Mitä on oikeudenmukaisuus?
Onko sille jotain yleispätevää määritelmää?
Onko se tilannekohtainen hetken mielijohteesta syntyvä ja henkilökohtaisten etujen määrittämä?
Vai onko oikeudenmukaisuudelle jokin jalompi määritelmä?
Vaatiiko se tilannetajua? Tai jalostunutta ymmärrystä näkemään taaemmas johonkin, joka ei silmille näy? Tarvitaanko tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin?
Onko se luonteenpiirre? Ei.
Onko se jokin ominaisuus ihmisessä? Ei.
Onko se jokin toiminnallinen kyky ihmisessä?Ehkä.
Olisiko epäoikeudenmukaisuus yksinkertaisesti - ihmisen ihmisenä olemisen oikeuden laiminlyöntiä?
Eli ihminen kokee, että häneltä on viety jotain ja se jokin pitäisi hänelle palauttaa.
Hän siis kaipaa hyvitystä.
Hyvityksen saanti tulisi oikeuden saannin muodossa.
Kerraten: oikeudenmukaisuus olisi siis sitä, että jos ihminen kokee, että hänen oikeuttaan ihmisenä olemiseen on loukattu hän odottaa itselleen hyvitystä ja että hänelle annetaan oikeutta ja siten korjataan hänen kokemansa vääryys – oikeudenmukaisuus olisi silloin täyttynyt.
Milloin ihminen kaipaa oikeudenmukaisuutta?
Silloin kun hän kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti – eikö vain?
Meillä on olemassa perusihmisoikeudet, jotka koskevat kaikkia.
Kun ihminen kokee jääneensä paitsi jostain sellaisesta, jonka hän kokisi myös itselleen kuluvaksi siinä missä muillekin – eikö hän silloin koe itsensä epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi?
Eikö meillä jokaisella silloin ole oikeus hankkia takaisin se minkä koemme menettäneemme – oikeuden perusihmisoikeuksiin siinä missä muutkin?
Suuri pulma on siinä, että epäoikeudenmukaisuuden salliva toiminta jättää aivan liian monet ilman oikeutta.
Oikeudenmukaisuus näyttää monille olevan vain sana, jolle löydetään käyttöä vain silloin, kun oma oikeuden saanti joutuu vaakalaudalla, muiden oikeudenmukaisuuden saannista viis.
Kantinkin oikeudenmukaisuuden määritelmä sisälsi hyvän tahdon periaatteen.
Platonin määritelmä oikeudenmukaisuudesta on: ”antaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu".
Platonin mielestä vääryys ja epäoikeudenmukaisuus johtuvat viimekädessä tietämättömyydestä.
Kun ihminen tietää ,mikä on oikein ,hän tekee oikein. – Sokrates -
*sofi*
Mitä on oikeudenmukaisuus?
16
3483
Vastaukset
...että onko kirjoituksesi tarkoituksena saada oikeudenkäynti aikaiseksi?
Jos on, niin silloin pitäisi olla tuomari(kukase tässä tapauksessa on?)
-valamiehistö
-syytetty
-syyttäjä
-puolustaja
Eli jos tarkentaisit , mitä ihmsarvoa loukkaavaa on tapahtunut?
Kuka on syyllinen ja mistä häntä syytetään?
Mikä on tarkalleen otettava hyvitys ja miten se toteutetaan?
Millainen on rangaistus ja kuinka se käytäntöön pannaan?
Olen ollut täältä pois kaksipäivää , joten tapahtumien kulku on täysin hämärän peitossa.- Sofienne
Missä kohtaa kirjoituksessani oli mitään mainintaa siitä, että ihmisarvoa loukkaava olisi tapahtunut?
Missä kohtaa kirjoituksessani oli mitään mainintaa syyllisistä tai kenenkään syyllistämisestä?
Missä kohtaa kirjoituksessani oli vaatimuksia kenenkään rankaisuun?
Missä kohtaa kirjoituksessani oli mitään vaatimusta mihinkään hyvitykseen?
Miksi lähteä arvailemaan mikä kirjoitukseni tarkoitus oli?
Miksi ei vaan pureutua aiheeseen ja miettiä asettamiani kysymyksiä ja miettiä näkemysteni paikkaansa pitävyyttä?
Miksi ei vaan keskustella asiasta?
