Oulussa vietetään kirkkopäiviä 27-29.5.2005.
Kalajokolaakso- lehden 20.5.sivulla 13 uutisoiman tiedon mukaan tapahtuma on avoin kaikille. Kirkkopäivillä on yli 230 eri tilaisuutta.
Lehti otsikoi uutisen: "Lestadiolaisuudesta saa vapaasti kysyä".
Kirjoituksessa mainitaan mm.: "Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n pääsihteeri Aimo Hautamäki houkuttelee kirkkopäivävieraita tutustumaan vanhoillislestadiolaisuuteen siihen, mitä herätysliike todellisuudessa on.
Hautamäki tietää, miten sitkeästi monet ennakkoluulot vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan ovat".
Lehti jatkaa Hautamäkeä siteeraten:
- Toisin kuin monet ajattelevat, meidän tilaisuutemme eivät ole suljettuja, vaan ovat kaikille avoimia. Seurapenkillä voi rauhassa kuunnella, millaista opetuksemme on.
Juttu jatkuu näin: " Toinen sitkeä käsitys lestadiolaisuuteen liittyen on, että liikkeestä irtautuva henkilö joutuu kokemaan painostusta ja hylätyksi tulemisen. Aimo Hautamäki sanoo, ettei vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen ole kenenkään pakko kuulua. Jokainen saa tehdä oman valintansa".
" - Ketään ei painosteta eikä ketään hylätä..."
Pyytäisinkin vaikka lehtien toimittajia kyselemään myös 1970- luvun hoitokokouksista. Silloin toimittiin todella toisin eikä asioita ole vieläkään selvitetty!
Tuona aikana vieraita kiellettiin käymästä. Esimerkiksi erään papin mielestä erotettujen lapsen ristiäisiinkään ei voinut osallistua. Kaupungin kadulla vastaantulijat käänsivät katseensa muualle jne. Siis tapahtui totaalinen hylkääminen!
Jokaisella on riittävästi aikaa laatia kysymyksiä, sekä myös vastauksia AVOIMESTI ja REHELLISESTI.
Kalajokolaakso- lehden 20.5.sivulla 13 uutisoiman tiedon mukaan tapahtuma on avoin kaikille. Kirkkopäivillä on yli 230 eri tilaisuutta.
Lehti otsikoi uutisen: "Lestadiolaisuudesta saa vapaasti kysyä".
Kirjoituksessa mainitaan mm.: "Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n pääsihteeri Aimo Hautamäki houkuttelee kirkkopäivävieraita tutustumaan vanhoillislestadiolaisuuteen siihen, mitä herätysliike todellisuudessa on.
Hautamäki tietää, miten sitkeästi monet ennakkoluulot vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan ovat".
Lehti jatkaa Hautamäkeä siteeraten:
- Toisin kuin monet ajattelevat, meidän tilaisuutemme eivät ole suljettuja, vaan ovat kaikille avoimia. Seurapenkillä voi rauhassa kuunnella, millaista opetuksemme on.
Juttu jatkuu näin: " Toinen sitkeä käsitys lestadiolaisuuteen liittyen on, että liikkeestä irtautuva henkilö joutuu kokemaan painostusta ja hylätyksi tulemisen. Aimo Hautamäki sanoo, ettei vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen ole kenenkään pakko kuulua. Jokainen saa tehdä oman valintansa".
" - Ketään ei painosteta eikä ketään hylätä..."
Pyytäisinkin vaikka lehtien toimittajia kyselemään myös 1970- luvun hoitokokouksista. Silloin toimittiin todella toisin eikä asioita ole vieläkään selvitetty!
Tuona aikana vieraita kiellettiin käymästä. Esimerkiksi erään papin mielestä erotettujen lapsen ristiäisiinkään ei voinut osallistua. Kaupungin kadulla vastaantulijat käänsivät katseensa muualle jne. Siis tapahtui totaalinen hylkääminen!
Jokaisella on riittävästi aikaa laatia kysymyksiä, sekä myös vastauksia AVOIMESTI ja REHELLISESTI.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Menneille vääryyksille ei voida rakentaa rehellistä uutta julkisuuskuvaa vaikka Hautamäki miten kauniisti puhuisi.
