Olen pärjäävä ja reipas. Istun yksin perjantaita. Valehtelen vanhemmilleni että joo kaveri tulossa käymään ja mennään varmaan jonnekin. Tosiasiassa ei ole yhtään kaveria tulossa eikä menossa. Kaikki on jossain muualla kavereidensa kanssa. Ei mussa mitään vikaa oo... mutta ilmeisesti on kun en kykene seurustelusuhteisiin enkä kykene pitämään hauskaa ilman humalaa. Juon kuin sieni aina illanvietoissa ja miessuhteet jää pinnalliseksi sössöttämiseksi. En uskalla vastata treffi-ilmoituksiin, koska en ikinä uskaltaisi mennä tapaamiseen (kun se kuitenkin pettyy se toinen..) ja en uskalla myöntää miten yksinäinen oikeasti olen. Teeskentelen ja jauhan paskaa siitä, miten sinkkuus on valittu elämäntapa. Ja tämä viikonloppukin on niin pitkä.. vielä toinen tällainen kurja ilta tähän perään tiedossa.
Yksin. hävettää!
Pärjäävä
81674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä oon kans todella yksinäinen, ei oo kavereita. Huvittais viikonloppuisin käydä baareissa, yms. pitämässä hauskaa mutta kun ei yksin huvita. Ja viikonloput on todellakin yhtä tuskaa, kun joutuu olemaan yksin ja katsomaan vierestä kun muut pitävät hauskaa kavereidensa kanssa.
Arki on niin ihanaa kun on töissä päivät mutta aina kun perjantai lähestyy niin masennun. Valehtelen myös kaikille miten on taas ollut hauska viikonloppu ja kaikkea mahdollista, en halua että kukaan saa tietää miten yksinäinen todella olen.
koulussa on kavereita, mut lähes kaiken vapaa-ajan vietän yksin. Ehkä mus on sit jotain vikaa kun seurani ei kelpaa vapaa-ajalla. Ja hävettää tämmönen..kukaan ei uskois..porukoille ja kavereille aina valehtelen et teen sitä ja tätä viikonloppuna,kun en haluu et kukaan tietää. Mä oon niin yksin!! Ja viikonloput on pahimpia! Kaks vitun pitkää päivää tyhjää täynnä!! On yks rakas ihminen...mut seki on niin kaukana, et en nää sitä koskaan :( ainut asia ehkä kuitenki minkä takii jaksan jatkaa...
Mulla on ihan sama asia. Joskus ei ollut. Joskus Oli kavereita joiden kanssa pitää hauskaa ja kunnolla. viinalla ja ilman. Mutta sitten 2 niistä muutti pois ja kolmas vain katosi. nykyään kavereita on lähinnä koulussa, vapaa-ajalla paljon harvemmin. Netin kautta olen toki tutustunut moniin ihmisiin, mutta kukaan heistä ei asu lähellä. varsinkaan eräs kaikista ihanin, jonka kanssa haluaisin paljon enemmän kuin pelkän ystävyyden. mutta.. koitetaan vaan jaksaa. jos vaikka tulevaisuudessa kaikki olis toisin, itse luotan siihen.
Mitä ihmettä, mä luulin olevani ainoa, joka tekee tota!! =)
Ihmiset on erilaisia. Minä olen aina todella onnellinen viikonloppuisin, ei tartte olla töissä ja saa tehdä mitä huvittaa; lukea kirjoja ja lehtiä, selailla nettiä, katsoa telkkua, käydä kuntoilemassa, nukkua päiväunet. Kaikkea sitä mitä viikolla ei pysty tekemään kun on pakko olla töissä.
Ei mullakaan mitään kavereita saati tyttöystävää ole, mutta en minä niitä osaa edes kaivata. Töissä on työkaverit ja harrastuksissa näkee harrastuskavereita ja se riittää minulle tällä hetkellä.
Tuskinpa tämä sinua lohduttaa, mutta tulipahan kuitenkin avauduttua.
Ymmärrän kyllä tunteen. Olen itsekkin todella yksin. Pahinta on juuri se, että joutuu esittämään vanhemmille, että kaikki on hyvin. Ei sitä mitenkään uskalla paljastaa tutuille, miten yksinäinen todella on. Pitää vaan teeskennellä.
Kavereita ei tosiaankaan ole yhtään. Tyttöystävääkään ei ole koskaan ollut. Pitää kuitenkin jaksaa uskoa että tämä vielä paremmaksi kääntyy. Mutta asiallehan pitäisi sitten tehdä jotain jos muutosta haluaa, pahinta on vaan se ettei yksin varmasti tule lähdettyä minnekkään.
Mut ei kai tässä muu auta kuin yrittää jaksaa päivä kerrallaan. Jaksamista myös teille muille yksinäisille.
Sähän olet kuin minä. Paitsi että treffi ilmoituksia en viitsi edes laittaa eikä chatitkään kiinnosta. Juominen muistuttaa juuri sun tyyliä. Pitää vetää hirveet kännit aina seurassa että jaksaa olla mukana.
Kannatta mennä harrastamaan jotain. Urheilu- tai taidekerhoissa ei tarvitse vetää päätä täyteen jos haluaa pitää hauskaa. Itse olen tavannut harrastusten kautta todella mukavia ihmisiä. Kenenkään ei tarvitse esittää muuta kuin mitä oikeasti on, sillä kenellekkään ei ole ehtinyt muodostumaan sinusta ennakkokäsityksiä. Ei kannata uskotella itselleen että " vitsi olen suosittu" jos ei sitä ole. Ole realistinen, vasta silloin pystyt tekemään asialle jotain. Yksinäisyys ei välttämättä ole paha asia. Sen koettuaan on moni saanut rohkeutta lähteä maailmalle kokeilemaan rajojaan.