*sofi*
- EllenAina
Mistä tiedämme mikä on oikein.
Mikä on oikeus ja kohtuus ?
Miksi se mikä on minulle oikein,
ei naapurin mielestä olekaan.
Miksi mieleni saattaa muuttua omankin mielipiteen suhteen, kun saan ehkä lisätietoja asiasta tai aika kuluu epäoikeudenmukaisuudesta ??
Miksi minun mielestäni toiset asiat ovat niin helvatan väärin
ja toisen mielestä ei ollenkaan...=(
OikeudenTaju, OmaTunto (SamuSirkka)...
Miksei oikeudenMukaisuus voisi olla luonteenpiirre; Ihminen on erehtyväinen silloinkin.
Anteeksiantaminen epäoikeudenMukaisuuksien kohdatessa saattaa auttaa joitakin ihmisiä pääsemään yli ..
(*.*) - Sofienne
”Eettinen valveutuneisuus on ihmisyyteen olennaisesti kuuluva piirre. Omatunto on lahja, jonka perusteella voimme tuntea myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan. Omantunnon ohjaamana meissä on halu hakea paikkaamme ja mahdollisuuksiamme vähentää toisten ihmisten kärsimystä ja toteuttaa omalta osaltamme oikeudenmukaisuutta. Meidän on aktivoitava ja palkittava välittämisen kulttuuria, jossa myötätunto ja rohkeus asettua syrjityn tai kielteisesti leimatun tueksi on kansalaishyve ja yhteiskunnan tulevaisuuden menestystekijä. Ihmiskunnan tulevaisuus edellyttää tosiasioiden tuntemisesta, älyllistä rehellisyyttä, eettistä valveutuneisuutta sekä uusien ratkaisumallien aktiivista etsintää.”
Näin ilmaisee itseään lyhenneltynä Piispa Hiekka Globalisaation oikeudenmukaisuus –keskustelusarjassa Espoon tuomiokirkossa 13.4.2005.
Herättääkö tämä lukijassa mitään vastakaikua?
Vai joko olemme jo niin ylirasittuneita oman elämämme jokapäiväisessä olemassaolon taistelussa, ettei enää jaksa kiinnostaa.
Mikä on hyvin ymmärrettävää tiettyjen ammattikuntien tehdessä pahimmillaan kolmenkin ihmisen työt.
Hälyttävämpää olisi, ettei muuten vaan välitetä – ollaan ikään kuin neutraaleja, immuuneja tai muuten vaan asennoiduttu ”ei tuo mua koske” !
Onko yhteiskunnallinen vastuuntunto vain joidenkin rasite tai hyve ?
Mitä ajattelevat ne ohikulkijat, jotka nähdessään kolmen miehen hakkaavan yhtä meistä eivät soita poliiseja paikalle?
Miten he yönsä nukkuvat?
Tuleeko heidän mieleensä, että he voisivat yhtä hyvin olla siinä hakatun paikalla?
Voisiko oikeudenmukaisuuden laittaa sisariksi yhteiskunnallisen vastuullisuuden kanssa vai ovatko ne vain serkuksia?
Vai onko yksinkertaisesti kyse vain siitä, ettei toista ilman toista?
Vanhempi tyttäreni (15 v.) tässä häkellytti minua, kun halusi puhua minun kanssani siitä, että miten hän voisi jättää nykyisen poikaystävänsä niin, ettei hän loukkaisi poikaa tarpeettomasti ja kuitenkin voisi olla ihan rehellinen ilman, että tarvitsi jotain typeriä , kuten tyttäreni asian ilmaisi, fraaseja heitellä.
Tietysti tunnen tyttäreni luonteen, ajatusmaailman ja jo kasvaneet elämänasenteet hyvin – mutta siltikin hän pääsi yllättämään.
Tyttäreni ei ole mikään ”pehmis” – hän on jopa luontevan looginen hoitaessaan tehtäviään luottamusoppilaana, nuorisovaltuuston jäsenenä ja urheilujoukkueensa kapteenina.
Olen vierestä seuraillut, ettei hänelle tulisi liikaa paineita noinkin vaativista tehtävistä, mutta mitään merkkejä ei näy, joten en ole puuttunut, sillä nämä ovat hänen valintojaan.