Myös SRK:n ja sen jäsenyhdistysten toiminta parin – kolmen vuosikymmenen takaa eli vl-liikkeen historia on asia, jota on voitava tarkastella rehellisesti ja avoimesti. Nykyään ei propagandistinen maineen kiillotus tuo enää kestävää uskottavuutta. Ei vaikka se puettaisiin hartauspuheiden tai itse tuotetun historiankirjoituksen kaapuun. 1970-80-luvuilla tapahtui väärinkäytöksiä ja rikkomuksia toisia ihmisiä kohtaan, ja siksi on selviö, että asia on riippumattomin voimin selvitettävä ja korjattava. SRK toimi vastoin kristillisyyden Raamattuun pohjautuvaa oppia ja rikkoi yleisiä eettisiä periaatteita.
Kyse on sovitteluprosessista. Riippumaton ulkopuolinen ammattitaitoinen selvittäjä yhteistyössä SRK-yhteisön vastuullisten sekä tapahtumista kärsineiden edustajien kanssa voisi saada aikaan selvityksen, jonka pohjalta SRK voi tehdä päätelmät. Seuraava vaihe voisi siten olla avoin todettujen virheiden tunnustaminen, sovittelu ja julkinen anteeksipyyntö niille joita on kohdeltu väärin.
Näin on toimittu ennenkin vastaavissa yhteisöllisissä väärinkäytöksissä. Menettelytapoja on olemassa. Pallo on luonnollisesti SRK:n johdolla eli Aimo Hautamäellä ja samoin paikallisyhdistysten jäsenillä sekä niiden puheenjohtajilla.
mutta, onko aihetta? Onko mahdollisuutta? Keneltä ja miksi?
Siis täysi mahdottomuus jos vaikkapa olisi tarvetta.
Kuka selvittää toimiko joku "erotettu" vastoin seurakunnan ja eri yhdistysten perustamiskirjoihin kirjoitettuja tarkoitus periä. Kuka tulkitsisi mitä tarkoitaa "edistää oikeaa kristillisyyttä?" Ja koska edellinen olisi vaikeaa ulkopuolisen ja sisäpuolisen selvittää, niin pitää muistaa tärkein johon kaikki pohjautuu että KENENKÄÄN EI OLE pakko kuulua jne...
Kaikki asiat voi sopia. Pystyi silloin ja pystyy edelleenkin edellyttäen että on elossa. Henki kristillisyydessä 1970 oli oikea ja henki on edelleen oikea. Jos joku ei henkeä silloin tunnistanut oikeaksi ei hän sitä tänäänkään tunnista, mikäli ei ole halua.
Alkaa jo kyllästyttämään katkera kirjoittelu yli 30 vuotta sitten tapahtuneista hoitokokouksista. -Kuinka kukaan voi pyytää erotetuilta anteeksi, jos ei edes tiedä, minkä vuoksi heidät on erotettu? "Syylliset" ovat haudassa tai pahasti dementoituneina vanhainkodissa.
Toinen asia joka anteeksipyyntö vaatimuksissa tökkii allekirjoittanutta on se, ettei kukaan voi toisten rikkeitä korjata. Vaatimukset ja menneiden kaivelut ovat siis aivan turhaa.
-Tikulla silmään...!
"Syylliset" ovat haudassa tai pahasti dementoituneina vanhainkodissa.
Eilen luin juuri jostakin viestistä että eräskin hoitohommia tehnyt saarnamies toimisi vieläkin ry:n saarnamiehenä.
Mitä se vielä yksistään muuttaisi, vaikka hoitokokousten johtajat kuolisivatkin. Joka heppu joka ry:een silloin kuului ja nämä vääryydet hyväksyi, hyväksyi olemalla hiljaa tai osallistumalla itsekkin syyttelyihin (jotta ei huomio kiinnittyisi itseensä). Lisäksi jokainen joka talon sisälle jäi, hyväksyi tämän uuden opin, johon kuuluu parannus vääristä hengistä.
Samassa hengessä toki ovat kuin silloin 70-luvulla, kaikki ry:läiset nykyäänkin, siis siinä hengessä missä hoitajat olivat silloin. Sen olen kyllä huomannut hyvin molella tapaa.
Jos rauhanyhdistykseläisillä ei olisi luurankoja kaapissa, niin ei hoitokokouksista puhuminen olisi niin kiusallistakaan.
