Vanha lemmikki kummittelee?

on täysin mahdollista.

ite tunsin takavuosina useita kertoja lopetetun koirani läsnäololn ihan yks kaks yllättäin

Kaipa tuo on mahdollista.
Jos ihmiset kummittelee, niin miksei sitten eläimetkin?

Olen kuullut muitakin "lemmikki-aave"-tarinoita, yleensä ainut havainto on tunne ja äänet.

-Orson

Mulla on ollut 9 kattia elämäni aikana ja kokemuksesta voin sanoa että kissan astelua ei kyllä kuule, ei lautalattialla muovimatolla eikä klinkkerillä.

meiän koira piti kanssa lopettaa aikoinaan, kun se oli niin vanha.. no, sen kuoleman jälkeen heräsin yksi yö tuttuun ääneen. sen koiran makuupaikka oli nimittäin ennen huoneeni oven takana, ja sillä kun oli aina tapana raapia itseän, niin sen jalka niinku piti semmosta naputusta siihen oveen. se oli mulle tuttu ääni. ja kun yöllä heräsin siihen, ajattelin että koira se siellä taas lonksuttaa jalkaansa. sitten muistin että eihän meillä ole enää koiraa.. no, jotenkin siitä tuli semmoinen turvallinen ja kiva olo.. etä koira ei ollut jättänyt kokonan.. sitten se tuli vielä minun uneeni "haamuna" se tuli suoraan luokseni kertomaan vain että kaikki on hyvin.. minulle tuli parempi mieli, vaikka olin surullinen koiran kuolemasta.. :( siitä on jo monta vuotta.. mutta toista niin ihanaa koiraa ei ole olemassakaan..

.. taisi vanha kissa tulla minua katsomaan kun oli niin kiintynyt minuun. Se oli kuollessaan 17v eli melko iäkäs.

Joko olin sinä päivänä jo liian väsynyt lukemaan tenttiin tm., niin näin sen päivän ja illan aikana kahdesti. Ensin makuuhuoneessa katsoin että jaaha.. kissahan se siinä kököttää minua kattsellen tyytyväisenä. Paitsi että ei siinä ollutkaan kissaa kun katsoin uudelleen ja uudet kissani makasivat molemmat sängyn päällä. Se oli selvästi saman näköinen kuin juuri se edesmennyt kissani.

Toisen kerran näin sen kun olin lukemassa illalla olohuoneen kirjoituspöydän äärellä siihen tenttiin. Istuin polvillani tuolilla ja sitten meni kissa sieltä tuolin alta niin että hännän ja takapuolen näin ihan läheltä, katsoin ihan suoraan. Ja siinä iski kauhun tunne.. eihän minulla enää niin isoa kissaa ollut edes, uudet kissani ovat tosiaan hirveän pieniä. Tämän selkä ulottui tuolin pohjaan saakka. Valtava kissa se olikin, myös leveys-suunnassa!
Noh, päätin vähän ajan päästä mennä nukkumaan. Tuli ihan kyyneleet silmiin siitä, että kissa oli päättänyt tulla vielä tervehtimään minua.

Ihmisaivot pystyy vaikkamihin. Kun ihminen on tottunut johonkin ja hanen psyykkeensa tarvitsee jotain, aivot nyhjaisee taman tyhjasta. Siis kehittaa ihmiselle sen mita se tarvitsee. Esimerkki 1: Ihminen joka on tottunut aina syomaan paljon sokeria, lopettaa sokerin syomisen.
Aivot antavat kaskyjaan ja kroppasi rupee tekemaan sokeria kaikesta mita syot, nyhjaa melkeen tyhjasta mutta sokeri on sen lopputulos, ja kroppasi saa taas sokeria.
Esimerkki 2. Sinulla on ollut lemmikki monta vuotta ja yht'akkia se kuolee. Psyykkeesi on tottunut lemmikkiin, olet tottunut kuulemaan sen, tuntemaan sen lahellasi. Tarvitset sita. Niinpa aivosi kelaa taaksepain ja ottaa sielta nama aanet joita olet tottunut kuulemaan, tunteet joita olet tottunut tuntemaan, ja tuo ne sinulle etta psyykkeesi voisi taas hyvin ja TASAPAINOISESTI, nain aivot siis tekevat kun tapahtuu isoja yht'akkisia muutoksia, se on yksi tapa selviytya, pehmeentaaksen laskua. Pikkuhiljaa nama menevat pois. Dont worry, be happy. Olen lukenut etta elaimilla ei ole sielua, minka takia ne eivat voi ns."kummitella" tieda siita sitten, ois kai se kiva. Mutta tuo aivo homma, pista mieleesi. Aivosi ne siella kummittelee vaan. Ja ihan luonnollisesti.

elämää!

