ja jopa ymmärtää kaltoinkohtelijoitaan ?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009532360.html
Pitääkö kaltoinkohtelun uhrin antaa anteeksi
Anonyymi-ap
59
280
Vastaukset
- Anonyymi
Olen läheltä nähnyt, kun ensin kotona kohdeltiin pahasti kaltoin. Nyt kohtelee "pahoinvointialue" kaltoin
- Anonyymi
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17834036U
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
- Anonyymi
Voi antaa anteeksi ,jotta ei itsestä tule katkera ihminen ja vello koko elämänsä kaltoinkohtelua. Antaa anteeksi mutta jättä taakse ne ihmiset jotka kaltoin kohdelleet.Ei yhtään tilaa heille. Toimii minulla ainakin.Sivulisena kunelut eri jaksoissa elämä.Kun kaaltoinkohdelut valitaa masenus,kauhea lapsuus,kauhea mies ymm.Velvovat naiset vimestän vaihdevuosissa ja sen jälkeen kauheuksia.Ottavat lääkenä kalja,viini, tupakka yksin asuvina ja ihmetelevät kun masentaa. Mutta sitäkin eläke.Nukuvat puoleen päivin ja mitään eivät saa aikaseksi.Jäävät yksin.Kukaan ei jaksa kaapi juopoja,tai lähiön paarissa istuvia. Joten itse ovat oman jamansa tehnet.Paska lähtee pesemällä ja paha olo puhumalla terapeutuille.Tupakka kalja viini vie vaan hautaan ja todella yksinäisyyteen.
- Anonyymi
Joskus mietin millaista olisi normaali turvallinen lapsuus ja nuoruus ja myöhemmin aikuisuus ollut. En ole niitä kokenut, niin en tiedä. Toisaalta, kun on aina itse päättänyt omasta elämästään, niin on saanut tehdä niinkuin on itse halunnut. Omat onnistumiset ja mokat on vain ja ainoastaan johtuneet omista päätöksistäni. En voi syyttää ketään muuta.
Kaltoinkohtelusta selviää, kun ei ajattele koko asiaa ja haistattaa paskat kaltoinkohtelijoilleen.- Anonyymi
Sehän on miten normaali sanan tulkitsee. Äennen vanhaan kun meille annettiin risua ja tukstettiin niin sen katsottiin olevan normaalia lapsiperheissä .
Nykyään jos tukistauåis niin tulis varmaan noutaja siis epänormaalia. . Paljon on sitäkin että joillain on ollut mielikuva miten äidin ja isän tulisi olla , siis haave ,mutta vanhemmat ei täytä toivomuksia koska ovat oman kasvatuksensa tuottamia yksilöitä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sehän on miten normaali sanan tulkitsee. Äennen vanhaan kun meille annettiin risua ja tukstettiin niin sen katsottiin olevan normaalia lapsiperheissä .
Nykyään jos tukistauåis niin tulis varmaan noutaja siis epänormaalia. . Paljon on sitäkin että joillain on ollut mielikuva miten äidin ja isän tulisi olla , siis haave ,mutta vanhemmat ei täytä toivomuksia koska ovat oman kasvatuksensa tuottamia yksilöitäSiis, kyse on kaltoinkohtelusta! Ei tukkapöllystä, eikä risustakaan!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis, kyse on kaltoinkohtelusta! Ei tukkapöllystä, eikä risustakaan!
Kaltoin kohdeltuja on varmaan paljon, kullakin oma käsityksensä sanasta . Toiset tuntevat etteivät ole saaneet rakkautta lapsena, toiset kuvailevat miten heille on sanottu ilkeästi, ja sitten ryhmä joita on kuulemma vihattu. Siis paljon on ollut epäoikeuden mukaisista ihmisten elämässä
Oma anoppini sai aloittaa työt navetassa jo 11 vuotiaana, hän ei koskaan saanut leikkiä kuten jotkut toiset lapset naapureissa, käskyt kaikenlaisiin tekemisiin olivat tylyjä ja jokapäiväisiä , hän haaveili omasta nukesta , kun oli nähnyt sellaisen , mutta kotona hänelle vaan naurettiin kun kertoi toivomuksensa hän aisti ivan naurussa .
Sitten kun hän sai omia lapsia niin todella rakasti heitä sydämmestään , vaan ei osannut sitä näyttää koska ei itse ollut saanut rakkautta ainoastaan käskyjä .sellaista ei voi antaa mitä ei ole itse koskaan saanut. Se on opeteltava .
Onneksi hänen lapsensa ymmärsivät miksi kotona oli kylmä tunnelma ja osoittivat teoilla hänelle rakkautta auttaen asioissa . Hän oli iloinen saadessaan lastenlapsia ja jonkinlaisen siteen niihin pystyi solmimaan.
Joten niin paljon kun ennen on ollut koteja joissa on ainoastaan käytetty ivaa ja käskyjä , ja lapset tuntevat ettei heitä ole rakastettu. Ennen vanhaan ei sitä sanaa edes käytetty , ja usein tunteiden kylmyys perheissä johtui ainoastaan siitä että he eivät olleet tietoisia muusta elämästä kun sellaisesta minkä itse olivat kokeneet . Niin että kullakin on oma kohtalonsa elämässä ja jokaisesta lapsuudesta löytyy myös varjopuolia .
Tänään onneksi on kehitys mennyt eteenpäin la lapset saavat tuntea olevansa törkeitä ja rakastettuja .
