Ainakin tämänpäiväisen kotimaan uutisista löytyvän artikkelin perusteella.
Yksi asia, mikä kyseisessä uutisartikkelissa surettaa on se, että paitsi artikkelista paistoi lääkäreiden ja heidän ammattitaitonsa suitsuttaminen ja kritiikitön asenne. Plussaa tulee siitä, että artikkelissa haastateltu psykiatri muisti sentään mainita, että psykoterapia on suositeltava lääkehoidon rinnalla. Että eivät ne taustalla olevat juurisyyt ja ongelmat sillä parane, että napsitaan vain lääkkeitä. Niinpä, näinhän se asia on.
Mutta kyseisessä artikkelissa tökkii parikin asiaa. Yksi on se, paitsi alalla olevat, niin myöskään missään muuallakaan ei kysellä lääkkeiden käyttäjien omakohtaisia kokemuksia. Esim. jos jotkut ovat käyttäneet tiettyjä lääkkeitä pitkäänkin. Mitään seurantaa ei välttämättä kyllä kaikkien kohdalla ole. Esim. neuroleptejä ei tulisi koskaan käyttää liian pitkään, haittavaikutusten jsa muihin somaattisiin sairauksiin altistumisen takia. Tätä ei psykiatriassa koskaan myönnetä, tutkimustulosten puuttumisen takia. Käyttäjien itsensä havaitsemia haittavaikutuksia harvemmin kysellään, tai ainakaan niistä piitataan mitään.
Lääkkeiden käyttäminen on räjähtänyt viime vuosina uskomattomiin lukuihin. Ja ne luvut tulevat todennäköisesti tästä entisestään nousemaan. Psykiatria ja potilaiden hoitaminen pohjautuu edelleenkin vain diagnosointiin ja lääkityksiin. Julkisella puolella ei ainakaan tarjota mitään potilaan oireiden taustalla olevien syiden selvittelemistä ja ratkaisemista. Koska nehän eivät kuulu psykiatriaan. Näin joku "asiantuntija" tällakin palstalla sen suoraan yhdessä keskustelussa suoraan myönsi. Ongelma on vain siinä, että jos taustalla olevat ongelmat jäävät ratkaisematta, ne myös jäävät sellaisiksi. Millään pillereillä ei niitä korjata ja hoideta. Niilä hoidetaan korkeintaan vain oireita.
Lisäksi on erittäin valitettavaa se, että keskustelupalstalle, omakohtaisista kokemuksista joko lääkkeisiin, tai muuhun liittyen kirjoittavia leimattiin ja tuomittiin kyseisessä artikkelissa asiantuntemattomiksi ja mistään tietämättömiski. Se on aika väärin, teilaavasti ja jopa rasistiseksikin sanottu. Kannattaisi tutustua enemmän mt-palveluita käyttäneiden mielipiteisiin. Koska tällekin palstalle on tullut todella hyviä, varteenotettavia ja tutustumisen arvoisia ja jopa asiantunteviakin arvoisia. Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni, 20 vuotta erilaisia psyykelääkkeitä käyttäneenä. Jolla on mm. sepelvaltimotauti, diabetes, autoimmuunitauti ja alkava muistisairaus, psyykelääkkeiden käytön seurauksena.
Yksi asia, mikä kyseisessä uutisartikkelissa surettaa on se, että paitsi artikkelista paistoi lääkäreiden ja heidän ammattitaitonsa suitsuttaminen ja kritiikitön asenne. Plussaa tulee siitä, että artikkelissa haastateltu psykiatri muisti sentään mainita, että psykoterapia on suositeltava lääkehoidon rinnalla. Että eivät ne taustalla olevat juurisyyt ja ongelmat sillä parane, että napsitaan vain lääkkeitä. Niinpä, näinhän se asia on.
Mutta kyseisessä artikkelissa tökkii parikin asiaa. Yksi on se, paitsi alalla olevat, niin myöskään missään muuallakaan ei kysellä lääkkeiden käyttäjien omakohtaisia kokemuksia. Esim. jos jotkut ovat käyttäneet tiettyjä lääkkeitä pitkäänkin. Mitään seurantaa ei välttämättä kyllä kaikkien kohdalla ole. Esim. neuroleptejä ei tulisi koskaan käyttää liian pitkään, haittavaikutusten jsa muihin somaattisiin sairauksiin altistumisen takia. Tätä ei psykiatriassa koskaan myönnetä, tutkimustulosten puuttumisen takia. Käyttäjien itsensä havaitsemia haittavaikutuksia harvemmin kysellään, tai ainakaan niistä piitataan mitään.
Lääkkeiden käyttäminen on räjähtänyt viime vuosina uskomattomiin lukuihin. Ja ne luvut tulevat todennäköisesti tästä entisestään nousemaan. Psykiatria ja potilaiden hoitaminen pohjautuu edelleenkin vain diagnosointiin ja lääkityksiin. Julkisella puolella ei ainakaan tarjota mitään potilaan oireiden taustalla olevien syiden selvittelemistä ja ratkaisemista. Koska nehän eivät kuulu psykiatriaan. Näin joku "asiantuntija" tällakin palstalla sen suoraan yhdessä keskustelussa suoraan myönsi. Ongelma on vain siinä, että jos taustalla olevat ongelmat jäävät ratkaisematta, ne myös jäävät sellaisiksi. Millään pillereillä ei niitä korjata ja hoideta. Niilä hoidetaan korkeintaan vain oireita.
Lisäksi on erittäin valitettavaa se, että keskustelupalstalle, omakohtaisista kokemuksista joko lääkkeisiin, tai muuhun liittyen kirjoittavia leimattiin ja tuomittiin kyseisessä artikkelissa asiantuntemattomiksi ja mistään tietämättömiski. Se on aika väärin, teilaavasti ja jopa rasistiseksikin sanottu. Kannattaisi tutustua enemmän mt-palveluita käyttäneiden mielipiteisiin. Koska tällekin palstalle on tullut todella hyviä, varteenotettavia ja tutustumisen arvoisia ja jopa asiantunteviakin arvoisia. Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni, 20 vuotta erilaisia psyykelääkkeitä käyttäneenä. Jolla on mm. sepelvaltimotauti, diabetes, autoimmuunitauti ja alkava muistisairaus, psyykelääkkeiden käytön seurauksena.
Vastaukset 147
Vanhimmat
Ainakin yksi korjaus edelliseen tekstiin: Viimeinen kappaleosa: kirjoitin, että on erittäin valitettavaa, että keskustelupalstalle, omakohtaisista kokemuksista, tai niitä esille tuovia leimattiin ja tuomittiin artikkelissa asiantuntemattomiksi ja mistään tietämättömiksi. He ovat kuitenkin arvokkaita kokemusasiantuntijoita, joita ei tässä lääketieteessä mikään taho, eikä mediakaan kuitenkaan millään tavalla hyödynnä.
Kannattaisi alalla olevienkin tutustua enemmän mt-palveluita ja lääkkeitä pitkäänkin käyttäneiden somessakin esittämiin mielipiteisiin. Tällekin keskustelupalstalle on tullut ajoittain todella hyviä, tutustumisen arvoisia, asiantuntevia, analyyttisiä, kriittisiä, tarkkoja, jopa tieteellisiä perustelujakin sisältäviä mielipiteitä.
Tämä keskustelunaloitus oli minun mielipiteeni, ei tieteellinen essee.
Kun ihmiset kirjoittelevat negatiivisia kokemuksia ja haukkuvat lääkäreitä milloin mistäkin, niiin on riski että ne jotka lukevat ovat herkkiä ihmisiä jotka tarvitsivat apua mutta eivät uskalla sitä hakea kun ovat lukeneet kaikenmaailman juttuja.
ensinnäkin se että joku käyttää vuosikausia lääkettä eikä tule paremmaksi, niin vaihtais lääkäriä ja menis jonkun toisen luo jos katsoo että on vedetty linssiin.
Mutta kun on lukenut Somesta kun yksikin otti vaan pienen murusen lääkkeestä , niin siinä on jo ensimmäinen virhe, lääkkeet otetaan ihan niin kuten reseptissä lukee eikä itse mennä annostelemaan mitään.
Sitten on henkisiä tiloja ihmisillä joita on vaikea saada kuriin jostain syystä .
Mutta en ole nähnyt oikeastaan koskaan mitään asiallista kirjoitusta näistä, nekin jotka muka ovat ns asiantuntijoita eivät voi sitä mitenkään olla, koska psykiatrian koulutus on pitkä ja sisältää paljon asioita sairauksista niin silloin ei potilaskertomus aina stemmaa ,
kuten se esitetään potilaan taholta
Joku juo viinaakin vaikka on lääkitys, niin ei ihme ettei tule terveeksi koskaan , ja toiset sotkevat luonnonlääkkeitä lääkärin määräämien lisäksi , joten sekaannus kropassa on silloin totaali
Totta on että moni haluaisi niin kovasti saada fyysisen diagnoosin sairaudestaan , ihan niinkuin se olisi jotenkin parempi sitten.
