Siis kyllähän siitä kiksejä tulee

🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

❤️ ­­­N­y­­m­f­­­o­­m­­­a­­a­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17797187e

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

----Jos riippuvuutta aiheuttava rakkaus ei ole muuta kuin oire epänormaaleista aivoprosesseista (eli kapeasta näkemyksestä), sen herättämiä valintoja ja käyttäytymismalleja voidaan pitää epäaitoina tai jossain mielessä ei-autonomisina noiden poikkeavien prosessien reflekseinä . ----

Anonyymi00004 kirjoitti:

----Jos riippuvuutta aiheuttava rakkaus ei ole muuta kuin oire epänormaaleista aivoprosesseista (eli kapeasta näkemyksestä), sen herättämiä valintoja ja käyttäytymismalleja voidaan pitää epäaitoina tai jossain mielessä ei-autonomisina noiden poikkeavien prosessien reflekseinä . ----

---Tällä näkemyksellä rakkausriippuvuus on neurobiologinen häiriö, jolla ei ole sijaa terveessä tai kukoistavassa elämässä, ja tästä seuraa, että meidän pitäisi tarjota rakkausriippuvaisille jonkin verran hoitoa tai tukea. Lisäksi kapealla näkemyksellä voisimme olettaa, että paras toimintatapa on standardi psykiatrinen hoitomuoto, jossa pyrimme palauttamaan normaalin neurofysiologian psykiatrisilla lääkkeillä ja/tai kognitiivisella terapialla (ks. Earp, Sandberg ja Savulescu 2015). Esimerkiksi, aivan kuten heroiiniriippuvaisille annetaan joskus suun kautta naltreksonia estämään huumeidensa farmakologiset vaikutukset, voisimme käyttää oksitosiiniantagonisteja vähentämään palkintoa, jonka henkilö saa läheisyydestään toisen henkilön kanssa (katso Earp, Wudarczyk, Sandberg ja Savulescu 2013) . ).

Anonyymi00005 kirjoitti:

---Tällä näkemyksellä rakkausriippuvuus on neurobiologinen häiriö, jolla ei ole sijaa terveessä tai kukoistavassa elämässä, ja tästä seuraa, että meidän pitäisi tarjota rakkausriippuvaisille jonkin verran hoitoa tai tukea. Lisäksi kapealla näkemyksellä voisimme olettaa, että paras toimintatapa on standardi psykiatrinen hoitomuoto, jossa pyrimme palauttamaan normaalin neurofysiologian psykiatrisilla lääkkeillä ja/tai kognitiivisella terapialla (ks. Earp, Sandberg ja Savulescu 2015). Esimerkiksi, aivan kuten heroiiniriippuvaisille annetaan joskus suun kautta naltreksonia estämään huumeidensa farmakologiset vaikutukset, voisimme käyttää oksitosiiniantagonisteja vähentämään palkintoa, jonka henkilö saa läheisyydestään toisen henkilön kanssa (katso Earp, Wudarczyk, Sandberg ja Savulescu 2013) . ).

Vaiko

---Laajan näkemyksen mukaan sitä vastoin jokainen rakastava on riippuvuutta aiheuttavien sairauksien kirjossa: riippuvuus toisesta ihmisestä ei ole sairaus, vaan yksinkertaisesti seurausta ihmisen perustavanlaatuisesta kyvystä, jota voidaan joskus käyttää liikaa. Tämän kaltaisen näkemyksen perusteella voidaan vastustaa sitä, että rakkaus - olipa kuinka tuhoisa tahansa - ei ole koskaan sopiva psykiatrisen hoidon kohde.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Vaiko

---Laajan näkemyksen mukaan sitä vastoin jokainen rakastava on riippuvuutta aiheuttavien sairauksien kirjossa: riippuvuus toisesta ihmisestä ei ole sairaus, vaan yksinkertaisesti seurausta ihmisen perustavanlaatuisesta kyvystä, jota voidaan joskus käyttää liikaa. Tämän kaltaisen näkemyksen perusteella voidaan vastustaa sitä, että rakkaus - olipa kuinka tuhoisa tahansa - ei ole koskaan sopiva psykiatrisen hoidon kohde.

