"Vuonna 1966 demareille tuli rökälevaalivoitto, 55 kansanedustajaa, PM Rafael Paasion (sd) johtama hallitus. Opetusministeriksi nimettiin R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu-uudistus oli silmäterä ja tärkein päämäärä politiikassa.
Opetusministerinä Oittinen perusti työryhmän joka koostui maan merkittävimmistä pedagogian alan ammattilaisista sekä kansantaloustieteen asiantuntijoista pohtimaan mitä kieliä tai kieli, tulevaan peruskoululakiin tulee kirjata pakolliseksi oppiaineeksi.
Työryhmän tutkinnan jälkeen vastaus oli yksiselitteisesti, ainoastaan englanti. Opetusministeri Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn.
Vuonna 1968 oli presidentinvaalit. Valittiin Kekkosen tilalle taas Kekkonen. Suomessa perinteisenä käytäntönä oli tuolloin, että presidentinvaalien jälkeen muodostettiin uusi hallitus, vaikka entisen hallituksen kausi ei ollut päättynyt ja tässä tapauksessa vaikkei pressa itse asiassa vaihtunutkaan.
Näin vuonna 1968 muodostettiin uusi hallitus, pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), ja muun muassa opetusministeriksi tuli Kepu-maalaisliiton Johannes Virolainen.
Jo silloin herätti suurta huomiota, miksi suuren maalaisliiton puheenjohtaja ja toiseksi suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen ei ottanut valtiovarainministerin tai ulkoministerin painavaa salkkua, vaan "mitättömän" opetusministerin salkun. Jatkosta näkyy miksi näin kävi.
Hallitukseen oli tulossa vahva vasemmistoenemmistö, sd, tpsl, skdl ja Virolainen oli maalaisliittoineen menossa hallitukseen oikeistoa edustamaan yksin. Kokoomushan ei niinä aikoina kelvannut hallitukseen "yleisistä syistä".
Siksi Virolainen kääntyi asiassa RKP:n ja sen puheenjohtajan Jan-Magnus Janssonin puoleen houkutellen RKP:tä vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP saneli lehmäkaupalle ehtonsa ja tuli hallitukseen.
RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella SDP:n opetusministeri R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäöllä, kaksi vuotta kestäneellä työllä sekä jo eduskunnan sivistysvaliokuntaan asti ehtineellä esityöllä pyyhkäistiin takapuolta yhden päivän aikana kun tämä poliittinen lehmänkauppa tehtiin, jolla sidottiin koko kansa hamaan tulevaisuuteen pakko-opiskelemaan täysin turhaa, hyödytöntä ruotsinkieltä.
Edellä olevan on julkisesti tuonut esiin peruskoulu-uudistuksen aikana 1970-luvun puolivälissä opetusneuvos Asseri Joutsimäki, joka oli itse mukana yhtenä asiantuntijana peruskoululakia sorvattaessa."
Opetusministerinä Oittinen perusti työryhmän joka koostui maan merkittävimmistä pedagogian alan ammattilaisista sekä kansantaloustieteen asiantuntijoista pohtimaan mitä kieliä tai kieli, tulevaan peruskoululakiin tulee kirjata pakolliseksi oppiaineeksi.
Työryhmän tutkinnan jälkeen vastaus oli yksiselitteisesti, ainoastaan englanti. Opetusministeri Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn.
Vuonna 1968 oli presidentinvaalit. Valittiin Kekkosen tilalle taas Kekkonen. Suomessa perinteisenä käytäntönä oli tuolloin, että presidentinvaalien jälkeen muodostettiin uusi hallitus, vaikka entisen hallituksen kausi ei ollut päättynyt ja tässä tapauksessa vaikkei pressa itse asiassa vaihtunutkaan.
Näin vuonna 1968 muodostettiin uusi hallitus, pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), ja muun muassa opetusministeriksi tuli Kepu-maalaisliiton Johannes Virolainen.