Niin että anteeksiannot ja pyynnöt pitäisi kuulua muutaman sukupolven takaisille ihmisille jotka harvoin saivat olla lapsia lasten tavalla
- Anonyymi
Meillä on ollut erilaiset lähdöt jo perheistämme. Osalla normaali työläisperhe rahahuolineen ja aika monella alkoholin sekoittama lapsuus. Teini-iässä tapahtuu tavallaan päätös omasta valinnasta joka vie kohti normaalia tai jatkaa vanhempien huonolla linjalla. Aikuisia tukihenkilöitä tarvitaan kannustamaan niitä joilla on vaikeampaa. Lähinnä sukulaisia. Anteeksi antaminen vie vuosia ja on kasvun tulos. Yleensä on parempi keskittyä oman elämän rakentamiseen kuin jäädä kiinni koettuihin vääryyksiin. On vain etsittävä selviytymisreittejä. Kaikenlaista olen nähnyt omassa ja työelämässä , jossa olin myös 15v hoitajana mielisairaalassa. Aina voi selvitä.
- Anonyymi
On vaikea antaa anteeksi ja vielä vaikeampaa unohtaa, vaikka kuinka haluaisi.
Vaikeus on siinä, ihminen oppii muistamaan, mutta ei opi unohtamaan.
Ihminen ei voi itse määrätä minkä unohtaa.
On myös vaikea ymmärtää miksi vanhemmat vihaavat lastaan.- Anonyymi
Itse sain tukkapöllyä jos olin tottelematon ja joskus risua kintuille , mutta ei tulis mieleenkään pahalla muistaa vanhempia siitä, sellaista se oli elämä kaikkien muidenkin koulukavereiden
En edes ajattele niitä asioita pahemmasti koskaan , vielä vähemmän että vaatisin heitä pyytelemään anteeksi, he ” kasvattivat” minua luullen että niin kasvatetaan .
Joten olivat aikansa nuoria vanhempia , eivät erottuneet naapureiden kasvatus tavoista mitenkään.
En ole tuntenut tarvetta itsesääliin vanhempieni kustannuksella
Sitten on tietenkin perheitä joissa kohtelu on on sellaista mikä ylittää kaikki rajat , silloin ymmärtää että niistä voi jäädä traumoja, mutta ne pitää aikuisen ihmisen yrittää päästä eroon niistä
tehtyjä tekoja ei voi tehdä tekemättömäksi siksi on aika kääntää sivua elämän kirjassa ja aloittaa uusi elämän jakso jonka omistaa ihan itse ilman katkeruutta - Anonyymi
Ihminen unohtaa aivan yhtä hyvin ja helposti kuin muistaakin, jos haluaa ja tahtoo. So. tahtotilajuttu. ei niinkään oppimisaihe.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen unohtaa aivan yhtä hyvin ja helposti kuin muistaakin, jos haluaa ja tahtoo. So. tahtotilajuttu. ei niinkään oppimisaihe.
Unohtaminen on tunnetasolla ja eräitä asioita ei voi unohtaa vaikka miten sanoo itselleen että haluaa unohtaa. Niistä on jäänyt arpi muistoksi.
Joten ei kaikki ole tahdosta kiinni, toiset syntyvät herkemmällä hermo systeemillä ja reagoivat asioihin eri tavalla kun se joka on vahva mitä tulee tunnereagointiin . Paras kuitenkin olisi kun pystyisi unohtamaan ikävät asiat . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen unohtaa aivan yhtä hyvin ja helposti kuin muistaakin, jos haluaa ja tahtoo. So. tahtotilajuttu. ei niinkään oppimisaihe.
Asenteet on erilaiset ihmisillä. Asiat joita koetaan muovataan sanoiksi jotka eivät ole mitenkään kauniita.
Vaikea mennä sanomaan kenenkään kokemuksista mitään, sama asia kahden eri kokemana reagoidaan eri tavalla, riippuen ihmisestä .
Jokaisella on joku ikävä tapaus mielessä lapsuudesta jota on vaikea unohtaa,
Itselläni myös äidin sanat jotka ainoastaan paljastivat ettei hän edes tuntenut minua , vaan oli keksinyt omalla tyylillään millainen olin. En ollut se minkä hän kuvitteli, siitä tuli särö elämään joka aina välillä muistui mieleen , enkä sanonut koskaan hänelle miten olin mieleni pahoittanut hänen sanoistaan. Joten vieläkin vanhana saatan ärtyi sitä muistellessani.
Mutta en silti vihannut häntä, mutta en päästänyt liian lähelle häntä myöskään . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asenteet on erilaiset ihmisillä. Asiat joita koetaan muovataan sanoiksi jotka eivät ole mitenkään kauniita.
Vaikea mennä sanomaan kenenkään kokemuksista mitään, sama asia kahden eri kokemana reagoidaan eri tavalla, riippuen ihmisestä .
Jokaisella on joku ikävä tapaus mielessä lapsuudesta jota on vaikea unohtaa,
Itselläni myös äidin sanat jotka ainoastaan paljastivat ettei hän edes tuntenut minua , vaan oli keksinyt omalla tyylillään millainen olin. En ollut se minkä hän kuvitteli, siitä tuli särö elämään joka aina välillä muistui mieleen , enkä sanonut koskaan hänelle miten olin mieleni pahoittanut hänen sanoistaan. Joten vieläkin vanhana saatan ärtyi sitä muistellessani.
Mutta en silti vihannut häntä, mutta en päästänyt liian lähelle häntä myöskään .Eikö se ole aivan vain oma mokasi, jos et sanonut, puhunut ja kertonut äidillesi, miltä sinusta tuntui ja että hän oli väärässä. Sulla(kin) on suu ja puhetaito sitä varten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se ole aivan vain oma mokasi, jos et sanonut, puhunut ja kertonut äidillesi, miltä sinusta tuntui ja että hän oli väärässä. Sulla(kin) on suu ja puhetaito sitä varten.
