Olen tyytyväinen rauhalliseen elämään yksikseni. Ihan ajankulua tämä höpötys.
Tosiasiassa ei minulla ketään oikeasti ole ikävä.
Anonyymi-ap
3979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
On sulla mua oikeasti ikävä ota muhun vain yhteyttä rohkeasti jos olisin vihainen niin en näin sulle sanoisi
Olet kyllä ollut niin kylmäkiskoinen, että en oikein usko sinun vieläkään leppyneen. Olen kyllä keräillyt rohkeutta, mutta ei sitä saa tarpeeksi kasaan.
Minulla sama tilanne.
Minulla on oikeasti ikävä. Iso Ikävä!
Mä en tunne enää mitään. En mitään. Suoritan elämääni. Hyvin se sujuu. Olen tottunut pienestä pitäen.
Pienestä pitäen olen minäkin kusella käynyt.
Hienoa, että onnistuit
Minulla on iso ikävä miestä. Saisipa halata...
Haluat antaa muille turhaa toivoa ja herättää tunteita. Olet siis sananmukaisesti troIii. Minun puolesta voit kuoIIa pois!
Ihan samoja ajatuksia
Katkeralta ja epätoivoiseltapa vaikutat, kun tämmöiset sivut noin vakavasti otat. Toki vielä kuolenkin, mutta se tieto on nyt ennenaikainen ja hieman liioiteltu.
Jännä. Minä en viihtyisi tällaisten ihmisten ja juttujen parissa, jos en olisi ikävissäni. Etsisin parempaa seuraa iltoihini. Mutta ihmiset on eri tasoa tietty.
Eikö näillä sivuilla mitään tasoa ole, miten itseäsi kuvailit?
Sama, oikea ikävä minut on tänne ajanut. Ei tämä ihan terveellinen paikka kyllä ole, mutta johonkin on välillä purettava tunteitansa. Ei ole terveellistä sekään, että tottuu siihen, että ikävöi aina vaan. Mutta enää en ole yrittänyt rimpuilla väkisin irti tai kieltää tunteitani. Helpompi on myöntää voimattomuutensa sen asian suhteen. Tunteita on ja opettelen elämään niiden kanssa.
Voivathan ne tunteet olla positiivinenkin asia, eikö? Vai haikailetko varatun tai muuten saavuttamattoman perään?
Ei sillä niin väliä, mitä on tai on olematta. Aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Hyväksyn tunteeni, en niitä kiellä.
Ei ole oma tilanteenikaan yksinkertainen, joten ymmärrystä löytyy. Viestisi oli vain jotenkin hirveän surullinen.
No niin se on, kun viestin kirjoittajakin on hirveän surullinen. Mutta huomenna on jo varmasti parempi fiilis. Välillä on näin, kun tunnen niin vahvasti.
Niin, toisaalta eipä täällä ikäväpalstalla mitään iloisten ja tyytyväisten ihmisten kokoontumisajoja yleensä nähdäkään... Sydän on varmaan jollakin tavalla nyrjähtänyt jokaisella, joka tänne tiensä löytää.
Kipu kertoo, että olet jonkin merkityksellisen äärellä. Toivottavasti kaikki kääntyy kohdallasi parhain päin eikä tarvitse olla loputtomiin suru puserossa. :)
Itsekin olen miettinyt, että työstän tällä hetkellä itselleni merkityksellisiä asioita. En minä aina tällä tavalla ole murheen murtama, ilon läikähdyksiäkin tunnen välillä. On onneksi vielä kyky nähdä hyviä asioita ja iloita niistä. Sekin on positiivista, että täällä voi keskustella ihan järkevästi jonkun kanssa. :)
No hyvä, että iloa sentään löytyy. Niin pitääkin. :) Itse elän masennuksen kanssa, niin se on vähän haasteellista. Mutta se on itse asiassa se kaipuuni kohde, joka on valon pilkahduksena aina välillä siellä jossain, ikävästä huolimatta. Arki olisi paljon harmaampaa, jos häntä ei olisi olemassa.
Mutta puoliunessa olen täällä jo... Hyvät yöt. :)
Mieti mikä tunne sen masennuksen takana on. Kohtaa se tunne. Masennushan ei ole tunne, vaan psykofyysisen/sielullisen kokonaisuuden tapa "puolustautua" jotain tunnetta vastaan, jolle ei ole ollut tilaa tai aikaa.
Ja hyvät yöt :)
Olemassaolon merkityksettömyys? :) Jostain sitä merkitystä pitäisi rakentaa, mutta en oikein tiedä vielä mistä. Mutta olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että pitäisi oikeasti varmaan ruveta kirjoittamaan. Ei välttämättä hirveän tavoitteellisesti, mutta pistämään vain sanaa toisen eteen, säännöllisesti. Kirjoittamalla kun ajatukset minulla ainakin jäsentyvät parhaiten.