Jos on skitsofrenia niin se on ja siihen on lääkkeet , ja jos ei huolehdi omaa lääkitystäni kuten on kirjoitettu niin ei voi odottaakaan parannusta.
On niin monia pikkujuttuja. lääkityksessäkin, joitain lääkkeitä on otettava tyhjään vatsaan, toisia lääkkeitä ruuan kanssa jne nekin asiat vaikuttavat miten lääke imeytyy kropassa.
Niin että kirjoitukset voisivat olla jotenkin enemmän realistisia , ettei peloitella apua tarvitsevia ihmisiä ns omien kokemustensa kanssa niin etteivät uskalla hakea apua.ä
Noinko se otti luonnolle, kun et ollukkaan tämän maan johtava mielenterveyden asiantuntija?
"Joku juo viinaakin vaikka on lääkitys, niin ei ihme ettei tule terveeksi koskaan , ja toiset sotkevat luonnonlääkkeitä lääkärin määräämien lisäksi , joten sekaannus kropassa on silloin totaali"
Monelle nuorelle määrätään Suomessa psyykenlääkkeitä. On selvää että nuo nuoret aikuistuessaan monet juhlii vaikka olisi psykoaktiivisia pillereitä käytössä.
Monet ihan terveetkin ihmiset toisinaan juhlii.
Suomessa käytetään varmaan suuria määriä pillereitä ja alkoholia sekaisin miettien käyttölukuja.(satoja tuhansia lääkkeillä). Jokainen pohtikoot suhteensa alkoholinkäyttöön, voihan se olla monelle masentava tekijä.
En tiedä kuinka paljon lääkärit edes kieltää esim masennuslääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttöä. Yleensä varmaan sanotaan että "ei se varmaan kannata ja siitä kannattaa pitäytyä kun se laskee lääkkeen tehoa".
Tuo kombinaatio psykiatrian aineet plus päälle alkoholi on varmaan kuupalle aika mielenkiintoisesti vaikuttava. Aivoterveys kiittää.
Joo sehän varmaan onkin hyvin yleinen syy että lääkkeet ei toimi jos ottaa lisäravinteita päälle ja sotkee kroppansa. :D juujuu. Toki kannattaa miettiä mitä ottaa ettei tule yhteisvaikutuksia. Jo jollain greipillä voi olla.
"Jos on skitsofrenia niin se on ja siihen on lääkkeet , ja jos ei huolehdi omaa lääkitystäni kuten on kirjoitettu niin ei voi odottaakaan parannusta. "
Käsittääkseni kyllä lääkkeet ei paranna skitsofreniaa. Siksihän niitä pitäisi kokoajan olla vetämässä.
Osa skitsofreenikoiksi diagnosoiduista ei käytä lääkkeitä,pärjäävät ja jossain tutkimuksissa lääkkeitä purkaneet jopa toimii paremmin. Eihän se ihme ole. Neuroleptit sedatoi, voi kutistaa aivoja jo apinoilla, eikä välttämättä ole yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn. Ajattelukyky lääkepöhnissä voi lamautua
Monille määrätään tarpeettoman isoja annoksia psykiatrian aineita
Pienemmässä annoksessa on usein pienemmät haitat
Isolle miehelle ja pienelle naiselle määräillään hoitoannoksia
Samalla kaavalla
Psykiatria ei edes tiedä ilman mitään testejä miten ihminen metabolisoi aineita
"Sitten on henkisiä tiloja ihmisillä joita on vaikea saada kuriin jostain syystä ."
Mitä tarkoittaa henkisen tilan kuriin laittaminen?
Mielenkiintoinen ilmaisu.
Ei ole mahdotonta toipua kärsimyksestä, oppia elämään sen kanssa ja alkaa toimia paremmin ja nähdä valoa. Vaikka kärsimyskin olisi osana elämää. Se ei aina onnistu psykiatrian terapia pilleriopilla ja ei se ihme ole.
Onko ihminen "sairas" jos on vaikka joutunut kohtaamaan paljon traumaa ja vastoinkäymisiä? Ihmiset voivat kohdata sellaisia asioita mitkä jättää jälkensä, joista ei niin pääsekään helpolla yli. Monesti aina sitä pidetään normaalina että paahtaa menemään ilman asioiden prosessointia eikä vaikkapa traumatisoidu. Herkkyys voi olla vahvuuskin mutta se nähdään usein vain huonona. Moni esim luova ihminen ammentaa herkkyydestään.
Kannattaa silloin alkaa ajatella laatikon ulkopuolelta jos kokee kroonista pahaa oloa mihin ei auta mikään psykiatrian hoito. Eka mikä kannattaa kyseenalaistaa on se että näkee itsensä kroonisesti sairaana diagnoosikeskeisesti ja miettii laajasti tapoja lisätä hyvinvointia jossa esim huomioi kehon kokonaisvaltaiset tarpeet.
Kannustan myös filosofiseen ajatteluun missä kyseenalaistaa niin yhteiskunnan osalta päähän istutettuja haitallisia arvoja ja asenteita kuin omia sellaisia.
Jokainen ihminen joutuu tällä maapallolla rakentamaan suhteensa kärsimykseen (mitä elämä pitää sisällään, elämä on välillä traagista koska joudumme luopumaan niin paljosta elämämme aikana kaiken ollessa väliaikaista). Esim buddhalaisuudessa on vahvassa roolissa tämä elämän kärsimyksen ymmärtäminen/pohdinta. (En siis tässä promotoi uskontoja vaan käytän sitä esimerkkinä ymmärryksestä mitä ihmiset on keränneet aikojen saatossa ja monessa uskonnossakin teemana on kärsimyksen pohtiminen, siinä missä nykymaailma on menettänyt tätä henkistä ulottuvuutta alkaen medikalisoida kärsimystä). Sanon aina että psykiatriassa on jotain sisältä tyhjää. Tarkoitan sillä että se jättää pohtimatta jotain ihmisyydestä.
Itse uskon että avaimia hyvinvointiin on esim suhteen rakentamisessa kärsimykseen (monesti elämä kasvattaa resilienssiä), oppiminen kohtaamaan monenlaisia tunteita (mirä aina psykiatrian aineet ei opeta leikatessaan tunteita) toksisen positiivisuuden kyseenalaistamisen, ja sen miettimisessä mitä on parantuminen... Mikä on psykiatrian kuva parantumisesta...
Filosofinen ajattelu auttaa ja itsereflektion taidot.
Lääkkeet ja alkoholi eivät koskaan sovi yhteen , niin että kun näkee akuuttivastaanotolla ihmisiä jotka tulevat sinne hakemaan apua kun ollaan sekaisin psyykenlääkkeiden ja viinansa ansioista.
Nehän vaikuttaa samaan ventraan aivoissa ja silloin tulee reilu kolari kun sekanautitaan.
Niin että jos on diagnoosi vaikka masennus niin viina sen vaan pahentaa
Kyllä tavallisesti ilmoitetaan vastaanotolla ettei alkoholia oteta lääkityksen aikana.
Se joka haluaa tulla terveeksi vointodellakin olla ilman alkoholia .
Tuli huomattua, joo, reilut kymmenen vuotta, kun käytin näitä sekaisin, ei paraneminen ollut mahdollista.
Kun aikaa kului, huomasin, että ainoa keino päästä tolpilleen oli lopettaa tuo sekakäyttö.
Lopulta se onnistuikin.
En suosittelisi kyllä kenellekään, elämä valuu hukkaan siinä touhussa.
Siinä olet kyllä oikeassa, että masennusta ei kannata alkoholilla lääkitä.
Perustele.
Mikä on tarpeettoman iso annos? Jos nykyisin pyritään määräämään minimiannos?
Montako on moni? Jos nykyisin kaikille pyritään määräämään minimiannos?
Millä testillä mittaisit metabolisointia?
Minun "luonnolle" ei ota kuule yhtään se, että en ole maan johtava mt-asiantuntija. Joitakin näyttää enemmän ärsyttävän se, jos vähänkään kritisoi, tai kyseenalaistaa alalla vallitsevia ja käytössä olevia hoitokäytäntöjä.
Niinhän se aina on että näitä ” kyseenalaistaa ” asioita missä siihen ei ole koulutuksen tuomaa pohjaa.
