Etten tiedä onko kaivattuni kovin turhamainen ja pinnallinen. ulkonäkösuuntautunut tai jotain.
Häiritsee sellainen
Anonyymi-ap
12138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, kuka sun kaivattusi on?
Joku vaan. Ei sitä voi täällä sanoa. Mietin vaan sitä jos osoittautuu toisenlaiseksi kuin miltä vaikuttaa.
Hän sinusta vaikuttaa siis pinnalliselta? Millä tavalla?
En osaa nyt sitä sanoiksi laittaa.
Kyllähän noista nyt jonkinlaisen käsityksn aa hyvin nopeasti, kun vaan toisen kanssa juttelee. Ei tietenkään tarkaa tietoa, mutta suuntaa-antavasti tuo tulee nopeasti selväksi Suosittelen siis vana ihan juttelemaan sen ihmisen kanssa-
Olen jutellut todella paljon sen ihmisen kanssa. en saa silti tuosta selvää.
No sitten kannattaa viedä sitä keskustelua sellaisiin aiheisiin joista tuo käy ilmi. Teidän pitää keskustella toiveista, haaveista, arvoista, kokemuksetkin kertovat paljon. Se täytyy tietenkin ottaa huomioon, että jos teillä on kovin erilainen varallisuustaso, niin toiselle itsestäänselvyyksiksi muodostuneet asiat voivat kuulostaa toisesta pinnallisuudelta ja turhamaisuudelta. Joskus kyse on kuitenkin enemmän siitä, että toinen ei vain koskaan ole joutunut kyseenalaistamaan omia tapojaan.
No tähän voi itsekkin vastata, vaikka olis miehen kirjoittama. Pidän itseäni ihan tavallisena, etsin myös tavallista naista. Sellaista joka hyväksyy mut juuri tälläisenä kun olen. Ihan niinkun hyväksyn toisen sellaisena kun hän on. Niin hyvänä, kun huonona päivänä. Tärkeintä on mitä löytyy sisimmästä, se on kaikkein tärkein asia. Ja se että toiseen voi luottaa. Mikä ei ole tänä päivänä mikään itsestään selvyys.. Mulla on kyky rakastaa erilaisia ihmisiä, kunhan tunnen oloni siinä hyväksi, ja luotan. Kun luottamus menee, se todellakin menee..
Nainen olen.
Olen toivoton romantikko. Haluaisin miehen, joka ei etsi naista ja löytää minut silti. Niin itselleni kävi, en etsinyt miestä kun "keksin" hänet.
Kai se vähän riippuu mitä tarvitsee hyväksyä.
Minulle kävi joskus niin, että jätin tutustumatta yhteen mieheen koska ajattelin hänen olevan ulkonäkökeskeinen, pinnallinen ja jollain tavalla itserakas. Koska minulla oli ne omat epäilykset ja epävarmuudet, niin en kokenut itseäni tarpeeksi hyväksi hänelle. Tein päätökseni jatkaa toiseen suuntaan tutustumatta häneen ja hänen persoonaansa. Suuri virhe. Vielä vuosienkin jälkeen hän putkahtelee mieleeni. Ihan kuin jotain olisi jäänyt kesken. Olisi suuri halu tutustua häneen, mutta tiedän sen olevan myöhäistä.
Olen ihan ok:n näköinen nainen ja olen sen viimein tajunnut. Piti vaan kasvaa henkisesti, kasvattaa itsevarmuutta. Ehkäpä hän auttoi minua itseni kehittämisessä.
Älä siis tuomitse ennen tutustumista. Tee omat johtopäätökset tutustumisen jälkeen.