Huomenta kaikille

Missä tahansa on luulosairaille vinkkiä

Säkö tunnistat oikein tämän aloittajan sitten vai…?🙄

Anonyymi00004 kirjoitti:

Säkö tunnistat oikein tämän aloittajan sitten vai…?🙄

No eihän tossa tartte mennä ees etsimään sen pidemmälle, kun jo aloituksesta huomaa sen negatiivisuuden ja kun katsoo sinne rivien väliin, niin myös katkeruuden ja sen pahan mielen, mikä siellä takana on. Ja kun vertaa kirjoituksia, niin huomaa kyllä tietyt jutut sieltä. No, turhaapa mä sulle tätä tässä selitän, et usko kuitenkaan, mistä tiedän mitä tiedän. :)

Of koors

Itseäsikö kannustat tuossa viimeisessä lauseessa vai? Tämä palstahan muuttui minun nähdäkseni muutama viikko sitten jostain syystä täyteen negatiivisia tekstejä eli hieman sen jälkeen, kun olin itse tänne tullut, niin siitä meni jokunen hetki ja hei: se en ollut minä, joka niitä negoja alkoi kirjoittaa, sanon tämän tähän siksi, koska kuitenkin joku vetää heti minut syypääksi tuosta, kun kirjoitin tuon, että hieman tänne tuloni jälkeen. Se negatiivisten kirjoittaja ei siis ole minä. Olen toki jotain negaakin laittanut, en kielläkään, mutta huomasin saman, että jollain on nyt pipå liian kireellä, syytä en tiedä. liekö katkeruus vai mikä. Ei niitä kannata ottaa ihan tosissaan kaikkia.

Jokainen ei laiminlyö itseään, vaikka täällä välillä kirjoitteleekin. Ittelläni tulee ainakin mökkeiltyä, ulkoiltua, saunottua, tehtyä ruokaa, hoidettua ja käytyä asioilla, hoidettua kotia, tehtyä ruokaa jne. jne. kaiken kirjoittamisen lomassa. Yksinkään en ole, vaikka täällä kirjoittelen. Ikävää poden, muttei se oo pois mun muusta toiminnasta tai mun maailmasta, elämästä ja sen sisällöstä.

Olet oikeassa: jokaisen varalle on jotain uutta ja kenties tutkimatontakin :) sehän on vain hyvä asia, vai onko sittenkään aina? Eihän sitä voi tietää, mitä siellä nurkan takana odottaa. Kaikki tapahtumathan eivät ole pelkästään positiivisia, enkä nyt lähdekään vetämään linjaa suoraan sinne negatiivisten tapahtumien ja pelkojen poluille. Totesin vain, ettei voi aina tietää, mitä siellä seuraavana on tulossa. Hyvää vai huonoa vai sekä että. Yleensä sekä että. Elämisen mahdollisuudet ovat useinkin kiinni itsestä, tosin ympäristö ja -tekijät sanelevat myös tätä. Mahdollisuudet .. ne ovat myös monesti kiinni ihan siitä omasta itsestä ja siitä, tarttuuko niihin vai jättääkö väliin. Siitä taas määräytyy se seuraava tie, mitä kulkee. Tulee risteyksiä, on valittava, ja se ohjaa suuntaan, jossa tulee taas uusia risteyksiä. Valintoja, mahdollisuuksia. sitä se kaikki on, koko elämä itse asiassa. Jopa pienissä arkipäiväisissä asioissa saati suuremmissa.

Tulevaan selvänäköisen realistisesti luottaminen on varmastikin hyvä asia, mutta tällaisena ikuisena romantikkona on pakko sanoa tuohon, että on myös hyvä olla niitä unelmia ja haaveita - joskaan ei liiallisuuksiin mitään pilvilinnoja - koska nehän pitävät yllä toivoa ja yleensähän se toivo on sinne parempaan suuntaan eikä huonompaan. Harvoin ihminen toivoo itselleen mitään huonoa - tai lähimmilleen - kenellekään. Onhan niitä niitäkin, jotka eivät muuta teekään kuin elävät siinä negatiivisuudessaan viljellen sitä ympäriinsä ja ympäristöönsä, missä sitten vaikuttavatkin, mutta sekin kertoo vain heidän omasta huonosta olostaan, tunnetiloistaan, kenties niistä tunnelukoistakin ja siitä, ettei ole itse kyennyt menemään tasolle, jossa näkee muut. Tuntee kenties itsensä huonompiarvoiseksi tai -osaiseksi. Kaikille kun ei ole luoja luonut tasamäärin lahjoja, ei syntymässä eikä elämässä ylipäätään. Sanotaan, että itse voi oman onnensa rakentaa. No, pitää mielestäni jonkin verran paikkansa, ei täysin. Kaikki kortit ei todellakaan ole tasapuolisesti jaettu ja ne, mitä kukin on saanut, on niillä tultava toimeen. Toisenkaan kortteja ei voi käyttää. Vain niitä omia. Se, miten ne korttinsa sinne pelipöydälle asettelee, ratkaisee elämän suuntia ja sitä omaa kohtaloa. Eli: elämässä pitää olla tavallaan pelisilmää. Tarkkana omista korteistaan, mutta myös niistä toisten. Uusia kortteja tulee ja ne käännetään, tottakai, ihminen kun on utelias ja mikä ettei, niistähän voi saada omaan pelipöytäänsä niitä itseä hyödyttäviä kortteja. Toisiakin, eikä vain itseä. Mielelläni oon jakanut omasta pakastani, omista korteistani myös muille niitä heitä auttavia. Sehän ei ole minulta millään tavalla pois mistään ja päinvastoin: olen saanut vastaavasti takaisin niitä minulle sopivia. Tarkoitan tällä, ettei ihminen loppupeleissä ole yksin, vaikka niinkin sanotaan. Aina on ihmisiä, jotka ovat ikäänkuin varakortteina siinä vierellä kulkemassa, joten aivan kaikkea omistakaan korteista ei ikinä tarvitse käyttää, ei ole siis yksin eikä heikkona. Luottaminen itseensä on sinällään hieno asia, jos siihen pystyy. Luottaminen myös muihin - niihin lähimpiin ainakin - antaa myös paljon ja upea asia. Se vaatii, mutta se myös antaa.