Ei niinkään se että jos yhteistä elämää ei tule, ja etsii sitten uuden rakkaan. Mutta tuo että haluaa yhteiset suunnitelmat, ja olemuksen ja ajatukset johonkin toiseen. Niin se on kyllä ällöttävää. Ja jos vielä yrittää viedä keinot niihin siltä aidolta ja alkuperäiseltä. Niin kyllä ahdistaa 🙂 voihan se olla että on vain näitä ajatuspieruja. Mutta kyllähän se niin on että yhdessä luotu lakkaa kun ei enää yhdessä olla. Yhdessä luotu vaatii aina molempia, ajatuksia, energiaa, suhteita ja rahaa, yhteistä toimintaa. Hyvin usein ei voi jatkaa yksin yhdessä luotua, tai toisen kanssa, ainakaan samana.
Tuo on kyllä kaikista vaikein ja ällöttävä tunne
Anonyymi-ap
21149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joo jos haluaa jonkun elämän, niin kyllä siihen on otettava oikea ihminen. Tai luotava muuta jonkun muun kanssa. Heidän ajatuksillaan, voimillaan ja tietoisuudellaan. Loukkaavinta käyttää jonkun tietoisuutta hyväksi siihen että rakentaa elämää jonkun muun kanssa. Kaikille.
Jos jonkun tietoisuus, ajatukset ja olemus kiehtoo niin kyllä se on otettava koko ihminen. Näin minun kohdalla. Eikä käyttää minua ja yrittää salata asiaa. Ystävät on erikseen, mutta silloin voidaan myös esitellä puolisoille.
Sitten jos ei halua jotakin niin jättää kokonaan rauhaan. Jos molemmat eivät samaa halua. Antaa mahdollisuuksia myös toiselle rakentaa elämää jonkun muun kanssa.
Surullista on tuo miten sinua vaivaa miten muut elämäänsä elää. Keskity omaan hienoon ja mahtavaan materialistiseen prinsessaleikkiisi.
Öhh 🤨🤨🤨 no siitä vaan esittelemään.
Totta tämäkin
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178266827
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Sitähän se "yhteinen" on: kahden yksilön yhdessä luoma kokonaisuus. Totta kai se on erilainen jonkun muun kanssa, koska 50 % siitä "yhteisestä" on kokonaan toisenlainen.
Ja sitten asioita jotka ei toimi ilman yhteisestä juttua. Mutta kukin tyylillään. Mutta kyllä naisena loukkaantuisin kummassakin roolissa.
Aikamme velikultia löytyy 🙂
Minä en ainakaan haluaisi suhteeseen kenenkään exän tietoisuutta tai rakkaushaaveita. On kliseitä ja klassisia juttuja mutta jos on unikkoa tai jotain hyvin rutiinitapaa. Niin en kyllä haluaisi. Sama, toisen naisen sisustama koti, nou nou 🙂👏
Juu ei mitään semmosia 🤔 kyl sitte uusiks vaan kaikki.
Saako kysyä ootko neurotyypillinen? Heillä usein vahvana tämmösiä ahdistuksia.
Mietit liikaa ja pakkomielteisesti. Anna olla.
Totta kai miettii jos on tunteita. Omaa tietoisuutta saa hallita ja päättää itse kuka sinun sisintäsi pääsee "käyttämään".
Tottakai joo. Voisitko tarkentaa mistä tässä on kysymys? Neliödraamasta?
Se jota eniten haluan kävi sano,ass taas tänää että haluaa mua …
Luulin että olisin unohtanut mut ei toivoakaan …
Se mies tekee musta heikon himon edessä 🥵🫠
Jooh, sitte?
Silloinhan on yritettävä parantaa/ saada takaisin se suhde, jota vielä niin kipuillen kaipaa.
Ei joku toinen voi korvata RAKKAUTTA.
Kyllä se on vaan silmänlumetta että jotkut etsis oikeaa vaan etsivät jonkun kuvioon jonka haluavat elämästään luoda tai castaavasti jonkun jonka kanssa rämpiä pskassa ja tämän vuoksi tuollainen fiilis voi tulla.
Noin voi olla joko tilanteessa, kun ei vielä ole mitään tavoitteita kumppanin taholta tai ei saa ketään, ja tyydytään tai ajaudutaan yhteen koska menee huonosti.
Tai tilanteessa, jossa ei enää näe mahdollisuutta oikean löytymiseen ja asiat on paremmin kuin hyvin ja puoliso puuttuu. Etsitään se joka sopii kuvioon.
- sivusta
Oon aikalailla eri mieltä. On niitä niitäkin, jotka oikeasti etsivät sitä Oikeaa eikä vain silmänlumeeksi "kuha jotain" -tuntumalla. Ei se kaikkien kohdalla mee noin, Ei ainakaan itsellä, Hyvinkin tarkasti oon kattonu enkä taatusti oo ekan vastaantulevan muidun mukaan lähteny. Torjua osaan, jos tilanne vaatii, nätistikin jopa. Aina on mahdollisuuksia löytää se oikea ihminen siihen vierelleen. Puoliso ei ole mikään status varsinaisesti, ei myöskään mikään elämänmitta. Tai muukaan vastaava. Puoliso on puoliso syystä. Syitä voi olla toki monia, niihin en puutu tässä sen kummemmin. Sanon vain, että itsellä se avioliitto perustui täysin rakkaudelle. Ei ole edelleenkään tarvetta etsiä vain jotain kuvioihin sopivaa. Sen on oltava se Oikea - oli se sitten vaikka vasta vuosien päästä, mutta kuitenkin - ei enempää eikä vähempää. Rakkaus on ja pysyy, muuttaa muotoaan, muuttaa kohdettaan silloin kun on sen aina. Ei sille voi mitään. Kuuluu osana elämään niinku kaikki muukin. En myöskään ajaudu kenenkään kanssa yhteen, meni hyvin tai huonosti. Ei se ole oikea peruste aloittaa suhdetta tai ei ainakaan vakavaa suhdetta. Ei kantsi yleistää. Ei todellakaan päde kaikkiin noi jutut.
-sivustamyös