Käy niinkuin minullakin, kun mutsilta kysyttiin oliko hän koskaan edes pahoillaan, kun hakkasi ja tappamisella uhkasi, niin vastasi että ei ollut. Tai faijan hautajaisissa tuttunsa ihmettelivät, kun eivät tienneet hänellä lapsia tai lapsenlapsia olleenkaan. Ei ollut koskaan katsonut tarpeelliseksi lapsiaan tai lapsenlapsiaan mainita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käy niinkuin minullakin, kun mutsilta kysyttiin oliko hän koskaan edes pahoillaan, kun hakkasi ja tappamisella uhkasi, niin vastasi että ei ollut. Tai faijan hautajaisissa tuttunsa ihmettelivät, kun eivät tienneet hänellä lapsia tai lapsenlapsia olleenkaan. Ei ollut koskaan katsonut tarpeelliseksi lapsiaan tai lapsenlapsiaan mainita.
Kaikki mutsit - äitienpäivän ylistys- ja juhlapuheista huolimatta - ovat vain ihmisiä, joille pitäisi mielellään selvittää, mikä niiltä ei ole lastensa kanssa - ja elämässä ylipäätään - onnistunut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki mutsit - äitienpäivän ylistys- ja juhlapuheista huolimatta - ovat vain ihmisiä, joille pitäisi mielellään selvittää, mikä niiltä ei ole lastensa kanssa - ja elämässä ylipäätään - onnistunut.
No, selväähän se, kun ei saanut hakemaansa aborttia ja joutuivat vielä ns. pakkonaimisiin. Ei varmaan kumpikaan osapuoli olisi halunnut, mutta kun oli sen ajan tapa. Lapsillehan se oli ”onnistunut” ratkaisu!
- Anonyymi
alottajalle:
anteeksi anto on yksin sinun asia,
olettaisin vanhempasi ei ole ollu tarkotus sinua vhingoittaa,
mutta pahalta juttusi tuntuu jokatapauksessa,
ihan sydämestä riipasee,
pyydän sinulta enteeksi vaikka en sinua tunnekaa, mutta kaikesta huolimatta anteeksi anteeksi anteeksi kun olet joutunu vääryyden uhriksi, aivan kauheeta, maailma on paha, ja ihmiset vain ihmisiä, moni luonnevikasia ja suraukset voi olla just noin kauheuta, kuin kerroit,
en tiedä kuinka sinua lohduttaisin,
mutta uskon vahvasti kaikissa kauheeuksissakin Jumalamme jeesus Kristus auttaa jos pyydät ja rukoilet apua, pelkkä sana JEESUS AUTA
on niinvoimakas rukous että se yksistään jo autaa sinua eteenpäin selviytymään psyykisistä loukauksista,
itsekki olen kokenu vääryyttä paljon,
ja rukoillu rukoillu rukoillu ja yllätys yllätys yllättäin saiki avun ja rauhan sieluuni,
vääryydet ei enään niin paljon vaivaa, tajuan että ole ollu vääryyden kohteena, mutta luojan ansiosta jotenki vaan elämä soljuu eteenpäin ja ymmärrän läheistenki ihmisten vajavuuden ihmisenä,
kukaan ihminen kun ei ole täydellinen, kaikissa on aina jotain vikaa tai heikkoutta, mutta luojaan turvaten ihminen selviää vaikeistaki elämän vaiheista,
toivon sinulle parempaa loppu elämää,
rukoile hiljaa ajatuksissa Jeesus autaa varmasti, vain pelkkä sana JEESUS autaa selviytymään kaikesta,, - Anonyymi
Mitään ei pidä eikä ole pakko kuin kuolla. Fiksut, viisaat ja valveutuneet tyypit opettelevat kuitenkin ymmärtämään asioita ja aiheita ja jopa antamaan anteeksi, koska sillä on suurin ja tärkein vaikutus omaan elämään, elämiseen. Ts. em. ei tehdä muitten takia lainkaan eikä ollenkaan.
- Anonyymi
Sitähän nykyajan 50 vuotiaat nyt huutavat kurkut suotårana , vedetään esiin tapahtumia mitä usein ei ole ollut olemassa edes Ja samaistetaan jonkun kurjan kokemuksiin oma elämänsä.
Olosuhteet ovat olleet joka perheellä erilaiset, ja ennen ei näitä kirjainlapsia edes ollut he olivat ainoastaan ” vaikeita” lapsia. Psykologista ymmärtämystä ei myöskään ollut tavallisten ihmisten parissa, perinteiset kasvatusmenetelmät nieltiin seuraavan sukupolvet purtavaksi. Kukin siis tyylillään..
Mutta nyt sitten analysöidään niin kovasti kasvatuksen varjopuolia ja jopa sanotaan että vanhemmat vihasivat lapsiaan, mitä eivät tehneet he luulivat että tiukka kasvatus ( sen ajan) oli jokaisen osalla oltava .
Niin että saako nämä tämän päivän valittajat sitä myötätuntoa mitä ovat hakemassa , ja kun vielä laitetaan lapinlisää kertomuksiin niin ollaan jo aika kaukana perus kysymyksestä .
Heti kun joku alkaa näitä asioita vatvomaan niin lähden sellaisesta seurasta välittömästi.ä
Sillä mikä on ns hyöty näistä jauhamisisella .
Niin että kyllä sitä myötätuntuntoa voi hakea muillakin asioilla se kun mustamaalata omia vanhempiaan, sillä kaikki ehkä ymmärtävät että se mitä on tapahtunut , on tapahtunut ja sitä ei voi muuksi muuttaa.