Jo silloin herätti suurta huomiota, miksi suuren maalaisliiton puheenjohtaja ja toiseksi suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen ei ottanut valtiovarainministerin tai ulkoministerin painavaa salkkua, vaan "mitättömän" opetusministerin salkun. Jatkosta näkyy miksi näin kävi.
Hallitukseen oli tulossa vahva vasemmistoenemmistö, sd, tpsl, skdl ja Virolainen oli maalaisliittoineen menossa hallitukseen oikeistoa edustamaan yksin. Kokoomushan ei niinä aikoina kelvannut hallitukseen "yleisistä syistä".
Siksi Virolainen kääntyi asiassa RKP:n ja sen puheenjohtajan Jan-Magnus Janssonin puoleen houkutellen RKP:tä vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP saneli lehmäkaupalle ehtonsa ja tuli hallitukseen.
RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella SDP:n opetusministeri R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäöllä, kaksi vuotta kestäneellä työllä sekä jo eduskunnan sivistysvaliokuntaan asti ehtineellä esityöllä pyyhkäistiin takapuolta yhden päivän aikana kun tämä poliittinen lehmänkauppa tehtiin, jolla sidottiin koko kansa hamaan tulevaisuuteen pakko-opiskelemaan täysin turhaa, hyödytöntä ruotsinkieltä.
Edellä olevan on julkisesti tuonut esiin peruskoulu-uudistuksen aikana 1970-luvun puolivälissä opetusneuvos Asseri Joutsimäki, joka oli itse mukana yhtenä asiantuntijana peruskoululakia sorvattaessa."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siinä totuus.
Eli RKP:n lehmänkauppa
Toiseksi uskomattominta tässä on se, että sama puliveivaus jatkuu vieläkin. Kaikkein uskomattominta on se, että jotkut uskovat tosissaan lehmänkaupan verhoksi keksityn propagandan pohjoismaisesta yhteistyöstä, porttikielestä ja muusta skeidasta.
Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden.
Sulla on se "pakkoruotsi" levy jääny jotenkin päälle, sua ei liikuta mitenkään se että kouluissa opetetaan liian montaa uutta eri kieltä, kuten arabiaa, somaliaa jne. uussuomalaisten kotouttamisen estämiseksi ja Suomen kieli on syrjäytetty niiden eduksi. Ruotsin kieli on kiinteä osa Suomalaista kulttuuri perintöä jonka sinunlaiset haluavat vaikka väkisin tuhota, mitä haluatte seuraavaksi tuhota, saamen kielen, romanikielen, jiddishin ideologisesta syystä. Sinunlaisia ei Suomi todellakaan tarvi.
Käsi ei riittänyt, nyt se piru on viemässä koko vartalon. Tavallisista suomalaisista lähes kaikki ovat suomenkielisiä, eivätkä korvaansa lotkauta pienen rantakaistaleen asukkaiden kielelle. Tavallisten suomalaisten identiteetti ei ole ruotsalaista tai ruotsinkielistä edes hitusen vertaa. Tuollaiset väitteet ovat valetta ja yleistä hölynpölyä jolla yritetään peitellä kulissien takana tapahtunut juonittelu.
Älähän sinä yritä täällä määritellä mitä 'tavalliset suomalaiset' ovat. Saat olla mitä olet, anna muidenkin olla.
Sitä lehmänkauppaa se on ollut myöhemminkin.
Kirjailija, ohjaaja ja poliitikko Jörn Donner tokaisi Rkp:n kokouksissa kaikkien kauhuksi "niin varmaan" juuri oikeassa kohdassa, kuunneltuaan kielipoliittista liturgiaa. Vaikka Donner oli Rkp:n ehdokas, hän uskalsi olla sitä mieltä, että ruotsinkieliset tekevät itselleen hallaa vaatimuksillaan.
Hyvä tietää
Onnettominta on, että valtamedia lähti RKP:n kyytiin.
Historia on synkkää
Tyly tarina rahan vallasta
Surkea historia
RKP ja vain RKP
RKP:ltä iso töllöntyö