Näinhän se on kaikkien kyseenalaistajien kanssa, jotenkin luullaan että tässäpä olen ratkaissut asioita , ilman mitään koulutusta.
Onhan näitä tullut esille kun sieniä sateella. Yksi ryhmä näitä kyseenalaistajia on rokotukset myös, on jos millaista veivaajaa jotka hakevat netistä juuri heille sopivaa infoa, ja niitähän aina löytyy kun aikansa etsii.
Niin että yleinen epäluulo on aina tiedon puutetta, ihminen jolla ei ole tietoa asioista käyttäytyy usein näin, pelko on se suurin voima mikä näitä johtaa.Rokotuksia esim on ollut kauan ja monet virukset on elimineerattu niiden avulla.
Nyt on psyykkeenlääkkeiden ” asiantuntijoita” selvittelemässä omia juttujaan kuten he näkevät asioita.
Moni heistä ei näe kokonaisuutta pahoinvoinnistaan vaan luulevat että joku pilleri psyykkisiin vaivoihin toimii kuten päänsärkytabletti,että huono oloolisi poissa.
Mutta kokonaisuus näistä asioista on laajempi ,
Ketään toista ei auta mitkään kertomukset joissa haukutaan lääkäri kun ollaan oltu hakemassa hoitoa mitä ei ole olemassakaan .
Niin monta muuta asiaa pitäisi muuttaa ihmisen tavoissa ja rutiineissa jotka voisivat ehkä auttaa lievittämään huonoa oloa
Paljon on nuoria ihmisiä jotka voivat todella huonosti , ja kun lukevat näitä kauhukertomuksia niin eivät uskalla mennä lääkäriin saamaa apua.
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17839411k
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Korjaus aloitukseen: nykyisillä markkinoilla olevilla masennus ja neuroleptilääkkeillä vain lievitetään oireita, ei hoideta mitään taustalla olevaa sairautta, tai juurisyitä.
Miten ne taustalla olevat sairaudet sitten ovat sinun mielestäsi ?
Mielestäni taustalla ei ole sairautta, vaan on henkisiä, psyykkisiä ongelmia, johtuen mikä mistäkin.
Sairauden taustalla on siis jokin tekijä, joka voi aiheuttaa psyykkistä sairautta, masennusta, ahdistusta, tms.
Jokin tekijä ihmisellä/ihmisessä johtaa henkiseen pahoinvointiin.
Eli taustalla olevat syyt olisi hyvä selvittää ja saada asiat kuntoon, ei tarvitsisi välttämättä lääkitä ongelmien aiheuttamia oireita.
En siis ole tuo, joka kirjoitti taustalla olevista sairauksista ( korjaus aloitukseen ).
Mielestäni pelkkä uusavuttomuus ei selitä sitä, että miksi mielenterveysongelmat leviää. Kyllä siinä taustalla on ihan fysiikkaakin.
Aivan. Tätä minäkin kirjoituksellani ja aloituksessa tuomillani asioilla tarkoitin. Että ne oireiden ja henkisen pahoinvoinnin taustalla olevat syyt tulisi korjata, tai saada asiat kuntoon. Kuin alkaa psykiatrian puolelta aloittaa tuputtamaan aina niitä lääkkeitä ensimmäiseksi avuksi ja hoidoksi.
Lisäksi olen itse sitä mieltä, että mitkään psyykkiset diagnosoidut sairaudet eivät parane nykyisillä käytössä ja markkinoilla olevilla lääkkeillä. Monet ihmisten oireista, kuten ahdistus, tai masennus ovat useimpien kohdalla vain tapa reagoida esim. stressiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin, ja tapahtumiin, eivät siis välttämättä mikään taustalla oleva sairaus.
Terv. ketjun aloittaja
Kerrotko, miten sinä selittäisit uusavuttomuuden? Mitä se mielestäsi tarkoittaa?
Mielenkiinnosta kyselen.
Usein on juuri se ” tekijä” psyykkinen sairaus joka aiheuttaa fyysisiä oireita
Niin monet kerrat se on huomattu
Joku tuntee että häntä pyörryttää ja ei tajua että pyörrytys johtuu henkisestä pahoinvoinnista.vaan kuvittelee että on kasvain aivoissa
Seuraavalla on pahoja vatsavaivoja , mitään eläimellistä syytä ei niihin löydy tarkkojen tutkimusten kanssa, ei halua kuullakaan että voi psyykkisesti huonosti.
Kolmannella on kovat selkäkivut ja ei löydy fyysistä syytä niihinkään
Kaikki nämä tälläiset tapahtumat ovat parantuneet kun ihminen on saanut masennus lääkityksen . Ja hyväksyy ajatuksen että voi psyykkisesti huonosti
Niin että moni ratsastaa näiden fyysisten kipujensa kanssa ja kieltävät että se olisi psyykkistä, joten miten silloin lääkäri voi auttaa.
Yksikin ihminen kärsi vuosia kaiken maailman kipuja jotka siirtyivät eri osiin kehossa, eikä halunnut psyykkeen lääkkeitä, mutta otti ja rakastui ja löysi uuden ihmisen elämäänsä niin tuli terveeksi särkyt vaan katosivat kerta heitolla. Niin että psyykkiset ilmenee monella juuri kehon fyysisinä kipuina.
Niin että moninaiset vaivat ihmisillä aiheutuvat juuri psyykkisestä pahoinvoinnista.
Joillakin ottaa aydämmeen ja höpöttävät ettei lääkäri ota vakavasti , vaikka vikaa ei ole sydämmen toiminnassa, ainoastaan massiivinen sisäinen stressi joka tuntuu siltä että vika olisi sydämmessä
Niin että psykiatrit näkevät moninaisia tapauksia vastaanotollaan, epäileviä ihmisiä joille tietysti ei mikään lääke auta koska epäily on ylinnä.
Joten jokaisen pitäisi keskustella lääkärinsä kanssa ja luottaa siihen mitä hän sanoo, eikä koko ajan hakea vikoja siltä missä niitä ei ole
YLE: n artikkelissa tuotiin esiin vain ja ainoastaan alalla olevien lääkäreiden ja hoitokulttuurissa vallitsevia dogmeja ja käytöntöjä. Potilaiden omakohtaisia kokemuksia lääkkeiden haittavaikutuksista ei mainittu, eikä niitä alalla hyväksytäkään. Potilaiden mielipiteitä ei edes kuunnella ja oteta millään tavalla huomioon. Tämä on psykiatriassa ja alalla olevilla hoitajilla ja lääkäreillä yleisesti otettuna asenteena.
Usein potilaan mielipiteet eivät edes stemmaa yhteen diagnoosin kanssa , siksipä potilas voi mennä lääkäriin omien uskomustansa kanssa niin saa sieltä asianmukaisen vastauksen vaivojensa laatuun.
Näitä ns potilas kertomuksiahan on netissä koko ajan miten joitakin on ” kustu silmään” tai
Annettu väärät lääläkkeet , tai lääkäri vaan muuten piruilee, ja lääkkeitä ” syötetään” ihan kun aikuiselle ihmiselle syytettäisiin jotakin. Syyt omasta voinnista laitetaan aina näissä jutuissa lääkärin tai lääkkeiden niskaan, ei koskaan katsota josko massa itsesää ja elämässä olis ehkä jotain joka pitää olon huonona.
No eihän diagnooseja tehdäkään mielipiteiden mukaan.
Ja on diagnoosi mikä tahansa, jokaisella on oikeus myös omiin mielipiteisiin.
Eri asia sitten, miten potilas-lääkärisuhde, kanssakäyminen onnistuu, sekä miten molempien mielipiteet osuvat toistensa kanssa yhteen.
Ammattitaito, tieto ja mielipiteet eivät ole yksi ja sama asia.
Mitä muita lääkkeitä psykiatria antaa kuin vääriä ? :D oma näkökulmani on että ei kehon välittäjäaineita kannata alkaa sotkemaan jotka säätelee erilaisia asioita kehossa. Se voi tuottaa pahaa oloa pitemmällä aikavälillä.
Toki jotkut voivat kokea aineista hyötyä mutta kuka lupaa että he ei pitkällä tähtäimellä ala kokea aineistaan ongelmia? Toki osa voi luulla sen hyödyksi että välttelee aineellaan vieroitusoireita.
Mikä on oikea lääke? Mikä on syy miksi psykiatrian mukaan kannattaa esim käyttää masennuslääkkeitä eikä esim korjata elintapojaan, ratkoa syitä pahan olon taustalla, antaa aikaa ja mennä terapiaan? Mikä on syy että kannattaa alkaa vetämään psykoaktiivisia aineita mielialan parantamiseksi? Että muka psykoaktiivisiin aineisiin itsensä koukuttaminen estää itsemurhat? Näennäisesti nopeammin toipuu?
