minulla olisi muutamia kysumyksiä muille nuorille äideille? ihan vain siksi että on kiva tietää kuin teihin on suhtauduttu ja kuinka te selviätte arjesta?
-olitteko tyytyväisiä neuvolan toimintaa?
-kuinka tiedän vanhempanne suhtautuivat?
-onko arki ollut sitä kuin oletitte?
-kärsikö pari/ystävyys suhteenne raskaudesta ja lapsen saannista?
-olitteko alusta asti varmoja että haluatte pitää lapsen?
omat vastaukseni:
- en ollut tyytyväinen neuvolan tai tarkemmin lääkärien toimintaa minulle laitettiin koko ajan huumetestejä vaikka en ole ikinä huumeita käyttäny ja kaikki testit olivat puhtaita aina ja rv40 kun olin neuvolassa he neuvoivat minua olemaan pidempää sairaalassa vauvan kanssa koska minulla oli muka perhe ongelmia tämän neuvon antoi lääkäri jota en ollut ikinä tavannut ja meidän perheessä johon kuuluu miesystäväni ja lemmikkejä ei ollut kyllä mitään vikaa me oltiin täysin valmistauduttu vauvan tuloo ja odotimme innolla esikoistamme. onneksi sairaalassa hoitajat sanoivat että voin 2 päivän päästä mennä jo kotiin käärön kanssa ja kätilöt luulivat että olen uudelleen synnyttäjä.
-aluksi minulla oli vaikekuksia kertoa isälleni en tiedä miksi mutta oli vain mutta kun hän sai tietää oli kyllä todella onnellinen äitiä minulla ei enään ole mutta muut sukulaiset olivat onnelisia puolestani muutama joilla ei itsellä ollut lapsia(koska he eivät voi saada) kommentoivat ikävästi mutta selkäni takana.
-kun vauva oli pieni oli arki helpompaa kuin luulin vauva nukkui täydet yö jo 2kk iässä ja itke hyvin harvoin oli todella kiltti tyttönen mutta nyt hän omaa mielstäni jo liikaa omaa tahtoa :)
-parisuhde voi koveni ja syventyi kun tulin raskaaksi siis lapsellani ei voisi parempaa isää olla mutta nyt ollaan huomattu että yhteistä aikaa ei ole paljoa ja silloinkin kun sitä on niin on todella väsynyt eikä oikeen jaksa mitään mutta onneksi se n vain hetkellistä ja kyllähän sitä omaa aikaa saa jos osaa järjestää.ystävät pysyvät rinnallani ja tukevat todella paljon.
-itselläni ei käynyt edes abortti mielessä koska minulla on 10 vuotta vanhempi miesystävä ja hän oli jo ollut kauvan valmis saamaan lapsia ja elämämme oli jo lapselle sopivaa eikä kyllä kumpaakaan ole kaduttanut(no tietysti välillä kun on jäänyt unet vajaaksi mutta se on normaalia)
niin olisi todella mukava jos joku jaksaisi minulle vastata ja jos vaikka muutaman maili kaverin saisi niin voisi vaihtaa päivittäisiä kokemuksia! mamma87 tyttö7kk rv20
-olitteko tyytyväisiä neuvolan toimintaa?
-kuinka tiedän vanhempanne suhtautuivat?
-onko arki ollut sitä kuin oletitte?
-kärsikö pari/ystävyys suhteenne raskaudesta ja lapsen saannista?
-olitteko alusta asti varmoja että haluatte pitää lapsen?
omat vastaukseni:
- en ollut tyytyväinen neuvolan tai tarkemmin lääkärien toimintaa minulle laitettiin koko ajan huumetestejä vaikka en ole ikinä huumeita käyttäny ja kaikki testit olivat puhtaita aina ja rv40 kun olin neuvolassa he neuvoivat minua olemaan pidempää sairaalassa vauvan kanssa koska minulla oli muka perhe ongelmia tämän neuvon antoi lääkäri jota en ollut ikinä tavannut ja meidän perheessä johon kuuluu miesystäväni ja lemmikkejä ei ollut kyllä mitään vikaa me oltiin täysin valmistauduttu vauvan tuloo ja odotimme innolla esikoistamme. onneksi sairaalassa hoitajat sanoivat että voin 2 päivän päästä mennä jo kotiin käärön kanssa ja kätilöt luulivat että olen uudelleen synnyttäjä.
