En usko Saatanaan, ultimaatumin pahan persoonallistumaan. Mutta ollakseni johdonmukainen minun pitää kai hyväksyä se että joku voi nähdä saatanoita ja perkeleitä siinä missä joku toinen kohtaa humanoideja ja joku telmii tonttujen kanssa.
Mikäli se joka ei vingu jokaisessa mahdollisessa välissä suureen ääneen apua Kristus Jeesukselta on automaattisesti Saatanan oma, tuntuu kyllä aika merkilliseltä että tämä "Saatana" ei ilmesty omilleen. Jostain syystä "hän" tuntuu mieluummin näyttävän naamaansa ristiinuskovaisille. (Puhuin aiemmin kristinuskovaisista, mutta luulenpa että erotukseksi Kristus-uskosta pitänee kai puhua ristiinuskomisesta. Kristus-uskohan on sitä että uskoo kaikkien olevan Kristuksia/Buddhia/etc. Ristiinuskominen puolestaan sanana korostaa sitä että olettaa että jumaluus voidaan surmata.)
Niin sitä minä tässä vaan, että voisivatko saatanoita nähneet kuvailla tarkasti minkänäköisiä ne perkeleet olivat? Vielä parempi jos on heittää jotain linkkiä missä on hyviä eksämppeleitä noista näkemistämme olennoista.
Itsehän olen nähnyt jotain kummajaisia, mutta sarvia niillä ei ole ikinä ollut päässä, enkä muutenkaan ole osannut niitä saatanaksi nimetä. Saatana-kokemus siis puuttuu täysin.
Koska ristiinuskovaiset ovat ilmeisesti jäämässä pysyväksi lukijakunnaksi tälle palstalle, on toivottavaa että he osallistuvat keskusteluun tarjoamalla omia kokemuksiaan ja havaintojaan. Ettei jää pelkän inttämisen ja kieltämisen tasolle, jossa vaaditaan milloin ketäkin luopumaan milloin mistäkin. Eihän täällä vaikuta magian harrastajatkaan vaativan ristiinuskovia luopumaan omista jutuistaan. En muista täällä kenenkään sanoneen että älä mene ehtoolliselle tai älä kasta kakaraasi etc.
Vaihdetaan siis, ilman sarvia ja hampaita (heh heh), kokemuksiamme ja puhutaan niistä maagisista tapahtumista tai ihme öhkömönkiäisistä joita olemme kaikki(?) kohdanneet.
Mikäli se joka ei vingu jokaisessa mahdollisessa välissä suureen ääneen apua Kristus Jeesukselta on automaattisesti Saatanan oma, tuntuu kyllä aika merkilliseltä että tämä "Saatana" ei ilmesty omilleen. Jostain syystä "hän" tuntuu mieluummin näyttävän naamaansa ristiinuskovaisille. (Puhuin aiemmin kristinuskovaisista, mutta luulenpa että erotukseksi Kristus-uskosta pitänee kai puhua ristiinuskomisesta. Kristus-uskohan on sitä että uskoo kaikkien olevan Kristuksia/Buddhia/etc. Ristiinuskominen puolestaan sanana korostaa sitä että olettaa että jumaluus voidaan surmata.)
Niin sitä minä tässä vaan, että voisivatko saatanoita nähneet kuvailla tarkasti minkänäköisiä ne perkeleet olivat? Vielä parempi jos on heittää jotain linkkiä missä on hyviä eksämppeleitä noista näkemistämme olennoista.
Itsehän olen nähnyt jotain kummajaisia, mutta sarvia niillä ei ole ikinä ollut päässä, enkä muutenkaan ole osannut niitä saatanaksi nimetä. Saatana-kokemus siis puuttuu täysin.
Koska ristiinuskovaiset ovat ilmeisesti jäämässä pysyväksi lukijakunnaksi tälle palstalle, on toivottavaa että he osallistuvat keskusteluun tarjoamalla omia kokemuksiaan ja havaintojaan. Ettei jää pelkän inttämisen ja kieltämisen tasolle, jossa vaaditaan milloin ketäkin luopumaan milloin mistäkin. Eihän täällä vaikuta magian harrastajatkaan vaativan ristiinuskovia luopumaan omista jutuistaan. En muista täällä kenenkään sanoneen että älä mene ehtoolliselle tai älä kasta kakaraasi etc.