Tunsin äitinä onnistumisen iloa tyttäreni empaattisesta kyvystä, jonka olemassaolo oli tietysti minulle tuttu, mutta älykkötyttönä hän ei sitä tuo samalla intensiteetillä esille kuin taiteellinen nuorempi (10v.) tyttäreni.
Ratkaisu löytyi vanhemman tyttäreni pulmaan minun olleessa hänen peilinään, hän puhui, minä tein ohjailevia kysymyksiä, mutten antanut neuvoja.
Minun äitini kysyi minulta:” Mitäs sinä teit?”, kun tulin lapsena sisälle valitelle, että joku oli kiusannut minua. Sitten siinä mietittiin porukalla ja äitini laittoi minut huomaamaan, että mikä oli minun vastuuni lasten riidassa.
Ja ei kun takaisin ulos selvittämään asioita.
Joskus ne selvisivät riippuen kuka oli siellä vastapuolena ja joskus ei sitten millään.
Voisiko olla, että me vanhemmat voisimme vaikuttaa näihin kyseessä oleviin meille ihmisille yhteisiin tärkeisiin asioihin?
Tarkoitukseni ei ole herättää kenessäkään syyllisyydentuntoja vaan ajatuksia.
Tarkoitukseni ei ole myöskään viestittää tässä, että olen itse täydellinen tai että olen täydellisten lasten täydellinen äiti.
Vaan oman esimerkini kautta koetan saada itseäni ymmärretyksi siten kuin toivon.
Vastailen harkiten – sen tässä ilmoitan valmiiksi. Toivon lämpimästi, että vastaukset olisivat sen luotoisia, että niihin voisin kaikkiin vastailla *vink vink*.
*sofi*Kysymyksesi ovat kiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Olemmeko välinpitämättömiä ja neutreja ----tuskin niinkään.Ainakaan silloin emme ole ,jos epäoikeudenmukaisuutta joudumme itse tai läheistemme kautta kohtaamaan.
Yhteiskunnassa on oltava lainsäädäntö , jonka tarkoituksena on suojella ja auttaa meitä. Mutta kuinka usein edes lainsäädäntö ja oikeudelliset toimenpiteet toimivat oikeudenmukaisuudesta käsin?
Lisäksi kultuurilliset taustat, uskonto, maailmankatsomus ja meidän omat henkilökohtaiset näkemyseromme vaikuttavat kuinka tuon kohtaamme sisimmässämme.
Jos ihmiskunta olisi kokonaisuudessa jo niin kehittynyttä , että vaikkapa luontoon ja tähän kaikkeen elolliseen kohdistuva oikeudenmukaisuus ilmentyisi, niin meillä ei olisi saatuneita vesiä, ei jäteongelmia, ja energian tuottaminen olisi aikoja sitten ratkaistu ilman riistoa.
Kysymykseen, että tiedämmekö luontaisesti oikean ja väärän,,,,ehkä tietyllä tavalla voimme niin ajatella, mutta eiköhän omatuntommekin ole taustojemme ja ajattelumme tulosta. Jossain kultuurissa on oikeudenmukasista kivittää vaimo hengiltä , jos hän on avionrikkoja. Miehen kohdalla taas samanlaista menettelyä ei ole.
Esimerkkejä voisi luetella lukemattomia.
Jos suurimalta osalta ajateltaisiin , että meidän tulee puolustaa heikompia, niin julmuudet loppuisivat kokonaan.Tämän ihmislajimme kyky toimia oikeudenmukaisesti on vielä erittäin kehittymätöntä. Mitä kehittyneempi ihminen on henkisesti, sitä oikeudenmukaisemmin hän pyrkii toimimaan. Väittäisinkin , että henkisyys ja tietoisuus ovat ne tekijät , jotka mahdollistuttavat oikeudenmukaisuuden synnyn tänne maapalollemme.
---tässä jotain ajatusrönsyilyjä------------ Sofienne
NainenKirjoittaa kirjoitti:
Kysymyksesi ovat kiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Olemmeko välinpitämättömiä ja neutreja ----tuskin niinkään.Ainakaan silloin emme ole ,jos epäoikeudenmukaisuutta joudumme itse tai läheistemme kautta kohtaamaan.
Yhteiskunnassa on oltava lainsäädäntö , jonka tarkoituksena on suojella ja auttaa meitä. Mutta kuinka usein edes lainsäädäntö ja oikeudelliset toimenpiteet toimivat oikeudenmukaisuudesta käsin?