Mutta

---Kun otetaan huomioon tämä luontainen arvokuormitus, ehdotamme, että määriteltäessä jokin sairaus sairaudeksi tai häiriöksi meidän tulisi ottaa huomioon useita erilaisia ​​​​tuloksia, joita tällaisen merkin käyttäminen johtaisi. Meidän on pohdittava, kenellä meidän mielestämme pitäisi olla tekosyitä käytökselleen; kenen pitäisi saada tukea ystäviltä tai valtiolta; kenen pitäisi olla lääketieteen kohde ; ja (ennen kaikkea) kenen tulisi saada hoitoa. Näitä tuloksia on arvioitava useiden moraalisten ja käytännön syiden perusteella, kuten kärsineen henkilön kärsimyksen perusteella; missä määrin hänen "riippuvuutensa" heikentää hänen kykyään toimia mieltymystensä mukaan tai toteuttaa suunnitelmiaan; ja missä määrin se vaarantaa tärkeitä sosiaalisia suhteita, estää hänen kykyjensä kehittymistä, köyhdyttää hänen vuorovaikutustaan ​​maailman kanssa ja niin edelleen.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Mutta

---Kun otetaan huomioon tämä luontainen arvokuormitus, ehdotamme, että määriteltäessä jokin sairaus sairaudeksi tai häiriöksi meidän tulisi ottaa huomioon useita erilaisia ​​​​tuloksia, joita tällaisen merkin käyttäminen johtaisi. Meidän on pohdittava, kenellä meidän mielestämme pitäisi olla tekosyitä käytökselleen; kenen pitäisi saada tukea ystäviltä tai valtiolta; kenen pitäisi olla lääketieteen kohde ; ja (ennen kaikkea) kenen tulisi saada hoitoa. Näitä tuloksia on arvioitava useiden moraalisten ja käytännön syiden perusteella, kuten kärsineen henkilön kärsimyksen perusteella; missä määrin hänen "riippuvuutensa" heikentää hänen kykyään toimia mieltymystensä mukaan tai toteuttaa suunnitelmiaan; ja missä määrin se vaarantaa tärkeitä sosiaalisia suhteita, estää hänen kykyjensä kehittymistä, köyhdyttää hänen vuorovaikutustaan ​​maailman kanssa ja niin edelleen.

Siis

---riippumatta siitä, ymmärrämmekö rakkauteen liittyvän ilmiön olevan seurausta epänormaaleista aivoprosesseista vai yksinkertaisesti voimakkaan ruokahaluisen halun ilmentymisestä, merkitsemisen ja hoidon päätekijän tulisi olla se, missä määrin Rakkaus vahingoittaa yksilöä sen vahingollisen vaikutuksen vuoksi hänen hyvinvointiinsa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Siis

---riippumatta siitä, ymmärrämmekö rakkauteen liittyvän ilmiön olevan seurausta epänormaaleista aivoprosesseista vai yksinkertaisesti voimakkaan ruokahaluisen halun ilmentymisestä, merkitsemisen ja hoidon päätekijän tulisi olla se, missä määrin Rakkaus vahingoittaa yksilöä sen vahingollisen vaikutuksen vuoksi hänen hyvinvointiinsa.

Vielä samaa

---Voisiko rakkausriippuvuus olla sopusoinnussa hyvinvoinnin kanssa nähtynä halun toteuttamisena? Se näyttää mahdolliselta. Erityisesti, jos henkilö halusi vapaasti elää äärimmäisen intohimon tilassa – jopa tiettyjen kielteisten tulosten myötä – samalla kun hän on täysin tietoinen riippuvuutta aiheuttavan rakkauden luonteesta ja siitä, kuinka se voi vaikuttaa hänen aivoihinsa (ja niin edelleen), rakkaus riippuvuus ja hyvinvointi voivat todellakin osua yhteen sellaisessa henkilössä. Tämän näkemyksen mukaan hoito ei ehkä ole tarkoituksenmukaista, vaikka kielteisiä seurauksia oli olemassa.