-aluksi minulla oli vaikekuksia kertoa isälleni en tiedä miksi mutta oli vain mutta kun hän sai tietää oli kyllä todella onnellinen äitiä minulla ei enään ole mutta muut sukulaiset olivat onnelisia puolestani muutama joilla ei itsellä ollut lapsia(koska he eivät voi saada) kommentoivat ikävästi mutta selkäni takana.
-kun vauva oli pieni oli arki helpompaa kuin luulin vauva nukkui täydet yö jo 2kk iässä ja itke hyvin harvoin oli todella kiltti tyttönen mutta nyt hän omaa mielstäni jo liikaa omaa tahtoa :)
-parisuhde voi koveni ja syventyi kun tulin raskaaksi siis lapsellani ei voisi parempaa isää olla mutta nyt ollaan huomattu että yhteistä aikaa ei ole paljoa ja silloinkin kun sitä on niin on todella väsynyt eikä oikeen jaksa mitään mutta onneksi se n vain hetkellistä ja kyllähän sitä omaa aikaa saa jos osaa järjestää.ystävät pysyvät rinnallani ja tukevat todella paljon.
-itselläni ei käynyt edes abortti mielessä koska minulla on 10 vuotta vanhempi miesystävä ja hän oli jo ollut kauvan valmis saamaan lapsia ja elämämme oli jo lapselle sopivaa eikä kyllä kumpaakaan ole kaduttanut(no tietysti välillä kun on jäänyt unet vajaaksi mutta se on normaalia)
niin olisi todella mukava jos joku jaksaisi minulle vastata ja jos vaikka muutaman maili kaverin saisi niin voisi vaihtaa päivittäisiä kokemuksia! mamma87 tyttö7kk rv20
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oon sun ikäinen ja tällä hetkellä 34 1... kääk!! :D
- Olin tyytyväinen neuvolan toimintaan. Eivät tyrkyttäneet huumetestejä ja antoivat rakentavia neuvoja tulevaisuuteni suhteen.
- Isäni otti minusta ja vauvasta huolen, koska lapsen isä jätti meidät aborttirajan jälkeen vaikka itse halusi lasta. Hössötys päällä. :D
- No, arjesta minä en vielä tiedä mitään. Kerron sitten kun tiedän. :D
- No, kärsihän se. Mutta ei varmaan raskauden takia. Myöhemmin syytti minua raskaaksi tulemisesta. Lapsen isä siis.
- En ollut todellakaan varma. Mietin monta viikkoa abortin ja pitämisen välillä. Lapsen isä suostutteli pitämään lapsen mutta sitten kuitenkin jätti. Perkele mikä paska, anteeksi kielenkäyttöni. Mutta, nyt en kadu ratkaisuani pätkääkään. :)
Thanks.
Itse olen "jo" 21v, olin 18v kun tulin raskaaksi.
Neuvolan toimintoihin olen aina ollut suhteellisen tyytyväinen, varsinkin äitiysneuvolaan. Siellä oli ihanat hoitajat ja asiallinen ja mukava kohtelu.
Lastenneuvolassakin kohtelu oli kuten kellä tahansa, vaikka sanomisia tulikin, en usko ikäni siihen vaikuttaneen, tosin en varmaksi tiedä. Pidin oman pääni asioissa joilla oli mulle merkitystä ja neuvolatäti ei tätä hyväksynyt koska heidän oppaissaan oli asioista erilailla.
Kuitenkin olen kaikin puolin ollut ihan tyytyväinen.
Vanhempani suhtautuivat hyvin. Äitini paremmin kuin isäni mutta isänikin tottui ja ihastui ajatukseen nopeasti. Olen saanut koko suvulta ja lähipiiriltäni aina valtavasti tukea näiden vuosien aikana.
En edes koskaan miettinyt mitä arki pienen lapsen kanssa olisi, mullahan ei ollut mitään kokemusta lapsista. Kuitenkin heti alkumetreillä pääsin hommaan kiinni ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Olen ollut erittäin hyvä äiti kaikin puolin.
Parisuhde ei lasta kestänyt. Molemmat olimme/olemme nuoria. Miehen laitoin ovesta ulos jatkuvan dokaamisen takia. Hän lähti kokonaan elämästämme omasta halustaan. Olisin kovasti toivonut että olisimme saaneet asiat sen verran kuntoon että hän olisi lapsensa elämään jäänyt mutta tilanne on nyt tämä, enkä sitä monista yrityksistäni huolimatta ole vielä voinut muuttaa joten nyt elän tämän asian kanssa, toivon kuitenkin asiaan muutosta koko ajan sillä mikään ei korvaa kahta rakastavaa vanhempaa. Saa katsoa mitä tulevaisuus tuo.