Sinulla se on täysin loistava tapa vähätellä tämän maan tekemää tunne-elämän medikalisaatiota jossa suurelle osalle kansasta määrätään aineita, siirtää kaikki vastuu esim biologisen psykiatrian paradigman vääristyneiden oppisisältöjen tuhoista ihmisten omalle vastuulle. Ja yrittää vähätellä ihmisten kokemuksia harmeista minkä ehdit.
Ammattitaitoinen mielipide on silloin kun lääkäri suosittelee asioita.
Potilaalla taas ei ole useinkaan oikeaa tietoa diagnoosistaan , mutta silti voi alalta jankuttamaan jostain naaputårista jolla oli se ta se tauti , että,hänellä on varmaan se sama.äsiis silloin on potilaan mielipide ihan hukassa. Hän ei itse ymmärrä aina sairauttaan , sen vuoksi tulee usein erimielisyyksiä kun ei ylettyä ymmärtämään edes sitä mistä lääkäri puhuu, vaan jäädään ajattelemaan sitä naapurin sairautta ja ollaan vuoden varmoja että sama sairaus nyt on.
Näitä potilaita on nähty paljon, jotka tulee oman diagnoosinsa kanssa vastaanotolle, ja heitä on vaikea saada ymmärtämään miten lääkäri siagnostiseeraa.
Tiedän muutaman joillakin ollut melkein 20 vuotta SSRI lääke ja voivat hyvin,
Joten silloin kun masennus on vaikeaa niin tarvitaan siihen lääkkeet . Joten kukin tyylillään.
En vähättele vaan puhun ihan vaan siitä mitäolen nähnyt 30 vuoden aikana esim masennuslääkkeiden käyttäjistä. Siis kun tapaa näitä potilaita jotka ovat syöneet ja syövät lääkkeitä niin täytyy sanoa että niin moni on tyytyväinen. Hoitoonsa joka on lääkehoito,
Ei siis ole auttaneet tapojen muutokset sun muut ennen lääkehoitoa,
He jos jotkut ovat loistavia esimerkkejä siitä että hoito eron heitä auttanut .
Joten näistäkin asioista on oltava kokemusta aika paljon ennenkin aletaan sanomaan ettei lääkkeet auta mitenkään. Se joka näkee ja saa seurata näitä ihmisiä tietää aika tavalla näistä sairauksista.
Niin että kaikilla meillä on joku lenkki näihin sairauksiin, esim lääkärinä, hoitajana, omaisena tai vaikkapa vaan naapurina . Mutta se joka on näitä potilaita nähnyt niin monia ehkä omaa myös paljon tietoa niistä,
Siksi olisi suotavaa ettei netissä peloiteltaisi arkoja ihmis jotka voivat huonosti eivätkä uskalla hakea apua kun lukevat näitä kauhujuttuja , silloin heidän olonsa tulee aina vaan vaikeammaksi , joten ihmiset tarvitsevat kannustusta , hoitohenkilökunnan haukkuminen ei johda minnekään
Minunkin yksi tuttuni on tyytyväinen energiahoitoihinsa ja kundaliinijoogaan. Yksi taas sanoo että huumeiden viihdekäyttö toisinaan on hänelle enemmän hyödyllistä kuin haitallista. Uskon täysin heidän kokemuksiinsa.
Olen myös nähnyt paljon ihmisiä vuosien aikana jotka on ratkaisseet syitä elämässä pahaan oloonsa, antaneet aikaa ja huolehtineet itsestään ja olo on parantunut ilman masennuslääkkeitä. Kaljan jatkuvan juonnin lopettaminen on myös auttanut ja merkityksellisyyden tunne ja tuki elämässä
Olen nähnyt ja keskustellut paljon ihmisten kanssa ketkä on joutuneet psykiatrian lääkepinojen uhriksi, anteeksi kohteeksi, uhri on täällä kielletty sana, ja vieroittautumaan lääkepinoistaan. Usein muutama vuosi menee kärvistellessä ja sitten sanovat että olo on helpottanut ja ovat päässeet taas elämän makuun, tosin traumoja ja jotain pysyvämpiäkin jälkiä siitä kantaen monet että elämä on sotkettu pillereillä pitkiksi ajoiksi. Vieroitus ja vähennys on voinut olla aika tuskastuttava prosessi. Mitä? Eikö tämä ole sopiva tarina sanoa? Kamalaa pelottelua! Pitää olla hiljaa ettei joku hae apua?
On tasan yksi tarina usein mikä sallitaan, avun saanti lääkkeistä. Se on se narratiivi mihin hoitoväki tarraa kiinni ja vähättelee minkä ehtii muuta, etenkin selviytymistarinoita jotka perustuu esim lääkinnän purkamiseen. Osa suorastaan triggeröityy ja vittuuntuu jos jonkun tarina on jotain muuta ja aiheesta kirjoittaminenkin on vain osoitus mielenterveysongelmista ja sairaudentunnottomuudesta.
Hirveä itku haitoista puhuttaessa että joku ei hae apua sen takia.
Yksi asia mitä mt-ammattilaiset ei voi koskaan todistaa: monesti myös aika parantaa. :)
Käsittääkseni masennuksessa spontaani paraneminen ennen masennuslääkeaikakauttakin on ollut yleistä ja masennus on ymmärretty spontaanisti väistyvänä ongelmana ennen enemmän.
Miten he voi todistaa että lääke on ihmisiä on juuri auttanut lääke eikä esim muu tuki, aika, elämänmuutokset mitä he on tehneet? Siitä että he vieroitusoireista kärsien lopettaa lääkkeensä ja tulee huono olo niin sitä sitten käytetään todisteeksi että lääke hyödyllinen.
Minä en itse lääkkeitä käyttäneenä ja niistä aluksi omasta mielestäni hyötyneenä ole koskaan voinut olla varma oliko kyseessä plasebo vai ei. Olin muutenkin kunnossa aloittaessa jossa pystyin tekemään muutoksia, olin esim aloittanut lenkkeilyä, aloin harjoitella päivärytmiä heti jne.
Siis tarkoitan että mt-ammattilaiset ei voi olla varmoja sanoessaan että lääke auttoi jos ihminen alkaa voimaan paremmin kun se voi olla aikakin joka auttoi ja moni muu seikka
Reseptillä apteekista ostettavat lääkkeet eivät ole plaseboja, sen verran tiedoksi, jos on tullut epäiltyä, mitä on käyttänyt.
Koko homman ideahan on se että ihminen pärjää omillaan, sehän on ihan sama pärjääkö hän ajalla vai ilman, kunhan pärjää.
Pitäisikö yrittää vähän ajatella tämän teidän lääke keskeisyyden ulkopuolelta. Lääkäritkään vaahtoo lääkkeistä tätä määrää mitä teillä tulee.
Voi ne masennuslääkkeet olla suurilta osin plaseboa teholtaan (esim. irving kirschin tutkimukset). En voi sanoa pitkän käytön pohjalta että niissä olisi esim selkeä vaikutus mielialaan, etenkään pitemmällä aikavälillä. Plasebovaikutusta ei voi sulkea pois.
Uskon kyllä psykoaktiivisina aineina että niissä vaikutuksia tunne-elämälle ja käytökseen mutta ne vaikutukset voi olla myös negatiivisia mistä harvemmin puhutaan. Tunnen että olin itsevarmempi, sosiaalisesti vähemmän varautunut ja ahdistustasot laski. Hintana tästä oli että koin että tunteet leikkautui molemmista päistä, asiat ei hetkauttaneet samalla tavoin ja tunneherkkyys oli leikkautunut , koin vähemmän tunteita esim empatiaa ja kykyä ihastua.
Irving Kirschin haastattelu https://www.madinamerica.com/2017/09/irving-kirsch-placebo-effect-tells-us-efficacy-antidepressant-drugs/
Lisäyksenä että "masennuslääkkeet" myös lisäsi apatian ja välinpitämättömyyden tunnetta. Masennuslääkkeet lainausmerkeissä siksi että on mielestäni epäeettistä kutsua kyseisiä aineita masennuslääkkeiksi jotka tyyliin korjaa jotain viallisia serotoniinitasoja vaan ne pitäisi ymmärtää psykoaktiivisina aineina jossa voi olla monenlaisia, myös negatiivisia vaikutuksia tunne-elämään ja käytökseen (todellakin voi olla muunlaisiakin ja negatiivisia vaikutuksia kuin mielialan nousu) eikä jonain spesifisti masennukseen vaikuttavina aineina. Haittavaikutukset pitäisi nähdä osana toimintamekanismia, ei erillisinä. Kuinka epäeettistä on nuorelle tunne-elämänsä kanssa hapuilevalle kertoa määräävänsä serotoniinitasoja korjaava masennuslääke ja oikeasti muokata hänen tunne-elämäänsä myös arvaamattomilla tavoilla?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7437849/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2989833/
Omia haittapuolia aineista omaan itseensä ja käytökseensä ja tuntemiseensa voi olla hankala hahmottaa ainetta käyttäessä koska ihminen on medication spellbinding tilassa. Vasta lopetuksen jälkeen nämä hahmottaa paremmin.
