Annan itselleni hetken aikaa tunteilla kaiken kiireen keskellä. PItäs muistaa olla kiitollinen, hyvistä asioista, kauniista muistoista, pitäs olla myönteisellä posi-asenteella ja jutella vain ain rakentavasti. Elämä itsessään on kuitenkin tosi kaunista, mitä tässä murehtimaan, sotia ja kaikkea muuta vakavaa.
Pitäs löytää iloa, onnea, rakkautta, itsestä ja toisista, vaikka he kuinka olisivatkin kaukana tai poissa. Nauttia omasta elämästä, eikä kaivata ketään toista niin kamalasti tai intensiivisesti. Minä olen kuitenkin oman elämäni sankari ja asiantuntija.
Yritän tehdä vain sellaisia asioita, joita todella rakastan ja joiden kanssa innostun. Kuten rakkaistani. Odotan innolla, että saan olla heidän kanssaan, hauskoja hetkiä ja iloa, naurua ja hyvää oloa.
Kuuntelen sydäntäni, tunteitani, joskus järkeäni. Välillä ne taistelee kovastikin, ristiriitaisena, ahdistavana. Minun pitäisi tehdä tämä hetki seesteiseksi, mutten pysty. Taistelen itseäni vastaan ja toimin epäloogisesti.
Yritän muistaa että pienikin onnellinen hetki kantaa suuren kasan ilon siemeniä istutukseen sieluuni ja sitä kautta levitän niitä ympärilleni. Enkä vaadi itseltäni liikoja, vaikka toisinaan tunteilen älyttömästi.
Vain elämää, ei sen enempää!
Pitäs löytää iloa, onnea, rakkautta, itsestä ja toisista, vaikka he kuinka olisivatkin kaukana tai poissa. Nauttia omasta elämästä, eikä kaivata ketään toista niin kamalasti tai intensiivisesti. Minä olen kuitenkin oman elämäni sankari ja asiantuntija.
Yritän tehdä vain sellaisia asioita, joita todella rakastan ja joiden kanssa innostun. Kuten rakkaistani. Odotan innolla, että saan olla heidän kanssaan, hauskoja hetkiä ja iloa, naurua ja hyvää oloa.
Kuuntelen sydäntäni, tunteitani, joskus järkeäni. Välillä ne taistelee kovastikin, ristiriitaisena, ahdistavana. Minun pitäisi tehdä tämä hetki seesteiseksi, mutten pysty. Taistelen itseäni vastaan ja toimin epäloogisesti.
Yritän muistaa että pienikin onnellinen hetki kantaa suuren kasan ilon siemeniä istutukseen sieluuni ja sitä kautta levitän niitä ympärilleni. Enkä vaadi itseltäni liikoja, vaikka toisinaan tunteilen älyttömästi.
Vain elämää, ei sen enempää!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Painu jo vittuu Tuomo Raatoniemi
Olipa kauniisti virkattu ~~~~~!
Tuomo otti koppia
Suosittelen juuri Sinulle, todellista kulttuuria
https://www.gutenberg.org/cache/epub/16393/pg16393-images.html
Pienistä asioista, hyvistä, huonoista, jopa niistä, jotka mitättömiltä tuntuu, syntyy se kokonaisuus, mitä elämäksi kutsutaan.
Kenpä tietäis ennalta, miten tapahtumat, ihmiset, niin läheiset kuin vieraammatkin tuo oman osansa siihen. Jokainen ihminen kortensa siihen kekoon asettaa, toisten korret on niitä, jotka pitää keon kasassa. Mutta jokaista kortta se keko kaipaa, ei se muuten olis sellanen kun on.
Yhteenvetona, elämä on ryhmätyötä. Välillä jonkun korsi heilauttaa kekoa, mutta tukikorsien avulla se ei kaadu. Sitä on kiitollisuus, ymmärrystä korsien kantajille.
Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Oli ilo lukea ajatuksiasi.
Pienistä helmistä suuri elämän nauha.... kaunista
Onneks emme tiedä ennalta mitään, emmekä jälkikäteenkään oikein ymmärrä, miksi.
Korsi-teoria miellyttää mua. #kortensa kekoon =)) Nimenomaan sellaisena kuin on, waude!
Vaikka tuntuis, että
elämä on sun, ja vain sun
se on kuitenkin yhteisellä polulla rakennettu,
siksi aion olla kiitollisena kaikille mun elämän rakentajille.
Yksikään ei täällä olis ilman toisten läsnäoloa, ei niin olis edes syntynyt. Jokaisella on oma elämä, valta tehdä siinä päätöksiä. Mutta kekoa kunnioittaen, valinnat/päätökset näkyy myös muissa keossa oleskelijoissa. Itsekkyys on melko hyvä tapa kutistaa keko yhteen korteen.
Olet selkeesti hyvässä ytimessä kultaisen yhteisen keon suhteen. Moni keko on luhistunut lapsellisten, uhkarohkeiden, jopa innokkaiden soolokorsien myötä. Ymmärrän toki tämän ajatuksen taakse, kunnioittaen kaikkia korsia ja niiden persoonallisia piirteitä.
Yksin emme ole koskaan, vaikka niin kuvittelisimme tai toivoisimme. Olemme osana tätä maailmaa, jossain suhteessa. joka tapauksessa.
Totta, elämä on valintoja, mutt yhdessä tehdyt päätökset on tosi voimakkaita,
yhteen hiileen puhallettuja.
Enpä tiedä tosta kultaisesta keosta, tai sen ideologiasta. Jalometallit jää kauas taa, verratessa elämässä olevia ihmisiä. Jotain toki oon ymmärtäny. Sen nyt ainakin, jottei mikään ole arvokkaampaa, kun se ettei kekoa suotta horjuta yksikään asukki. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei täsmälleen samanlaisia korsia oo olemassa. Korvaavia ei siis ole tulossa tilalle. Voi tulla ja tuleekin tietysti uusia korsia, muttei se koskaan oo niin helppoa antaa paikkaa keosta. Vaatii enemmän, mitä pidemmälle se keon kasaaminen on edenny. Ymmärrys ja luottamus, olisko siinä hyvän keon kantava voima?
Kantavia voimia vois olla vaikka yhteinen halu & tahto pitää komea keko pystyssä?
Kyllä se juuri noin on, oikeemmin sanottuna yhteisen keon lisäks ne sivukeot. Mitkä on ollu olemassa jo aijemmin.
Pieni kevennys, jos sallit
https://www.youtube.com/watch?v=kYGevml0lw8
Kiitos, saatoin naurahtaa vähä. Olin näkevinäni itteni tuuppimassa kottikärryjä. 😂