Sain kortin viime vuoden lopulla, inssi ja teoriakoe menivät ensimmäisellä kerralla läpi. Inssin pääsin kyllä tuurilla läpi siinä suhteessa että satuin aina sopivasti risteyksiin ja valoihin ilman suurempia pysähdyksiä. Lopussa viellä oikein luettelin virheitäni sille valvojalle, ehkä se siitä sitten ajatteli päästävänsä minut säälistä läpi. En kyllä tehnyt mitään pahoja virheitä mutta ajo oli melko lailla epävarmaa.
No, kun sain sen kortin olin tietenkin aivan innoissani. Ajattelin että ajelen autolla joka paikkaa. Alussa ajoin ehkä muuteman kilsan, mutta sitten meni oikeasti varmaan pari kuukautta että ajoin autolla seuraavan kerran. Nyt olen sitten ajanut muutamia kertoja hieman pitempiä matkoja (siis minulle pitempiä).
Eli ongelmani on tämä; jos joudun ajamaan kotoa kaupunkiin ja siellä jossakin, jännitän sitä varmaan jo päivää ennen. Tunnin ennen ajoon lähtöä saattaa mennä miettiessä mitä kautta ajan helpoiten ym. Pahiten pelkään seuraavia alueita:
- kääntyminen vasemmalle (kidutusta)
- mäkeen pysähtyminen eli jos joudun pysähtymään valoihin, autokoulusta jäi mieleen sellainen paha tilanne joten pelkään tätä kohtaa mielettömästi
- sitten tyhmä ajatus siitä että olen kääntymässä/ajamassa johonkin ja auto sammuu
Olen kyllä puhunut jännityksestäni muille, mutta eivät he tiedä kuinka paha se oikeasti on. Pelkään nolaavani itseni liikenteessä, sillä tiedän kuinka ärsyttäviä "kupparit" ovat. Kohta pitäisi taas lähteä ajamaan (maha on nyt jo aivan jännityksissään). Ai niin, sit vielä semmonen kysymys että onko toinen vaihe pakko käydä samassa autokoulussa kuin missä kävi ekan vaiheen.
No, kun sain sen kortin olin tietenkin aivan innoissani. Ajattelin että ajelen autolla joka paikkaa. Alussa ajoin ehkä muuteman kilsan, mutta sitten meni oikeasti varmaan pari kuukautta että ajoin autolla seuraavan kerran. Nyt olen sitten ajanut muutamia kertoja hieman pitempiä matkoja (siis minulle pitempiä).
Eli ongelmani on tämä; jos joudun ajamaan kotoa kaupunkiin ja siellä jossakin, jännitän sitä varmaan jo päivää ennen. Tunnin ennen ajoon lähtöä saattaa mennä miettiessä mitä kautta ajan helpoiten ym. Pahiten pelkään seuraavia alueita:
- kääntyminen vasemmalle (kidutusta)
- mäkeen pysähtyminen eli jos joudun pysähtymään valoihin, autokoulusta jäi mieleen sellainen paha tilanne joten pelkään tätä kohtaa mielettömästi
- sitten tyhmä ajatus siitä että olen kääntymässä/ajamassa johonkin ja auto sammuu
Olen kyllä puhunut jännityksestäni muille, mutta eivät he tiedä kuinka paha se oikeasti on. Pelkään nolaavani itseni liikenteessä, sillä tiedän kuinka ärsyttäviä "kupparit" ovat. Kohta pitäisi taas lähteä ajamaan (maha on nyt jo aivan jännityksissään). Ai niin, sit vielä semmonen kysymys että onko toinen vaihe pakko käydä samassa autokoulussa kuin missä kävi ekan vaiheen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä välitä.Olen myös jännittäjä ja olen vielä autokoulussa jossa olisi muutama ajotunti jäljellä.
Olemme joutuneet muutamaan kertaan pysähtymään pysäkille kun alkoi jalat ja kädet täristä niin paljon.Suoranaista kauhua olen välillä tuntenut mutta olen päättänyt voitaa pelon ja harjoitella yhä uudestaan ja uudestaan.
