Mä oon nyt ollu 4kk hoidossa anoreksiasta. Mulla oli hyvä elämä: mä tanssin balettia, mulla on hyvä perhe ja paljon kavereita. Mutta mä kuiteski masennuin. Sit mä aloin dieetille josta mä en enää päässy irti, tai joka ei päästäny musta irti. Mä jouduin vähän myöhemmin, sit ku se tuli ilmi, syömishäiriöpoliklinikalle. Kaikki meni elämässä sekasin, elämä muuttu, ihan yhtäkkiä mä löysin itteni syvän kuilun, jonka nimi on helvetti, pohjalta. Lukuisat eri ihmiset mm. vanhemmat, kaverit ja hoitajat yrittää vetää mua sieltä pois. Mutta mä en halua pois! Mä haluan Kuolla! Mutta jokin pieni ja vaimee ääni mun päässä sanoo että pitkän tunnelin päässä on kuitenkin vähän valoa. Mä en jaksa uskoa siihen. Onko täällä muita jotka olisitte käyny ihan pohjalla? Miten te selvisitte? Mä en jaksa kärsiä enää!
Auttakaa!!
Auttakaa!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
..käynyt pohjalla. Olin kuitenkin liian väsynyt kaikkeen ja päästin siitä paskasta irti. Ajattelin että kuolen sitten (oikeasti)lihavana paskana mutta riitävän ravinnon avittamana pääkin alkoi toimia jha tummat pilvet poistuivat yltäni.
Hyvä että olet päässyt hoitoon ja sinulla on tahto parantua. Pieni ääni päässäsi sanoo että tunnelin päässä on valoa. Niin onkin pikkuinen. Tahdon vain kertoa että pyydä että Jeesus auttaa sinua, puhu Hänelle kaksistaan kaikki murheesi, tunnet kuinka Hän tulee lähellesi ja vie sinua eteenpäin..älä pelkää, äläkä mieti mitä voit Hänelle kertoa, Hän tuntee sinut kuitenkin... Hän on auttanut minuakin