Moikka.
Olen 21vee ja minulla on ollut pienestä asti tätä pelkoa ja vuosien varrella vaan pahentunut. Olen käynyt monella eri taholla terapioissa ja yksityisellä mutta en ole saanut sitä apua mitä tarvitsen. En pysty käydä kaupassa, julkisilla en ole kulkenut moneen vuoteen, autolla ajaminen on jäänyt koska jännittää että kaikki katsoo ja arvostelee minua. Kaupassa voin hyvinä päivinä käydä jonkun seurassa mutta yksin en. Koulut on jäänyt kesken tämän takia, töissä en pysty käymään. Roskia on vaikea viedä tai omassa varastossa käydä. Eli kaikki sosiaaliset tilanteet ja niihin meneminen tuntuu ylitse pääsemättömältä, kykenen kyllä soittamaan lääkärille jne. Eniten vaivaa mielen sisäiset ajatukset, ne kielteiset. Kehon voin rauhoittaa lääkkeillä mutta mieli kuitenkin laukkaa.
Onko teillä mitään vinkkejä miten pystyisi muuttamaan ajatusmaailmaa pois siitä että kaikki arvostelee, katsoo minua ja odottaa että teen virheitä ja nauraa minulle? Ja miten itsetuntoa ja itseluottamusta voisi parantaa ettei ajattele näin kielteisesti? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja kiitos jo etukäteen!
Olen 21vee ja minulla on ollut pienestä asti tätä pelkoa ja vuosien varrella vaan pahentunut. Olen käynyt monella eri taholla terapioissa ja yksityisellä mutta en ole saanut sitä apua mitä tarvitsen. En pysty käydä kaupassa, julkisilla en ole kulkenut moneen vuoteen, autolla ajaminen on jäänyt koska jännittää että kaikki katsoo ja arvostelee minua. Kaupassa voin hyvinä päivinä käydä jonkun seurassa mutta yksin en. Koulut on jäänyt kesken tämän takia, töissä en pysty käymään. Roskia on vaikea viedä tai omassa varastossa käydä. Eli kaikki sosiaaliset tilanteet ja niihin meneminen tuntuu ylitse pääsemättömältä, kykenen kyllä soittamaan lääkärille jne. Eniten vaivaa mielen sisäiset ajatukset, ne kielteiset. Kehon voin rauhoittaa lääkkeillä mutta mieli kuitenkin laukkaa.
Onko teillä mitään vinkkejä miten pystyisi muuttamaan ajatusmaailmaa pois siitä että kaikki arvostelee, katsoo minua ja odottaa että teen virheitä ja nauraa minulle? Ja miten itsetuntoa ja itseluottamusta voisi parantaa ettei ajattele näin kielteisesti? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Et pysty käymään esim kaupassa mutta terapiassa olet pystynyt käymään?Miten sinne meno eroaa muualla ulkona olosta?
Terapiaan meneminen eroaa siinä että olen käynyt siellä pienestä asti paljon ja harvemmin siellä niitä ihmisiä on aulassa odottelemassa, joskus saattaa olla pari muuta asiakasta odottelemassa. Terapeutin kanssa olen kahdestaan tai joskus lääkäri on mukana, tämä ei ahdista minua, sillä minua ahdistaa enemmän isot ihmisryhmät.
No siedättäminen pikkuhiljaa on avain tähän pelkoon.Aloita jostain helposta jutusta ja jos mieli lähtee laukalle voi sanoa itselleen ettei hätää kukaan ei tuijota ja voit katsoa vielä ympärillesi niin voit nähdä ettei kukaan oikeesti katso tai arvostele.Itse ajattelen että ihmisillä on niin kiire etteivät ehdi jokaista vastaantulijaa haukkua ym ikävää kun jokaisella on omat ajatukset ja kiireet.Sit yks juttu että aurinkolasit nyt kun on kesäkin tulossa tuo vähän suojaa ja korvakuulokkeista voi myös kuunnella musaa niin ei keskity ympäröivään maailmaan.Muista,kukaan ei oikeasti sulle naura tai arvostele kun lähdet liikenteeseen.Olet yhtä arvokas kuin muutkin,muista se:)
Onko aloittaja ulkonäöllisesti poikkeava vai miksi ihmiset nauraa hänelle? Itselläni on ruusufinni mutta en välitä jos ihmiset joskus tuijottaa. Kuitenkin ihosairaus jonka syytä ei ole vielä keksitty ja johon ei ole parantavaa hoitoa. Jos ihmiset haluavat katsoa niin siinähän katsoo. Jotkut voi ajatella etten hoida ihoani ja en pidä kasvojen puhtaudesta huolta.