Perheet hajoavat näiden valittajien vuoksi ja kai he sisimmässään tietävät sentään miksi hakevat ihmisten hyväksyntää väärin perustein.
Se joka todella on ollut se vihattu lapsi, ei niistä kirjoittele netissä vaan setvii puheterapiaa asioita mitä ei ole ymmärtänyt lapsena .
Ja muka vanhempien pitäisi pyydellä anteeksi jotain tapahtumaa kymmenien vuosien takaa jota ei edes tiedä tapahtuneeksi .
Usein näkee näitä hyljättynä vanhemoåpia tuskansa kanssa, heille sanon aina että voivat olla jollekkin vieraalle mummona ja pappana , ja moni on ollutkin ja saanut vanhoilla päivillään vielä kokea lapsen kehitystä vauvasta nuoreen aikuiseen, ja kaikkia lapsia voi rakastaa, vaikka niitä ei ole itse synnyttänytkään. - Anonyymi
Antamaan anteeksi ?
Meinaat kai että vanhemmat kykenisivät antamaan anteeksi aikuisille lapsille jotka vaativat esim heidän lastensa hoitoa silloinkin kun vanhempi ei jaksa, ja heti sanotaan ettei muka väitä lastenlapsista vaikka toinen on maannut sairaalassa hyvin huonona yli viikon ja heti pitäisi olla valmis lapsenvahdiksi joka sentään on vastuunalaista hommaa, ei siis tooilaan hommaa.ä jos vanhemmat eroavat niin aikuiset lapset ovat siinäkin sekoittamassa ja vaatimassa että he jatkaisivat yhdessä vaikka ovathan yhteisestä päätöksestä halunneet erota. Joten paljon on asioita mitä nämä aikuiset lapset vaativat toiselta vaan siksi että on heidän vanhempaansa , kyllä vanhemmankin on lupa sanoa EI jos ei jaksa osallistua kaikkeen mitä aikuiset lapset haluavat, ja silti saisivat tuntea olevansa rakastettuja vanhemmilleen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Antamaan anteeksi ?
Meinaat kai että vanhemmat kykenisivät antamaan anteeksi aikuisille lapsille jotka vaativat esim heidän lastensa hoitoa silloinkin kun vanhempi ei jaksa, ja heti sanotaan ettei muka väitä lastenlapsista vaikka toinen on maannut sairaalassa hyvin huonona yli viikon ja heti pitäisi olla valmis lapsenvahdiksi joka sentään on vastuunalaista hommaa, ei siis tooilaan hommaa.ä jos vanhemmat eroavat niin aikuiset lapset ovat siinäkin sekoittamassa ja vaatimassa että he jatkaisivat yhdessä vaikka ovathan yhteisestä päätöksestä halunneet erota. Joten paljon on asioita mitä nämä aikuiset lapset vaativat toiselta vaan siksi että on heidän vanhempaansa , kyllä vanhemmankin on lupa sanoa EI jos ei jaksa osallistua kaikkeen mitä aikuiset lapset haluavat, ja silti saisivat tuntea olevansa rakastettuja vanhemmilleen.Luepa uudestaan ja koeta edes sisäistää. Mutta totta kai; anteeksianto voi ja sen pitääkin olla molemminpuolista. Äläkä syyttele aikuisia(kaan) lapsiasi, ellet osaa heille omaa olotilaasi ja jaksamistasi selvittää ja kertoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitähän nykyajan 50 vuotiaat nyt huutavat kurkut suotårana , vedetään esiin tapahtumia mitä usein ei ole ollut olemassa edes Ja samaistetaan jonkun kurjan kokemuksiin oma elämänsä.
Olosuhteet ovat olleet joka perheellä erilaiset, ja ennen ei näitä kirjainlapsia edes ollut he olivat ainoastaan ” vaikeita” lapsia. Psykologista ymmärtämystä ei myöskään ollut tavallisten ihmisten parissa, perinteiset kasvatusmenetelmät nieltiin seuraavan sukupolvet purtavaksi. Kukin siis tyylillään..
Mutta nyt sitten analysöidään niin kovasti kasvatuksen varjopuolia ja jopa sanotaan että vanhemmat vihasivat lapsiaan, mitä eivät tehneet he luulivat että tiukka kasvatus ( sen ajan) oli jokaisen osalla oltava .
Niin että saako nämä tämän päivän valittajat sitä myötätuntoa mitä ovat hakemassa , ja kun vielä laitetaan lapinlisää kertomuksiin niin ollaan jo aika kaukana perus kysymyksestä .
Heti kun joku alkaa näitä asioita vatvomaan niin lähden sellaisesta seurasta välittömästi.ä
Sillä mikä on ns hyöty näistä jauhamisisella .
Niin että kyllä sitä myötätuntuntoa voi hakea muillakin asioilla se kun mustamaalata omia vanhempiaan, sillä kaikki ehkä ymmärtävät että se mitä on tapahtunut , on tapahtunut ja sitä ei voi muuksi muuttaa.
Perheet hajoavat näiden valittajien vuoksi ja kai he sisimmässään tietävät sentään miksi hakevat ihmisten hyväksyntää väärin perustein.
Se joka todella on ollut se vihattu lapsi, ei niistä kirjoittele netissä vaan setvii puheterapiaa asioita mitä ei ole ymmärtänyt lapsena .
Ja muka vanhempien pitäisi pyydellä anteeksi jotain tapahtumaa kymmenien vuosien takaa jota ei edes tiedä tapahtuneeksi .