Näkeehän sen jo tällä palstalla miten vl:t kiertelee ja kaartelee kun on keskustelua hoitokoukouksista. Monet ovat vielä aivan samaa mieltä kuin aikoinaan. Luultavasti nuoremmat eivät kaikki tiedä minkalaista mielivalta ihmisoppia nämä vanhemmat edustavat.
Mutta se on varma asia, että nämä asiat tulevat vielä kunnolla päivänvaloon. Odotellaan, katsellaan dokumentti ohjelmaa vielä tv:stä jonka koko maailma näkee.
SRK:n nykyinen pj. oli yksi keskeinen henkilö hoitsuhommissa 70lla. Useita tuon aikaisia puhujia toimii edelleen tehtävässä eri ry.ssä. Samaa "hoitohenkeä" viljellään edelleen ry.ssä, mutta pidetään visusti salassa. "Kristityn vapaus" on säädösten täyttämistä ulkoisesti, olet kristitty kun täytät tietyt säännöt jotka näillä palstoilla on kerrattu jo usein. Henkilökohtaisella Jumala-suhteella ei ole niin väliä.
70-80- luku oli hajaannuksen aikaa. Lestadioöaisuudesta erosi Pikkueskoiset ja monet muut oppiansa "lieventävät" haarat joille kävi ylivoimaiseksi tunnustaa oma raadollisuutensa ja syntisyytensä ja ennenkaikkiea uskoa omia syntejäään anteeksi.
Moni valitsi silloin Pikkueskoisuuden ja siitä hulimatta olivat halunneet että VL.ät olisivat "hyväksyneet" heidät omaan seurakuntaansa. Kuitenkin he olivat rikkoneet jo Rauhanyhdistyksen ajallisiakin sääntöjä. Anteeksianto ja Armo olivat menneet "kortille" ja laki oli tullut tilalle. Näillä henkilöillä oli "johtajiensa" mukaisesti muunmuassa yksi lause jota He toistivat hyvin ahkerasti "Epäuskoinen tekee syntiä jo syödessään". Tämä ei ole elävän kristillisyyden hengen mukaista.
Silloin kysyttiin haluatko olla lakihengen, vai Armon varassa. Moni valitsi lakihengen ja olisi halunnut sen lisäksi olla "hengeltään hyväksytty" lastadiolaisten parissa. "Hoitokokouksissa kysyttiin ainoastaan yhtä asiaa. Haluatko seurata sitä seurakuntaa jossa saarnataan Armo vai haluatko seurata sitä hengellistä haaraa joka tuomitsee vastasyntyneen kadotukseen ja noudattaa Mooseksen lakia ainoana uskonnon tunnuksena. Jossa synnintunto on raja "uskovaisuuteen" ei synninpäästö.
Nämä "eriseurat" halusivat elää "ulkokulaisuudessa", mutta eivät halunneet sydämenuskoa omakseen. "...sillä maailma heitä kiittää".
Nämä kirjoittelut ja katkeruus johtuu siitä että vanhoillislestadiolaiset ei heitä tervehdi Jumalan Terveellä, eli ei hyväksy "omaan laumaansa", niin kuin he sanovat.
Vanhoillislestadiolaisuuden perusta on Armo, ei laki. On raskasta elää loppuelämä "synnintunnossa" josta ei saa vapautusta ja anteeksiantoa.
Tämä' kyseinen aika oli hajaannuksen aikaa. Lestadioöaisuudesta erosi Pikkueskoiset ja monet muut oppiansa "lieventävät" haarat joille kävi ylivoimaiseksi tunnustaa oma raadollisuutensa ja syntisyytensä ja ennenkaikkiea uskoa omia syntejäään anteeksi.
Moni valitsi silloin Pikkueskoisuuden ja siitä hulimatta olivat halunneet että VL.ät olisivat "hyväksyneet" heidät omaan seurakuntaansa. Kuitenkin he olivat rikkoneet jo Rauhanyhdistyksen ajallisiakin sääntöjä. Anteeksianto ja Armo olivat menneet "kortille" ja laki oli tullut tilalle. Näillä henkilöillä oli "johtajiensa" mukaisesti muunmuassa yksi lause jota He toistivat hyvin ahkerasti "Epäuskoinen tekee syntiä jo syödessään". Tämä ei ole elävän kristillisyyden hengen mukaista.