Lisäksi kultuurilliset taustat, uskonto, maailmankatsomus ja meidän omat henkilökohtaiset näkemyseromme vaikuttavat kuinka tuon kohtaamme sisimmässämme.
Jos ihmiskunta olisi kokonaisuudessa jo niin kehittynyttä , että vaikkapa luontoon ja tähän kaikkeen elolliseen kohdistuva oikeudenmukaisuus ilmentyisi, niin meillä ei olisi saatuneita vesiä, ei jäteongelmia, ja energian tuottaminen olisi aikoja sitten ratkaistu ilman riistoa.
Kysymykseen, että tiedämmekö luontaisesti oikean ja väärän,,,,ehkä tietyllä tavalla voimme niin ajatella, mutta eiköhän omatuntommekin ole taustojemme ja ajattelumme tulosta. Jossain kultuurissa on oikeudenmukasista kivittää vaimo hengiltä , jos hän on avionrikkoja. Miehen kohdalla taas samanlaista menettelyä ei ole.
Esimerkkejä voisi luetella lukemattomia.
Jos suurimalta osalta ajateltaisiin , että meidän tulee puolustaa heikompia, niin julmuudet loppuisivat kokonaan.Tämän ihmislajimme kyky toimia oikeudenmukaisesti on vielä erittäin kehittymätöntä. Mitä kehittyneempi ihminen on henkisesti, sitä oikeudenmukaisemmin hän pyrkii toimimaan. Väittäisinkin , että henkisyys ja tietoisuus ovat ne tekijät , jotka mahdollistuttavat oikeudenmukaisuuden synnyn tänne maapalollemme.
---tässä jotain ajatusrönsyilyjä-----------Totta!
Oikeudenmukaisuus on aiheena laaja ja toit lisää näkökulmia, joista herkesi mieleeni sellainenkin ajatus oikeudenmukaisuudesta, että sitä toteuttaakseen tekojen tasolla voi joutua monessakin tilanteessa tarvitsemaan rohkeutta.
Esim. jos haluaa auttaa jotain henkilöä, jota on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, saamaan oikeutta, voi joutua nousemaan vastaan sitä henkilöä, joka on saanut aikaan epäoikeudenmukaisen teon ja se vaatii rohkeaa uskallusta altistaa myös itsensä kohteeksi.
Monet ihmiset näkevät epäoikeudenmukaisia tekoja tapahtuvan ja tietävät, että näkemänsä on väärin
mutteivät uskalla puuttua.
He pelkäävät liiaksi oman nahkansa puolesta.
Ei riitä, että ihmisellä on kyky nähdä oikeudenmukaisuutta ja erottaa epäoikeudenmukaiset teot saadakseen muutosta aikaan vaan tarvitaan, jopa uhrautuvaa rohkeutta.
Eikä useinkaan ole pelkästään kyse yhdestä ihmisestä vaan ryhmittymästä.
Ryhmittymän sisällä saattaa olla juuri näitä henkilöitä, jotka tietävät sisimmässään ryhmän toimivan väärin, mutta heillä ei riitä rohkeutta puuttua ja toimia toisin, vaan he menevät muiden mukana.
Uskoisin, että näillä henkilöillä on jo omantuntonsa kanssa tekemistä – voisin jopa veikata, että omatunto saattaa olla piinavakin tehdessään työtään.
Ja toisaalta nousta ryhmän sisällä vastatoimiin vaatii jo suorastaan hullunrohkeutta – sillä on melko selvää, että sellaiset sooloilijat pyritään laittamaan hyvin nopeasti ryhmän toimesta kuriin.
Ei omaa nahkaansa suojeleva ole yhtään sen huonompi ihminen kuin rohkea.
Vahvuudet ovat vain erilaiset.Toisaalta ymmärrän heitä.
Ei voida odottaa, että kaikilla on samat hyveet.
Idealistina uskon, että rohkeutta voi löytää itsestään henkilö, jolla sitä ei aiemmin liiemmin ollut, kun hän saa tarpeeksi suuren kimmokkeen voittaa itsensä ja pelkonsa.
Esim. äitiys, isyys, ylipäätänsäkään rakkaus saa hämmästyttäviä toimintoja ihmisissä aikaiseksi,
joten voimme aina oppia uusia hyveitä – niiden kiintiö ei ole vakio.