Usein näkee näitä hyljättynä vanhemoåpia tuskansa kanssa, heille sanon aina että voivat olla jollekkin vieraalle mummona ja pappana , ja moni on ollutkin ja saanut vanhoilla päivillään vielä kokea lapsen kehitystä vauvasta nuoreen aikuiseen, ja kaikkia lapsia voi rakastaa, vaikka niitä ei ole itse synnyttänytkään.Kalahtiko kalikka nilkkaasi ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luepa uudestaan ja koeta edes sisäistää. Mutta totta kai; anteeksianto voi ja sen pitääkin olla molemminpuolista. Äläkä syyttele aikuisia(kaan) lapsiasi, ellet osaa heille omaa olotilaasi ja jaksamistasi selvittää ja kertoa.
En syyttele ketään mutta kun näkee sivusta miten jotkut aikuiset lapset kohtelevat vanhempiaan niin on pakko sanoa jotakinäennen oli kasvatustavat erilaisia kun tänään, sitä saattoi saada tukkapöllyä jos vahingossa vaikka maitolasi kaatui tåruokapäydässä
Tänään on asiat toisin tämän päivän vanhemmat eivät rankaise vahingoista mitä lapsille sattuu.
Niin että joka sukupolvella on omat tyylinsä kasvattaa , sitten on sinänsä ihme että nykyään on lasten koulukiusausta niin paljon, sitä ei ennen ollut enkä muista että meidän koulussa olisi ketään kiusattu
. Joten jotain on vinossa yhteiskunnassa kun lapset tekevät jo aika nuorena itsemurhia vaikka yleisesti sanotaan että meillä ihmisillä on niin hyvä olla ,
kiusaaminen ei ole sitä hyvää oloa mitenkään
Oma äitini siirrettiin muualle asumaan kun hän oli pieni, siksi että mummo ei todellakaan sietänyt häntä , luulen että äitini viimeisellä elin viikollaan antoi mummolle anteeksi koska alkoi itkemään kun hänestä mainitsi , niin että on toki tapauksia missä perhe on totaalisti tasapainoton , mitä tulee lasten kasvatukseen, mutta on toki hyviäkin perheitä joissa lapset tuntevat olonsa turvalliseksi omiensa parissa.
Mutta kun antaa itselleen anteeksi sen mitä ei voi muuttaa niin ehkä elämä sujuu sittenkin
- Anonyymi
Minulla oli ilkeä äiti, ja on vieläkin. En ole koskaan ymmärtänyt, itsekin kun äiti olen, miten äitini pystyi ja halusi nolata minua aina muiden kuulleen ja muutoinkin sähähteli ilkeitä sanoja mm. ulkonäöstäni (olin kaunis ja olen vieläkin)
En ymmärrä muutoin kuin sillä, että hän yksinkertaisesti ei voinut sietää minua. Ja tähän vielä lisäksi se, että hankin akateemisen tutkinnon, avioiduin nuoruuden rakkauden kanssa, sain useamman ihanan lapsen ja taloushuolia ei koskaan ole ollut. Äitini lellikki lapset eli nuoremmat sisarukseni eivät edenneet elämässään samalla tavalla ja se kismittää äitiäni entistä enemmän.
En siis ymmärrä, joten en edes mieti anteeksiantoa, enkä pidä yhteyttä äitiini, hän on minulle nainen joka minut synnytti, ei muuta. Tosin myös sisareni ovat katkaisseet välinsä häneen koska sielläkin on ilmeisesti perusilkeys tehnyt tehtävänsä- Anonyymi
No eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
- Anonyymi
Jos ei kemiat sovi yhteen niin ei se ole yhden syy, ja olen usein nähnyt näitä ” lapsia” jotka ovat kertoneet olevansa perheen mustia lampaita, ja kun tutustuu heihin lähemmin niin huomaa että he eivät ole mitään mustia lampaita ainoastaan tyyppejä joilla on itsesääli keinona saada uusia ystäviä, ja jotka aina syyttelevät muita ihmisiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
Toivoin ns. äitini kuolemaa lapsuudesta asti, mutta eli 80v. Mikäs pahan tappais!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
Juuri noin ilkeästi äitinikin aina ajattelee - negatiivisuus on ilmeisesti synnynnäistä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei kemiat sovi yhteen niin ei se ole yhden syy, ja olen usein nähnyt näitä ” lapsia” jotka ovat kertoneet olevansa perheen mustia lampaita, ja kun tutustuu heihin lähemmin niin huomaa että he eivät ole mitään mustia lampaita ainoastaan tyyppejä joilla on itsesääli keinona saada uusia ystäviä, ja jotka aina syyttelevät muita ihmisiä.
Tässä ei käsittääkseni ole kyse kemioista vaan siitä, ettei äiti välitä tai jopa inhoaa lastaan. Mikä tässä tapauksessa on niin vaikeaa käsittää vai onko itsellä huono omatunto kun täytyy syyllistää kaltoinkohdeltua lasta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei kemiat sovi yhteen niin ei se ole yhden syy, ja olen usein nähnyt näitä ” lapsia” jotka ovat kertoneet olevansa perheen mustia lampaita, ja kun tutustuu heihin lähemmin niin huomaa että he eivät ole mitään mustia lampaita ainoastaan tyyppejä joilla on itsesääli keinona saada uusia ystäviä, ja jotka aina syyttelevät muita ihmisiä.
Itsesääli? Hyvä ja selkeä kuvaus yhdestä tapauksesta?!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
Useinhan se näyttäytyy juuri tällä tavalla , niitä ns uhriutujia ja perheen ongelmalapsia, joissa kateus sisaria kohtaan ilmenee usein sillä että äiti muka ei ole hänestä välittänyt.
Ihanaa ettei ole sisaruksia edes , niin säästyy monelta lapsellisella riidalta , kun mitä on nähnyt sukulaisten lapsikatraissa.
