Minkälaisia muistoja naapureista elämänvarrelta?

Yksipuolisia kokemuksia.
Erään etnisen vähemmistön edustajat ovat aiheuttaneet rappukäytäväjaonkin ylittäviä häiriöitä. Yksi ko. porukka majaili jopa samassa rappukäytävässä kuin me. poistuivat muutaman kuukauden jälkeen mutta heidän rojunsa ovat vieläkin pihalla.
Seinänaapurimme oli mieleltään järkkynyt mutta päätyi hoitolaitokseen.
Loma-asuntomme yläpuolelle luvatta rakennetun asunnon asukit eivät alkuun ymmärtäneet heidän alapuolellaankin olevan ihmisiä.
Matottomilla kivilattioilla naisten korkokengät kuuluivat alapuolelle kiusallisen voimakkaasti varsinkin kun kävelijät kotiutuivat puolenyön tienoissa.
Ok-naapureistamme on pelkästään miellyttäviä muistoja.

Yhdet naapurit tappelivat yömyöhään ja niin että vaimo löi miestä. Mies huusi, älä puukkoa ota. Aamulla kävelivät ulkona käsi kädessä.

Kymmenes ja viimeinen asunto menossa, korkeintaan joku hoivapaikka tämän jälkeen. Enimmäkseen ihan mukavia tai ainakin ok muistoja. Kerrostaloissa riski ikäviin muistoihin naapureista suuri.

Yhdessä kerrostalossa jouduimme parin mummelin silmätikuiksi ilmeisesti vain siksi, kun tupakoimme ja meillä oli koira. Ok, ymmärrän, että parvekkeella tupakointi voi aiheuttaa harmia, mutta että täysin hiljaisesta koirastakin piti tehdä syntipukki. Eräänä viikonloppuyönä viereisen asunnon yläkerrasta kuului heikkoa rapinaa. Se haittasi vain siksi, kun mietin, mistä ääni aiheutuu. Lopulta päädyin siihen, että nuoret pelaavat parketilla noppapeliä ja nukahdin. Hetken päästä heräsin, kun joku hakkaa patterin putkeen. Seuraavana aamuna hallituksen puheenjohtaja ovella ja pyytää mummelin asuntoon juttelemaan. Meidän koira mukamas yöllä pelannut palloa ja mummeli ei ole saanut nukuttua. Meidän koira kun on vaan maannut koko illan ja yön.
Vuoden tuossa vaan asuimme ja jonkin ajan päästä pois muutosta vaimo tapasi uuden asukkaan kaupassa. Mummeli oli hänelle päivitellyt entisiä asukkaita ja todennut, että kyllä siellä mahtoi olla likaista. Uusi asukas sanoi, että olisi voinut syödä lattialta ja keskustelu päättyi siihen.

Toisessa kerrostalossa seinänaapurissa ulvoi koira viikonloppuöisin, kun isäntä oli kapakassa. Kolmannessa kerrostalossa yläkerran keski-ikäinen pariskunta harva se viikonloppu iltamyöhällä tappeli ja oli huutoa ja kolinaa.

Yhdessä rivitalossa pihatyöt tehtiin talkoilla aina kaksi vierekkäistä asuntoa kaksi viikkoa kerrallaan. Aina sain tehdä lumityöt ja nurmikon leikkuut yksin.

Useimmissa "kolhoosiasunnoissa" vielä se, että hallitukseen vaikea saada väkeä ja minullehan se liian kilttinä ja vastuuntuntoisena aina iski.

Tämä nykyinen omakotiasuminen ensimmäinen täysin ongelmaton, mitä naapureihin tulee. Yksi mukava rajanaapuri, jonka kanssa ei pienintäkään ongelmaa.

entinenmiäs

Naapureitaan ei voi valita.

Toisekseen naapuritkin vaihtuvat, eli enimmäkseen sekalaista seurakuntaa. Ja tuurillakin on vaikutuksensa .Normijengistä ei ole tietenkään harmeja sen kummemmin. Eikä naapureitten kans tarvi sen kummemmin olla tekemisissä, kunhan morjenstelee, sekin ihan ok. Hyvä kuitenkin tietää naapurinsa edes ulkonäöltä.

Siitä tuurista, Tuuria kahdenlaista, hyvää ja huonoa, mulla ollut huonoa.

Hikiän mökin nyt tiesi vanhastaan, lestaatialuetta, paree olla lähinnä omissaoloissaan. Muuten hyvä, mutta kun tahtovat tunkea himaan. Tonttia ne kai yrittävät, ite en niitten seuraan ole tunkemassa. Hö, kerran koputettiin ovelle. Ulkona kundi, joka kysyi nimeä. Kerroin ja kysyin kukas se ja mitä asiaa. "Myy talo".

Kun kauppoja ei tullut, alkoi vainoaminen. Kyttäystä, juoruamista, huhujen levittelyä, pilkkaa vittuilua. Etenkin riidan kylvämistä em. menetelmillä. Olihan siinä isot härdellit, nyt ollut taas rauhallista. Mutta ei uskovaisista koskaan tiedä. Osa naapureista normaaleja ihmisuä, ei niitten kans ole ollut mitään ongelmia ikinä.

