Vanhoilliset sanovat, että he ovat ainoita aidon luterilaisen perinteen noudattajia, koska heillä on olemassa äänellinen synninpäästö. Olenko oikeassa?
Kysymykseni onkin se, että onko luterilainen kirkko muuttanut käsitystään tästä asiasta jossain vaiheessa? Tuntuu kummalta, että silloin kun luterilainen usko tuli Suomeenkin 1500-luvun aikana, niin oltaisiin jätetty tai muutettu niin (ilmeisesti) oleellinen asia pois. Itse en näe mitään tolkkua siinä, että luterilaisuuden tultua Suomeen, se olisi muuttunut näin oleelliselta osalta erilaiseksi kuin Saksassa. Luterilaisuudenhan toivat tänne mm. oppilaat, jotka olivat suoraan Lutherin opissa.
Onko siis synninpäästön osalta oppia muutettu luterilaisessa kirkossa jossain vaiheessa näin radikaalisti?
Ja mitä Suomen luterilainen kirkko opettaa nykyisin niistä kohdista, joissa on kiistoja vanhoillisten kanssa? Esim. avainten vallasta? Jos ajatellaan, että vl:t ovat asiassa täysin oikeassa, ja Luther on opettanut asioista kuten he nykyään, niin miksi luterilainen kirkko olisi vaihtanut linjaansa ja kieltänyt Lutherin opetuksen? Siinä en näe mitään logiikkaa...
Vai onko Luther sittenkin ollut sitä mieltä, että uskoon voi tulla myös lukemalla ja syntejä voi pyytää anteeksi suoraan Jumalalta? Käsittääkseni nykyajan luterilainen kirkko ei millään tavalla kiellä äänellistä synninpäästöä, vaan pitää sitä yhtenä muotona?
Kertokaa siis vielä, että mikä on luterilaisen kirkon oppi näissä asioissa, joista täälläkin kiistellään? Eikö kiistelyä ole käyty kahdesta asiasta, eli voiko uskoon tulla myös esim. lukemalla, ja voiko syntejä pyytää anteeksi suoraan Jumalalta?
Kysymykseni onkin se, että onko luterilainen kirkko muuttanut käsitystään tästä asiasta jossain vaiheessa? Tuntuu kummalta, että silloin kun luterilainen usko tuli Suomeenkin 1500-luvun aikana, niin oltaisiin jätetty tai muutettu niin (ilmeisesti) oleellinen asia pois. Itse en näe mitään tolkkua siinä, että luterilaisuuden tultua Suomeen, se olisi muuttunut näin oleelliselta osalta erilaiseksi kuin Saksassa. Luterilaisuudenhan toivat tänne mm. oppilaat, jotka olivat suoraan Lutherin opissa.
Onko siis synninpäästön osalta oppia muutettu luterilaisessa kirkossa jossain vaiheessa näin radikaalisti?
Ja mitä Suomen luterilainen kirkko opettaa nykyisin niistä kohdista, joissa on kiistoja vanhoillisten kanssa? Esim. avainten vallasta? Jos ajatellaan, että vl:t ovat asiassa täysin oikeassa, ja Luther on opettanut asioista kuten he nykyään, niin miksi luterilainen kirkko olisi vaihtanut linjaansa ja kieltänyt Lutherin opetuksen? Siinä en näe mitään logiikkaa...
Vai onko Luther sittenkin ollut sitä mieltä, että uskoon voi tulla myös lukemalla ja syntejä voi pyytää anteeksi suoraan Jumalalta? Käsittääkseni nykyajan luterilainen kirkko ei millään tavalla kiellä äänellistä synninpäästöä, vaan pitää sitä yhtenä muotona?
