Miksi koette olevanne haluttu tai vihattu?

Vihattu..monen asian summa ja väärinkäsitykset.
Koulukiusattu ja siksi myös ehkä hieman outo myös vanhempana. Entiset tutut kaikonneet vaikka en kaikkia halunnut karkoittaa.

Haluttu, koska iloinen ja kekseliäs.
Sieväksi ja nuorekkaaksi haukuttu.

Koen olevani haluttu

Haluttu ... no myllä tuota seuraan on tarjolla, vaikken sitä mitenkään itse etsi, enkä edes sen kummemmin rohkaise seuraani pyrkimään. Sitä en tiedä mitä he minussa näkevät. Osa ilmeisesti vain ulkonäön, mutta osaa tuntuu pitävän minusta ihan aidostikin.

En minä koe olevani mitenkään vihattu. Eivät minusta kaikki pidä, mutta tuskinpa kukaan tuhlaa aikaansa minun aktiiviseen vihaamiseeni. On mua joskus kouluikoina yritetty kiusatakin, mutta kun en ole ihminen, jota oikein pystyisi kiusaamaan. Vaan eihän tuokaan vihaamisesta kerro.

Jotkut vihaa kauheasti jotkut rakastaa paljon :)

Miehet kyllä tykkää ja olen transnainen.

Miesten taholta vihattu, koska olen keski-ikäinen itsellinen nainen. N50.

Keskustelukumppanina minusta tykätään, jostain syystä (vaikka itse en suuremmin seurustelusta välitä). Viimeksi pari viikkoa sitten sain kuulla, että "sun kanssa on niin kiva jutella! 😊". Muussa mielessä minua ei halua kai mikään sukupuoli. En koe olevani vihattu miltään suunnalta myöskään. Olen sen verran omissa oloissani ja välttelen draamaa, että kukapa minua vihaisi.

Kyllä molempia haluttu ja vihattu mut en tajua miksi mua tarvitsee vihata kun olen niin mukava

Olen yleisesti tykätty ihminen ja luotettu ystävä. Vain yksi vihaa mua, eikä siihenkään ole mitään aihetta. Kammottava tyyppi.

Perussetti. Mä oon aika sulkeutunu omien asioideni suhteen. Oon huomannu et kauheesti muhun ihmiset haluis tutustua mutta mä en anna itsestäni kovin paljon muille. Mua on vähän vaikee lähestyä. En oo semmonen ulospäinsuuntautunut lörpöttäjä joka ottaa ihmisiin kontaktia.

Ei mulla tunnetta oo et mua vihattais. Musta pidetään tai oon neutraali.

Jos vihaa niin se on joku exä jonka potkinut ulos suhteesta ja sanonu tosi tylysti samalla puhuen suuni puhtaaksi tyhjentäen pöydän kerralla.

Lähtökohtaisesti en asennoidu ihmisiin ympärilläni niin et kaikki vihaa, mulkoilee, juonii ja haluu mulle pahaa.

Uskon enemmän siihen et toisille oon ns. Nobody eli täysin neutraalisti suhtautuu ja toiset kokee mut kiinnostavana mutta vähän vaikeasti lähestyttävänä koska oon aika sulkeutunu omien asioideni suhteen.

En luota helposti ihmisiin niin ei kiinnosta mennä jokaselle lörpötteleen ummet ja lammet elämästäni.

Mua oikeestaan eniten vähän pelottaa ja aiheuttaa epäluottamusta semmoset ihmiset jotka suhtautuu muihin niin et muut vihaa ja haluu heille pahaa, juonii jne.

Oon hetero ja kyllä se vissiin joku alitajuinen juttu ihmisillä on et ne aistii kuka on hetero ja kuka ei, sillä miehet mua lähestyy ”sillä mielellä”

+ eimia joka haluu panna mua. Mut hän onkin poikkeus sääntöihin. Ainoa nainen jolla seksuaalisia aikeita mun suhteen.

T: Karoliina

Sukupuoleni-mies. Kiinnostukseni - naiset. Miesten seurassa löytyy sekä vihaajia että sellaisia jotka tulevat oikein hyvin kanssani juttuun. Naisten välillä minulla ei ole vihanpitoa mutta oikein läheisen kanssa niin voi joskus käydä. Jos kiinnostusta on minun ja naisen välillä niin se lopahtaa nopeasti koska kumpikaan ei tee ikinä mitään. Se sitten johtaa aina melko nopeastikin frustraatioon ja kyynistymiseen, jolloin myös kiinnostus loppuu. Näin on käynyt jo useiden tapausten kohdalla.

Sama kaava aina toistuu joten en elättele mitään turhia toiveita enää mistään. Toisen pitäisi olla se oikeasti aktiivinen osapuoli mutta se on paha juttu silloin kun mies ei osaa olla sellainen. Pariutumismielessä ja evolutiivisesti katsottuna se on vähän niinkuin miehen tehtävä. En oikeastaan arvosta sellaista jos nainen on se aloitteen tekijä eikä mies. Tämä ei ole kaksinaismoralismia vaan ennemminkin itseinhoa, sillä en itsekään ole aloitteellinen. Pystyn sentään myöntämään itselleni tämän faktan, ja se riittää minulle.

Yritin miettiä kysymystä mutten saanut resonoimaan millään lailla. En ajattele noin tai koe saavani voimakkaita haluja/vihoja kenenkään taholta tai yleensä koe tarvetta miettiä miten jotkut suhtautuvat, en siis vain välitä eikä oikeastaan kiinnosta, tulen yleensä kaikkien kanssa toimeen helposti mutta ilman draamaa. Draama ihmissuhteissa kiinnostaa äärimmäisen vähän. Lapsena ja nuorena saanut kyllikseen vissiin niin ei aikuisena kaipaile sellaista "säpinää". Luonto, asiat, työt, taide yms. pohdituttaa enemmän kuin ihmisten kohdistamat tunteet itseeni, en ole kovin egokeskeinen, toisten tunteitten kelaaminen tuntuisi joutavalta.

En ole haluttu. Johtuu siitä kun arastelen ihmisiä. Jotkut naiset on joskus vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta ei ole tunteet osuneet kohdilleen. Vihaa saan osakseni kun kirjoitan tosiasioita nettiin.