Tuossa Ylen artikkelissa puhuttiin, että masennuslääkkeet tai psyykenlääkkeet ei vaikuttaisi persoonaan ja jos ne vaikuttaa ne vaihdetaan. BBC kirjoitti aikanaan tämän mielenkiintoisen artikkelin. https://www.bbc.com/future/article/20200108-the-medications-that-change-who-we-are
Siinä puhuttiin erilaisten lääkkeiden tekemistä muutoksista siihen mitä olemme tutkimusnäytön perusteella, tosin spekulaation asteella pienen tutkimusnäytön perusteella.
Serotoniinitasojen muokkailulla voi olla negatiivisia vaikutuksia koska se voi ensinnäkin lisätä agressiivista käytöstä.
"Even fruit flies start fighting if you mess up their serotonin levels, but it also has some unpleasant effects in people – studies have linked it to violence, impulsivity, suicide and murder."
SSRI-lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta ihmisiin sanottiin näin:
For the study, the team recruited adults who had moderate to severe depression. They gave one third of the study’s participants the antidepressant paroxetine (a kind of selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI)), one third a placebo, and one third talking therapy. They then checked to see how their mood and personalities changed from the beginning to the end of a 16-week treatment.
“We found that massive changes in neuroticism were brought about by the medicine and not very much at all by the placebo [or the therapy],” says Robert DeRubeis, who was involved in the study. “It was quite striking.”
The big surprise was that, though the antidepressants did make the participants feel less depressed, the reduction in neuroticism was much more powerful – and their influence on neuroticism was independent of their impact on depression. The patients on antidepressants also started to score more highly for extroversion.
It’s important to note that it was a relatively small study, and no one has tried to repeat the results yet, so they may not be totally reliable. But the idea that antidepressants are affecting neuroticism directly is intriguing. One idea is that the trait is linked to level of serotonin in the brain, which is altered by the SSRIs.
While becoming less neurotic might sound like an appealing side-effect, it’s not necessarily all good news. That’s because this aspect of our personalities is something of a double-edged sword; yes, it’s been associated with all kinds of unpleasant outcomes, such as an earlier death, but it’s also thought that anxious over-thinking might be helpful. For example, neurotic individuals tend to be more risk-averse, and in certain situations worrying can improve a person’s performance."
Jossain positiivisessa muutoksessa voi olla kuitenkin negatiiviset seurauksensa ja tunne-elämälle voi olla myös negatiivisia seurauksia. Itse voin jollaintavoin kokea kokeneeni kyseisistä aineista tuon tutkimuksen kuvaamia muutoksia enkä ihmettelisi jos ne paikkaansa pitää.
Jatkoa artikkelista
"What [the American psychiatrist] Peter Kramer warned us about was that when some people are on antidepressants, what can happen is that they begin not to care about things that people care about,” says DeRubeis. If the results do hold up, should patients be warned about how their treatment might change them?
“If I were advising a friend, I would certainly want them to be on the lookout for those kinds of undesirable effects, just like they would naturally be looking out for other side-effects, like whether they're gaining weight, and so on,” says DeRubeis.
Artikkelissa sanotaan että olisi tärkeää että ihmisille puhuttaisiin tällaisista psykologisista haitoista (käytökseen ja tuntemiseen.) Mutta ihmisille ei puhuta. Se on tooodella eettistä parkkeerata nuori tällaisille aineille ja sitten vuosia aineen käytön lopetuksen jälkeen todeta että ok, olinpas kyllä erilainen näissä asioissa. Se on mielestäni mind fuckia ja on järkyttävää kuinka alhaisella kynnyksellä näitä aineita määrätään. Itse koen että lääkkeet sotki tunneprosessointia ja teki negatiivisia muutoksia tunne-elämään. Ja kyllä, koin muuttuneeni niitä käyttämällä tunnetasolla, myös negatiivisesti.
On myös jonkintyyppistä tutkimusta masennuslääkkeiden heikentävän ihmisen kykyä empatian kokemiseen.
https://www.nature.com/articles/s41398-019-0496-4
Teorioita miksi masennuslääkkeet toimii on ehdotettu että ne voisi olla myös tämä:
"Other explanations for the effects of antidepressants have been put forward, however, including the idea that they work via an amplified placebo effect or through their ability to restrict or blunt emotions in general [19, 20]."
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0
Joku muodissa oleva neurogeneesi, neuroplastisuuden lisääntymisteoria ei ota huomioon masennuslääkkeiden erityyppisiä negatiivisia vaikutuksia tunne-elämälle ja yhtäläisyyksiä mitä jossain ylläolevan tyyppisissä tutkimuksissa on havaittu tunne-elämälle. Esim tunne-elämän leikkautumisen muodossa.
En ihmettelisi itse jos nuo aineet toimii suurelta osin, koska ne leikkaavat tunteita molemmista päistä minkä jotkut kokevat myönteisenä. Oma kokemukseni on, että noissa aineissa ei ole mielialaan liittyviä suotuisia pitkäaikaisvaikutuksia pitkällä käytöllä ja ne toimivat pitkällä ajalla kenties mielialaa heikentävästi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f
Yksi teoria tälle on siis Giovanni Favan vastatoleranssimalli jossa siis pitkäaikaskäyttö noiden muutosten vuoksi voi johtaa "masennuslääkkeiden" tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin. Joku voi luulla dependence-ilmiön takia että aine on suotuisampi kuin se onkaan, koska lopetus voi olla pahimmillaan silkkaa helvettiä kun miljardit neuronit on tottuneet olemaan aineen alla ja kun aine otetaan pois kaikki ei toimi optimaalisesti kehossa ajan X mikä johtaa henkiseen ja fyysiseen oireiluun mikä esim omalla kohdalla johti masennuslääkkeistä mm.sisäisen levottomuuden kokemukseen, unihäiriöihin ja vuoristoratamaiseen tunteiden heittelyyn muiden fyysisten oireiden ohella vuosien käytön jälkeen. Minulla oli merkittäviä vierauden tunteita elämääni kun ajoin ainetta alas. Kaikki tällaiset on hieman arvaamattomiakin seurauksia serotoniinitasojen veivailusta kroonisesti, dependencestä ja aineiden purkamisesta.
Mitä on dependence ja miksi se on ongelma?
https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Uskon, että esim SSRI- aineet ei ole pelkästään plaseboja vaikutuksiltaan. Serotoniinitasojen veivailuista voi olla mielenkiintoisiakin seurauksia tunne-elämälle, mutta niissä suotuisilta tuntuvissa vaikutuksissa voi olla toisetkin puolensa. Kyseessä on kaksiteräinen miekka.
Uskon kokemani perusteella ja esim tuon yhden tutkimuksen perusteella (lisää tarvitaan), että nuo aineet voi esim vähentää neuroottisuutta, vähentää ahdistusta, lisätä jopa ekstroversiota ja vähentää sosiaalista ahdistusta mutta toinen puolikin on. Välinpitämätön uhkarohkeampi käytös, apatian tunne(asiat ei hetkauta), tunneherkkyyden ja tunnetikkauden väheneminen tunteiden leikkautuessa molemmista päistä, romanttisten ja seksuaalisten tunteiden leikkautuminen (ja tätä osin ihmisyydestä tärkeiden puolien leikkautuminen) ja niin edelleen. Yksilölliset erittäinkin huonot reaktiot aineisiin esim mania, sekavuus, akatisia, aggression lisääntyminen.
koin että nuo aineet myös lisäsi motorisen levottomuuden tunnetta niin käytön aikana kuin vieroituksessa ja sotki unta vieroituksessa ja osittain käytön aikana sekä puhkaisi ainevieroituksen jälkeen pitkäkestoisia oireita. Levottomuus onkin yksi potentiaalinen SSRI seuraus. SSRI-aineiden onkin todettu mm supistavan rem unen jaksoa ja siis muokkaavan unen arkkitehtuuria.REM-unen aikana aivot käsittelevät ja tallentavat opittuja taitoja sekä vahvistavat muistia. Uni on kemiallinen prosessi missä eri välittäjäaineet näyttelee tiettyä roolia ja jos noita sotketaan niin sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia unelle.
