Fordismista nykyaikaan

Persut ovat talouspoliittisten valintojen edessä, jos heistä tulee hallituspuolue. Persujen talouspolitiikka on osin sumeaa, ehkä tarkoituksellisesti. Liika tarkkaraisuus voi olla oppositiopuolueelle vain rasite. Hallitusvastuussa se pakosti konkretisoituu. Tässä vaiheessa talouspolitiikka keskittyy julkisen talouden kestävyysvajeeseen, velkaantumisen lopettamiseen ja työperäiseen maahanmuuttoon. Kaikki nämä ja varsinkin toimenpiteet viime mainitussa alkavat avata persujen linjaa.

Yleisesti oikeistopopulismia ja esim. Trumpin politiikkaa tarkastellen voi sanoa, että talouspolitiikan linja on vanhassa fordismissa, teollisen massatuotannon ajassa. Siinä kapitalismin hyväksyttävyys ostetaan riittävän tasoisilla palkoilla. Työllä on vaihtoarvo, mikä on olennaista verrattuna siihen, että nykyisin työllä on enemmän käyttö- kuin vaihtoarvoa. Käyttöarvoon perustuva työn kompensaatio ja kapitalismin legitimointi tulee sitä kautta, että jokaisella on edes teoriassa yhdenmukaiselta vaikuttava mahdollisuus nostaa työnsä käyttöarvoa. Uusliberalistinen talousmalli perustuu työn käyttöarvoon ja globalisaatioon eli vapaaseen markkinatalouteen.

Oikeistopopulistit vastustavat globalisaatiota ja työn käyttöarvoon perustuvia hinnoittelu- ja legitimointimalleja. Siksi post-moderni eli jälkiteollinen yhteiskunta on persuille ja oikeistopopulisteille valtavan suuri haaste. Se tulee näkymään nytkin hallitusneuvotteluissa keskusteltaessa työperäisestä maahanmuutosta, mutta ei tyhjene tietenkään vain tähän asiaan. Yhdysvalloissa tilanne oli vielä selkeämpi, koska maassa on erotettavissa vanha fordistinen ruostevyöhyke modernista työn käyttöarvoon perustuvasta piilaaksosta yms.

Fordistinen yhteiskunta pyrkii protektionismiin suojellakseen omaa teollisuuttaan. Siihen liittyy rajoitteita kaupassa, rajoitteita tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuudessa. Jälkiteollinen yhteiskunta tarvitsee taas osin väestön vanhentumisestakin johtuen aivan päinvastaista. Rajoituksia pitäisi poistaa. Kokoomus edustaa selvästi jälkiteollista yhteiskuntaa, se on on ajan hermolla ja aallon harjalla. Persut haikailevat paluuta vanhaan, fordisteen massatuotantomalliin ja siitä maksettavaan hyvään palkkaan. Ongelma on vaan se, että ajan pyörää on vaikea kääntää taaksepäin. Taloudellisen toiminnan ydin ei ole enää teollisessa massatuotannossa saati maataloudessa eikä niihin ole paluuta kuin äärimmäisten kriisien kautta.

Persuille ja varmaan muillekin poliittisille toimijoille tulee olemaan vaikeuksia suhtautua siihen, että työn hinnoittelu perustuu sen käyttöarvoon eikä vaihtoarvoon. Työehtosopimusten yleissitovuus häviää sen myötä koko ajan. Työn käyttöarvo määrittyy ennen muuta ihmispään sisällä olevien aivojen hyödyllisyydestä työnantajan silmissä. Se on työn käyttöarvo. Sille työlle ei ole mitään järkevää vaihtoarvoa. Jos työn käyttöarvo on erittäin suurin, palkka voi olla vaikka 10 000 euroa päivässä eikä kuussa tai vuodessa. Osaaminen tässä on sitä, että alkaa tuntea työnsä käyttöarvon suuruuden massatuotantotyön kadotessa. Näitä töitä on syntynyt erityisesti tietotekniikan, datan hallinnan ja sosiaalisen median aloille. Kehitys lisää myös yksityisyritteliäisyyttä eli työ myydään osaamistahon omistaman yrityksen työnä. Esim. liikejuridiikkaan perustuvat lakifirmat ovat toimineet näin jo kauan. Hinnoittelu voi olla tähtitieteellistä. Talous- ja veropolitiikkaan tämä luon suuria haasteita.

Persuissa fordismia aidoimmillaan on edustanut puolueen ns. työmies Matti Putkonen ja entinen työministeri Jari Lindroos, joka erosi puolueesta Halla-ahon tultua puheenjohtajaksi. On vielä ennenaikaista sanoa, miten voimallisesti tämän katoavan kansanperinteen eli fordismin puolustaminen persuissa jatkuu ja määrittää heidän talouspoliittista ajatteluaan. Jos jatkuu, sen yhteensovittamisessa Kokoomuksen talouspolitiikkaan tulee olemaan hankaluuksia.