MASENTUNEEN OMAISET

on pitää huoli omasta terveydestään. Eli ei saa jäädä kotiin vahtimaan sairasta läheistä vaan on lähdettävä harrastuksiin, liikkumaan tai ystäviä tapaamaan, että jaksaa sitten kotona "sietää" vetämätöntä läheistään.
Sairaalle tekisi hyvää, jos joskus jaksaisi lähteä mukaan, mutta pakottamaan en lähtisi. Lääkkeet voi katsoa fiksusti perään, jos on ongelmana, että ei syö niitä tai on uhkana, että ottaa liikaa.
Läheinen voi vain olla olemassa ja sen suurempaa meteliä pitämättä huolehtia huushollista. Voi tietysti kyrsiä, kun sairas ei osallistu, mutta masennuksen lieventyessä töitä voi jakaa. Toinen aloittaa ja toinen lopettaa toimi ainakin meillä. Aloitekyvyn puute on pahinta, kun ei saa aloitettua...
Läheisten kannattaa mennä mukaan lääkäriä ja/tai terapeuttia tapaamaan silloin, kun pääsee, niin saa tietoa sairaudesta ja voi samalla kertoa lääkärille sitä omaa näkökulmaa sairaan tilasta.
Useinmilla paikkakunnilla on tiedotusryhmiä/ tilaisuuksia, missä sairauksista kertovat asiantuntijat. Voi kysyä mielenterveystoimistosta aikoja. Myös vertaistukiryhmiä omaisille on joillakin paikkakunnilla.
Ja lopuksi masennus menee aina ohi. Mutta se voi kestää kauan. Jaksamista.