Vasemmistopuolue (ruots. Vänsterpartiet) on ruotsalainen vuonna 1917 perustettu puolue. Puolueen nuorisojärjestö on Ung Vänster ja opiskelijajärjestö Vasemmiston opiskelijaliitto (Vänsterns studentförbund). Aikaisemmin puolue oli kommunistinen, mutta nykyisin se kuvailee itseään puolueohjelmassaan feministiseksi ja sosialistiseksi puolueeksi. Vasemmistopuolue ei ole koskaan ollut Ruotsin hallituksessa.
Puolueen nykyinen nimi on vuodelta 1990. Tätä ennen puolue tunnettiin nimillä Ruotsin sosiaalidemokraattinen vasemmistopuolue (1917–1921), Ruotsin kommunistinen puolue (1921–1967) ja Vasemmistopuolue kommunistit (1967–1990).
Vuonna 1917 muun muassa Zeth Höglund, Ture Neman, Fredrik Ström, Carl Lindhagen ja Karl Kilbom erosivat Ruotsin sosialidemokraattisesta työväenpuolueesta ja perustivat Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Kun RSV allekirjoitti 1921 Kommunistisen internationaalin 21 teesiä ja muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi, siitä erosi pieni vähemmistö, joka perusti uuden puolueen vanhalla nimellä.
Ruotsin kommunistinen puolue oli ainoa ruotsalainen puolue, joka tuki Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen talvisodassa. Puolueen äänenkannattaja Ny Dag ilmaisi myös tukensa Neuvostoliiton laajenemiselle Baltiaan: ”Reunavaltiot on vapautettu riippuvuudestaan imperialistista suurvalloista suuren sosialistisen työläisten valtion avulla”. Myös Molotov–Ribbentrop-sopimukselle Ruotsin kommunistinen puolue ilmaisi tukensa "imperialismin" vastaisena tekona.
Sodan aikana Ruotsin kommunistinen puolue oli ainoa puolue, joka ei päässyt mukaan Per Albin Hanssonin johtamaan yhteishallitukseen. Monia puolueen jäseniä pidätettiin sillä perusteella, että he suunnittelivat valtiolle vihamielistä toimintaa. 2. maaliskuuta 1940 tapahtui maan historian pahin poliittinen attentaatti, kun puolueen lehden Norrskensflammanin toimitukseen tehtiin terrori-isku. Norrskensflammanin pommi-iskussa kuoli viisi ihmistä. Puolue menetti kaikki edustajansa vuoden 1940 valtiopäivävaaleissa, mutta teki vahvan paluun 1944 ja sai ennätyssuuren kannatuksen, 10,3 prosenttia. Tosin korkea kannatus ei säilynyt, vaan seuraavissa vaaleissa puolueen kannatus oli 3,5–5,0 prosenttia.
Eurokommunismin vaikutuksesta puolue muutti nimensä 1967 Vasemmistopuolue kommunisteiksi. VPK oli Vietnamin sodan voimakas kritisoija ja järjesti rahankeräyksiä FNL:n tukemiseksi. Samana vuonna puolueesta erosi pieni vähemmistö, joka perusti ensimmäisen ”uusvasemmistolaisen” ryhmän Ruotsiin. Vuonna 1968, kun vasemmistolaisuus oli maassa voimakkainta, sai puolue kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksensa, vain 3,0 %. Sen sijaan sosiaalidemokraatit saivat tuolloin Ruotsin historian toiseksi parhaan tuloksensa, 50,1 % äänistä.
Reaalisosialismin romahduksen jälkeen puolue luopui kommunismista (marxismi-leninismistä) sekä nimessään että ohjelmassaan. Vasemmistopuolue kasvatti kannatusta Gudrun Schymanin johtajakaudella niin paljon, että siitä tuli Ruotsin kolmanneksi suurin puolue; 1998 puolue sai valtiopäivävaaleissa 12 % äänistä. Siitä alkaen Vasemmistopuolue on tukenut yhdessä Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitusta. Schyman on rohkaissut puolueen uudistusmielisiä, jotka eivät ole halunneet kutsua itseään kommunisteiksi.
Helmikuussa 2003 Schyman erosi puolueen johdosta paljon huomiota herättäneen veroriidan takia. Samalla alkoi riita puolueen linjasta "uudistajien" ja "vanhoillisten" kesken. Riitely päättyi puoluekokouksessa tammikuussa 2006 uudistajien voittoon.