Tzemppiä ja rohkeutta.
Kuulostaa kyllä hyvin tutulta tuo tilanteesi..!kamalaa on varsinkin keskustassa ajo, jota jännitän etukäteen joka päivä. Tänään juuri auto sammui kolme kertaa keskustan valoissa ja takana vihainen autojono:/
No tosiaan, minullakin on ollut kortti vasta muutaman kuukauden, joten eikähän se tästä harjoittelemalla(toivottavasti)..:)
Et ehkä usko nyt, mutta harjoittelulla pelko häviää (tai ainakin vähenee roimasti). Jos koko ajan välttelet pelkotilanteita, se kammo vain yltyy.
Tästä ei luultavasti ole paljonkaan lohtua, mutta sanoin kuitenkin. :)
Ja tietämäni mukaan toisen vaiheen voi suorittaa muualla.
Osaatko sitten omasta mielestäs ajaa tarpeeks hyvin ja hallitsetko erilaiset liikennetilanteet?
Sehän on kaiken perusta.
Luottaa itseensä siinä ajamisessa niin sitten myös uskaltaa, kun tietää että osaa.
Mähän en oikeastaan tiedä mistä puhut, koska itelläni ei tommosta oo ollu missään vaiheessa autokoulua eikä nytkään kun kortti on ollu jonkun aikaa ja tosiaan on tullu ajeltuakin.
Kävin autokoulun pienellä paikkakunnalla ja sitten vähän pelotti tulla ajamaan kotipaikkakunnalle kun tää onkin sitten vähän isompi paikka ja kaikki liikennevalot jne. ne vaikeimmatkin risteykset löytyy :).
Ekalla kerralla kun lähdin täällä ajamaan otin siskon mukaan neuvomaan ja äkkiä huomasin että en edes tarvinu neuvoja. Jännitys katos sitä mukaa kun huomasin että osaan ajaa täällä keskustassakin. Oon opiskellu aika hyvin autokoulukirjasta ne kaikki liikennevalo yms. kaupunkiajojutut, mutta en tosiaankaan tienny tai osannut arvata että ne oli niin hyvin jääny mun päähän. Tietenkin siihen vaikuttaa osaks sekin että paikat on mulle täällä tuttuja, mutta en mä kyllä erityisemmin ikinä auton kyydissä ollessa oo valoja jne. kattonu että millon kuski lähtee ja millon ei.
Mutta siis mulla on hyvä itseluottamus myös auton ratissa ja se on se kaikista tärkein asia sen kannalta että uskaltaa ajaa semmosissakin paikoissa mitkä ei oo ihan niitä helpoimpia.
Muistan ajotunneilla kun yhtäkkiä vaan tuli semmonen tunne että nyt hallitsee auton ja ajamisen hyvin, opettajakin oli sen kuulemma huomannut. Ja sanoi että kun sujuu ne kaikki vaikeet risteykset jne. niin se vaikuttaa sujuvasti koko ajamiseen kun ei tarvi pelätä niitä tiettyjä asioita:).
Mutta tsemppiä sulle vaan kovasti, kyllä mä uskon että toi sun jännitys ajokokemuksen myötä tasaantuu semmoseks että se ei enää häiritse sua.
Sekin jos auto sattuu syystä tai toisesta sammumaan huonoon paikkaan, niin ei se oo mikään maailmanloppu vaikka useet ihmiset semmosesta hermostuukin. Luulis että niin käy joskus ihan jokaiselle. Tietenkin jos sulla on täysin kunnossa oleva luotettava auto alla, niin turhaanhan sitten sitä pelkäät.
Jos sitten sammumisongelma johtuu liikkeellelähdöstä, niin kuin veikkaan että tarkotat, niin siihen ei auta muu kuin harjoittelu ellei se vielä suju hyvin joka kerta.
Yks hyvä vaihtoehto on tietenkin hommata automaattivaihteinen auto :).
Suosittelen lämpimästi. Varsinkin kaupungissa pitäis koko ajan olla vaihtamassa vaihdetta jos ei ois automaattia.