Uhri on aina itse laittanut itsensä siihen asemaan missä on, aikaisilla epäilyillään ja tahtomatta että olisi jotenkin enemmän rakastettu kun muut sisarukset.
Millainen on sellainen itse äitinä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Useinhan se näyttäytyy juuri tällä tavalla , niitä ns uhriutujia ja perheen ongelmalapsia, joissa kateus sisaria kohtaan ilmenee usein sillä että äiti muka ei ole hänestä välittänyt.
Ihanaa ettei ole sisaruksia edes , niin säästyy monelta lapsellisella riidalta , kun mitä on nähnyt sukulaisten lapsikatraissa.
Uhri on aina itse laittanut itsensä siihen asemaan missä on, aikaisilla epäilyillään ja tahtomatta että olisi jotenkin enemmän rakastettu kun muut sisarukset.
Millainen on sellainen itse äitinä”Tykkää tai ei tykkää” on aivan eri asia, kun kaltoinkohtelu!
Erimielisyyksiä ja -näkemyksiä on aina, muttei ole lähellekään verrattavissa kaltoinkohteluun! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Useinhan se näyttäytyy juuri tällä tavalla , niitä ns uhriutujia ja perheen ongelmalapsia, joissa kateus sisaria kohtaan ilmenee usein sillä että äiti muka ei ole hänestä välittänyt.
Ihanaa ettei ole sisaruksia edes , niin säästyy monelta lapsellisella riidalta , kun mitä on nähnyt sukulaisten lapsikatraissa.
Uhri on aina itse laittanut itsensä siihen asemaan missä on, aikaisilla epäilyillään ja tahtomatta että olisi jotenkin enemmän rakastettu kun muut sisarukset.
Millainen on sellainen itse äitinäVoi kamalaa, mitä yleistystä?!
Tiedän tapauksia, joissa vanhemman tai molempien vanhempien jatkuva kritiikki ymv. on aiheuttanut itsemurhan, rikollisuutta tai muuta yhtä kauheaa. Ja jos lapsi kokee ettei ole rakastettu, se tunne on totta.
Uhriutujia en ole koskaan tavannut, enemmänkin ne ovat tunnekylmien ihmisten määrittelyjä toisista ihmisistä.
Onneksi kuitenkin monet kaltoinkohdellut lapset ovat hyviä äitejä, nimenomaan sen oman huonon kokemuksen takia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivoin ns. äitini kuolemaa lapsuudesta asti, mutta eli 80v. Mikäs pahan tappais!
No miten koet olevasi edes jotenkin paree tapaus kuin äitisi?
- Anonyymi
Ymmärrän sinua oikein hyvin 10:26.
Häijyjen läheisyydestä kannattaa häipyä heti kun voi.
Syökööt yksin keittämänsä myrkkysopan.
TSEMPPIÄ SINULLE 💕 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivoin ns. äitini kuolemaa lapsuudesta asti, mutta eli 80v. Mikäs pahan tappais!
Siitä se sananlasku on tullutkin. Hyvät lähtevät liian aikaisin.
Pahaa ei tapa mikään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Useinhan se näyttäytyy juuri tällä tavalla , niitä ns uhriutujia ja perheen ongelmalapsia, joissa kateus sisaria kohtaan ilmenee usein sillä että äiti muka ei ole hänestä välittänyt.
Ihanaa ettei ole sisaruksia edes , niin säästyy monelta lapsellisella riidalta , kun mitä on nähnyt sukulaisten lapsikatraissa.
Uhri on aina itse laittanut itsensä siihen asemaan missä on, aikaisilla epäilyillään ja tahtomatta että olisi jotenkin enemmän rakastettu kun muut sisarukset.
Millainen on sellainen itse äitinäAikamoista soopaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No miten koet olevasi edes jotenkin paree tapaus kuin äitisi?
En ajattele koko asiaa! Kuolihan vihdoin!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä ei käsittääkseni ole kyse kemioista vaan siitä, ettei äiti välitä tai jopa inhoaa lastaan. Mikä tässä tapauksessa on niin vaikeaa käsittää vai onko itsellä huono omatunto kun täytyy syyllistää kaltoinkohdeltua lasta?
Käsittääkseni joo, jokin syyhän siihen on oltava jos ihminen joka on kantanut lastaan ensin yhdeksän kuukautta ja sitten synnyttänyt hänet , siis normaalisti äidit saavaat lapsen kautta suojeluvaiston lasta kohtaan. Siis jos joku äiti ei tunne rakastavansa lastaan niin jossain on iso vika .
Lapsi ei ole pyytänyt tulla maailmaan .
Joten ilmeisesti tämä äiti on sairas jotenkin kun ei voi tuntea rakkautta lastaan kohtaan . Oli se sitten kemiat tai muu vastenmielisyys joka aiheuttaa sen ettei lasta rakasteta .
Missä ne isät silloin ovat jos näkevät ilkeän käytöksen eivätkä tee mitään asialle , ei kai kukaan normaali ihminen suvaitse että lasta kohdellaan kaltoin .
Mutta sen olen huomannut kun yksi äiti ja tytär olivat aina yhdessä kaikki vapaa ajat ja heillä oli hauskaa yhdessä , mutta sitten tämä leskiäiti hommasi miehisen ystävän ja silloin alkoi tämä tyttökin keksiä kaikenmaailman juttuja äidistään mitä ei ollut koskaan edes tapahtunut. Hänestä,tuli hyvin ilkeä , niin että jos hänen lapsuutensa olisi ollut niin kamalaa kun hän aikuisena kuvailee niin eivät olisi olleet aina yhdessä äitinsä kanssa.