Mutta se huono tuuri. Suomessa on 80 000 asunto-osakeyhtiötä. 100 000 lestaatia, jois iso osa vanhoillislestaateja, jotka asuu ok- taloissa. Mutta tässä yhtiössä, mistä kämppä aikanaan ostettiin, on esikoislestaatejakin. Ja tietenkin hallituksessakin. Omat snadit pikkumausteensa edellisen kappaleen normiongelmiin. Met ei saatu aikanaan kaapelitelkkaria, koska telkkari ei ole uskovaisen kodin huonekalu. SIlloin riitti, kun yks laitttoi hanttiin kaatamaan esityksen. Sitten laki tais muuttua ja saatiin viimen se kaapelikin.

SUomessa siis 80 000 asunto-osakeyhtiötä. Ja suomessa 15 000 jehovaa. Meillä niitä asuikin sitten koko suku, kolme sisarusta perheineen. Ongelmat alkoi hetimiten. Tuli jehova soitteleen ovikelloa. Koitin sievästi toimittaa tiehensä, ei onnannut, oli sitkee. Meni huutamiseksi. Joopajoo, se jehova oli naapuri. Ja se tietenkin oli hallituksen jäsen. Sitten sitä rapaa alkoi tulemaankin niskaan oikein reilusti. Murtoyrityksiäkin uhkauskirjeitä jne.

Mainiten, suomessa edelleen 80 000 asunto-osakeyhtiötä. Suomessa 10 000 mustilaista. Noh, net jehovat oli myös mustilaisia.

Ilman uskovaisia elo ois naapureitten suhteen ihan ok, ihan normijengiä tsadissakin. Jehovat muuttaneet pois, koko suku ja nyt ollut aika rauhallista. Mutta ovikelloa kyllä kydään kyllä soittelemassa, viimeks toissapäivänä oli jehovia lehtisineen. Ne käy aika usein, valtakunnansali lähellä. Eikä niiistä kai pääse eroon mitenkään. Ne kärys muutama vuos sitten laittomista henkilörekistereistä ja niillä pitäis olla ohjeeet nykyisin olla keräämättä tietoja kohteista. LIsäks pitäis merkitä ylös osoite, jos kieltää tulemasta. Ei toimi.

Niettä, muuten naapureitten kans ihan normimeininkiä, uskovaisista vaan on ollut paljon harmeja. Haluan huomauttaa, net ei siis ole olleet mitään islamilaisia, alquidan jäseniä, poga haramin jäseniä, ei muitakaan tollasia. Kyseessä suomeen pesiytyneet lestaatit ja jehovat. Ulkomailta ne nekin uskonnot on tosin suomeen tuotu.

Naapureitaan ei voi valita, valitettavasti.

=DW=

Minulla on myös ollut tuuria aina naapureiden kanssa, ensin ostin rivitalon ja viereisen talon rouvasta Tuli parhain ystävä,
kun lapset muuttivat omaan elämäänsä niin vaihdoin pienempään taloon, ja naapuriksi sain nuoren parin jotka olivat todella kivoja naapureita .

Kymmenen vuoden päästä muutin toiselle puolelle kaupunkia taas uuteen taloon asumaan , ja taas tuli naapurista hyvä,ystävä, oltiin myös kollegoita . Joten ei koskaan ole tullut mitään pienintäkään riitaa minkään naapurin . Kanssa, ei edes sanomisia negatiivisesti

Olen asunut Helsingin alue koko ikäni.Koska ei perintö rahoja,ei aviopulisoa,hänen rahoja.Ihan omilla työ tuloilla elämä.Ei siis omistusasuntoa.Kerostalo elämää samalla aluella.Mutanut sama alue 3 kertaa. Sanoisi tässä missä asun mutoin ok.Mutta kun on parveketupakointi kielto 1 henkilö ei noudata.Vaikka kaikilla pitäisi olla raitis parveke ja sisäilma.Toinen seikka seksualinen höirintä sanalisesti.On järjetöntä pihapiiri tai rappu,jos henkilö vastan tulee humalassa. Kolmas piha piiri nuoriso ja lapsi raivo.Eivät ihmiset siedä nitä kun omat lapset mutanet kotinsa pois.Miksi evät itse muta senjori taloihin? Kun niitäkin on tai taloja plus oiko ihan 60v.

Jotkut aika kehveleitä , onneks jo muuttaneet :)

Per-kel

Tähän asti on ollut hyviä naapureita. Viime syksynä tuli uudet naapurit, jotka eivät ole antaneet hyvää ensivaikutelmaa. Saa nähdä, miten noiden kanssa tilanne etenee. Taitava jonkin verran juopotella, eivät kunnioita toisen omaisuutta. Eivät pysy ts. tontillaan.

Ainoastaan hyviä muistoja ekana ostin rivitalon ja naapurin rouvasta tuli paras ystäväni
Toiseksi ostin kymmenen vuoden päästä pienen talon omalla tontilla, taas meni kymmenen vuotta ja naapurit mitä ihanampaa ei koskaan mitään valittamista.
viimeinen talo missä nyt olen muutin 22 vuotta sitten ja ei ole mitään haittaa ollut naapureista joten ainoastaan hyvää sanottavaa kaikista . Nytkin on entinen kollegani naapurina.
Ja kun muissa naapureissa on kesäisin juhlia ja soitetaan kovalla äänellä musiikkia niin sekään ei häiritse kun nukun.
Omien lasten kanssa tottui meteliin ja jokaisella soi huoneessaan musiikki, kaikilla eri maku, niin että olen oppinut että meteliinkin voi nukahtaa kun ei itse ärsytä itseään siitä