Mitä tukia on mahdollista saada raskaana olevalla,syksyllä lukiosta valmistuvalla tulevalla äidillä,jonka mies joutuu armeijaan (lykkäsi muutaman vuoden opintojen takia) heinäkuussa?Avoliitossahan minua ei varsinaisesti lasketa omaiseksi kuin vasta lapsen synnyttyä, ja LA on lokakuussa, joten olisiko kannattavaa paukaista vihille jo tässä vaihessa,joskushan se kumminkin on edessä? =) (älkää nyt jeesustelijat vetäkö hernettä nenään tästä "kevytmielisestä" asenteesta!) Vauva oli ns.vahinko,(kumi petti) mutta kun sain raskaudestani tietää,olimme molemmat sitä mieltä että haluamme hänet,vaikka vähän suunniteltua aiemmin päättikin tulla.Nyt vain tämä raskausajan ja miehen armeijan takia toimeentulo huolettaa. Kesätöitä en ole vielä löytänyt,tasaisesti olen hakenut kylläkin mutta jostain syystä paikkaa ei ole vain irronnut.
Jos joku tietäväinen voisi opastaa niin olisin kiitollinen, jos jollakin on pahaa sanottavaa niin voi pitää sen itsellään sillä tässä on paineita,huolta ja pahaa mieltä jo ihan tarpeeksi.Lapsesta tulemme huolen pitämään ja hänen tarpeensa tulevat menemään omiemme edelle,oli kyse sitten mistä tahansa.
Jos joku tietäväinen voisi opastaa niin olisin kiitollinen, jos jollakin on pahaa sanottavaa niin voi pitää sen itsellään sillä tässä on paineita,huolta ja pahaa mieltä jo ihan tarpeeksi.Lapsesta tulemme huolen pitämään ja hänen tarpeensa tulevat menemään omiemme edelle,oli kyse sitten mistä tahansa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Äitiysrahan minimin saat, jos sinulla ei ole ollut tuloja, joka on noin 15 euroa per päivä. Lapsilisän saat joka kuukausi lapsen synnyttyä, joka on noin 100 euroa. Jos avomiehelläkään ei ole paljon tuloja, on teillä mahdollisuus saada asumistukea.
Kannattaa käydä KELAn sivuilta lukemassa eri tuista. Siellä on myös laskureita, joilla voi oman noin-tuen laskea.
http://www.kela.fi
oli jokunen vuosi sitten aikalailla samanlainen tilanne. Ei asuttu vielä yhdessä koska opiskelin eri paikkakunnalla ja poikaystävä lähdössä armeijaan heti oman valmistumisensa jälkeen (valmistuttiin siis samaan aikaan). Valtiohan avustaa vuokrassa jos olette asuneet jo tietyn ajan yhdessä ennempää muistaakseni. Itse asuin vanhempieni luona sen puoli vuotta vauvan kanssa ja vauva sai sotilasavustusta, vasta tosin isyyden tunnustamisen jälkeen. Vauva syntyi poikaystävän oltua armeijassa 4 päivää, kerkesi hyvin synnytykseen ja sai isyyslomaa... Onnea teille ja varmasti pärjäätte, oikealla asenteella sitä mennään vaikka läpi harmaan kiven!!!
Niin asiat voi tehdä suunnitellustikin.
Itse opiskelin ja tein uraa pari vuotta. Nyt reilusti alle kolmekymppisenä äiti ja äitiysraha noin 2100 / kk. Myös aviomieheni palkka on todella hyvä, noin 4000 / kk.
Kyllä lapsia kannattaa hankkia silloin kun heidän ylläpitoonsa ja onnellisen ja elämysrikkaan lapsuuden mahdollistavaan elämään on varaa.
...mutta en ymmärtänyt tätä kohtaa viestissäsi:
"Kyllä lapsia kannattaa hankkia silloin kun heidän ylläpitoonsa ja onnellisen ja elämysrikkaan lapsuuden mahdollistavaan elämään on varaa."
Eihän parhaisiin elämyksiin kulu rahaa! Taidatte olla sellaisia vanhempia, jotka eivät voi mennä pulkkamäkeenkään, jollei ole järjestetty talvitempausta jonne voi ostaa pääsylipun. "Pulkalla laskeminen vain 2 euroa/lapsi." Heh, säälittävää!
Voi hyvä ihminen, lapset saadaan.
Kaikkea ei voi elämässä suunnitella. Tuttavani halusi lapsia parikymppisenä, mutta sairastui. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, hän on hyvin onnellinen suurperheen sijaan siitä yhdestä pienestä pojastaan.
Minä en lukion jälkeen ole päässyt opiskelemaan. Vietän välivuosiani ja yllätysvaavi on saapumassa. Häntä rakastetaan jo nyt, vielä enemmän myöhemmin. Rahaa meillä ei juuri ole, mutta teemme asiat siinä järjestyksessä kuin ne meille annetaan. Minulla ei olisi varaa odotella yli kolmekymppiseksi sitä, että tulot ovat kohdallaan ja voisin mahdollisesti viedä lapseni Särkänniemeen jokaisena kesänä. Minun lapseni pääsevät piknikille järven rannalle. =O)
Voihan ne asiat suunnitella, mutta ei elämää ole syytä ottaa liian vakavasti. Ja suunnitellakaan ei voi kaikkea.
ei se nyt ihan noin mene. kyllä köyhäkin voi olla tosi hyvä äiti. monesti köyhemmät on paljon parempia. ei raha onnea tuo!
Siinä hyvä esimerkki ihmisestä joka ajattelee pelkästään toimeentuloa sekä mittaa kaiken arvon rahassa. Ei se tila-auto, omakotitalo ja kaikki kalleimmasta päästä-mentaliteetti takaa lapselle onnellista ja elämysrikasta elämää! Elämyksiin ei aina tarvita rahaa, lapsi osaa saada niitä muustakin kuin sellaisesta joka maksaa. Yleensä lapset joiden vanhemmat hankkivat näille kaiken kun vähänkin inahdetaan, ovat juuri niitä jotka kasvettuaan hakevat niitä uusia elämyksiä ihan vääristä asioista. Säälittävää tuollainen ajatusmaailma. Ja hei, uraa ei luoda parissa vuodessa!!
sotilasavustusta, sillä pärjäätte hyvin. Katoppa kelan sivuilta siitä. Meillä on vähän sama tilanne...Ja aika säälittävä oli tuo äskeisin kommentti, siisti tulla tänne kehumaan omilla raha-asioillaan! hoh hoijaa...ei välitetä!
Ei enää näytä niin mustalta.=) totta on,ettei lapsen "elämysrikkaaseen" lapsuuteen tarvitse rahaa kassikaupalla,vaan lähinnä sitä läsnäoloa ja mielikuvituksen käyttöä.
Eihän Suomen hyvinvointivaltiossa kenenkään tarvitse nälkään kuolla..=D
En edes koe huonoa omatuntoa tuilla elämisestä sillä elättäähän Kela ja Sossu niin narkit kuin alkkiksetkin ja sentään tiedän että itselläni se vaihe kestää vain pari vuotta,ei loppuelämää.
Onnea ja iloa teidänkin odotukseenne!