Silloin kysyttiin haluatko olla lain, vai Armon varassa. Moni valitsi lakihengen ja olisi halunnut sen lisäksi olla "hengeltään hyväksytty" lastadiolaisten parissa. "Hoitokokouksissa kysyttiin ainoastaan yhtä asiaa. Haluatko seurata sitä seurakuntaa jossa saarnataan Armo vai haluatko seurata sitä hengellistä haaraa joka tuomitsee vastasyntyneen kadotukseen ja noudattaa Mooseksen lakia ainoana uskonnon tunnuksena. Jossa synnintunto on raja "uskovaisuuteen" ei synninpäästö.
Nämä "eriseurat" halusivat elää "ulkokulaisuudessa", mutta eivät halunneet sydämenuskoa omakseen. "...sillä maailma heitä kiittää".
Nämä kirjoittelut ja katkeruus johtuu siitä että vanhoillislestadiolaiset ei heitä tervehdi Jumalan Terveellä, eli ei hyväksy "omaan laumaansa", niin kuin he sanovat.
Vanhoillislestadiolaisuuden perusta on Armo, ei laki. On raskasta elää loppuelämä "synnintunnossa" josta ei saa vapautusta ja anteeksiantoa.
Heti alkuun pisti silmääni yksi suuri virhe: "pikkuesikoisten" eroaminen vanhoillisista. Se tapahtui jo vuonna 1934, eli paljon ennen näitä hoitokokousaikoja.
Sen jälkeinen teksti onkin sitten täysin omaa luokkaansa, siinä puhutaan täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella ja mennään täysin metsään, eikä kirjoittaja ole todennäköisesti itse edes elänyt noita aikoja:(
Kirjoitat: "Alkaa jo kyllästyttämään katkera kirjoittelu yli 30 vuotta sitten tapahtuneista hoitokouksista".
Tiedätkö, ymmärrän sinua oikein hyvin!
MUTTA Sinä et ilmeisesti tunne tositapahtumia...
En ole ainoita ihmisiä maailmassa, jotka haluavat rehellistä historian salojen julkituloa!
Myös juutalaisvainoista on aivan viime päiviin julkistettu runsaasti tuon ajan tositapahtumia. Toisen maailmansodan päättymisestä tuli kuluneeksi 60 vuotta. Niitäkin muistellaan. Suomessa on ollut myös kansalaissota, veli veljeä vastaan. Näitäkin on pengottu niin kipeältä ja häpeälliseltä kuin tapahtumat tuntuvatkin. Entäpä ylipäätään historia?
Sinua lainatakseni ei muuta kuin
"-Tikulla silmään!" Niinköhän?
Kirjoitat: "Kuinka kukaan voi pyytää erotetuilta anteeksi, jos ei edes tiedä, minkä vuoksi heidät on erotettu?" Väitteesi on täyttä pötyä, kyllä he sen TIETÄVÄT !
Oletkohan sittenkään lukenut tämän palstan kirjoituksia huolellisesti? Yritän lyhyesti vielä osaltani selventää.
Hoitokokousmyllerrys alkoi noin vuonna 1975 jatkuen (kuulemma) 80- luvulle.
Minut erotettiin huhtikuussa 1978 mm. vuosia jatkuneiden toisella paikkakunnalla olevien mieheni sukulaisten syyttelyn "siivellä".
Näistä kokouksista olin kertonut joillekin sukulaisilleni ja ystävilleni. Kävin itsekin Oulussa asuessani vähän myöhemmin alkaneissa Rauhanyhdistyken seurakuntailloissa, eli hoitokokouksissa "tavallisena riviuskovaisena" ja perin outoja ja kamalia olivatkin! Niistäkin on kirjoituksia.
Useat tuon ajan eri paikkakunnilla kulkeneista "hoitajista" elävät, saarnaavatkin! Kaikki tuon ajan Ry:läiset taatusti tietävät näistä! He ovat itsekin tehneet parannusta kuka mistäkin "väärästä hengestä". Sillä tavoinhan on tullut kielletyksi se usko, "mistä on hengen ja elämän saanut".
Siis olen yrittänyt kysellä, vieläkö Ry:ssä tehdään parannusta vääristä hengistä ja että onko silloisesta opista tehty parannus vai eikö ole. Minut tietää moni, kukaan ei ole kyseenalaistanut silloista oppia, on kyllä sanottu, että tulkaa takaisin. Siis samaan henkioppiinko, mikä jäi Ry:lle. En voi!
