elämää hänen kanssaan. Eilinen ilta oli kipua juuri siitä, ja rauhattomuutta, kun joutuu elämään erillään. Miten se ottaakaan sinut valtaansa. Orpous. Lohduttomuus. Rikki repivä kaipaus. Tyhjyys. Toivottomuus. Voimattomuus. Ne hetket lipuvat ohi, ne eivät ole minulle, eivätkä ne koskaan palaa. Ei ole ketään, jolle kerrot edes tämän kivun. Olette samassa maailmassa, mutta ette kuitenkaan ole. Sinulla on mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, mutta silti niitä ei oikeasti ole. Elätte samoissa maisemissa, mutta silti etäisyys lasketaan valovuosissa. On vain tunne, rakkaus ja kaipaus, ja jokin hahmottamaton yhteyden kokemus. Ja suuri huutava kysymysmerkki.
Kipua siitä, että en pääse jakamaan
Anonyymi-ap
351109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Huiiii miten vahva kirjoitus ja samalla niin kaunis ♥️ surullinenkin 😔 hieno 👍 tai paremminkin upea kirjoitus 👍
Juuri samaa mieltä. Hyvin ja kauniisti tuotu esille. Ap, etkö voi laittaa Hänelle tätä kirjoitusta? Voi, tämä on niin kaunis, niin... mykistävä.
Tosi kauniisti kirjoitettu. Osaat pukea tunteesi sanoiksi niin hyvin. 😢❤️
Jaskaa.
Hyvin kiteytit tunteet. Itse kaipaan yhtä varmaan loppuelämäni halusin tai en.
Tee niin
Voi kun voisit kertoa nämä sille kenelle ne kuuluu. Jos ne olisivat minulle, ymmärtäisin.
Minun pitäisi olla rohkea, vaikka sekään ei riitä. Jos nainen rohkaisisi tai suhde alkaisi lämpenemään ja lähentyisimme, niin silloin olisi helpompi edetä. Menneet tapahtumat hänen kanssaan ovat traumatisoineet.
Tavallaan toivoisin että aloitus koskisi minua, niin kuin se ehkä voisikin, mutta sitten en kuitenkaan, jos olisin näin paljon pahaa hänelle aiheuttanut. Olen jotenkin solmussa tässä tilanteessa, enkä jostain syystä pysty selkeästi rohkaisemaan, saatikka olemaan rohkea. Normaalisti en ole tällainen.
Voi sinua reppanaa. Mikähän on oma osasi ollut todellisuudessa kun yrität piiloutua vastuulta asioista joita olet aivan itse tehnyt. Mut hei eiköhän mamma hoida puolestasi jos helmoihin juokset ja itket. Saat varmaan tutinkin niin sitten on kaikki hyvin.
Millaiset menneet traumat- onks tää jolle kirjoitat yks niistä raportoineista
Itse tätä halusit.
Mä koen ja aistin, että tuo on ääliön Vittuiluhuumoria.
Mä en kaipaa ketään.
Slut.
Todella hyvin ilmaisit ne tuntemukset, mitkä itsellänikin on usein. Alkoi kyyneleet valumaan poskia pitkin, niin paljon kosketti. Mikähän siinä on, että "saa" tuntea näin ja sen johdosta elämä on ollut todella tuskaista jo pitkään? Tsemppiä sinulle, kohtalotoverille. Mikähän auttaisi jaksamaan? Minä itse rukoilen.
Täällä myös kohtalotoveri joka rukoilee.
Koen että asiat ovat johdattuneet. En usko että ihmiset sattumalta kohtaavat ja kokevat tiettyjä tuntemuksia. Varmasti on vääriäkin ihmisiä..
mutta jotenkin kun tämä tunne ei vaan kulu, ainoastaan jalostuu.
Ja tosiaankin kipua saanut kokea, kärsimystä. Mutta sekin tuntuu jotenkin kaiken arvoiselta.
Joka päivä hän on mielessä ja ajattelen että vähintään saan rukoilla hänen puolestaan. Voimaa ja johdatusta elämään.
Nämä tunteet on kokemalla koettu ja vahvasti eletty, siitä tämä kirjoitus. Kärsimys on tullut niin tutuksi. Saattaa johtua osaksi herkkyydestä myös. Elän kaiken vahvasti. Tsemppiä teille kanssamatkaajat! Elämä voi yllättää.
Rukouksiin tulee joku vastaus!
Höpön löpöttäjä
Löpön höpöttäjä :)
Me emme enää tapaa. En katso suuntaasi.
Tunnistetta sinusta tai hänestä? Kuinka kauan olette tunteneet? Kauniisti kirjoitat<3
AP on miehen kirjoittama. Yhdessä olimme kuudetta vuotta. Hän lopetti suhteen.
Joo kyllä me tiedetään, että nämä minimalistiset ”kipua.oli.ja on.” aloitukset on esimerkiksi miehen kirjoittamaa ”roosaa”
Pääsette yhteen kun olette rehellisiä. Ja otatte sen mitä elämä tarjoaa, ja parannatte myös omaa elämää.
Ota oma elämä haltuun.Lainaa kirjastosta kirja tai osta itse .Sillä kirjassa ohjeet millä ihminen voi autaa itseään:Uupumuksesta takaisin elämän. kirjoittaja läkri,profesoori Juha Mattila
Ei pusty, koska ei puhu. Ei koskaan kertonut, kuka, millainen on.
Elin tuntemattoman kanssa vuosia.
Nyt se on föörbiiiiiii
Eikö elämä muuttuisi paremmaksi, jos puhuisitte face to face oikeasti?
Siististi kirjoitettu, sielukas. Juuri tommosta tunnen kun en saa oikein sanottua yhdel miehel et häntä hirveesti kaipaan. Ja et tykästän vaikkei ollakaan ihan samanlaisii
Eri galaxit ja valovuodet.
Emme tapaa enää. Emme ehdi.
Sama tunne on täällä. Erityisen vahvana tänä viikonloppuna. Kaunis ja herkkä ajatelma! Tsemppiä!
Kiitos!
Ei ketään saa väkisellä.
Mutta jotkut ottaa "väkisellä", vaikkei saiskaan. En kuulu heihin. Ne jotka menee, ne menee. Ne jotka jää, ne jää. Ne jotka palaa, ne palaa. Ne jotka unohtuu, unohtuu. "Väkisellä" ei myöskään voi unohtaa. Eikä palata. Eikä jäädä. Ei mennäkään. Kaikki käy kaikkeen.