Schymanin seuraajaksi valittiin Lars Ohly.
Nykyinen puoluejohtaja on Nooshi Dadgostar, joka valittiin tehtävään lokakuussa 2020.
Puolueen nykyinen nimi on vuodelta 1990. Tätä ennen puolue tunnettiin nimillä Ruotsin sosiaalidemokraattinen vasemmistopuolue (1917–1921), Ruotsin kommunistinen puolue (1921–1967) ja Vasemmistopuolue kommunistit (1967–1990).
Vuonna 1917 muun muassa Zeth Höglund, Ture Neman, Fredrik Ström, Carl Lindhagen ja Karl Kilbom erosivat Ruotsin sosialidemokraattisesta työväenpuolueesta ja perustivat Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Kun RSV allekirjoitti 1921 Kommunistisen internationaalin 21 teesiä ja muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi, siitä erosi pieni vähemmistö, joka perusti uuden puolueen vanhalla nimellä.
Ruotsin kommunistinen puolue oli ainoa ruotsalainen puolue, joka tuki Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen talvisodassa. Puolueen äänenkannattaja Ny Dag ilmaisi myös tukensa Neuvostoliiton laajenemiselle Baltiaan: ”Reunavaltiot on vapautettu riippuvuudestaan imperialistista suurvalloista suuren sosialistisen työläisten valtion avulla”. Myös Molotov–Ribbentrop-sopimukselle Ruotsin kommunistinen puolue ilmaisi tukensa "imperialismin" vastaisena tekona.
Sodan aikana Ruotsin kommunistinen puolue oli ainoa puolue, joka ei päässyt mukaan Per Albin Hanssonin johtamaan yhteishallitukseen. Monia puolueen jäseniä pidätettiin sillä perusteella, että he suunnittelivat valtiolle vihamielistä toimintaa. 2. maaliskuuta 1940 tapahtui maan historian pahin poliittinen attentaatti, kun puolueen lehden Norrskensflammanin toimitukseen tehtiin terrori-isku. Norrskensflammanin pommi-iskussa kuoli viisi ihmistä. Puolue menetti kaikki edustajansa vuoden 1940 valtiopäivävaaleissa, mutta teki vahvan paluun 1944 ja sai ennätyssuuren kannatuksen, 10,3 prosenttia. Tosin korkea kannatus ei säilynyt, vaan seuraavissa vaaleissa puolueen kannatus oli 3,5–5,0 prosenttia.
Eurokommunismin vaikutuksesta puolue muutti nimensä 1967 Vasemmistopuolue kommunisteiksi. VPK oli Vietnamin sodan voimakas kritisoija ja järjesti rahankeräyksiä FNL:n tukemiseksi. Samana vuonna puolueesta erosi pieni vähemmistö, joka perusti ensimmäisen ”uusvasemmistolaisen” ryhmän Ruotsiin. Vuonna 1968, kun vasemmistolaisuus oli maassa voimakkainta, sai puolue kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksensa, vain 3,0 %. Sen sijaan sosiaalidemokraatit saivat tuolloin Ruotsin historian toiseksi parhaan tuloksensa, 50,1 % äänistä.
Reaalisosialismin romahduksen jälkeen puolue luopui kommunismista (marxismi-leninismistä) sekä nimessään että ohjelmassaan. Vasemmistopuolue kasvatti kannatusta Gudrun Schymanin johtajakaudella niin paljon, että siitä tuli Ruotsin kolmanneksi suurin puolue; 1998 puolue sai valtiopäivävaaleissa 12 % äänistä. Siitä alkaen Vasemmistopuolue on tukenut yhdessä Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitusta. Schyman on rohkaissut puolueen uudistusmielisiä, jotka eivät ole halunneet kutsua itseään kommunisteiksi.
Helmikuussa 2003 Schyman erosi puolueen johdosta paljon huomiota herättäneen veroriidan takia. Samalla alkoi riita puolueen linjasta "uudistajien" ja "vanhoillisten" kesken. Riitely päättyi puoluekokouksessa tammikuussa 2006 uudistajien voittoon.
Schymanin seuraajaksi valittiin Lars Ohly.
Nykyinen puoluejohtaja on Nooshi Dadgostar, joka valittiin tehtävään lokakuussa 2020.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.