En ole mitenkään ulkonäöllisesti poikkeava, omasta mielestä kaunis olen ja kehuja saan ulkonäöstäni. Ihmiset ei ole nauranut minulle, ainenkaan suoraan päin naamaani ja onhan monia syitä miksi ihmiset nauraa ylipäätään elämässä, se on tämä pelko joka tuottaa ajatuksen että joku nauraisi minulle vaikka seisoisin vain paikallani.
Oletko omasta mielestäsi jollain tavalla naurettava?
Miksi ajattelet ihmisten nauravan sinulle? Omasta itsestä nuo luulot yleensä kumpuavat.
Sama jos ei itse arvosta itseään, niin luulee, ettei muutkaan arvosta, ym.
Itsetuntoa olisi tärkeä saada kohoamaan.
Ala-ja ylä-asteella jonkunlaista kiusaamista koin, just tuota minulle nauramista ja ilkeilyä jne. Siitä tuo tulee ihan varmasti ja tunnistan sen että mulla on huono itsetunto ja itsearvo on alhaalla. Uskon että näiden asioiden kohottamisesta olisi apua paljonkin tuohon sosiaalisten t. pelkoon, mutta en tiedä oikein miten näitä sitten lähtee työstämään.
Kunhan tulet vanhemmaksi, ei muiden, varsinkaan ventovieraiden ajatteluilla ole merkitystä. Itsetuntoa saat lisättyä sillä että teet asioita joista pidät sekä asenteen muutoksella, olet arvokas. Miksi kukaan olisi sinua pilkkaamassa? Nykyisin useimmilla on omat kiireensä ja murheensa joten uskon että saat olla rauhassa. Jos joku yrittää aiheetta purkaa pahaa oloaan sinuun puolustaudu eläkä siedä asiatonta käytöstä. Sinulla on myös oikeutesi. Tsemppiä! (Itse olin hyvin epävarma ja ujo nuorena mutta en enää aikoihin ole siitä kärsinyt.)
Kiitos tsempistä ja vinkeistä!
Mutta kun ikää tulee, sosiaalisten tilanteiden pelko jatkuu. Tämä ei korjaannu sillä että kasvaa vanhemmaksi. On monia ihmisiä, vanhojakin jotka on kärsinyt pienestä asti sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kärsii edelleen. Ymmärrän pointin että kun ikää tulee niin ujouskin lähtee jne, joskus saattaa ollakkin niin mutta varsinkin tässä sosiaalisten tilanteiden pelossa ei niin ole ja tämä on ihan eriasia kuin ujous.
Oletko pohtinut, mikä sinut saa pelkäämään niissä sosiaalisissa tilanteissa?
Miksi pelko tulee? Miksi ne muut ihmiset herättävät pelon tunteen?
Nämä ovat aika mielenkiintoisia kysymyksiä, koska olen nuorempana itsekin tuosta samaisesta pelosta kärsinyt, mutta sittemmin päässyt siitä eroon juurikin sillä tavalla, että opin ymmärtämään mitä, miksi, miten, jne..
Kaikkihan johtuu aina jostain, mikään ei ilmesty ihan tyhjästä, ei edes pelot.
Huono itsetunto tosiaankin aiheuttaa sellaista, että luulee muiden katsovan arvostelevasti, tai ajattelevan juuri sinua/minua kadulla, kaupassa, tai missä vain kulkiessa.
Tosi asiahan on se, ettei ihmisillä ole aikaa, eikä varmaan mielenkiintoakaan seurailla juuri sinun/minun tekemisiäni ja menemisiäni.
Joskus voi oikeastikin vaikuttaa, että joku katsoo juuri nyt sinua/minua, ja voi olla, että katse hetkeksi kohdistuukin, mutta sen ihmisen ajatukset ovat varmasti jossain muualla kuin sinussa/minussa.
Totta tuokin, kuten joku kirjoitti, että kun ikää tulee lisää, ei tule ajateltua niin paljoa, miten muut suhtautuvat sinun/minun tekemisiin, sanomisiin, ym.
Ja kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ymmärtää, että kyllä ne muutkin hyväksyvät.