Nyt olen kuitenkin parisuhteessa erään miehen kanssa. Hänelläkin on lapsi edellisestä liitosta.
Minulle ei ollut kahta kysymystä pidänkö lapsen vai en, se oli selvää; tottakai. Itse en pidä aborttia arvossa sillä jokainen alkanut elämä on aina yhtä arvokas,ja sitä tulisi vaalia koko sydämestä.
Minä järjestelin elämäni sen mukaan pikapikaa että lapsi voi siihen tulla.
Tällaista. :)
Siis olin 17v tullessani raskaaksi, 18v kun lapsi syntyi.
Olen ollut ihan tyytyväinen neuvolan ja sairaalan toimintaan. Hieman osa katseli neänvartta pitkin, mutta siihen on vain totuttava teiniäitinä.
Koska siskoni sai lapsen juuri ennen minun raskauttani, niin vanhemmat olivat hyvin yllättyneitä, mutta molemmat olivat kyllä onnellisia.
Arki on ollut hyvinkin pitkälti sitä mitä odotettiinkin. Kaikki pyörii lapsen ympärillä ja nautitaan vanhemmuudestamme täysin rinnoin.
Parisuhde ei ole kärsinyt ollenkaan, pikemminkin vain vahvistunut. Kaverit ovat käyneet vauvaa ihastelemassa, joten eivät ole hekään vielä ainakaan kaikonneet ympäriltä.
Koska lapsi oli suunniteltu niin aborttia ei missään vaiheessa edes harkittu.
Hei mamma87!
Kertomuksesi oli erittäin mielenkiintoinen. Olemme kolme sosionomiopiskelijaa ja teemme opinnäytetyötä nuorten äitien kokemuksista vanhemmuudestaan. Haluaisitko osallistua opinnäytetyöhömme? Riittää, kun lähetät sähköpostilla vapaamuotoisen tarinan (tai tämän kirjoittamasi kertomuksen) meille omista kokemuksistasi nuorena äitinä olemisesta. Käsittelemme tarinasi luottamuksellisesti.
Kiitos jos sinulla on halua ja innostusta vastata meille.
Voit lähettää tarinasi osoitteeseen: [email protected]
Hanna Koskimäki
Helena Leinonen
Suvi Hiltunen
Oulun Sosiaali- ja Terveysalan Ammattikorkeakoulu
Oli tosi mukavaa lukea tarinasi!
Itse olen lähes samanlaisessa tilanteessa..paitsi että meillä lapsi on vasta suunnitteilla. Miesystäväni on minua 10 vuotta vanhempi ja vanhemmat kuta kuinkin on oppinu hyväksymään sen (2 vuotta seurustelua takana), mutta muu suku onkin aivan toista mieltä!
Pääsen ensi vuonna lukiosta ja ärsyttää kun kaikki luulee että menen yliopistoon, koska joskus yläasteikäisenä niin olen sanonut...Olen aina kuitenkin ensisijaisesti halunnut äidiksi,ura tulee vasta jossain kaukana. Pelottaa hieman miten kaikki suhtautuu kun kirjoitusten jälkeen sanonkin alkavani äidiksi enkä opiskelijaksi...
sanoi kasvain ja kasvoi vain
Äidiksi ei aleta, äidiksi tullaan. Oletkohan aivan varmasti valmis yleensäkkään vanhemmaksi?
en oikein ymmärrä negatiivistä asennettasi ja sinulle vain tiedoksi kyllä olen todella valmis äidiksi minulla on siis jo yksi lapsi ja onnellinen onkin... että jos voisit vaikka miettiä uudestaan mitä laitat!
niin niistä huumetesteistä...Mulle tehtiin huumetesti, kun odotin NELJÄTTÄ lastani ja ikääkin oli jo(?)24v, koska maksa-arvoni oli kohollaan.Itse olin huolissani omasta ja vauvan terveydestä ja lääkäristä ainoa selitys oli huumeet..Myöhemmin syyksi löytyi Gilbertin oireyhtymä, mutta kyllä itkin silmät päästäni ja tunsin itseni.. huonoksi.Sanoin miehellenikin, että siihen sairaalaan en enää synnyttää mee, no se puhu mut kuitenkin ympäri ja hyvä niin.