Onko evoluution aikana kehittyneiden mekanismien jatkuva muokkaus jollain aineella jatkuvasti järkevää?
Puhumattakaan mahdollisista neg.seurauksista terveydelle, hermostolle ja aivoille mistä uskon tulevaisuudessa saatavan lisätietoa. Erityisesti kiinnostaa vaikutukset kasvuun ja kehitykseen koska itselle noita määrättiin nuorena kun aivot oli neuroplastisimmillaan. Jos aine vaikuttaakin neuroplastisuutta lisäten miksi nuorelle tehdään tällaista? Mitä seurauksia?
No, kenelläkään ei kiinnosta.
Psykiatrialla kiinnostaa vain promota aineitaan ja puolustella niitä lehdessä kertoen ihmispoloille vain pintaraapaisu mitä joutuvat käymään läpi kun psykiatria pääsee leikkkmään heidän hermostolla ja aivoillaan kuin muovailuvahalla. Törkeintä siinä on trivialisoida nuo aineet vain "masennuslääkkeiksi" tehden hoitoprosessista mukavan simppelin. Seuraukset ei aina ole simppeleitä.
Niin, lääkärit ei nimenomaa kerro lääkkeistä niin vähän huvittaakin jälkipuintia itse tehdä aiheesta prosessoiden mitä tulikaan vedettyä ja käytyä läpi. Sitähän sinä et ymmärrä, koska olet jäänyt tilaan "mutta minä tiedän lukuisia ihmisiä ketkä on saaneet masennuslääkkeistä hyötyä". Oma kokemuksesi ainekäytöstä on mikä?
Pitäisikö diabetikkojenkin olla ilman lääkettä jotenkin kun ollaan niin lääkevastaisia joka asiasta.
Psyykkeen lääkkeet ei ole sen kummempia kun muutkaan lääkkeet monella on niin kovat ennakkoluulot niistä että ei ihme jos alkaa viirata.
Kuten esim SSRI lääkkeet ovat pitkäaikainen lääkkeitä ja niinden vaikutus voi alkaa vasta 2 kk päästä aloituksesta. Silloin on moni jo lopettanut lääkkeen ottamisen syynä että voi huonosti, kas kun ei oteta selvää edes miten lääke toimii.
Se ei toimi samalla tavalla kun joku aspiriini .
Joten siksi nämä potilaiden kertomukset eivät aina ole relevanta
Itse uskon useiden vuosien kokemuksella kaksi kertaa aineet alasajettuani ja lukemani perusteella omaavani jonkinlaisen käsityksen kyseisistä aineista.
Itselläni kyseiset aineet alkoi mielestäni toimia ekaviikolla nuorena. :D samoihin aikoihin sain muuta tukea ja positiivisia muutoksia olosuhteisiin. En ole koskaan ollut satavarma etteivätkö nuo aineet voisi olla mielialan nostovaikutuksitaan myös plaseboa. Pitempää vaikutusta en usko aineissa olevan mielialan nostoon ja olisiham se outo ajatuskin että mieliala ei koskaan voisi vaikka olosuhteisiin liittyen laskea jos kokoajan rapaa sataa niskaan.
Eka ajatukseni aineista oli että jotenkin intuitioni soti sitä aineen käyttöä vastaan koska mietin että miten mikään kemikaali voi ratkaista tunne-elämän ongelmia. (Oli nuorenakin onneksi kriittistä ajattelua). Valitettavasti laitoim lääkärin intuitioni edelle joka sönkötti kemiallisesta epätasapainosta ja trivialisoi koko ihmisen mielialan joksikin kemikaaleiksi ja masennuksen vain sairaudeksi kuin muutkin josta tuli kuva kuinka se aiheuttaa kaikenlaista vaikka nykyajatuksillani se on enemmän oire jostain, seuraus.
Psyykenlääkkeissä ei todeta mitään kemiallista tai fysiologista poikkeamaa kehossa kun aletaan hoitaa. Siinä missä antibiootteja usein määrätään biologisten testien pohjalta kuten myös insuliinia tai kilpirauhaslääkkeitä. Tai syöpälääkkeitä. tai hiv lääkkeitä. Psykiatria on halunnut lainata lääkkeiden toimintamekanismin ymmärryksen yleislääketieteessä jossa ikäänkuin hoidetaan jotain biologista poikkeamaa, korjaten sitä (toki niissäkin on haittansa). En enää näe psyykenlääkkeitä tämän toimintamkeamismikuvauksen kautta koska ne aiheuttaa epätasapainoja kehossa pitemmällä aikavälillä puuttuessaan välittäjäaineiden toimintaan keinotekoisesti. Näen ne psykoaktiivisina aineina joilla on jotain hyödyllisiä vaikutuksia tuntemiseen ja käytökseen mutta ne muuttaa kehon toimintaa myös negatiivisin tavoin. Ehkä jos johonkin voisi niitä verrata on kipulääke mutta tässä tapauksessa kipu on henkistä. (Tokihan moni masentunut voi reagoida ihan sairauksiinkin ja fyysiseen kipuun ja lääketiede niputtaa monia asioita mitä se ei ymmärrä masennukseksi).
Masennuslääkkeillä roiskitaan ympäriinsä aivoissa vähän samalla tavoin kuin ottaisit jotain muuta psykoaktiivista ainetta ja toivot siitä muutosta olotilaasi tai mielialaasi. Kun kyseessä on abstrakti tunne-elämän puoli myös plasebovaikutukset voi olla syynä lääkkeen tehoon. Osa pitää vaikutuksesta, osa ei. Koska ihmisten välittäjäaineita roiskitaan tällä tavoin ja hoidetaan abstraktia asiaa kuin mieli, myös harmeja voidaan vähätellä. Harmia voi tulla tästä välittäjäainetasojen keinotekoisesta muokkauksesta. Se ei näy päällepäin aina mutta se ei tarkoita etteikö se olisi todellista.
Surkuhupaisinta masennuslääkkeissä on että ne voi aiheuttaa oireita mitä pidetään masennuksen oireena. Siis mistä lähtien insuliinin käyttäminen normaaliannoksilla tällaista aiheuttaa diabetekseen?(todettuun fyysiseen sairauteen)
Esim.
- Itsemurha-ajatukset
- Unettomuus
- hypoteesit että lääke pitkällä aikavälillä menettää tehoaan ja heikentää hoitotuloksia masennuksen hoidon osalta kenties lisäten kroonistunutta masennusta
- seksuaalisen toiminnan häiriöitä joista muuten, hupaisaa kyllä, kysytään masennuskyselyissä ja niistä saa pisteitä
- vieroituksessa olo voi joillakin lähes romahtaa kun aine johon dependence puretaan, siitä seuraa esim mielialojen heittelya. Purku voi olla vaativaa joillekin.
- ei sekään varmaan piristä jos maniassa hilluu masennuslääkkeiden seurauksena ja romahtaa
Kun niin moni näistä potilaista laittaa aina syyksi jonkun fyysisen sairauden, esim selkä on kipeä kuukausi kaupalla ja vikaa ei löydetä , mutta kun aloittaa masennuslääkkeet niin selkä paranee.
Monilla muilla sairauksilla ratsastetaan vaikka kysymyksessä on ihan vaan selvästi masennus . Ja silloin menee tikut ristiin näiden sairaskertomuksien kertojalla ja kunnolla.
Joten nämä asiat ovat kyllä paljon laajempia mitä moni edes ymmärtää .
Siksi on vaikea tietää potilaiden kertomaa koska asiat harvoin kerrotaan kuten ne ovat .
Yksikin ihminen oli syönyt masennuslääkkeitä kaksi viikkoa ja voi tavattoman huonosti, eikä tiennyt että lääke ei edes ollut vielä ehtinyt vaikuttaa häneen.
Joten tälläiset pikku seikat saattavat vaan vääristää asioita kun ei aina olla tietoisia edes miten lääkkeet otetaan ja minkä vuoksi . Jokainen kertomus on potilaan näkökannasta ja kukaan ei tiedä miten hän elää, ottaa lääkkeensä ja jos juo, tai sotkee jotain luonnonlääkkeitä sekaan, sillä eivät kerro niistä koskaan mitään .