Kertokaa siis vielä, että mikä on luterilaisen kirkon oppi näissä asioissa, joista täälläkin kiistellään? Eikö kiistelyä ole käyty kahdesta asiasta, eli voiko uskoon tulla myös esim. lukemalla, ja voiko syntejä pyytää anteeksi suoraan Jumalalta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Synninpäästö on lestadiusliikkeessä käsitetty aivan liian helpoksi toimenpiteeksi.Vain kädennosto ja synnit on poispyyhitty.Ei se todellisuudessa ole näin helppoa.Jos Jumala antaa syntejä anteeksi, ei niitä heti voida puhtaalla omalla tunnolla tehdä uudestaan, kierre näyttää olevan juúri tämä.Ja on olemssa syntejä ja tekoja joida ei voida julistaa anteeksi ilman vastapuolen anteeksiantoa, ei Jumala ole Juoksupoika vaan poloinen ihminen. Surkeaa on lestadiolaisilla että heti asettuvat Jumalan osaan ja käyttävät Jumalalle kuuluvia oikeuksia vaikka heillä ei ole siihen lupaa. Se on sairasta syntiä synnin päälle ja anteeksiantamatonta, sanoisimpa että lestadiolaisten synnit ovat sidottuja itse Paholaiseen ja apureihin, itse Kaikivaltias Jumala kolmiyhteisenä Isä,Poika ja Pyhä Henki ei ole ikinä tunteva kieroilijoita ja Jumalan häpäisijöitä ja Pyhän Hengen pilkkaajia.
Kiinnostaisi ihan mielenkiinnosta tietää mihin uskonsuuntaukseen kuulut? Oppisi kuulostaa aika erikoiselta ja siksi olen puhtaan analyyttisessä mielessä kiinnostunut. Kiinnostaisi myös tietää miten teillä pyydetään ja saadaan anteeksi.
Toivottavasti vastailet.
Eikö Jeesus puhaltaessaan pyhän hengen opetuslastensa päälle sanonut:Niille joille te synnit annatte anteeksi niille ne ovat anteeksi annetut, niiltä jolta ne pidätte niiltä ne ovat pidetyt. Tässä oli Jumalan antama oikeus syntien anteeksiantamiseen. Ihmiset etsivät Jumalaa korkeuksista..Jeesushan sanoi etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin sieltä teille kaikki annetaan. Tämä valtakunta löytyy maan päältä kun rukoilet Jumalalta oikeaa mieltä ja valtakuntaa.
Terve!
Joskus Ruotsi-Suomen (oisko ollut 1700-luvulla)aikaan tehtiin päätös, jossa siirrettiin seurakunnassa tapahtuva vanhurskautus siirrettiin taivaassa tapahtuvaksi. Elikä piispat porukalla päättivät helpottaa asioita. Tässä siis luovuttiin avainten vallasta. Tämä on kirkkohistoriallinen fakta, josta monet eivät tunnu tietävän. Mielestäni kysymys on räikeästä luopumuksesta.
Kirkkohan on sitten hiljemmiten löpsähtänyt eikä se enä opeta niinkuin se ainakin on joskus tunnustanut. Nykyään saarnapöntöstä kuuluu vaikka mitä löpinää, joskus jopa vitsejä. Yksi kirkkoherra on sanonut jopa, että Jeesus tarkoitti valvomisella sitä, että elämässä pitää kokeilla kaikkea ettei kuollessa kaduta.
Nyt kun ajattelin asiaa tuossa vaimoni kanssa niin huomasimme, että luterilainen kirkko on lähestynyt katolisuutta yhdessä opikohdassa, jota Luther vastusti. Nimittäin kirkon traditioiden arvovaltaa. Siis katolisethan opettavat, että Jumala puhuu sekä sanassaan että kirkkonsa traditiossa(esim. pappien selibaatti jne). Luterilainen kirkko on tässä kunnostautunut. He kunnioittavat kirkolliskokouksen päätöksiä selvästi Raamatun ja tunnustuskirjojen yli.
Kysyit vielä kirkon oppeja näissä parissa asiassa. Kirkko kyllä opettaa, että uskoon voi tulla lukemalla tai vähän tunnustelemalla tyyliin"kai se Jumala siellä jossain on". Ja kirkon mukaan synnit voi saada anteeksi suoraan Jumalalta.
Me ry:llä opetamme, että Jumalalta voi pyytää syntejä anteeksi ja ehdottomasti kuuluukin tehdä näin. Ei kukaan muu anna syntejä anteeksi. Syntien anteeksiantaminen on 100% Jumalan teko. Jumala käyttää ihmistä vain välikappaleena tähän.
Kiitos hyvistä kysymuksistä, toivottavasti vastauksista löytyi jotain asiaa.
vastauksesta!
Minäkään en ollut aikaisemmin kuullut, aivan kuten sanoitkin etteivät monet asiasta tiedä, että 1700-luvulla on tehty tällainen päätös.