Lopuksi on olemassa objektiivisia listateorioita hyvinvoinnista. Näiden teorioiden (jota joskus kutsutaan substanssihyväksi tai perfektionistiseksi teorioiksi) mukaan tietyt asiat voivat olla ihmiselle hyviä tai huonoja – ja siten myötävaikuttaa hänen hyvinvointiinsa – riippumatta siitä, ovatko ne haluttuja ja johtavatko ne "miellyttävään" vai eivät. henkinen tila. Esimerkkejä sellaisista asioista, joita tällä tavalla on ehdotettu luonnostaan ​​hyviksi, ovat: tiedon hankkiminen, syvät henkilökohtaiset suhteet (mukaan lukien rakastuminen), rationaaliseen toimintaan osallistuminen ja kykyjensä kehittäminen. Esimerkkejä "objektiivisesti" pahoista asioista ovat: petetyksi tuleminen, petetyksi tuleminen ja nautinnon saaminen julmuudesta.

Tämän tyyppisen teorian perusteella voi olla vaikeampaa yhdistää rakkausriippuvuus minkäänlaiseen aidoon hyvinvointiin – varsinkin "kapeassa" näkökulmassa. Toisin sanoen voitaisiin uskottavasti väittää, että vain "normaali" tai "terve" tai "rakentava" rakkaus on objektiivisesti hyvinvoinnin perusta, kun taas rakkaus, joka on äärimmäistä, pakko-oireista, johtuu epänormaaleista aivoprosesseista tai jolla on negatiivisia seurauksia. terveydelle tai muille sosiaalisille suhteille on objektiivisesti

Anonyymi00009 kirjoitti:

Vielä samaa

---Voisiko rakkausriippuvuus olla sopusoinnussa hyvinvoinnin kanssa nähtynä halun toteuttamisena? Se näyttää mahdolliselta. Erityisesti, jos henkilö halusi vapaasti elää äärimmäisen intohimon tilassa – jopa tiettyjen kielteisten tulosten myötä – samalla kun hän on täysin tietoinen riippuvuutta aiheuttavan rakkauden luonteesta ja siitä, kuinka se voi vaikuttaa hänen aivoihinsa (ja niin edelleen), rakkaus riippuvuus ja hyvinvointi voivat todellakin osua yhteen sellaisessa henkilössä. Tämän näkemyksen mukaan hoito ei ehkä ole tarkoituksenmukaista, vaikka kielteisiä seurauksia oli olemassa.

Lopuksi on olemassa objektiivisia listateorioita hyvinvoinnista. Näiden teorioiden (jota joskus kutsutaan substanssihyväksi tai perfektionistiseksi teorioiksi) mukaan tietyt asiat voivat olla ihmiselle hyviä tai huonoja – ja siten myötävaikuttaa hänen hyvinvointiinsa – riippumatta siitä, ovatko ne haluttuja ja johtavatko ne "miellyttävään" vai eivät. henkinen tila. Esimerkkejä sellaisista asioista, joita tällä tavalla on ehdotettu luonnostaan ​​hyviksi, ovat: tiedon hankkiminen, syvät henkilökohtaiset suhteet (mukaan lukien rakastuminen), rationaaliseen toimintaan osallistuminen ja kykyjensä kehittäminen. Esimerkkejä "objektiivisesti" pahoista asioista ovat: petetyksi tuleminen, petetyksi tuleminen ja nautinnon saaminen julmuudesta.