Psykologi oli kuvaillut tytön narsistiksi , joka ei kestänyt että äidilläkin oli oma elämä aina joskus oman ystävänsä kanssa, joten ei voi olla ainut tapaus maailmassa sekään , niitä varmaan on enemmänkin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi kamalaa, mitä yleistystä?!
Tiedän tapauksia, joissa vanhemman tai molempien vanhempien jatkuva kritiikki ymv. on aiheuttanut itsemurhan, rikollisuutta tai muuta yhtä kauheaa. Ja jos lapsi kokee ettei ole rakastettu, se tunne on totta.
Uhriutujia en ole koskaan tavannut, enemmänkin ne ovat tunnekylmien ihmisten määrittelyjä toisista ihmisistä.
Onneksi kuitenkin monet kaltoinkohdellut lapset ovat hyviä äitejä, nimenomaan sen oman huonon kokemuksen takia.Toiset on ja toiset ei , riippuu ihan ihmisestä ,joten sitäkään ei ehkä voi yleistää.
Ihminen jokamon paljon traumoja lapsuudestaan ei ehkä aina kykene olemaan se äiti mikä haluaisi olla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän sinua oikein hyvin 10:26.
Häijyjen läheisyydestä kannattaa häipyä heti kun voi.
Syökööt yksin keittämänsä myrkkysopan.
TSEMPPIÄ SINULLE 💕Kiitos <3
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ajattele koko asiaa! Kuolihan vihdoin!
Well, jos et edes ajattele, et koskaan tulekaan paremmaksi kuin hän. Pahoittelen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Well, jos et edes ajattele, et koskaan tulekaan paremmaksi kuin hän. Pahoittelen.
Ajattelisitko itse inhorealismia? Tuskin! Unohdus on paras.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajattelisitko itse inhorealismia? Tuskin! Unohdus on paras.
Unohdus on sillä lailla huono juttu, että voit unohtaa tasan siihen hetkeen asti, kunnes elämässä tapahtuu jotakin, joka nostaa unohdetut pintaan. Eivätkä ne kysy lupaa, ne vain tulevat, koska et ole käsitellyt / työstänyt / hoitanut aihetta loppuun asti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unohdus on sillä lailla huono juttu, että voit unohtaa tasan siihen hetkeen asti, kunnes elämässä tapahtuu jotakin, joka nostaa unohdetut pintaan. Eivätkä ne kysy lupaa, ne vain tulevat, koska et ole käsitellyt / työstänyt / hoitanut aihetta loppuun asti.
En vatvo menneitä! Niitä vatvottiin aikoinaan lastensuojelunasiakkaana lastenkotiaikoina psykologin voimin. Ei siitä silloinkaan sen valmiimpaa tullut. Miksi niitä enää edes ajattelemaan? Elämään vaan nyt voi kuulua kaikenlaista!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unohdus on sillä lailla huono juttu, että voit unohtaa tasan siihen hetkeen asti, kunnes elämässä tapahtuu jotakin, joka nostaa unohdetut pintaan. Eivätkä ne kysy lupaa, ne vain tulevat, koska et ole käsitellyt / työstänyt / hoitanut aihetta loppuun asti.
Tämä on niin yksilöllistä, jotkut vatvovat koko elämänsä jotain kokemaansa vääryyttä, toiset viis veisaavat ja unohtavat koko jutun. Toisilla on taipumus märehtimiseen ja itsesääliin, toiset porskuttavat menemään, ja kaikkea siltä väliltä.
Tietenkin riippuu trauman vakavuudesta mutta silloinkin reaktiot vaihtelevat.
Esim. minut on nuoruudessani raiskattu. Muistan suurin piirtein asian muttei sillä ole koskaan ollut minkäänlaista merkitystä elämälleni eikä siitä ole tullut minkäänlaisia traumoja itselleni tai esim. seksielämääni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on niin yksilöllistä, jotkut vatvovat koko elämänsä jotain kokemaansa vääryyttä, toiset viis veisaavat ja unohtavat koko jutun. Toisilla on taipumus märehtimiseen ja itsesääliin, toiset porskuttavat menemään, ja kaikkea siltä väliltä.
Tietenkin riippuu trauman vakavuudesta mutta silloinkin reaktiot vaihtelevat.
Esim. minut on nuoruudessani raiskattu. Muistan suurin piirtein asian muttei sillä ole koskaan ollut minkäänlaista merkitystä elämälleni eikä siitä ole tullut minkäänlaisia traumoja itselleni tai esim. seksielämääni.Woi olla. Mutta sitten on myös niiin, että ne traumat, jotka ovat jääneet käsittelemättä, palaavat viimeistään siinä vaiheessa ja kohdassa, kun ihminen sairastuu ja estot lakkaavat. Esimerkkejä olisi, mutku ma en nyt jaksa ...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Tykkää tai ei tykkää” on aivan eri asia, kun kaltoinkohtelu!
Erimielisyyksiä ja -näkemyksiä on aina, muttei ole lähellekään verrattavissa kaltoinkohteluun!Minä en tiedä miten sana kaltoinkohdeltunon sinun kohdallasi koska sitä sanaa käytetään joskus niin huolimattomasti että se voi tulla ihan pikku asioista toisille että sanoo olevansa kaltoin kohdeltu.
Se joka itse ei ole rakkautta saanut elämässään
N ei ilmeisesti pysty sitä antamaankaan edes omilleen , jos elämä on ollut kylmää tunne tasolla niin se helposti jatkuu seuraavissakin sukupolvessa . Joten nämä asiat ovat toisille hyvin vaikeita ja toiset pystyvät karistamaan ne pois ajatuksistaan . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajattelisitko itse inhorealismia? Tuskin! Unohdus on paras.