Onko luterilaista kirkkoa kritisoitu tästä koskaan? Luulisi ainakin, jos he ovat lähteneet näin eri tielle. Jotenkin tuntuu kummalta, että näin radikaalisti eri linjalle on lähdetty, jos kerta Lutherinkin opetus asiasta on ollut selvä. Tiedätkö millä he ovat perustelleet päätöstään?
En tiedä varsinaisia perusteluja. Aluksi päätöstä vastustettiin mutta lopulta se meni läpi kuten esim. naispappeus myöhemmin. En tiedä sen enempää. Itse törmäsin asiaan kirjassa:
Aulis Zidbeck, Keskustelunavauksia...
En muista kirjan nimeä kun se oli aika pitkä. Toki kirkkohistoriasta löytyy asiasta.
1900-luvun alussa kun valtion kirkosta tehtiin kansankirkko tapahtui lopullinen luopuminen avainten vallasta. Eli kirkosta ei enää erotettu ketään millään perusteella. Sitä ennen synteihin sitomista tapahtui kirkossa.
Kirkossa näyttää kaikki päätökset menevän hiljalleen eteenpäin ja löystyvän entisestään. Ei ole paljon jälellä siitä mitä 300-400 vuotta oli.
Me voimme tulla vanhurskaiksi ainoastaan uskon kautta, Kasteessa yllemme puetulla Kristuksen vanhurskaudella.
Jos usko loppuu, ei Kastekaan voi pelastaa.
Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se joutuu kadotukseen.
-----------------------------------------
Kukaan ei pelastu sillä, että hän kulkee sandaalit jalassa ja keppi kädessä. Hyvät ja puritaaniset tavat eivät vanhurskauta ketään.
Pelastua voi vain omistamalla, uskon kautta, lahjaksi saadun Kristuksen vanhurskauden. Tätä kutsutaan myöskin armoksi, siihen ei liity vähäisessäkään määrin ihmisen omia suorituksia.
Pelastus on KOKONAAN Jumalan teko.
Kyllähän meille helposti rakentuu näitä näkyviä
jumalia.
Voimme rakentaa jumalan itsellemme vaikkapa ajallemme tyypillisen kulttuurin vastustamisesta.
Amissit ja lestadiolaiset ovat tällainen tyypillinen esimerkki.
Riittää, kunhan vaan saa syyn sanoa - muille ihmisille, hyijyi sentää noita muita!!!
(Silloin ei tarvitse tehdä parannusta omista, vaan toisten synneistä), eikä tarvitse välittää lähimmäisten tarpeista, eikä liioin tarvitse kertoa heille Jeesuksen lunastustyöstä.
"He" oat pahoja ja huonoja, heidät on lupa hylätä.
Ja kun sopiva määrä omia syntejä on siirretty toisiin ihmisiin, niin se keventää oloa jo kummasti. (vrt. Minä kiitän sinua Jumala etten ole sellainen, kun nuo muut ihmiset ovat)
Ihminen on itsekäs ja mukavuudenhaluinen, ja vähemmän hän välittää muiden tarpeista. Eikä minun tarvitse saarnata tästä niinkään muille.
Voimme nyt nauraa Israelin kansan kultaista vasikkaa, jonka Aaron rakensi kullasta, sulattamalla ihmisten kultakorut.
Samalla kertaa itsellämme saattaa kuitenkin olla monenlaisia, eri materiaaleista rakennettuja
"vasikoita".
Synninpäästö on sidottu Jumalan sanaan.
Koko saarna on synninpäästöä, silloin kun siinä todistetaan siitä, että Jumala on (katuvalle) syntiselle armollinen.
Luther opettaa, että Jeesuksen tulo oven taakse itsensä lukinneille opetuslapsille, merkitsi synninpäästöä hänen sanoessaan "rauha teille..", siinä hän todisti synnit anteeksi.
Syntien anteeksi antamus ei ole sidottu mihinkään pyytämiseen, vaan siihen, että Jumala armahtaa. Se on sidottu tämän lupauksen uskomiseen.
Siinä ei siis tarvita erikoisisa sanoja ja lauseita, vaan todistus siitä, että Herra armahtaa. Mikä todistaa, Jumalan sana.
Uskominen, ei tietenkään ole tieto, vaan sielun pelästyessä armoa kaipaava sielu kuulee tai myös usein köy niin, että kotonaankin ahdistuksissaan ja suruissaan Jumalan sanaa lukiessa muistaa nämä sanat: Niinhän Jumala sanassaan minunkin kohdalleni vakuuttaa: Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun, vuoret....jne.
