ollut varmasti mahdollisuuksia pärjätä ja menestyä elämässä, jos ei olisi joutunut kokemaan kaikkea mahdollista traumaattista paskaa elämänsä varrella. Olo on kuin kaljatölkillä, joka on litistetty / potkittu kasaan miljoona kertaa. Henkisesti niin hajalla, että ei sitä pysty enää korjaamaan. Ja tämähän on sulkenut miljoonia ovia elämän aikana.
Kun kiipeää miljoona kertaa ylös ja aina joku potkaisee alas tai sabotoi jo matkalla, niin ei sitä jaksa edes enää yrittää.
Kun kiipeää miljoona kertaa ylös ja aina joku potkaisee alas tai sabotoi jo matkalla, niin ei sitä jaksa edes enää yrittää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta siinä sinä olet. oma itsesi ja kuitenkin vielä kasassa, vaikkakin litistettynä, mutta olet. Se kaikki on varmasti kasvattanut sinua siksi, mikä olet nyt. Tai ei juuri nyt, koska tuo olo tuollainen, mutta varmasti on niitäkin parempia päiviä, ja tulee olemaan, jolloin voit kääntää tuon kaiken itsellesi vahvuudeksi, voimaksi. Eiköhän meistä kaikki ole jollain tavalla rikkinäisiä, ehjänä ei lie säily kukaan matkansa varrella. Jokainen saa osakseen ne omat taakkansa. Kuulostaa varmaan tosi kliseeltä, mutta näin se oikeasti on. Itse oon pyrkinyt kasvamaan kaikkien kolhujen ja lyttäämisten jälkeen ja nousta niiden yläpuolelle, koska siellä alapuolella ei ole mitenkään hyvä olla. Silleesti oon saanut sen tietyn vapauden minälle, jota ei kukaan muu voi rajoittaa kuin minä itse. Ja vain itse voin myös vaikuttaa. Ei muut. Tai noin siis pääpiirteissään. Tietysti elämänkumppani voi vaikuttaa kuten myös perhe, mutta minulla ei ole sellaista elämää. Ei se tarkoita, että jäisi jollekin tietylle tasolle pystymättä enää kehittymään/kehittämään itseään. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Ihan mille tahansa. Mihin vain sillä hetkellä voimavarat riittävät. Siihen, mihin jaksaa tarttua. Mikä tuntuu mielekkäältä .. siihen. Voimia sulle.
Niin, aika ei ikinä paranna haavoja vaan aika arpeuttaa haavat.
On tietysti helpointa syytellä muita epäonnistumisista, tai oikeammin sanottuna saamattomuudesta. Sinä et vaan ole taistelija, elämä on kuitenkin jatkuvaa taistelua milloin mistäkin. Olet heikko ja saamaton, ei siinä mitään muuta ole, mutta jotkut vaan on, ei löydy asennetta.
Sinä se vasta menestyjältä vaikutat kun pidät näitä verkkokursseja täällä kenelle sattuu solvauksiasi ladellen👍 Kerro millaisia taisteluita sinä käyt läpi, kierrät puljusta toiseen myrkyttämässä mieliä ja kutsut tätä verkostoinniksi
No huh, olihan aika inhasti sanottu ihmiselle, jolla mieli maassa 😯😮😟
Silloin kun joku suuttuu, on paljastettu jotakin todellista, joku on ottanut osumaa ja siten tunnustanut teorian oikeaksi.
Olet turha lässyttäjä. Ketään ei ole solvattu, on vaan kerrottu rehellisesti, niin kuin asia on.
Mielistelemällä ja perussyitä karttelemalla ei asiat koskaan korjaannu, vaikka kuinka muita syyttelisit.
Joskus tulee vaan liikaa vastoinkäymisiä ihmisen kohdalle, loppuu se taistelutahto, väsyy jatkuvaan uudelleen aloittamiseen. Omalla kohdallakin on patterit jaksamiseen melko vähissä, on tullut ongelmia terveyden kans, ei tiedä onko musta enää edes liikkujaksi. Joo, elämä on taistelua, kapuloita on tullut rattaisiin vähän väliä, silti silloin jaksoin yrittää. Läheisten sairastumiset ja kuolemat on olleet raskaita kokemuksia, niistä on yhä vaikea toipua, iso ikävä poismenneitä. Kaikki eivät ole niin vahvoja kuin sä oot, kunpa olisin itse noin kova ja vahvaluontoinen ollut, olis ollut helpompaa selvitä kaikista epäonnistumisista, läheisten sairastumisista, koulukiusattuna olemisesta jne.... Sisin on täynnä arpeja, jotka ei näy päällepäin ja usko parempaan huomiseen on hävinnyt matkan varrella. Olen muuttunut kyyniseksi, en luota annettuihin lupauksiin tai joutaviin höpinöihin. Yritän porskuttaa menemään vaikka mulla ei ole mahdollisuuksia mihinkään, en kelpaa muille, en ole ennenkään kelvannut joten so what, who cares. Kai mun olemassaololle joku tarkoitus on ollut, kun olen tänne syntynyt. Helvetisti on takkiin tullut, jos ei muuta, onnistumisia ei ole monesti osaksi tullut. Ei tämä elämä ole kellekään helpoksi tarkoitettu, kyllä jokaiselle tulee niitä rankkoja asioita kohdalle, toiset selviytyy paremmin kuin toiset. Jos ei tunne toista, et voi tietää millasen mankelin läpi elämä on hänet pistänyt menemään, kaikki ei näy päällepäin. Pitäis antaa muille vähän armoa, ei teilata kättelyssä luuseriksi, ihmisiä me vaan kaikki ollaan.
Asiaa. Täyttä asiaa. Sama linja täällä 🌠