Vaihdetaan siis, ilman sarvia ja hampaita (heh heh), kokemuksiamme ja puhutaan niistä maagisista tapahtumista tai ihme öhkömönkiäisistä joita olemme kaikki(?) kohdanneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitaa olla aika tyhjä toive, että uskikset osallistuisivat aidosti keskusteluun.
Ristinuskoiset kun eivät antaudu keskustelulle, vaan kuolleelle kirjaimelle, Raamatulle ja toinen toistaan pöhkemmille raamatuntulkinnoille.
Tiaanankin kanssa kävi niin, että kun sokraattista keskustelumetodia sovelsi totuudenetsintään, jopa tyypin omaa kielenkäyttöä soveltaen, aika pian loppui vastailu kun meni keskustelun taso yli jeesuksen veren ylistyksen ja saatanaksi kaikkien muiden tuomitsimisen.
Joten empiirisen kokemuksen perusteella ko. tyypit mieluummin heittää pyyhkeen kehään kuin antautuu aidolle keskustelulle ja keskustelun totuudelle, oli miten myötäsukainen tahansa sanankäytön tasolla. Mikä ei ole mitenkään yllättävää.
Vaikka ei pitäisikään ketään surkutella, mutta kun nuo raamattuhörhöt ja muut tosiuskovaiset ei tiedä että miten paljosta ne jäävät paitsi kun ne ovat niin umpisokeita ja -kuuroja. Ja sitä paitsi kun sitä raamattuakin pystyisi lukemaan muutenkin kuin suu vaahdossa vaikkapa erityyppisin kabbalistisin tekniikoin ... ei mikään auttane ...
Itse olen kokeillut sekä sitä että huutaa kurkku suorana omia näkemyksiään että sitä jotta yrittää luovia ja olla vähän kaikkien kanssa vähän samaa mieltä. Lopulta kai hedelmällisintä voisi olla että jokainen pitäisi omat juttunsa, mutta kuitenkin niitä juttuja voisi vertailla keskenään kuin leluja. Ja kyllä ne kaikki vaikka kuinka pikkuruiset yhteiset nimittäjät ovat minusta aina kiinnostavia. Tulee sellainen kappas vaan -fiilis kun havaitsee jonkun toisen katsomuksessa samoja juttuja.
Ja sehän minua kiinnostaa aivan penteleesti että voiko katsomuksesta riippumatta kohdata samoja asioita joko ulkoisessa maailmassa tai päänsä sisällä (ainahan ei kyllä tiedä mikä on ulkona ja mikä sisällä). Vai värittyvätkö emme-tiedä-mitkä automaattisesti katsomukseen sopiviksi ikoneiksi.
Katsoin taannoin elokuvan "The Mothman Prophecies" enkä voi välttyä ajattelemasta sitä miten monella tavalla elokuvan olio voidaan nimetä ja siltikään ei tiedä mikä se on. Jollekulle castanedilaisittain "epäorgaaninen olento", toiselle selvä saatana ja joku ehkä humanoidinakin pitäisi. Eikä vieläkään selvinnyt että mikä se oli.
Joskus rakennetaan vanhalle pohjalle, joskus perustuksetkin on hylättävä ja mökin paikkaa siirrettävä. Kun hakee kiihkotilassa kirjoista selityksiä siihen mitä näkee omilla silmillään voi erehtyä pahastikin, sillä kirjan kirjoittaja ei ehkä tiedäkään yhtään mitään nimenomaan siitä asiasta jota ihminen nyt juuri itse tarkastelee. Toisin sanoen: joskus vuosisatoja vanhat kirjat ovat viisautta täynnä; useimmiten eivät, koska ne vain ylläpitävät luutuneita käsityksiä.
Elämä ilmiöineen on nyt. Me olemme nyt. On meidän vuoromme selvittää miten maailmankaikkeus raksuttaa ja mistä se kana pissii. Tai ainakin yrittää selvittää, mikä on sekin jo paljon.
lähtivät heti karkuun kun olisi pitänyt puhua Asiaa.
En minäkään usko, että tämä henkiolento, jota kutsutaan Saatanaksi, on ultimaatumin pahan ruumiillistuma.
