Luotatteko avioliitossa olevan uskollisuuteen

Kukin saa olla ja mennä vapaasti uuteen suhteeseen oli sitten täällä tai ei. Anonyymipalstalta tuskin bongaa sitä oikeaa ihmistä muutenkaan.

En luottaisi. En niin pätkääkään. En myöskään ihmiseen, joka varattua vikittelee. Siinä ei ole mitään kunnioitusta toisen parisuhdetta kohtaan.

En luottaisi ennenkuin asioista olisi puhuttu ja ajan mittaan näyttäisi sitten, että pystyy olemaan uskollinen. Se perusluottamus on ensin saatava toimimaan ja sitä kautta rakentuu kaikki muu sen ympärille. Ei hetkessä voi ottaa takaisin sitä, minkä menetti. Järkevyyttä tuohonkin, vaikka olisi kuinka rakastunut ja rakastava. Asioilla vaan tuppaa olemaan yleensä niin monta puolta, niitä vääriäkin, oikeitakin, ja jokainen omalla tahollaan varmasti miettii, onko juuri hänen näkemyksensä asioista se oikea vai väärä. Minäkin olen joutunut tekemään niin, vaikkakin tulin itse jätetyksi. Silti joutunut miettimään kaikkea alusta alkaen, mikä olikaan totta ja mikä ei. Ainoastaan itseensä voi luottaa, kun tuntee itsensä ja tietää, mitä on tehnyt ja mitä ei. Kaikkia kirjoituksiakaan täällä tai muualla ei voi ottaa tosissaan ennenkuin kysyy vastaukset sieltä, mistä kuuluu kysyä, oikeasta paikasta eli siltä ihmiseltä itseltään. Minutkin leimattiin petturiksi ja valehtelijaksi ja vaikka miksi, syystä kyllä, muttei omasta syystäni vaan olin välikätenä ystävälleni ja hänen pettämisilleen vieraan miehen kanssa, koska ystäväni ei uskaltanut käyttää omaa kännykkää eikä kirjautumisia minnekään. Minun kautta hoiti tapaamiset vieraiden kanssa. Ei pelkästään miesten vaan myös naistenkin taisi olla. En ole vieläkään täysin selvillä hänen kuvioistaan, mutta sen takaan, etten enää luota tuohon ystäväänikään. sillä tuli jo selväksi, että käytti minua hyväkseen väärällä tavalla ja sain ihmeellisen maineen hänen toimintansa takia. Olkoon hänelle opetuksena ystävyyteni menettäminen. Hän tietää kyllä, että menetti paljon enkä ylennä tässä itseäni sanomalla noin, vaan hän suree tänäkin päivänä, kun ei voi luottaa enää kehenkään, mutta sehän on hänen oma mokansa. Minun piti valehdella hänen miehelleen, että hän oli yötä minun luona ja milloin missäkin olevinaan olimme aina. En jaksanut sellaisena välikätenä olla, koska touhu ällötti minua. En palaa enää siihen enkä ryhdy moiseen enää koskaan. Vielä ilkesi tulla itse vikittelee mua, mutta stoppasin heti alkuunsa. Rakentakoon he miehensä kanssa välit, jos pystyvät. Minä en ala sovittelijaksi heidän välillään. En myöskään ystävälleni petikaveriksi, jotta saisi minut suostuteltua kuvioihinsa taas mukaan, mikäli jatkaa niitä yhä, en tiedä sitä, mutta se luottamus pitää syntyä kahden ihmisen välille ainoastaan heidän keskinäisen kommunikaation ja käytännön yhteydessä, mikäli haluavat rakentaa jotain, oli se sitten suhteen jatkoa tai ystävyyttä, mutta kuitenkin rakennettavaa on.