Julkisella puolella ainakin lääkeitä on aiheesi saatavilla. Vaikka itse en läkeitä syö,eikä itseläni ongelmaa.Niin elämäni kuuluu henkilö mies puolinen on jo yli 25v. syönyt läkeitä.Koska asuu Helsinki käytänyt Hyväksi Helsinki Mission Ilmaisia palveluja. Lulisi vastavia on jokaisessa kauungissa. Vot kuitenkin mennä netti soivusto katsoo. On ilmainen chat ja voit olla nimetön sukupuolen ikään katsomatta kuin sama asia soitamalla siellä olevin numeroihin.Jos olet viellä masetunut uupunut.Menen kirjaston lainaa kirja,,Jonka otto on Ihminen voi auttaa itse itseään.Kirjoitaja alan ihminen .Juha Tamminen Uupumuksesta Takaisin elämän( kirjapaja 2021)
Mitä saattaisi tapahtua, jos joku sinun liikkumisestasi olisi kiinnostunut? Oletko sinä joku herttuatar Meghan?
Älä turhaan pidä itseäsi sellaisena maailman napana, jonka tekemiset ketään kiinnostaisi! Ole vain oma itsesi, saat liikkua aivan varmasti ihan rauhassa!
Tämä sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy ajatukset jotka tunnistaa olevan ihan järjettömiä ja tyhmiä, se on helpompi sanoa ja miettiä noin että lähde vaan rohkeasti menemään että kyllä se siitä mutta kun tämä on jatkunut minulla niin monia vuosia ja ajatukset tämän takia mennyt vinksin vonksin, niin ajatusmalli joka on ollut monta vuotta on vaikea muuttaa tosta noin vain.
Oletko yrittänyt ajatella, että olet ihan hyvä tyyppi?
Ala " leikkiä " ajatuksella, että sanot itsellesi, olen hyvä. Kelpaan itselleni ja kelpaan muille.
Ota vaikka peili avuksi, ja sano peilin edessä nuo samat suoraan itsellesi, peilikuvallesi.
Tee sama vaikka joka aamu, tai niin monta kertaa kuin haluat.
Ehkä ajan myötä tuokin saattaisi vähän auttaa.
Kaikki lähtee oikeastaan siitä, että oppisit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
Sitten kun opit pärjäämään itsesi kanssa, itsetunto kohoaa pikkuhiljaa, ja huomaat, ettei kukaan kohtele sinua huonosti, naureskele tai mitään muutakaan.
Tiedän omasta kokemuksesta, että ongelma on vaikea, mutta tiedän myös sen, että siitä voi päästä yli.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos. Aloitan heti tästä päivästä tekemään tuota! Varmasti auttaa jos säännöllisesti ja pitkään tuota tekee.
Voisit alkuunsa opetella käyttää mm. sivulauseissa pilkkuja.
Oliko nyt ihan pakko alkaa viilata niitä pilkkuja?
Asia tuli varmaan ymmärretyksi, vaikka pilkut olivatkin vähän hukassa.
En ole aloittaja, mutta ottaa päähän, kun joku tuollaiseenkin puuttuu.
Häiritsikö se sinua niin paljon etten käyttänyt pilkkuja? Minulla on luki-ja kirjoitushäiriö ja joskus jää pilkut pois lauseista. Enkä alkanut miettimään oikein kirjoitusta kun surullisessa mielentilassa kirjoitin tuon. Pääasiassa että moni ihana auttavainen ihminen ymmärsi mitä kirjoitin ja auttoi:)
Voisiko vertaistuesta olla apua, jos voisit jutella jonkun kanssa, jolla on samanlaisia ongelmia, ja voisitte yhdessä auttaa toinen toistanne
Tuo olisi kyllä tosi kiva ja varmasti olisi apua, minulle ja hänelle. Osaatko sanoa mistä tälläisen ihmisen voisi löytää?
Riippuen täysin missä päin asut, on olemassa erilaisia paikkoja, jossa voi tavata myös samanhenkisiä ihmisiä.
Selvitä vaikkapa onko paikkakunnallasi mitään mielenterveysyhdistystä tai muuta vastaavaa.
Ja ehkäpä joku taho, terveysasema tai sossukin saattavat osata antaa jotain neuvoja.
Jos olet koulua käyvä, siellä voi kai saada terkkarilta tai kuraattorilta jotain vinkkejä.
Sanotaanhan, että etsivä löytää. Se on vain omasta vaivannäöstä kiinni, että alkaa selvittää.