Saatana ei voi olla täydellinen, absoluuttinen, paha. Tämä siksi, että täydellisyys on ainoastaan Jumalan ominaisuus ja itsessään ultimaatumi hyve. Täydellinen paha olisi siis mahdottomuus.
Saatana ei myöskään ole pahan ruumiillistuma. Ollakseen pahan ruumiillistuma, pahuuden pitäisi olla jonkinlainen elementaalinen substanssi, jonka personifioitu kuva tai ilmentymä (ruumiillistuma) Saatana olisi. Pahuus ei ole itsessään mikään substanssi tai voima, joka olisi itsestään olemassa, joten sillä ei voi myöskään olla ruumiillistumaa.
Tuohon ristiinuskovaiset vs. Kristus-uskovaiset -asetelmaan haluaisin kommentoida, että termi "CHRISTIANVS" tarkoittaa suoraan suomennettuna "kristulaista". Tämä alkujaa haukkumanimi annettiin niille, jotka uskovat Jeesus Nasaretilaisen olevan se Kristus (Messiah), joka oli Toorassa ym. juutalaisissa kirjoituksissa ennustettu tulevaksi. Periaatteessa nimitystä voisi, jos se irrotetaan historiallisesta ja vakiintuneesta yheteydestään, käyttää kenestä tahansa, joka uskoo kristukseen, oli tämä kristus sitten kuka tahansa.
Saatanaa tai mitää piruja en ole nähnyt, enkä niitä voi kuvailla, mutta henkiolennot, jos sellaisia ilmenee, voivat ilmestyä suunnilleen millaisessa muodossa niitä huvittaa.
-Keefu-
Kristus (kr. khreestos) tarkoittaa yksinkertaisesti 'voideltu'.
Ja kuten toisaalla väitit, 'pyhä' ei tarkoita erillistä, ei tietääkseni minkään kielen etymologiassa. Englanninkielen holy on etymologisessa suhteessa sanaan whole, kokonainen.
Ja nyt puhut itsesi pussiin sanomalla, että Jumala on täydellinen. Eihän täydellinen voi olla erillinen jostain, jos täydellisen ulkopuolelle jää jotain, se ei ole täydellinen vaan vajaa siltä osin kuin erilliseksi jäävä sitä rajoittaa.
Myös "Messiah" (nyk. hebr. "Masiah") tarkoittaa "Voideltu". Muinaisessa Israelissa kun oli tapana kuninkaat voidella öljyllä kuninkaaksi tulon merkkinä. Vastasi eurooppalaisen perinteen kruunajaisia. Jeesus Nasaretilaisen yhteydessä sana Kristus tarkoittaa sitä, että Hän on Jumalan valtuuttama ja asettama Israelin ja viime kädessä koko Kaikkeuden kuningas ja hallitsija. Tämän takia jokainen muu, joka väittää olevansa Kristus, tekee majesteettirikoksen, "imposter who try to claim the Throne".
Pyhä on suomenkielessä tarkoittanut erillistä, eroitettua. Agricolan aikana sanat 'pyhä' ja 'hiisi' merkitsivät molemmat tätä samaa. Niitä käytettiin merkitsemään rajoja, esim. missä oman suvun eränautinta-alueet loppui, ja toisen suvun alkoi. Sen takia Suomessa on niin paljon pyhä- ja hiisi-alkuisia nimiä. Agricolan arpa osui sanaan 'pyhä' ja sanasta 'hiisi' muotoutui sitten sen johdosta aikojen saatossa jotain 'epäpyhää' tarkoittavaa ja kansan suussa syntyi legendoja peikoista tms. "hiisistä".
Myös latinan "sacrum" on tietääkseni tarkoittanut alkujaan samaa, eli "pyhää", siis tiettyyn tarkoitukseen eroitettua. 'Pyhä':llä oli myös latinan "sacrum"-sanan tapaan myös alkujaan negatiivinen merkitys sanan "tabu" tapaan. Eli sillä voitiin nimittää jotain, mikä oli esim. jumalille pyhitettyä siten, ettei kuolevainen saanut siihen koskea, tai muutoin onnettomuus tulisi hänen ylitseen.
