää ensi neuvolakäynnillä!!!
muu mielenterveyshäiriö ei suoraan periydy keneenkään. Alttius sairastua on korkeampi, jos on suvussa ilmennyt mielenterveydellisiä sairauksia. Samalla tavoin, kun jos esiintyy syöpää, sydän- ja verisuonitauteja, sokeritautia jne.
Sitä voisi juuri kuvata mielen herkkyytenä, MUTTA raskausaika on yleensä poikkeuksellista aikaa kaikille. Silloin tunnetilat saattavat ailahdella muutenkin. Sanoisin, ettei kannata etukäteen kantaa huolta asiasta. Nauti vain odotusajasta ja sitten vauvasta ihan rauhallisin mielin. Jos tulee mutkia matkaan, sitten tulee, turha niistä on painolastia etukäteen tehdä, kun suurin todennäköisyys on, että kaikki menee hyvin. Ei kannata kahteen kertaan asioita surra, kun on mahdollista, ettei ole suruun aihetta ollenkaan. Hyvää raskausaikaa Sinulle odottaja!
Neuvosin sinua juttelemaan asiasta neuvolassa.
Asia on nimittäin niin, että kun äitisi on ollut hyvin masentunut sinun ollessasi vauva, kokemukset saattavat aktivoitua nyt kun sinusta itsestäsi on tulossa äiti. Tämä ei tosiaankaan tarkoita sitä, että itse masentuisit, mutta kasvaaksesi tasapainoiseen äitiyteen, sinun olisi hyvä jutella asioista vaikkapa terveydenhoitajan tai neuvolapsykologin kanssa. Asiassa ei ole mitään hävettävää, jopa 10-15% äideistä masentuu jonkinasteisesti raskaus- tai pikkuvauva-aikana.Asioista on hyvä puhua, etteivät ne mielessäsi kasva liian suuriksi
Toivotan sinulle hyvää raskausaikaa ja iloa sekä voimia sitten kun vauvasi syntyy.
ja hän ymmärsi sen kun oli jo raskaana!
Se on syy miksi masennutaan. Kun huomataan, että lapsensa kautta tullaan sidottuksi ihmiseen, jota ei oikeastaan haluaa, että kaikki on loppunut: vapaa aikaa, mahdollisuus etsiä rakkautta, kumppania. Tullaan sidottuksi yhteen mieheen koko elämäksi.
Jos miehesi on se oikea ja ehdoton rakkaus, et tule masentunuksi.
Lapsesi kautta saat sitten miehen, josta olet haaveillut koko elämäsi. Ei miehesi kävele enää mihinkään, sen jälkeen kun olet synnyttänyt hänelle sen lapsen.
Hän tulee sinua yhä enemmän haluamaan!
olihan asiantunteva viesti!!!
Tietääkseni taipumus masennukseen periytyy kuten monet muutkin sairaudet, mutta se ei silti tarkoita että sun tarvitsee olla huolissas. Hyvä kun kuitenkin otat asioista selvää, että olet varautunut jos masentuisit. Omalla äidillä on ollut masennusta ja myös minulla nyt. Muitakin mielenterveysongelmia suvusta löytyy..
Nauti raskaudesta ja älä turhaan stressaa! :) Ja kannattaa kysyä tosiaan sieltä neuvolasta mitä mieltä siellä ollaan.
Kiitos kaikille vastanneille! Seuraavalla kerralla kysyn neuvolassa, mitä lääkäri on mieltä. Kerron sitten täällä mitä sain vastaukseksi.
Neuvolan täti oli sitä mieltä, että synnytyksen jälkeinen masennus on kiinni hvyin monesta asiasta, ja niin monen asian summa, että mistään "periytyvyydestä" ei voida puhua. Kuitenkin tarkemmin pitää kuulemma tarkkailla vointia synnytyksen jälkeen. Eli miehenkin pitää olla tarkkailussa mukana, ei pelkästään mun.
Synnytyksen kululla ja ensimmäisillä viikoilla kotona on suurempi merkitys masennukseen, mutta toki tällaista sukurasitetta ei pidä väheksyäkään.