En vähättele mitenkään, puhun asioista mistä tiedän , siis moni potilas menee aomaattisista vaivoista lääkäriin ja ovat vihaisia kun lääkäri sanoo ettei esim selässä ole mitään vikaa vaan syynä on masennus. Se ei ole vähättelyä, vaan sitä että asiat nähdään kuten ne ovat
Tunnen yhdenkin tapauksen missä potilas kulkee selitelleet että hän makasi sairaalassa sydän vaurioiden vuoksi , mutta totuus oli että hän makasi ihan toisessa sairaalassa koska oli saanut psykoosin. Niin että moni vieläkin häpeää jos on masentunut eikä jaksa mitään ja silloin keksaistaan jokin fyysinen sairaus . Joten vain tälläiset asiat vaikuttavat ihmisiin aikalailla, ei haluta psyykkisistä asioista edes puhua omalla kohdallaan , niin että miten auttaa tälläistä potilasta joka ei edes halua tunnistaa omaa sairauttaan.
Joten sinäkin sanot että minä vähättelen näitä asioita. En tokikaan , mutta faktaa kyllä on näistä elämän aikana kertynyt , ja se ei ole vähättelyä .
No onneksi nykyisin jo tiedetään että mikä on masennuslääkkeiden toimintamekanismi, niin ei tarvitse hirveästi arvailla.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub
Ei tuo sinun esittelemäsi linkki ole absoluuttinen totuus vaan teoria siitä miksi nuo vaikuttaisi masennukseen, sori. Käsittääkseni kyseisiä tutkimuksia on tehty pääosin jossain eläinkokeissa. Lisäksi ei voida sanoa, onko tuo vaikutus hyödyllinen vai ei aivoille.
Neurogeneesin lisääntyminen aivoissa jonkun kemikaalin seurauksena ei siis välttämättä yksinomaa tarkoita että ne auttavat vaan että ne aiheuttaa toksisuutta mikä johtaa suojamekanismeihin jotka kompensoi tätä. Vauriot aivoillekin johtaa neurogeneesin lisääntymiseen esim.aivohalvaus, toksisten aineiden ja sähkön vaikutukset. Aivot voi vastata näihin siis korjausmekanismilla mihin liittyy uusia aivosoluja kasvattamalla.
Ei ole lainkaan poissuljettua että lääkkeen toimivuus masennukseen voisi liittyä siihen että se leikkaa ihmisten kapasiteettia tuntea, myös negatiivisia asioita. Tai että aine ei oikeasti tehoaisi edes koko masennukseen merkittävästi, onhan siitä näyttöä että ero plaseboon ei ole suuri ja jos mukaanluetaan haitat ja riskit niin voi olla että kyseisten aineiden käyttö ei olekaan niin järkiratkaisu. Mutta uskon itse henk.koht ettei ne täysin plaseboa ole, koska niissä on tietyntyyppisiä vaikutuksia. Joku kokee ne hyödylliseksi, itse koen ne tunteiden prosessointia haittaavina henkistä kasvua haittaavina mukaanlukien monet muut ongelmat. Enkä suostu sanomaan niitä masennuslääkkeiksi enää.
Plasebon voima on merkittävä:
Esim uudessa tutkimuksessa tutkittiin aivostimulaatiota ratkaisuksi masennukseen. Moni oli historiassa kokeillut masennuslääkkeitä tuloksetta. 42 prosenttia keskivaikeasta vakavaan masennukseen koki tilassaan paranemista(täyden remission), ja ne jotka sai hoitoa sai huonommat tulokset.
Toki täysin pelkän plasebon varassa ei menty koska nämä toteutui plaseboryhmässä
"However, although the brain stimulation article doesn’t use the word “placebo,” it includes a detailed discussion of possible reasons for the improvement in the sham treatment group, including regression to the mean, increased hope of improvement, the support of seeing researchers and clinicians, and that even the sham group involved having a relaxing and structured day, which may have similar effects to behavioral activation, a type of psychotherapy."
"hope, support, and relaxing, structured activities have a psychological effect on psychological distress—an effect that perhaps does not need to be over-complicated by unsubstantiated theories about how these affect “brain or brain-body circuits.”"
Toivoa, lääkäreiden tapaamista hoidon merkeissä, strukturoitu päivä, rentoutumista, tukea, terapiaa.
https://www.madinamerica.com/2023/04/lancet-psychiatry-we-are-undervaluing-the-placebo-effect/
Lancetissa alunperin julkaistu. https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(23)00068-8/fulltext#
Kertoo plasebon voimasta. En vieläkään ole varma onko nuo lääkkeet oikeasti mielialan hoitoon tehokkaita etenkään yhtään pitemmällä aikavälillä.
Itselläni on vähän hassuja kokemuksia masennuslääkkeistä koska ekan kerran kun yritin niistä irti, sitä ennen oloni oli mitäänsanomattoman apaattinen isommalla annoksella. Tajusin että ahaa, lääke ei toimi enää. Mietin miksi syön sitä enää. Lopetin sen, koin vieroitusoireet ja piristyin, mutta aloin saada yhtäkkisesti puuskia ahdistusta ja aloitin lääkkeet uudelleen jossain välissä koska uskoin vielä silloin että muka tarvin lääkettä jotenkin eikä muka itselläni olisi selviytymiskeinoja pärjätä ilman. Mietin joskus voisiko olla, että kaikenlaiset muutokset aivokemiaan joka pakottaa kehon löytämään uuden homeostaasin voisi yhtälailla vaikuttaa suotuisasti mielialaan. Siis myös lääkkeen lasku. Ehkä se hyödyllisin vaikutus koko aineista tulee siihen alkuun kun keho reagoi toksiiniin, joko sen laskuun tai nostoon, tekee kompensaationa muutoksia. Ajan saatossa vaikutus laimenee kuten lähes kaikissa psykotrooppisissa aineissa kroonisessa käytössä. silloin se voi tuntua tehokkaalta lähinnä, koska jos ei ota sitä, tulee vieroitusoireita ja se sinällään tekee olon stabiilimmaksi näennäisesti. Kukaties ihminen olisi voinut ilman ainettakin edetä, siitähän ei ole koskaan todisteita.
Viimeisimmän vieroituksen, joka oli kahta kauheampi, jälkeen totesin että on lukuisia keinoja parantaa mielialaansa joka ei ole lääke.
Plaseboiden ei kuuluisi ainakaan aiheuttaa haittoja, esim. tunteiden latistumista tai muutakaan.
Jos söisi plaseboja ja tulisi jotain outoa, niin johtuisi kyllä muusta kuin mahdollisesta lääkkeen vaikutuksesta.
No eiköhän se tässä asiayhteydessä riitä, että se antaa huomattavasti uskottavamman vaihtoehdon jollekkin plasebo efektille.
Totuuksista puhuttaessa. Porukka selvästi täällä tietää tuon tutkimuksen. Mikä siinä ottaa niin luonnolle, laittaa sitä vaikka samaan postaukseen, noiden muiden "vaihtoehto" tutkimusten kanssa?
Tämä on sanottu teille aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Tieteen tekijä haluaa löytää selityksiä asioille ja ilmiöille tieteen kautta, mutta lääke vastainen ihminen haluaa löytää vain todisteita lääke vastaisuudelleen.
1. Kieltäminen
2. Hyökkäys on paras puolustus'
3. Syyllisten osoittelu
4. Oman erinomaisuuden korostaminen ja muiden polkeminen
5. Valehtelu
6. Ei koskaan yksin häviämässä.
7. Uhrin viitta päälle.
Eli tänään varmaan käsitellään kohtaa kaksi ja viisi. Kun ensin jäädään kiinni valehtelusta, niin sitten hyökätään.
Reseptori tutkimus ei tutki neurogeneesiä. Koska ylipäätään otat sen tässä kohtaa esille, niin oletan että sinäkin olet lukenut sen tutkimuksen, ja sen sivulausekkeen missä he suoraan sanovat, että neurogeneesi ja sen tutkiminen tulee olemaan yksi haaste reseptori löydöksen perusteella tehtyjen lääkkeiden suhteen.
Neurogeneesistä puhuminen ei kuitenkaan poista sitä asiaa, ettetkö juuri yrittänyt viilata linssiin ihmisiä sillä, ettet muka tietäisi miten lääkkeet vaikuttaa?
Hyöty siis lähellä plaseboa tai vain marginaalisesti sen yli, haitat ovat todellisia ja tutkittuja. Minua itseäni henk koht kiinnostaa kaikki ne muutkin henkisen puolen vaikutukset mitä masennuslääke voi aiheuttaa ja säännönmukaisuudet siinä esim tunteiden leikkauma mitkä voi olla yleisiä seurauksia noista aineista. Minähän sanoin että kyllä noissa jotain vaikutuksia on mutta en ole varma onko merkittäviä vaikutuksia masentuneisuuden parantumiseen, ainakaan pitemmällä aikavälillä ja mukana voi tulla kaikenlaista muutakin kuin masennuksen paraneminen. Esim genitaalialueen tunnottomuus ja tunteiden leikkauma molemmista päistä.