Synninpäästö on Lutherin aikana ja sen jälkeen vuosisatoja, aina tänäänkin, kuuluva kirkon liturgiassa. Vaikka sen sanoo kuka pappi, se on Jumalan sanaa. Luther sanoo tästä, että se ei ole sidottu puhujansa pyhyyteen vain niiden sanojen pyhyyteen, ne kun ovat Jumalasta. Esimerkiksi hän ottaa Bileamin aasin.
Laestadius, joka painotti pietististä seurakuntanäkemystä, sanoo kuitenkin, että "suruttomalla papilla on virantoimituksessa" valta antaa synnit anteeksi.
Hän siis on sitä mieltä, että avainten valta on sidottu sanaan.
Jos joku ei näitä sanoja papin puhuessa omalle kohdalleen usko, ei hän tietenkään niitä omista.
Jos vaikka uskookin, mutta kirkon ovesta ulos mentyään palaa vanhaan synninrakkauteen, kasvamatta lainkaan armossa ja Herramme tuntemisessa, ei siitä ole mitään hyötyä pitemmän päälle. Suruttomuus siis jatkuu. Se ei kuitenkaan ole armon vika, syntien anteeksisaamisen vika. Jumala on se, joka meitä ravitsee, vahvistaa uskossa, antaa voimaa kilvoituksissa. Se on armo, käsittämätön valinnan armo.
Ketä Jumala taas kasvattaa, sen hän johdattaa niiden luo, jotka haluavat olla läsnä samassa pöydässä yhteisessä leivän murtamisessa.
------------
Aivan valtava erehdys, että jotakin olisi tässä asiassa jätetty kirkon opetuksessa pois.
Tänäänkin luetaan kirkossa synnintunnustus, se on yleinen. Monelle se on vain seremonia, he eivät siitä mitään kenties saa. Se ei kuitenkaan halvenna noita kalliita armolupauksia. Hävetkää te, jotka täällä sillä tavalla Jumalan sanaa väheksytte.
Kirkossa on myös rippi. Minä olen sitä jonkun kerran käyttänyt. Kamalaa ajatella, jos joku väittää täällä, etteikö minun asiani olisi Jumalan kanssa siinä tilaisuudessa sovitettu juuri niinkuin Vapahtaja Pyhässä Raamatussa sanoo.
En tiedä vastasitko minulle. Kirkko ei ole rippiä perunut eikä ripistä luopunut vaan kirkko on luopunut seurakuntaopista. Tämä vaikuttaa aika paljon ripin käyttöön. Koska kirkko nykyään opettaa, että ihminen voi tulla vanhurskautetuksi pystymetsässä(ennen Ruotsi-Suomen aikaista päätöstä opetettiin, että vanhurskauttaminen tapahtuu ainoastaan seurakunnassa eli uskovien yhteydessä), niin on tämä vaikuttanut rippimieltymyksiin. Esim. kun ajatellaan että tullaan uskoon pusikossa niin synnitkin saadaan anteeksi pusikossa. En ole vielä kuullut pusikossa nautittavasta mentaaliehtoollisesta mutta tähän ollaan pikkuhiljaa menossa.
Toki rippiä toimitetaan nykyään kirkossa jokseenkin kyllä aika vähäisissä määrin. Ja onhan kirkossa myös yleinen synninpäästö ja tottakai tämän Sanan saa uskoa omalle kohdalle. Mutta uskovaisena oleminen edellyttää uskovaisten yhteyttä. Mutta minä uskon, että Jumala edelleen vanhurskauttaa ihmisen seurakunnassaan. Näin on aiemminkin uskottu. Myös Luther opettaa näin esim. isossa katekismuksessa, kohdassa: apostolnen uskontunnustus, kolmas uskonkohta.
Tässä on ehkä jossain määrin mennyt rippi ja vanhurskauttaminen sekaisin. Rippi on toimitus, joka kuuluu heränneille ja uskovaisille. Itse en voi kuitenkaan suositella ripittäytymistä kirkossa, koska kirkko on mennyt harhaan monessa asiassa ja ei väärien opettajien toimituksille kannata mennä mikäli tiedostaa heidän väärytensä.