Tämän tyyppisen teorian perusteella voi olla vaikeampaa yhdistää rakkausriippuvuus minkäänlaiseen aidoon hyvinvointiin – varsinkin "kapeassa" näkökulmassa. Toisin sanoen voitaisiin uskottavasti väittää, että vain "normaali" tai "terve" tai "rakentava" rakkaus on objektiivisesti hyvinvoinnin perusta, kun taas rakkaus, joka on äärimmäistä, pakko-oireista, johtuu epänormaaleista aivoprosesseista tai jolla on negatiivisia seurauksia. terveydelle tai muille sosiaalisille suhteille on objektiivisesti

Vielä samaa

---monet filosofit valitsevat yhdistelmäteorian, jossa hyvinvoinnin katsotaan edellyttävän ainakin tiettyjä näkökohtia kaikista teorioista. Tämän yhdistelmänäkemyksen mukaan hyvinvointi muodostuu objektiivisesti kannattavien toimintojen harjoittamisesta, joita haluamme ja jotka tarjoavat meille nautintoa tai muita arvokkaita mielentiloja ( Savulescu 2007 ).

Yhteenvetona voidaan todeta, että rakkaus on selvästi tärkeä osa mitä tahansa uskottavaa hyvinvointiteoriaa. Yhdistelmänäkemyksessä, erityisesti sellaisessa, joka sisältää tavoiteluettelon näkökohtia, rakkaus, joka sisältää sietämätöntä kipua, joka turhauttaa muut tärkeät halut tai estää osallistumasta objektiivisesti arvokkaisiin toimiin, voidaan kohtuudella katsoa kompromissiksi olemisessa. Paras elämä ei ole sellaista, jota tuhoavat tai huonosti sopeutuvat rakkauden muodot kuluttavat, vaan se on pikemminkin sellainen, jossa rakkaus löytää vankan harmonian muiden hyvän lähteiden kanssa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Vielä samaa

---monet filosofit valitsevat yhdistelmäteorian, jossa hyvinvoinnin katsotaan edellyttävän ainakin tiettyjä näkökohtia kaikista teorioista. Tämän yhdistelmänäkemyksen mukaan hyvinvointi muodostuu objektiivisesti kannattavien toimintojen harjoittamisesta, joita haluamme ja jotka tarjoavat meille nautintoa tai muita arvokkaita mielentiloja ( Savulescu 2007 ).

Yhteenvetona voidaan todeta, että rakkaus on selvästi tärkeä osa mitä tahansa uskottavaa hyvinvointiteoriaa. Yhdistelmänäkemyksessä, erityisesti sellaisessa, joka sisältää tavoiteluettelon näkökohtia, rakkaus, joka sisältää sietämätöntä kipua, joka turhauttaa muut tärkeät halut tai estää osallistumasta objektiivisesti arvokkaisiin toimiin, voidaan kohtuudella katsoa kompromissiksi olemisessa. Paras elämä ei ole sellaista, jota tuhoavat tai huonosti sopeutuvat rakkauden muodot kuluttavat, vaan se on pikemminkin sellainen, jossa rakkaus löytää vankan harmonian muiden hyvän lähteiden kanssa.

-




Vielä

---Ehkä sen sijaan, että omaksuisimme näkemyksen, jonka mukaan rakkauden on oltava haitallista, jos se aiheuttaa riippuvuutta, voisimme omaksua päinvastaisen näkemyksen ja pohtia, ovatko päihderiippuvuudet aina ehdottoman haitallisia oikeissa olosuhteissa. Ainakin periaatteessa vaikuttaisi siltä, ​​että huumeriippuvuus voisi olla jopa hyväksi meille, jos huume olisi runsaasti, turvallinen ja laillinen, samalla tavalla kuin päinvastoin romanttinen rakkaus voi olla huonoa meille, jos kiintymyksemme kohde on julma, uskoton tai välinpitämätön. Jos todisteet osoittavat, että nämä kaksi ilmiötä ovat identtisiä tai jopa olennaisesti päällekkäisiä, meidän pitäisi ehkä tarkastella uudelleen asenteitamme molempiin. Perimmäisenä tavoitteena, oli kyseessä sitten huumeiden käyttö tai romanttinen intohimo, tulee olla tunnistaa ne tapaukset, joissa käyttäytyminen ja siihen liittyvät ilmiöt aiheuttavat haittaa ja kärsimystä asianosaisille.

