ja kuvittelin siellä täällä, että "tuo viesti voisi olla mulle Just Häneltä". Pahaa oloa siitä itselleen vain sai.
Nykyään käyn täällä ihan vain tottumuksesta, enkä kuvittele enää yhdenkään viestin olevan just mulle tarkoitettu. Paljon helpompaa lueskella ikävän vuodatuksia niin. Ikävä sitä "omaa" kaivattua tietysti edelleen on, mutta en kuvittele hänen enää kirjoittavan täällä minulle enkä yritä tulkita kirjoitustyylejä ja tunnistella kirjoittajia. Se on itse asiassa aikamoinen helpotus.
Välillä tulee vastaan tosi lämpimiä viestejä, jotka mieluusti tietysti omisi, mutta nyt kun ei enää omi vahingossakaan, on kiva vain jättää kommentti viestittäjälle ja todeta, että kirjoitatpa jostakin ihmisestä mukavasti. Sydän pysyy kevyempänä niin.
Nykyään käyn täällä ihan vain tottumuksesta, enkä kuvittele enää yhdenkään viestin olevan just mulle tarkoitettu. Paljon helpompaa lueskella ikävän vuodatuksia niin. Ikävä sitä "omaa" kaivattua tietysti edelleen on, mutta en kuvittele hänen enää kirjoittavan täällä minulle enkä yritä tulkita kirjoitustyylejä ja tunnistella kirjoittajia. Se on itse asiassa aikamoinen helpotus.
Välillä tulee vastaan tosi lämpimiä viestejä, jotka mieluusti tietysti omisi, mutta nyt kun ei enää omi vahingossakaan, on kiva vain jättää kommentti viestittäjälle ja todeta, että kirjoitatpa jostakin ihmisestä mukavasti. Sydän pysyy kevyempänä niin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen? Itse ajattelen juuri samoin. - N
Nainen olen.
Kirjoitin vuosien ajan aloituksia, joihin etsin vastauksia häneltä. Tiedän niitä saaneenikin, koska kerroin hänelle kirjoittelevani tänne. Kirjoitin tunnisteellisesti.
Enää en ole kuukausiin saanut enää vastauksia, jotka olisivat häneltä. Niinpä en kirjoita enää.
Ennen hän nosteli aloituksiani pitkänkin ajan takaa, jos olin ollut pitkään hiljaa, nyt ei enää sitäkään.
Hän on aktivoitunut elävässä elämässään, lie niin. Löytänyt oikean, sopivamman ihmisen, ehkä uuden rakkauden. Hän ei enää tarvi ikävääni, ei minkään vertaa minua.
Ja mitä minusta hänelle jäljellä olisikaan.
Paitsi sydämessä -Rakkaus, joka elää, hellyys, joka kärsii. Sielu joka kaipaa. Minä, kehoni, ihoni, käteni, huuleni, kaikki, mikä ei merkitse hänelle mitään, siksi minusta ei ole jäljellä mitään.
P.
Sama, sillä erotuksella, että kyllä mä silti vähän toivon vielä :D
Minä en jaksanut enää toivoa. Niin monta iltaa sain pilalle sillä, että täällä turhaan toivoin ja se rupesi oikeasti haittaamaan elämää. Ei enää. Jos jotain tapahtuu, se tapahtuu oikeassa elämässä, ei täällä.
Ap
Aivan niin.