kahvia, urheilen, juon liikaa teetä ja sitten on kaikkia arjen vääntöjä. Joskus voi olla koviakin puristuksia kun aika muuttuu koko ajan oudommaksi. Toisaalta elän aika rauhallisessa ja kauniissa paikassa, ja täällä vajoaa helposti johonkin semisti meditatiiviseen tilaan. Sitten tulen tänne palstalle aamuyöstä, jos olen herännyt kesken unien tai on rytmi sekaisin. On yön tunnelma, mieli vaeltaa. Luen vaan ketjuja, mietin että mikä ihme näitä raivoajia vaivaa. Varmaan psyyke pettänyt ajan paineissa. Luen ketjua, aivot turpeessa, en oikein saa kunnolla mistään kiinni, kunnes jokin kiinnittää huomion, osuu johonkin kauan sitten unohtuneeseen. Hetkinen, huhhuh, tämä siis kirjoittaa nyt näin, ja tuolla se kirjoitti noin... Todellako? Hän? Ja vielä kirjoittaa niistä? Kaikkien näiden vuosien jälkeen? Yhtäkkiä jokin valkenee, ajan tuomat kerrostumat häviää, viestien ympärillä oleva utu ja höttö väistyy hetkeksi, ja viestin ydin sieltä kaiken takaa tulee hetkeksi esiin. On siitä kauan... Taisin olla aika kuutamolla silloin monestakin asiasta, mutta niinhän me kaikki oltiin. Asiat olivat vasta alkaneet kehittymään. Ei mitenkään mukava tunne tajuta, että joku kenties särkynyt ihminen, jossain kaukana täältä, kirjoittaa minulle vihaisena asioista, jotka tapahtuivat kauan sitten, täysin toisessa maailmassa. Kun olimme nuoria ja sittenkin jollain tavalla onnellisia. Näiden vuosien jälkeen, viesti välittyy, ja ilmoille nousee kuin kysymys: Katso mitä teit? Miksi teit niin? Nyt olen tuhoutumassa. Joillakin on hyvä draaman taju. Silti tajuaa, että ihan kaikki ei ehkä ole pelkkää draamanhakuisuutta.
Toivon että kaikki on harhaa. En ollut ikinä mistään varma, en todellakaan tiennyt mitään varmuudella. Kun päivä valkenee, ja yön varjot väistyy, en enää muista niitä viestejä. Nyt aamun seesteisenä hetkenä tunnen miten valo alkaa voittaa. Päivästä voi tulla hektinen. Vain jossain mielen pohjalla on kysymys: Mitä ihmettä se oli? Ensi viikolla kaikki on jo unohtunut. Ajan vuolas virta kuljettaa eteenpäin. Mutta joskus, joskus tulee tietenkin se hetki kun asiat selviävät. Se tulee yhtä varmasti kuin aamu joka nyt valkenee.
Toivon että kaikki on harhaa. En ollut ikinä mistään varma, en todellakaan tiennyt mitään varmuudella. Kun päivä valkenee, ja yön varjot väistyy, en enää muista niitä viestejä. Nyt aamun seesteisenä hetkenä tunnen miten valo alkaa voittaa. Päivästä voi tulla hektinen. Vain jossain mielen pohjalla on kysymys: Mitä ihmettä se oli? Ensi viikolla kaikki on jo unohtunut. Ajan vuolas virta kuljettaa eteenpäin. Mutta joskus, joskus tulee tietenkin se hetki kun asiat selviävät. Se tulee yhtä varmasti kuin aamu joka nyt valkenee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainut neste mitä kannattaa juoda on vesi. Omaa itseaiheutettua on kirjoituksesi.
On, täysin itseni aiheuttama viesti.
Jatkan vielä, että sitten on tietysti sekin mahdollisuus että olen täällä jutellut joidenkin toisten kanssa, jotka tunnen, ikäänkuin tähän palstan aiheeseen liittyen. Hyvinkin suoraan on tullut sanottua puolin ja toisin, ja ilmassa on melko vahva tietoisuus siitä että molemmat tietää kuka siellä linjan toisessa päässä on. Siinä on kuitenkin monet roolit päällä ja se on sellaista aggressiivista kälätystä ja jankutusta puolin ja toisin. Ikäänkuin tajuaa että tuossa se nyt varmaan on, mutta varma ei voi olla, ja nyt sitten selvitetään asioita ja puhutaan toinen toistemme ohi ja jekutetaan ja härnätään. Ajanviettoa. Nämä yölliset hetket ovat kuitenkin erilaisia. Ei niitä usein tule. Ne kuitenkin vievät jonnekin menneeseen, kauan sitten unohtuneeseen. Niissä on jotain henkilökohtaisempaa. Mutta koska kaikesta on niin kauan, jää jäljelle vain kysymys, joka sekin pian unohtuu. Jos joskus tällaiseen ihmiseen törmäisin jossain, saattaisin tervehtiä, jos tunnelma on siihen otollinen, ja sitten ehkä silmistäni näkyisi ihmetystä ja epäilystä, eräänlainen kysymys, että sinäkö...? Ja sitten olisin jo mennyt.
Ei täällä kukaan ketään lopulta tiedä. Kaikki mitä uskot on pelkkää kuvitelmaa.
Ei aloituksen pointti olekaan minkään tietäminen.
Mitä sitten mies haet tällä vuodatuksella? Kerro niin ehkä joku aamunkaste vaikka samaistuu tai tarjoaa tukea ym
Pitääkö sillä hakea jotain? Nyt menen takaisin nukkumaan. Haukotuttaa. Väsyttää.