*sofi* Sofienne kirjoitti:
Totta!
Oikeudenmukaisuus on aiheena laaja ja toit lisää näkökulmia, joista herkesi mieleeni sellainenkin ajatus oikeudenmukaisuudesta, että sitä toteuttaakseen tekojen tasolla voi joutua monessakin tilanteessa tarvitsemaan rohkeutta.
Esim. jos haluaa auttaa jotain henkilöä, jota on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, saamaan oikeutta, voi joutua nousemaan vastaan sitä henkilöä, joka on saanut aikaan epäoikeudenmukaisen teon ja se vaatii rohkeaa uskallusta altistaa myös itsensä kohteeksi.
Monet ihmiset näkevät epäoikeudenmukaisia tekoja tapahtuvan ja tietävät, että näkemänsä on väärin
mutteivät uskalla puuttua.
He pelkäävät liiaksi oman nahkansa puolesta.
Ei riitä, että ihmisellä on kyky nähdä oikeudenmukaisuutta ja erottaa epäoikeudenmukaiset teot saadakseen muutosta aikaan vaan tarvitaan, jopa uhrautuvaa rohkeutta.
Eikä useinkaan ole pelkästään kyse yhdestä ihmisestä vaan ryhmittymästä.
Ryhmittymän sisällä saattaa olla juuri näitä henkilöitä, jotka tietävät sisimmässään ryhmän toimivan väärin, mutta heillä ei riitä rohkeutta puuttua ja toimia toisin, vaan he menevät muiden mukana.
Uskoisin, että näillä henkilöillä on jo omantuntonsa kanssa tekemistä – voisin jopa veikata, että omatunto saattaa olla piinavakin tehdessään työtään.
Ja toisaalta nousta ryhmän sisällä vastatoimiin vaatii jo suorastaan hullunrohkeutta – sillä on melko selvää, että sellaiset sooloilijat pyritään laittamaan hyvin nopeasti ryhmän toimesta kuriin.
Ei omaa nahkaansa suojeleva ole yhtään sen huonompi ihminen kuin rohkea.
Vahvuudet ovat vain erilaiset.Toisaalta ymmärrän heitä.
Ei voida odottaa, että kaikilla on samat hyveet.
Idealistina uskon, että rohkeutta voi löytää itsestään henkilö, jolla sitä ei aiemmin liiemmin ollut, kun hän saa tarpeeksi suuren kimmokkeen voittaa itsensä ja pelkonsa.
Esim. äitiys, isyys, ylipäätänsäkään rakkaus saa hämmästyttäviä toimintoja ihmisissä aikaiseksi,
joten voimme aina oppia uusia hyveitä – niiden kiintiö ei ole vakio.
*sofi*Tuota uhrautumisen rohkeutta olen itsekkin usein pohtinut.Muistui mieleeni yksi naiskirjailijan teksti, jonka kerran yhdellä matkallani bussissa luin.En ikävä kyllä muista nimeä. Tämä kirjailija oli kasvanut hyvin tiukassa ja ääri muslimilaisessa kulttuurissa. Hänen läheinen ystävänsä joutui suvun ja yhteisönsä tuomittavaksi rakkautensa takia. Koskapa tämä ystävätär häpäisi sukunsa ja uskontonsa antautumalla rakastetulleen vaikkei hän ollutkaan avioliitossa, niin hän sai julman tuomion. Tuomio antoi luvan isälle kunnian palauttamiseksi ottaa tyttärensä hengiltä.
Tämä nuori nainen, josta myöhemmin tuli kirjailija, nousi kapinaan ystävättärensä puolesta ja samalla kaikkien kulttuurinsa naisten puolesta.
Vaikka tyttären äiti ymmärsi lapsensa olevan oikeassa , niin silti hän pyrki hänet käännyttämään vanhoihin ajattelumalleihin ja tyytymään osaansa.Kuinka rohkea tämä tuleva kirjailija olikaan ja vaikka hän ei kyennyt ystävättärensä henkeä pelastamaan, niin hän tuli tuomaan julki kaiken tämän vääryyden. Hänen oli paettava kotimaastaan ja jätettävä sukunsa , ystävänsä, hyljättävä uskontonsa, isänmaansa.
Hänestä tuli rohkea naiskirjailija ja hänen teoksensa tulivat maailmankuuluiksi.Hän toiminnallaan oli osana muuttamassa kulttuurinsa epäoikeudenmukaista kohtelua naisiin nähden.