Onko tänään parempi olo?
On parempi olo jo, kiitos :)) Ja eräs asia joka vaivasi, järjestyi niin hyvin, mitä se tällä hetkellä vaan voi.
Kirjoittaminen on varmasti hyvä asia. Kuten sanoitkin, asiat voi jäsentyä sitä kautta paremmin. Omalla kohdallani on tärkeää se, että tiedän edes vähän missä kohtaa kuljen. Tapanani on ollut olla jostain aina vähän huolissaan.
Stressi jäänyt päälle, silloinkin kun siihen ei oikeastaan olisi edes aihetta. Mahdollisesti jäänne siitä, kun oli paljon asioita mitä piti hoitaa, vaikka välistä tuntui että oli minulle liian haastavaa. Ja eräs "urakka" taannoin, oli kyllä itselleni ylivoimainen hoidettava. Ja olen toki myös sellainen, että jännitän asioita ennalta ja pelkään pahinta. En haluaisi olla, mutta vähän olen :)
Murehtiminen on itselleni sellainen huono tapa, mikä vie vaan voimia. Ihan turha taakka, josta olisi edes välillä hetkeksi päästävä. Ehkä ulkoilua ja liikuntaa lisäämällä voisi voida paremmin. Ja oikea seura auttaa aina.
Toivon sinulle helpotusta masennukseesi. Itselläni on siitä omakohtaista kokemusta aika pitkältä ajalta. Se helpotti, kun opettelin kohtaamaan ja käsittelemään niitä tunteita, joita olin pitkään pantannut ja yrittänyt työntää syrjään.
Jossain vaiheessa tuli itkettyä useampi tunti päivässä. Olen myös opetellut olemaan itselleni (myös muille samalla) armollisempi, kestämään omat vajavuuteni ja jopa hyväksymään, että näin se nyt on.
Toivon sinulle oikein hyvää ja aurinkoista kevättä! Tämä on se vuodenaika joka ihastuttaa, mutta voi myös olla raskas herkimmille ihmiselle.
Ja kiitos vielä tsempeistä! Jotkut ihmiset tekevät tästä maailmasta vähän paremman paikan elää ja tuo hymyn huulille. Niin kuin tuo taivaalla jo aika pitkään paistanut aurinkokin :)
No kiva, että on parempi olo. :)
Ja kiitokset vain kevättoivotuksista yms. Eiköhän se tästä. Mukavaa kevättä sinulle myös!
Paitsi että kaipaat vaikka aloitus kuulostaa tuolta.
Juuri näin. Ainahan sitä jotakin uutta ja mukavaa kannattaa etsiä, vaikka olisi hyvinkin tyytyväinen oloihinsa.
Mulla ihan sama. En kaipaa ketään.
Ei mullakaan ole muuta kuin itseäni.
En ikävöi eteenpäin menneitä. Enkä eksiä, en varattuja enkä varatun kaipaajia.
Sama täällä. Toivottavasti kuolis pois.
En ole ikinä ymmärtänyt täällä tuota että ikävöidään jotain. Minä itse ymmärrän ikävöinnillä sen, että ikävöidään esimerkiksi jotain kaukana oleb´vaa, siis oikeasti kaukana. Täällä on ilmeisesti tarkoitettu, että ikävöidään jotain samassa kaupungissa olevaa, jota ei ole nähty vähään aikaan. :DD
Eiköhän jokaisella ole se oma määritelmänsä ikävälle, eikä mikään niistä ole sen "parempi" tai "oikeampi"/"validimpi" kuin joku toinen. Itse ikävöin miestä, jota näen silloin tällöin, mutta en voi erinäisistä syistä lähestyä. Se tekee kipeää ja johonkin se tunne on purettava. Siksi olen täällä.
Aijaa. Aika oudolta kuulostaa kyllä. Minä en tuohon pystyisi. :)
Hän vaikuttaa sen verran erikoislaatuiselta ihmiseltä, että niitä ei ihan joka kulman takaa vastaan tule. En siksi ihan heti aio luovuttaa, joten vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Ikävä tai ei mitään - minä valitsen ikävän.
Ei minullakaan oikeastaan ole ikävä.
Mulla ihan sama. En ikävöi. Kaikki on hyvin.
Näin taas viime yönä unta hänestä. Oltiin R-kioskilla jossa oli samanlainen pöytä kuin salatuissa elämäsissä missä Seppo ja Ismo joi kaupalla aina kahvia ja yhtäkkiä hän ilmestyi jostain ja kertoi että hän yhden mun lapsen isä joka oli outoa kun ei olla nähty yli 13 vuoteen. Ja lapseni ovat alle 6 vuotiaita. Mutta en tiedä onko se ikävästä kielivää.