Hei tämä viesti on aika myöhäinen, mutta kummitteleva kissa on totta.
Meidän naapurissa oli sellainen kissa, joka kovasti olisi muuttanut meille, mutta ei voitu sitä tietenkään ottaa, mutta se kävi meillä silloin tällöin ja usein se istui ikkunalaudalla ja heilutteli käpälää ja koputteli ikkunaa. Pari vuota sitten se kuoli, mutta viime aikoina jo kolme kertaa meidän emännän puoleinen tyyny on ollut kuuma, kuin siinä olisi jokin kissan kokoinen ollut nukkumassa ja sinne se kisu aina heti eläessään meni, kun vain sisälle päästettiin. Ajattelin ,että jos se vain tyynyllä käy joskus, niin ei se haittaa, mutta edellis viikon keskiviikkoillalla olin nukkumassa ihan pimeässä huoneessa, mutta en saanut unta, kun emäntä kolisteli keittiössä. Yht äkkiä minulle tuli sellainen olo, että en ole ihan yksin, kun makailin vasemmalla kyljelläni ja käännyin toiseen suuntaan ja vedin peittoa enempi päälleni. Yht äkkiä joku, ihan kuin kissa hyppäsi jalkopäästä viereeni pomps. ja käveli pari aslkelta ja hyppäsi päälleni siinä kyljelläni ollessani, se oli aika järkytys, vaikka siinä sinällään ei mitään kamalaa ollutkaan, se oli ihan viattoman tuntuinen kissan temppu, paitsi että hetken päästä se oli jotenkin ohi ja kun uskalsin nousta ylös, ei mitään enää ollut päälläni?

Kyllä, olen ennenkin kuullut vastaavia tarinoita ja hiekkalaatikon kaivamista. Henkilökohtaista kokemusta ei ole. Tuo tunne että selän takana on jotain on yleensä päälaen tuotetta :D

Paitsi sen kerran kun tunnet niin ja katsot taaksesi ja siellä on Pelle Hermanni.

Luonnollista surutyötä. Surutyöhön kuuluu että alussa tuntuu kuin kuollut läheinen, voi olla eläinkin, tuntuu olevan konkreettisesti läsnä: monet kuulevat hengitystä, hajua, askeleita. Muisto on niin voimakas, myös ikävä että aitisysteemi tekee kepposia.
Kun aikaa kuluu, alkaa nämä aisimusket harveta ja lievetä.

Noniin, aivan selkeää... Kun olet tottunut jo kuulemaan että kisu hyppii näppäimistöö. Olet järkyttynyt kissan poismenosta vieläkin niin alitajunnassa äänet käy.
Mulla on ollut samantapaisia kokemuksia kun ikävöin kissaani kamalasti ja joskus tuntuu että on lähistöllä, mutta aivot vain juttuja tekevät.

Siskoni muutettua asuntoon johon ei saanut tuoda lemmikkeja, annoimme kodin hänen lemmikki marsulleen. Marsulla oli outo tapa naksutella häkkinsä kaltareita kun halusi lattialle juoksentelemaan vapaana. Marsu kuoli yllättäen n. puolivuotta meille tulos jälkeen. Mieheni kertoi että kun hän aamulla lähtee töihin hän kuulee useasti äänen, joka kuulostaa aivan sille kuin marsu vielä naksuttelisi kaltereita olohuoneessa.
Toinen "kummitteleva" lemmikki oli äitini koira, joka jouduttiin lopettamaan samoihin aikoihin kun muutin pois kotoa äitini luota. Kun olin jo jonkin aikaa asunut silloisessa kämpässä, kuulin aivan kuin koira olisi kävellyt asunnossa (tiedätte koiran omistajat sen äänen kun koiran kynnet raapivat lattiaa kun se kävelee). Ajattelin aluksi että yläkerran naapurilla on koira, mutta huomasin myöhemmin että kyseisessä asunnossa ei asu ketään.

Toivon kyllä että nyt 16 vuotias pystykorvani tulee ilmoittamaan itsestään jotenkin, surettaa kun se joudutaan lopettamaan ennen talvea:( Itken melkein kun kirjotan tätä...

Minulla on kuollut luonnollisesti kolme gerbiiliä. Ja tykkäsin juoksuttaa niitä lattialla, koska huoneeni on hyvinkin suuri. Nyt jos istuksin huoneessa ihan hiljaa, voin kuulla sen saman äänen mikä kuului silloinkin kun ne tepastelivat laminaatilla pikku jaloillaan. Joskus olen myös nähnyt vähänkuin varjoja juoksentelemassa karkuun. Kylläpäs tulee pikkusia ikävä...