Samalla hän uhrasi myös omassa elämässään paljon.
Näin ovat nähdäkseni suurin osa näistä muuttajista toimineet. Jokainen meistä voisi varmaankin omassa elämässään muistaa tilanteita, millaista rohkeutta vaatii mennä sorettua tai uhria,heikompaa puolustamaan ns.yleistä mielipidettä vastaan.
Jos on kysymyksessä vallassa olevat ja niiden ylläpitämät keinot, lainsäädäntö ja tukiverkostot, niin vaikuttajan, muuntajan on todellakin oltava rohkea.
---tässä jotain aamuisia ajatuksia------
- ihmettelix
vastaan epäoikeudenmukaisuus viittaa myös toimintaan ja se perustuu tietoisuuteen oikeasta ja väärästä, tehdään tai toimitaan oikeudenmukaisesti tai epäoikeudenmukaisesti, se on jo tekemistä johon voi liittyä myös motiivi jonka voi saada selville etsimällä vastausta kysymykseen miksi.
Ristiriitatilanteissa oikeudenmukaisesti toimiminen joutuu joskus koetukselle, esim. lasten kasvatuksessa, joutuessaan toimimaan tuomarina asettuuko aina pienemmän ja heikomman puolelle, sivuuttamalla tilanteeseen johtaneet todelliset syyt. Vahva ja itsenäinen ihminen pystyy näkemään ja toimimaan oikeudenmukaisesti yli rajojen, se ei ole riippuvainen kansallisuuksista, kulttuureista, yhteisöistä tai edes ystävyyssuhteista. Itse sanoutuisin irti sellaisesta joka jostain syystä rajoittaisi itsenäistä oikeuttani toimia oikeudenmukaisesti.
Koettu epäoikeudenmukaisuus koskettaa ihmisen sisintä juuri sen sisimmässä olevan oikean ja väärän tietoisuuden kautta. On aivan luonnollista reagoida asiaan, ihmetellä ja kysyä miksi ja pyytää asiaan perusteluja, esim. työyhteisöissä, vaikkapa työvuorosuunnittelussa voidaan nähdä epäoikeudenmukaisuutta, asia tuskin selviää jos ei ota asiaa esille ja omalta puoleltaan esitä toivomuksia.
Oikeudenmukaisesti toimiminen on tasa-arvoista vuorovaikutusta, tasa-arvoisena ihmisenä olemisen kokemista toisten samanlaisten ihmisten joukossa.
Tässä joitain ajatuksia asiaan liittyen.- Sofienne
Näkemyksesi olivat mielenkiintoisia ja raikkaita kuin kevät tuuli ;D
Sait tuotua avaruutta ja syvyyttä kyseiseen asiaan ja lisää tarkasteltavia näkökulmia.
Mikä taas herätti minussa seuraavanlaisia ajatuksia, mitkä eivät suoranaisesti liity sinun kirjoitukseesi, mutta suonethan minulle tyypillisen rönsyilyn* hymyilee veikeästi* ;D
Oikeudenmukaisuudesta keskustelemalla en tarkoita tasapäistämistä, että kaikkien pitäisi saada kaikkea samaa mitä toinenkin.
Enkä tarkoita, etteikö persoonallista erilaisuutta saisi ja pitäisi olla.
Vaan tarkoitan, että oikeudenmukaisuuden tulisi tarkoittaa, ettei ketään kohdeltaisi epäoikeudenmukaisesti.
Oletan, että oikeudenmukaisuuden toteuttaminen voisi olla käytännössä hankalaa – sillä se on käsitteenä niin monimuotoinen, jolle ei ole olemassa mitään yksiselitteistä määritelmää, vaan se muovautuu useimmiten tilannekohtaisesti.
Koen helpompana käytännössä keskittymistä epäoikeudettomuuteen.
Meidän pyrkiessä teoissamme mahdollisimman vähän tekemään epäoikeudenmukaisia tekoja toisiamme kohtaan.
Meillä on jokaisella omatuntomme.
Mikä muu sen tarkoitus voisi olla kuin se, että se toimii kuin ihmissuhde kompassi?!
Tekojemme ohjaajana.
