Otetaan uusi alku, suoltaja pitäköön vanhat keskustelut itsellään

Ne oli ihania aikoja silloin, mutta oli muutenkin elämässä ja yhteiskunnassa helpompaa, ja oli helpompi hengittää asioita ja elämää. Näin jälkikäteen, kun pohditaan, ei sitä osattu arvostaa.

Ehkäpä, emme osaa arvostaa myöskään tätä päivää?
Elämän asiat menevät jatkuvasti hullumpaa suuntaan.

Minulle muodostuivat läheisiksi Olavi Simolin jaa Pekka Kumpulainen. Sain olla muutamalla matkalla autokuskina varsinkin Länsi-Inkerin matkoilla. Matka kaikkineen Turusta Tihhkovitsaan kesti melkein kellon ympäryksen, vaikka matka ei ihan niin pitkä olekaan. Siinä ehdimme kesksutella monistakin asioista.
Eräällä Petroskoin reissulla Einari Koposen piti mennä käymään Tsalnassa. Koska aina pitää mennä kaksin, niin minä sain sen kaksin-paikan Ladan takapenkille. Kävimme siellä kirkolla ja tapasimme myös Juho Pakkarin siellä. Sillä reissulla piipahdimme myös Nurmoilassa, kun Einari oli siellä palvellut aikanaan. Toisella reissulla kävimme Syvärin luostarin pihalla, kun silloin oli Aaro Luoma mukana ja hän oli palvellut Syvärillä. Monet veteraanit halusivat nähdä niitä paikkoja, jossa oli oltu Isänmaan asialla. Viljo Oksala oli jollain Kelton matkalla mukana. Silminnäkijä kertomus kertoo, että rajan tällä puolella Viljo oli kumartanut itään ja sanonut: Kaik on anteeks annettu! Lapsuudesta muistan kotikylältä Kun Iisakki Mielonen tuli ensikertaa Teuvalle, hän ei huomannut vaihtaa Seinäjoella junaa, vaan päätyi Vaasaan. Kyllä hän aikanaan sieltä pääsi perille. Ruokailussa hän tapansa mukaan löi kananmunan veitsellä poikki, mutta sisältö valahtikin hänen housuilleen. Iisakki totesi lakonisesti: Olisi nämä saanut keittää. Kun Mielonen oli karjalaisia, niin hän puhui kai kotonaan ihan kotimurretta. Matkoilla hän pyrki puhumaan kirjakieltä ja se varmaan vaikutti, että julistus oli jylhää ja vakuuttavaa.