Niin kävi ainakin minulle. En ole vielä lähelläkään ns. hyvää kuskia vaan varmasti keskivertoa huonompi, mutta aina, kun olen tehnyt jonkin mokan, mietin sitä rauhassa jälkeenpäin ja parannan siinä suhteessa tapojani. Esim. pari kertaa alussa tuli arviointivirhe kun liityin valtatielle, lähestyvä auto jouti hidastamaan takiani. Näinhän ei saisi käydä, mutta aloittelijalle kaikenlaista sattuu. Nyt osaan jo paremmin arvioida, missä vaiheessa kannattaa liittyä... Täydellisiä suorituksia liikenteessä näkee harvoin, aina joku pikkuisen mokaa. Niihin tilanteisiin pitää vain reagoida joustavasti ja kääntää tilanne menemään parhain päin, oli sitten kyseessä oma tai toisen moka. Ihmisiä siellä ratissa vaan on, joka autossa.
Terve, missä kaupungissa sinä ajelet?
Terve vaan sullekin!
siis ihan kun oisin ite kirjottanu ton sun jutun. mulla on kans pelko...
jännitän ja pelkään että jotain tapahtuu... en uskalla lähtee ruuhkaan yksin ajelee ja muutenkin yritän aina saada jonkun mukaan. harvoin mä kyllä edes ajelen.
meidän toisella autolla voisin ihan hyvin ajella, koska se on helpompi (diesel)
mut mulle ostettiin vähän vanhempi bensa-auto jo ennen kun sain ajokortin, niin sillä mä en vaan kertakaikkiaan uskalla ajella. se sammuu tosi helposti, ja tuntuu että kaikki siinä autossa on päin persettä! kytkin ja vaihteet ja kaikki!
vanhemmat painostaa koko ajan mua ajaa sillä, mutta en haluu/uskalla. tai ehkä pitäis mennä harjottelee, mut ... ääh...
sitten pelkään myös peruuttamista ja parkkeerausta aika paljon!! kolhasin jo kerran pikkusen yhteen autoon :/
tullu pelko vähän kaikkeen....
että silleen. turhaan taisin ajokortin ajaa:(
en tienny, että siitä tulis tällasta.
Ymmärrän täysin pelkosi :-) On outoa lähteä liikenteeseen vanhan ja oudon auton kanssa, kun on ajanut uudella ja hienolla autolla autokoulussa. Ensin mustakin tuntui, että ei mistään tule mitään, mutta pyrin ajamaan paljon ja harjoittelemaan. Kukaan ei liikenteessä ole täydellinen, eikä virheitä voi alkaa pelätä. Jos mokaa, niin sitten mokaa, kaikki mokaavat joskus.
Kyllä mä uskon, että se pelko vähenee kun ajokokemusta on tullut enemmän. Koita vaan pysyä rauhallisena ja keskittyä ajamiseen. Mullakin jäi autokoulusta "trauma" mäkilähtöihin kun ennen inssiä jäi yhteen mäkeen junnaamaan. Olen kuitenkin harjoitellut mäkilähtöjä omalla vanhalla autollani ja ne menee nyt hyvin :-). Kyllä kaikki alkaa pikkuhiljaa sujua kun vaan ajaa paljon, ja kyllä ne pelot väistyy, usko vaan.
Mulla oli eilen myös outo ja hieman pelottava tilanne. Mun piti ajaa sellainen auto kaupungista kotiini jolla en koskaan ollut ajanut. Kyllä aluksi vähän jännitti, mutta pian huomasin, että ei ollut mitään syytä jännittää, koska kaupunki oli minulle tuttu. Ajaminen meni sitten jo ihan hyvin.
Kyllä se siitä. Rattiin vaan : -)
Kiitos rohkaisusta:)
Kyllä ajaminen sujuu ihan hyvin tolla meidän toisella autolla, joka juuri on uudempi ja kulkee vielä dieselillä. helpompaahan se on.
jotenkin vaan jännittää hirveesti tolla vanhemmalla autolla ajaa, kun se on aivan erilainen ja tuntuu että joka paikassa on vikaa. jättää mut vielä jonnekin tien varteen, heh.
autokoulussa tosiaan ajellaan näillä hienoilla ja uusilla autoilla.. se on sitten vaan niin erilaista astua vanhemman auton rattiin.
mutta oikeessa olet, ajamalla sitä varmuutta sitten lisää tulee!