Itse olen kirjoittanutkin antaneeni "sydämessäni anteeksi". Siis heille, jotka minua kohtaan sanan säilää käyttivät.
Ry:n väärä oppi on maailmanlaajuinen. Se on eriseuran synti, mikä muiden syntien tavoin on myös korjattava samassa laajuudessa.
Lisäksi olen halunnut tietää, mitä mieltä nuoret ovat ja tietävätkö he näistä vääristä hengistä parannuksen teoista vai eivätkö tiedä.
Minä olen omalta osaltani kokenut VELVOLLISUUDEKSENI tuoda nämä asiat julki!
"Joka harhailee, eikä pysy Kristuken opissa, hänellä ei ole Jumalaa."
mistä kohdallasi oli kysymys. Kun sanot..."Kuinka kukaan voi pyytää erotetuilta anteeksi, jos ei edes tiedä, minkä vuoksi heidät on erotettu?" Väitteesi on täyttä pötyä, kyllä he sen TIETÄVÄT ! "...
Olen kyllä nähnyt täällä kirjoituksia, missä ihmetellään että minulle kävi näin ja noin. Näinhän voi jokainen uskosta luopunut kirjoittaa. Parjata mennyttä vähätellä oman opin eroa jne... Opistahan hengessä oli kysymys. Niin kuin eriseuroissakin niin aina on opillinen ero. Se voi olla pienikin, mutta ei syntiä koon mukaan erotellakaan...
Ensinnäkin terveisiä seuroista! "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään."
Saarna pohjautui päivän tekstiin, vertaukseen viinipuusta ja sen oksista. Lauloimme myös rakkaita siionin lauluja.
Tässäpä linkki. Hyvää alkavaa kesää kaikille!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007192463
josta todella paistaa omavanhurskaus. Miksi seurakunnan neuvo oli väärä? Mikä oli henki? Oliko erilainen kuin seurakunnassa? Siis kirjoitus ei kerro mikä oli syy, mutta selvästi oli joku syy koska ei puhumalla sovittu? Ei haluttu sopia...
Meinaat, että minun kirjoituksestani "todella paistaa omavanhurskaus". Silleppähän minä en mahda mitään, että niin tulkitset!
Kysyt: "Miksi seurakunnan neuvo oli väärä?"
Voi kun tietäisikin! Miksi se väärä, hengistä parannuksenteko- opetus pääsi valloilleen? Ei ole minun tiedossani!
Viimeisin toisella paikkakunnalla ollut, linkissä mainitsemani kokous (johon en siis osallistunut) oli päättynyt siihen, että kokouksen väliajalla veisatun virren aikana yksi kuulusteltavista oli alkanut kiittää. Kiittämisestä oli tullut kysymys, "mistä se oli peräisin, oliko se pirusta". Vastaus oli ollut, että "Jumala sen tietää". Syytetty puolisonsa kanssa, sekä tämän iäkäs äiti oli hoitajien sanoja lainaten "sidottu synteihinsä".
Tuon kokouksen jälkeen minulle selvisi lopullisesti, mistä oli kyse. En siis mennyt omalla paikkakunnallamme järjestettyyn kokoukseen, joten välitön erottamisen syy on sanottu olleen "tottelemattomuus Jumalan seurakunnalle".
Jos olisin mennyt kokoukseen, olisin pahimmassa tapauksessa suostunut tuohon väärään oppiin ja tehnyt Pyhän Hengen pilkan (siis kiitosäänten tuomitsemisen). Sitä syntiä Raamatun mukaan ainoana syntinä ei anneta anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä.
Valitsin siis tietoisesti erottamiseksi tulemisen, koska "enempi tulee totella Jumalaa kuin ihmistä". Uskokaa tai älkää, se oli suuri helpotus! Toisaalta sitten, kuten kerroin se on mullistanut täysin elämän!
Ilmeisesti minut ym. on tuomittu olleen väärässä hengessä, mikä oman arvioni mukaan tarkoittaa sitä, että ei ollut hoitokokousmyönteinen. Sitä en tarkkaa edes tiedä. Mistään varsinaisesta synnistä minua ei syytetty. Kososlaisen hengen saastuttamaksi minut ym. tuomittiin ehkä vuoden perästä sen tullessa muotiin.
Mainittakoon, että mainitsemani kokouksen päätuomari ei ollut H, vaan eräs omasta mielestään varmaan hyvinkin urhoollinen mies.