En tiennyt että sinunlainen ihminen on edes olemassa muuta kuin kun sitten kun sinut ensimmäisen kerran näin. Eka kerran taisin istua takana loput kerrat edessä. Laitoin siksi tämän kirjoituksen ikävä sivulle koska ikävöin niitä jutteluita mitä meidän välillä oli.
Jos sattuisit lukemaan
Anonyymi-ap
20980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Missä näit ekan kerran?
Aloituksessa lukee.
Jostain esiintyjästä taitaa olla kyse. Idolitouhua?
Ei ole tavallinen olen ja hän myös.
Räkälässä.
Ei väärä vastaus. Asutko siellä?
Aah hah hah haa ettiikö joku pönde bändäriä täältä vai
Sitä ihmettelen että miksi kerroit henkilökohtaisia asioita itsestäsi jos et halunnut että yhteydessä oltaisiin kysymys miehelle?
T:aloittaja
Näin on naisena esiintyvä trolli, kannattaa aina esittää kysymyksensä miehelle, niin saa huomiota sukupuolesta riippumatta
Oikeassa elämässä juttelua? Vai netissä?
Juttelin oikeassa elämässä.
Ihan kuule kannattaa pysyä karppina näitten trollausten kanssa ja tivata lisää nettijutteluista, jotla nekin on trollausta
Ihminen joka luulee roikkuvansa toisen ihmisen asioissa on jotain piip piip ja piip
Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en pysty muuttamaan jne, olipa taas prövö
Aloitus ei ole provo vaan totisinta totta.
Nää provon hokijat on kans kyllä jotain ongelmallisia ihmisiä. Kuka jaksaa tulla tänne asti ees kommentoimaan et joku on provo.uskon et monikaan täällä ei ole provo ja mitä sitten jos on???
Aloittaja ei sanonut aloitusta provoksi. Ota herne nenästäsi ja mene ohi aloituksestani jos et sitä kestä tai ei sulle ole.
😊
Aloittaja teloittaja.
Jääpuikko pökkelö.
Nyt suli tötterö
Olihan siinä hienoa huoletonta keveyttä mikä ei useinkaan niin vain ota onnistuakseen. Totta puhuen se oli ainutkertaista, minulle ainakin. Siinä oli jonkinlaista armoa kun jännite puuttui, se sellainen mikä saa olemaan muuta kuin mitä on. Ajattelin aina meidän siinä pitäneen loitolla kaiken sen yleisten, tietämättömien ajatusten virran, joka niin usein tekee jutustelusta kovin latteaa. Se oli yhteinen liekkimme jonka emme sitten millään olisi tahtoneet sammuvan. Siinä energiakentässä läsnäolo sai rakastamaan sitä itseään, välistämme. Olimme tavallaan rukous. Epätoivon kirjoittama.