Englannin ja muiden germaanisten kielten 'pyhä' sana (Holy, helig, Heilig, jne.) tarkoitti tosiaan sitten tuota ehjää, tervettä ja kokonaista. Yleensä tämä käsitettiin siten, että jos epätäydellinen tai saastainen koski 'pyhää' (Whole), tämä saastui ja jotenkin rikkoutui. Germaanisen kielen 'pyhä' edusti jotain alkuperäistä, koskematonta, pilaantumatonta ja "täydellistä". Sanojen Pyhä ja Holy nykymerkitys kielenkäytössä on suunilleen sama, vaikka alkuperäinen ei ollutkaan.
Tässä "Holy, whole", mielessä Jumala on Täydellinen. Hän on ainoa täysin ehjä/kokonainen/täydellinen/alkuperäinen ja kaiken sellaisen alkulähde. Ehkäpä "holy" pitäisikin siis kääntää tässä mielessä "täydellinen"?
Tässä mielessä minä olen aina ymmärtänyt tuon sanan täydellinen. Periaatteessa kaikki Jumalan täydellisen olemuksen ja sen "laatuominaisuuksien" vastaisuus on sitten sitä epätäydellisyyttä, syntiä, pahuutta, jne.
No, meni saivarteluksi, sori.
-Keefu-
Jos pyhä on tosiaan tarkoittanut rajaa ja rajamerkkiä, joka on kahden välissä tai kahta erottava, vaikea siitä on silti vatkata esille merkitystä erillinen. Atribuutista 'erottava' on melkoisen pitkä semanttinen hyppy substantiiviin 'erillinen'. Pikemmin veikkaisin, että nykymerkitys tulee sen kautta, että se on jotain kunnioitusta herättävää, jotain jota ei saa ylittää.
Koskematon ja pilaantuminen taas ovat tekemisissä enempi puhtauden ja epäpuhtauden (vrt tabu) kanssa kuin täydellisyyden, jonka päällimmäisin merkitys ainakin minulle syntyy vastakohtaparista täysi-vajaa.
Vaan minkäs sitä kukaan omille konnotaatioilleen mahtaa, ei vielä yllä hedelmällisen filosofoinnin tasolle tällainen vääntely.
Tuo 'tabu' muuten tarkoittaa monessa papualaisessa kielessä pyhää. Esim. kun Raamattua käännetään monille papualaiskielille, lähes sääntönä on, että niissä 'tabu', tarkoittaa paitsi pyhää, myös pyhää siinä mielessä, että se on jumalille eroitettua, ihmisiltä (vihittyjä lukuun ottamatta) kiellettyä, johon ei saa koskea. Myös latinan sanalla 'sacra' ja vanhan suomenkielen sanalla pyhä oli nämä molemmat, positiivinen ja negatiivinen 'pyhä', merkitykset.'
Esiroomalaisessa Italiassa 'sacra' saattoi olla jonkin jumalan papiksi vihittävä henkilö, jota ei saanut vihkimystä valmisteltaessa edes katsoa kukaan muu kuin muut papit. Jos katsoi, tuli katsojan osaksi hirveä kirous, tai ainakin niin uskottiin. Eli "sacra" oli nykymerkityksessä sekä "pyhä" että "tabu".
Sama juttu joidenkin etnologien mukaan myös muinaissuomessa. Sanalla "pyhä" oli nämä molemmat merkitykset. Esim. riistamaiden rajamerkkinä oleva Pyhäjärvi (niitähän riittää) oli niin "pyhä" ettei siinä saanut kalastaa, eikä sen yli saanut mennä veneellä tai haapiolla. Muutoin järven haltia langettaisi kirouksen erämiehen ylle.
Latinassa myös sanalla temppeli, "templum" oli merkitys "eroitettu". Aluksi sillä tarkoitettiin henkiaidalla eli seipäiden nokkaan sijoitettujen pääkallojen ja niiden väliin ripustettujen köysien eroittamaa suorakulmaista aluetta, joka oli "eristetty" (pahoilta, yms. häiriöiltä?) enteiden tarkkailua ja ennustamista varten. Myöhemmin temppelit tehtiin kivestä, mutta edelleen "henkiaita" tehtiin niiden seiniin, tosin hakkaamalla sen kuva temppelin sisäseiniin alttarin ympärillä olevaan kaiteeseen (mitä perua alttarikaide on sitten tullut myös kirkkoihin (alttari "pyhimpänä", eroitettuna).