Anonyymi00012 kirjoitti:

-




Vielä

---Ehkä sen sijaan, että omaksuisimme näkemyksen, jonka mukaan rakkauden on oltava haitallista, jos se aiheuttaa riippuvuutta, voisimme omaksua päinvastaisen näkemyksen ja pohtia, ovatko päihderiippuvuudet aina ehdottoman haitallisia oikeissa olosuhteissa. Ainakin periaatteessa vaikuttaisi siltä, ​​että huumeriippuvuus voisi olla jopa hyväksi meille, jos huume olisi runsaasti, turvallinen ja laillinen, samalla tavalla kuin päinvastoin romanttinen rakkaus voi olla huonoa meille, jos kiintymyksemme kohde on julma, uskoton tai välinpitämätön. Jos todisteet osoittavat, että nämä kaksi ilmiötä ovat identtisiä tai jopa olennaisesti päällekkäisiä, meidän pitäisi ehkä tarkastella uudelleen asenteitamme molempiin. Perimmäisenä tavoitteena, oli kyseessä sitten huumeiden käyttö tai romanttinen intohimo, tulee olla tunnistaa ne tapaukset, joissa käyttäytyminen ja siihen liittyvät ilmiöt aiheuttavat haittaa ja kärsimystä asianosaisille.

---Olemme varovaisia ​​panemaan merkille, että vain siksi, että kaksi korkeamman tason ilmiötä, jotka koskevat ihmisen käyttäytymistä (ja/tai subjektiivista kokemusta), voivat sisältää samankaltaisia, esim. neurokemiallisia mekanismeja, ei (sinänsä) osoita, että ne ovat "todella" sama ilmiö. koska kaksi tapahtumaa, joilla on samat syyt, ei tarkoita, että ne olisivat sama tapahtuma. Paljon riippuu siitä analyysin tasosta, jota käsitellään, ja siitä, kuinka nämä kaksi ilmiötä käsitteellään kullakin asiaankuuluvalla tasolla. Lisätietoja on artikkelissamme "Neuroreductionism about sex and love" ( Savulescu ja Earp 2014 ).

Anonyymi00012 kirjoitti:

-




Vielä

---Ehkä sen sijaan, että omaksuisimme näkemyksen, jonka mukaan rakkauden on oltava haitallista, jos se aiheuttaa riippuvuutta, voisimme omaksua päinvastaisen näkemyksen ja pohtia, ovatko päihderiippuvuudet aina ehdottoman haitallisia oikeissa olosuhteissa. Ainakin periaatteessa vaikuttaisi siltä, ​​että huumeriippuvuus voisi olla jopa hyväksi meille, jos huume olisi runsaasti, turvallinen ja laillinen, samalla tavalla kuin päinvastoin romanttinen rakkaus voi olla huonoa meille, jos kiintymyksemme kohde on julma, uskoton tai välinpitämätön. Jos todisteet osoittavat, että nämä kaksi ilmiötä ovat identtisiä tai jopa olennaisesti päällekkäisiä, meidän pitäisi ehkä tarkastella uudelleen asenteitamme molempiin. Perimmäisenä tavoitteena, oli kyseessä sitten huumeiden käyttö tai romanttinen intohimo, tulee olla tunnistaa ne tapaukset, joissa käyttäytyminen ja siihen liittyvät ilmiöt aiheuttavat haittaa ja kärsimystä asianosaisille.

Ai että, joo, tätä se on.

Kukapa ei olisi ätmin trollauksiin koukussa