Monilla on varmaankin kokemuksia siitä miten on tullut tehdyksi jotain sellaista, että omatuntomme reagoi varoittaen ”Älä tee noin!”, ja emme sitä kuuntele.
Ja tekomme jälkeen omatunto soimaa oikein kunnolla ja saa sietämättömän olon aikaiseksi.
Vesku Loiri sanoo omatunnosta kivasti: ”Huono omatunto on hyvä omatunto, joka tekee työtään!”.
Meillä on jokaisella sisäsyntyinen tarve saada oikeudenmukaisuutta, mutta sen antaminen onkin jo vaikeampi ja vaativampi tehtävä.
Oletan, että käsitykset oikeudenmukaisuuden antamisesta eroavat ihmisten empatian ja sosiaalisen älyn (tunneäly) kyvykkyyden myötä.
Liitin oikeudenmukaisuuteen aiemmin yhteiskunnallisen vastuullisuuden – nyt lähden vielä tarkentamaan.
Miten ihmiselle kehittyy tuo yhteiskunnallisen vastuullisuus?
Sanoisin, että empatian ja sosiaalisen älyn kautta.
Nuo ovat jo luonteenominaisuuksia, mutta ovatko ne myötäsyntyisiä.?!
Voisiko niitä jokainen itsessään kasvattaa?
Väittäisin, että voi - vaikka miellänkin ne myötäsyntyisiksi.
Idealistisen uskomukseni mukaan meillä jokaisella on siemen olemassa, jonka voimme tahtoessamme idättää, jopa sosiaalisen älyn ja empatian kasvattamissa.
Ja se siemen on omatunnossamme, kun vaan sen oivallamme.
*sofi*
- Olli
Kuuluuko oikeudenmukaisuuteen ihmisten moralisointi? Mielestäni hyvä kysymys.
- Sofienne
En ole asiantuntija oikeudenmukaisuudessa vaan kirjoittelen vain omia näkemyksiäni.
Vain sinä voit vastata omaan kysymykseesi.
Sinä olet omalta kohdaltasi oman oikeudenmukaisuus-näkemyksesi asiantuntija.
*sofi*
- maron
maailmassa enää oikeudenmukaisuutta olekaan, ja tarkemmin ajatellen, onkohan koskaan ollutkaan. Kyllä varmasti jokainen meistä on saanut jossain vaiheessa elämäänsä kokea myös vääryyttä. Uskoisin että siltä ei kukaan ole säästynyt. Niin oikeassa elämässään kuin täällä virtuaalimaailmassakin. Täällä sillä ei ehkä kuitenkaan ole niin paljon merkitystä, eihän meitä kukaan ihan oikeasti tunne. Vaikka itsekin olen välillä täällä taistellut tuulimyllyä vastaan, niin katson silti voitteneeni, koska koneen sulkemalla suljen myös mielestäni vääryydet ja ilkeilyt. Ne eivät kulje mukanani tätä ruutua pidemmälle.
Mietin joskus että minulle ilkeillyt ihminen voi olla vaikka juuri se, joka sitten pahimpaan hätäänsä soittaa ja hakee apua juuri minulta.
Paras on erottaa nämä kaksi maailmaa toisistaan totaalisesti, elämä ulkopuolella odottaa, täällä olemme nikkejä, ulkopuolella oikeita eläviä ihmisiä.- Sofienne
En oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden suhteen erottaisi virtuaalimaailmaa reaalimaailmasta, sillä virtuaalimaailma on tapahtumapaikkana ihan suoraan verrannollinen reaalimaailmaan.
Ne ihmiset, joille oikeudenmukaisuus on reaalielämässäkin vierasta on myös virtuaalimaailmassa.
Ne ihmiset joille oikeudenmukaisuudella ei ole merkitystä on virtuaalimaailma oivallinen areena.
Ne, joille oikeudenmukainen toiminta on itsestäänselvyys ja jokapäiväinen ystävä – on se heidän toiminnassaan mukana missä he kulkevatkin, jopa virtuaalimaailmassakin.
Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö hekin erehtyisi.
Pitäisin merkityksellisenä oikeudenmukaisen kohtelun silloinkin, kun emme toisiamme oikeasti tunne.
Miksi rajata sitä ihmisen tuntemiseen?
Ei oikeudenmukainen toiminta vie meiltä mitään pois, vaikka sen tuntemattomalle osoitamme.