Yeap, olen niiin realisti, että inhottaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Tykkää tai ei tykkää” on aivan eri asia, kun kaltoinkohtelu!
Erimielisyyksiä ja -näkemyksiä on aina, muttei ole lähellekään verrattavissa kaltoinkohteluun!Niinhän se on , jos on kaltoin kohdeltu niin se jää mieleen.
Perhe missä oli neljä lasta jonka tunsin, yksi näistä lapsista valitti aina etä hän oli ”musta lammas ,”
Ihme kyllä sinänsä se oli juuri tämä ” musta lammas” joka sai eniten huomioita siinä perheessä, silti valitti, esim jos hän tarvitsi apua niin äitinsä oli aina auttamassa. Nämä muuta lapset eivät koskaan valittaneet , vaikka monta kertaa tämä ”musta lammas” aiheutti heillekin kateuksissaan ikäviä asioita.
Niin että syyt seuraukset ovat jokaisessa perheessä erilaiset , ja se miten koetaan asiat - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se on , jos on kaltoin kohdeltu niin se jää mieleen.
Perhe missä oli neljä lasta jonka tunsin, yksi näistä lapsista valitti aina etä hän oli ”musta lammas ,”
Ihme kyllä sinänsä se oli juuri tämä ” musta lammas” joka sai eniten huomioita siinä perheessä, silti valitti, esim jos hän tarvitsi apua niin äitinsä oli aina auttamassa. Nämä muuta lapset eivät koskaan valittaneet , vaikka monta kertaa tämä ”musta lammas” aiheutti heillekin kateuksissaan ikäviä asioita.
Niin että syyt seuraukset ovat jokaisessa perheessä erilaiset , ja se miten koetaan asiatJa vain perhe itse tietää, mitä siellä tapahtuu ja vain henkilöt itse tietävät mitä he tuntevat. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, varsinkaan jos on vain silloin tällöin tekemisissä, saatikka sellainen, joka vain "tietää" jonkun perheen.
- Anonyymi
Tuon linkin kirjoittajan ei tarvitse ymmärtää vanhempiaan, ovat henkisesti sairaita. Itsellä on lähes tuon ikäinen lapsi, en tiennyt yhtään perhettä 70-luvulla, jossa olisi lapsia fyysisesti käsitelty, jutut olisivat kyllä levinneet kun asuttiin alueelle, jossa tiedettiin toisten asiat. Kerrostalotkin niin huonosti eristettyjä, että elo kuului naapuriin.
Anteeksianto, sekin mahtaisi olla vaikeaa, parempi päästä johonkin välinpitämättömyyden tilaan vanhempiaan kohtaan, siirtää syrjään koko asia ja ne vanhemmat. Omassa ikäluokassa lapsena tiesin väkivaltaisuutta, meidän vanhemmathan niitä sota-ajasta kärsineitä oli, mutta ei minua vaan vähätelty tai pahoinpidelty.- Anonyymi
Nykyään on avoimempaa. Ennen perheissä salattiin asiat. Ulkopuolisille ei saanut
kertoa mitään. Lapsikin tiesi sen. Seuraukset olisivat olleet entistä pahemmat,
jos olisi paljastanut kellekään minkälaista kohtelua sai.
- Anonyymi
Suomalaiset nukkuvat liian vähän muutenkin mutta pienet velat saa.
- Anonyymi
alottajalle :
Ei tarvi antaa anteeksi jos ei pysty,
ihminen itsessään pystykkää antamaan anteeksi
kun on kokenu suurta vääryyttä
mitätöimistä ihmisenä ym . haavoittavia loukkausia
jos Jumala antaa ihmiselle voiman antaa anteeksi
silloin haavoitettu ihmineki voi antaa pahatki loukkaukset anteeksi,
ei aina kuitenkaa,- Anonyymi
Psykologiassahan sanotaan että anteeksianto vapauttaa ihmisen niistä ikävistä asioista, siis oman mielenterveytesi vuoksi olisi ehkä parempi antaa anteeksi, ymmärtää ettei kaikissa perheissä ehkä oltu terveitä .
Mutta ymmärrän ihan hyvin että silloin kun loukataan kunnolla niin se on vaikea ajatellakaan itse en tiedä omalla kohdallani , yritän vaan unohtaa ja ymmärtää asioita muidenkin näkökulmasta enkä vaan oman itseni . Silti olen aika välinpitämätön juuri ihmiselle joka on loukannut syvästi . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykologiassahan sanotaan että anteeksianto vapauttaa ihmisen niistä ikävistä asioista, siis oman mielenterveytesi vuoksi olisi ehkä parempi antaa anteeksi, ymmärtää ettei kaikissa perheissä ehkä oltu terveitä .
Mutta ymmärrän ihan hyvin että silloin kun loukataan kunnolla niin se on vaikea ajatellakaan itse en tiedä omalla kohdallani , yritän vaan unohtaa ja ymmärtää asioita muidenkin näkökulmasta enkä vaan oman itseni . Silti olen aika välinpitämätön juuri ihmiselle joka on loukannut syvästi .aina ei voi antaa anteeksi,
mutta voi olla välinpitämätön kyseistä henkilöä kohtaan, antaa sen olla vaikka inhottaaki persoonana,
vääryyttä en ainakaa minä voi ikinä ymmärtää,
jos itse olen väärässä, osaan kyllä itse pyytää anteeksi
ja myöntää olen erehtyny,, anteeksi,
näin se vaan menee,,
- Anonyymi
Kansa saa sitä mitä haluaa🏴☠️😂
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606484- 1003352
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252676- 212308
- 271861
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3571822- 251600
- 491452
- 321448
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2261423