Kun sain kortin viime kesäkuussa, mulle tuli samanlainen pelkotila joka kerta kun piti lähteä ajamaan. Myös mulla meni kummatkin kokeet ekalla kerralla läpi.
Mulla oli tapana suunitella reitti nimenomaan etukäteen ja miettiä, että miten selviän mistäkin risteyksestä, kunnes tajusin, että ei sitä voi etukäteen suunitella. Vaikka kulkisi samaa reittiä päivittäin niin aina tilanne risteyksissä on erilainen. Pelkäsin ihan kamalasti liikennevaloja ja voi sitä pelkoa ja tuskaa kun jouduin mäessä oleviin valoihin. Kädet täristen ja sydän pomppoillen oli ihan varma, etten ikinä pääse liikkeelle. Mutta hupsista! Hyvinhän se lähti! Seuraavatkin kerrat alkoivat onnistumaan ja sain varmuutta, mähän osaan tän! Mutta yksikin moka väliin niin, että auto sammuu ja taas jännitän ajoa.
Olen oppinut juuri sen, että ajamalla oppii, eikä ketään ole hengenhädässä jos auto sammuu valoihin! Olen vihdoinkin voiton puolella, eikä ajaminen enää pelota niin paljon, auto ei ole sammunut risteyksissä. Viime kerralla kun se sammui, niin en enää mennytkään pannikkiin vaan rauhallisesti käynnistin sen uudestaan ja lähdin liikkeelle. Onnistuneesti.
Tiedän tunteen, mutta itse otin heti alusta itseäni niskasta kiinni ja päätin, että kyllä mä vielä opin:) Vihdoinkin olen siis voiton puolella. Välillä jännittää lähteä isompiin kaupunkeihin ajamaan, mutta aina siitä ollaan kunnialla selvitty-pitkään aikaan ilman sammumisia. Suosittelen, että rohkeasti hyppäät rattiin, näin saat varmuutta ja huomaat, että kyllä sä tän osaat:) Et todellakaan ole vaivasi kanssa yksin! Anna takanaolijoiden töötätä, jos ne haluavat. Muista vain ottaa rauhallisesti ja ajatella, että se ei ole maailmanloppu jos auto sammuu! Sitä sattuu kaikille- kokeneillekkin autoilijoille!
Itselläni oli alussa vähän samantapaisia ongelmia, ei tosin noin pahoja. Pelkäsin sammuttavani auton, ja niin kävikin, monta kertaa. Ei ollut kivaa ja nolotti kamalasti. Mutta tuosta ei kuule pääse eroon millään muulla tavalla kun pakottamalla itsensä ajamaan niistä vaikeista ja pelottavista paikoista! Nykyään itse yritän kotipaikkakunnallani ajaa aina vaikeinta reittiä, että saisin varmuutta. Kortin saamisesta on yli vuosi ja kilometrejä takana jotain 6000, säännöllistä ajoa.
Yritä vain saada sitä ajokokemusta äläkä jännitä etukäteen. Hyvä olisi myös vastaava tilanne kuin itselläni: saan ajaa kahta erilaista ja eri ikäistä autoa säännöllisesti. Tottuu erilaisiin autoihin ja sekin lisää yllättävästi kokemusta.
Niin, ja kakkosvaihetta ei ole pakko ajaa samassa autokoulussa kuin ykkösvaihe, jos ei ole maksanut kakkosvaihetta etukäteen. Se olisi ollut ainakin omassa autokoulussani mahdollista. Tosin olen menossa samaan autokouluun, koska olen "kanta-asiakas" :) (veljeni sai teoriaharjoittelupaperit ilmaiseksi kun minä hain ne, muuten olisi maksanut 10€).