Minusta on itsestäänselvyys, että kohtelemme täällä virtuaalimaailmassa ihmisiä kuten reaalimaailmassa – emme yhtään paremmin tai yhtään huonommin.
Se mitä persoonastamme tuomme mielemme eritasoja esille onkin taas toinen juttu.
Virtuaalimaailman ikävä puolihan on, että se yksipuolistaa ihmisiä, mikä voi joskus myös olla etu, jos ei halua koko persoonansa kaikkia tasoja tuoda esille.
Minun on vaikea ymmärtää sitä, että miten sättihahmoa voi inhota.
Kuten, sanoit vain harvat meistä oikeasti täältä toisiaan tuntevat.
Olen kanssasi siinä samaa mieltä, ettei pidä sotkea virtuaalimaailmaa ja reaalimaailmaa toisiinsa, mutta se on toinen aihe, joten siihen en nyt pureudu.
*sofi*
” Meidän jokaisen maailmankuvassamme on juuri niin paljon oikeudenmukaisuutta kuin me itse voimme sitä muille antaa.” – tuntematon -
- Sofienne
Uskomukseni mukaan asiat eivät ole vain tai – merkkisiä, vaan ne ovat molempia tilanteesta riippuen.
Joskus, saadakseen aikaan todellista hyvää, on toimittava minuusmerkkisesti.
Esim. jos jollakulla on alkoholiongelma ja hän ei sitä itse näe eikä myönnä
ei häntä saada sitä näkemään silittelemällä päätä, vaan uskon, että vain suora puhe auttaa.
Ensin hän tietysti vastustaa vielä voimakkaammin, mutta sanat jäävät hänen alitajuntaansa ja alkavat siellä tehdä työtään.
Prosessi kieltämisestä tunnustamiseen voi olla hyvinkin aikaa vievä.
Pitäisin tärkeänä, että samaiselle henkilölle kerrottaisiin totuudenmukaisesti, että hän on ihmisenä hyväksytty kaikesta huolimatta ja, että hänestä oikeasti välitetään.
Henkilölle pitäisi kertoa rehellisesti niistä piirteistä, joita hänessä on vahvuuksina ja vahvistaa hänen osaamisen taitojaan.
Pitäisi saada hänet ymmärtämään ja motivoitumaan siihen asenteeseen, että itseään voi lääkitä muutenkin kuin viinalla.
Tämä henkilö varmaankin kokee, että häntä itseään arvostellaan, hänen juomistaan moralisoidaan ja, että hänen elämäntyyliään kritisoidaan.
Todellisuudessa auttajan pointti ei ole tuo, vaan auttajan tarkoituksena on tuoda esille, että kyseisen henkilön itsetuhoinen elämäntapa on arvioinnin kohteena.
Hän voi myös kokea, että hänen itsemääräämisoikeuttaan loukataan.
Siksi täytyykin hänen, joka toimii auttajanroolissa, tietää milloin lopettaa.
Sillä meillä on oikeus tuhota itsemme viinalla, vaikka siitä kaikki läheiset kärsisivät.
(Lapset, puoliso, sisarukset, vanhemmat, ystävät)
Juojalle pitää antaa loppu viimein vastuu omasta elämästään.
Läheisten ei pitäisi olla mukana, sillä jos katsoo vierestä toisen itsetuhoa on se kuin antaisi suostumuksensa toisen itsetuholle.
Läheiset voivat valita toisen mahdollisuuden, vaikka se kuinka tuskalliselta tuntuukin, mutta lapsien puolesta täytyy aikuisen olla vahva päätöksissään.
Esimerkkini on hyvin yleinen ja monille tuttu ja siltikin, kun on tilanteessa ei siinä ole vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia, vaan aina se on tilannekohtainen yksilöistä riippuen.
Nyt kuitenkin, kun se tässä esimerkkinä täytyy vähän yksinkertaistaa asioita.
Mikä tuossa esimerkki toiminnassa olisi moraalista ja mikä oikeudenmukaista?
Vai voiko sama toiminta olla sekä että?
Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä ja näkemyksiä, joten rohkeasti vain vastailemaan.
*kannustaa*
*sofi*- Anonyymi
Oikeutta saa käyttämällä väkivaltaa ja aseita.
Tämän lapsikin ymmärtää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1233982Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3142049Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481811- 1051727
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21710IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4391661Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4431518Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441266MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar531252Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4401218