Tiedostan kyllä että tämäntyyppiset tutkimukset yrittävät korvata monoamiinihypoteesiteorioita masennuksen ymmärtämisessä, perustuvat aivojen hermoverkkojen muovautuvuuteen.
Tämän tutkimuksen mukaan siis masennuslääkkeet lisäisivät kasvutekijä BDNF:n signalointia sitoutumalla sen TrkB-reseptoriin.
BNDF myös säätelee monia prosesseja neurogeneesissä. BDNF kasvutekijä kuuluu neurotrofiineihin. Neurotrofiinit säätelevät sekä keskushermoston että perifeeristen hermosolujen toimintaa. Hermokasvutekijöiden on todettu vaikuttavan mm. hermoston muovautuvuuteen eli plastisuuteen ja muuhun. monet ulkoiset tekijät siis vaikuttaa BNDF proteiinin määrään aivoissa mukaanlukien liikunta, asioiden oppiminen, ja sitten nämä farmakologiset aineet. Jos haluaisin vaikuttaa BNDF:n kokeilisin itse henk koht muita keinoja.
Masennuslääkkeiden on mm epäilty lisäävän neurogeneesiä hippokampuksessa. Käytin esimerkkinä tuota neurogeneesihommaa siinä suhteessa, että aina tällainen kajoaminen aivojen biologisiin systeemeihin ei ole välttämättä osoitus suotuisuudesta.
Ainiin ja monia esim noita tutkimuksia jossa lääkkeiden hyötyä osoitetaan aivoille on tehty vain eläimillä :)
Ja kuka on sanonut edelleenkään että tämä tekisi aineista merkittävästi hyödyllisempiä tämän tutkimuksen tulon jälkeen?
Eikä tuo poissulje sitä että vaikutukset masennukseen voi olla plaseboa, ei poissulje ihmisten kokemaa tunteiden leikkautumista pois, ei sulje pois sitä että aine voi kemiallisesti kastroida ihmisiä, ei sulje haitallisia vaikutuksia aivoille kun jotain evoluution pitkän ajan aikana luomaa aletaan kemiallisesti sörkkiä.
Toki kannatan tutkimusta. Ehkä joku uskoo että psykiatria seuraavaksi ongelmia aiheuttaneiden lääkkeiden jälkeen tekee haitattomampia tehokkaita lääkkeitä korjaamaan ihmisten tunne-elämän kolhuja.
Tutkimusta tunteiden leikkautumisesta masennuslääkkeissä. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28628765/
Erinomainen video masennuslääkkeistä missä selitetään mm.niiden erosta plaseboon ynnä muuta mielenkiintoista niistä, tutkijan selittämänä.
https://youtu.be/j5cT-2BLWk0
Noh, jokatapauksessa me tehdään nyt niin, että aina kun joku tänne postaa postauksen, missä väitetään, että masis lääkkeiden toimintamekanismia ei tiedetä, niin minä linkkaan tuon saman tutkimuksen nähtäville.
Siitä sitten voi randomi lukija päätellä, että tiedetäänkö me vai eikö me tiedetä.
Mitä taas kokemuksiin tulee, niin niitä varten voidaan perustaa ihan oma ketju, missä me voidaan kinata että voikaanko me käyttää emppiirisen tieteen keinoja tutkiessa mielenterveyttä, vai eikö voida, vai käytetäänkö sitä vain silloin kun itselle sopii.
Mutta siis selittääkö tuo sinun postauksesi linkki sen miksi nuo toimivat masennukseen MUKA aukottomasti? Siis niinkin abstraktiin asiaan kuin mieliala joka on vahvasti tunne-elämän asia? Johon voi liittyä monenlaiset elämän olosuhteet?
Tottakai moni aine voi auttaa mielialaan kun lähdetään roiskimaan jo ihan huumausaineista alkaen. Yhteistä monien psykotrooppisten aineiden kroonisessa käytössö on ettö vaikutus mielialan nostoon ei ole pysyvä.
Olemassa on ollut paljon teorioita miksi masennuslääkkeet toimii. Usein vieläkin tavataan sanoa jo ihan lääkepaketeista alkaen että ei täysin ymmärretä miten masennuslääkkeet toimii.
Lisäksi masennuslääke voi olla masentava lääke jos se esim leikkaa seksuaalisuutta, kykyä kokea tunteita laaja-alaisesti (emotional numbing), aiheuttaa lopetusvaikeuksia ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.
Psykiatria aina keskittyy tutkimuksiin jossa tutkitaan aineiden hetkellistä hyötyä aivoille, mutta ei tutkimuksiin jossa vaikka 15 vuotta aineita käyttänyt kokee pitkäaikaista oireilua mikä puhkeaa vieroituksessa. Mites ongelmia aineesta kokevien aivotutkimuksen laita? Aivan. Ei juuri mitenkään.
Ja jos haluaisi BNDF tasojaan tai aivojensa neurogeneesiä tai plastisuutta edistää, elintavat, liikunta, terveellinen elämä, aktiivisena pysyminen ynnä muu auttaa. Moni ei tajua kuinka paljon elintavoilla voi tukea aivojen terveyttä monella tavoin.
Erot kys aineissa plasebon tehoon ei ole merkittävät.
Ei kai se väärin ole itseään lääkitä, jos siltä tuntuu, mutta mielestäni lääkäreillä on joillakin lähes taianomainen kuva masennuslääkkeiden potentiaalisista hyödyistä aivoille ja tunne-elämälle.
Ei, vaan se selittää sen että miksi ne aineet ovat toimineet niin kuin ovat toimineet viimeiset mitä about kolmekymmentä vuotta?
Ei yhtään enempää, mutta mikä tärkeintä, ei myöskään yhtään vähempää.
No siitä voi toki olla montaa mieltä toimivatko nuo aineet jos katsoo noita tutkimusten eroja tehossa plaseboon jotka on lähes mitättömiä ja masennuslääkkeissä on kaupanpäällisiä haitat ja vieroitusoireet. Tuo selitys mitä psykiatria yrittää etsiä vaikuttaa siltä että yritetään selittää että masennuslääkkeet kääntää jotain biologista poikkeamaa ja ja jotenkin kuin ne tukisi terapiaa (vaikka yhtälailla se voi haitata terapiaa olla lääkkeissä tunteet lamattuna) ja hermoverkkojen muovautuvuutta.
Itselleni syötettiin masennuslääkkeitä kun aivoni olivat luonnostaankin hyvin neuroplastiset nuorena ja aivot oli kasvamassa. Mielestäni näin jälkikäteen ajatellen en todellakaan olisi halunnut puuttua tällaisiin mekanismeihin jollain 30 v olemassaolleella labrakemikaalilla (miettien koko ihmiskunnan evoluutiota ajallisesti) kasvaen aikuisuuteen aivot lääkittynä monta vuotta mistä on ollut negatiivisia seurauksia. Luottamukseni siihen että ihminen osaa muka säädellä tällaisia hyvin monimutkaisia asioita tekemättä harmia on huomattavan alhainen nykyään. Kiitos psykiatria!
Aikakin tekee harmin. Kemoterapia saattanee joillekin olla hyödyllinen hetkellisenä muttei jatkuvana kroonisena ratkaisuna sitä oikein käytetäkään
Itse näen psyykenlääkkeet entistä enemmän psykoaktiivisina aineina, jossa on tuntemiselle ja tunne-elämälle haitallisiakin puolia ja jotka tekee muuttuneen epänormaalin tilan kehoon ja hermostoon. Mielestäni erityyppisten psykoaktiivisten aineiden krooninen käyttö voi omata paljon yhteneväisyyksiä kun tarkastellaan ongelmia pitemmän päälle kroonisessa käytössä. Esim SSRI-lääkkeiden PSSD:ssä ja serotonergisten huumeiden jälkeisissä seksuaalihäiriöissä voi olla yhteistä. Psykiatria voisi muutenkin hyötyvaikutsten sijaan tutkia painokkaammin mitä muita yhtenväisyyksiä saattaisi erityyppisten psykoaktiivisten aineiden kroonisesta jatkuvasta käytöstä löytyä, on kyse laillinen tai laiton eikä elää unelmahöttöä tästä kuinka hyödyllisiä aineet on aivoille. En ihmettelisi lainkaan mikäli vaikutukset aivoille ei pitemmällä kroonisella käytöllä ole niin suotuisat oman kokemani perustella.
1. Kieltäminen
2. Hyökkäys on paras puolustus'
3. Syyllisten osoittelu
4. Oman erinomaisuuden korostaminen ja muiden polkeminen
5. Valehtelu
6. Ei koskaan yksin häviämässä.
7. Uhrin viitta päälle.
Totta kai on oikeus omiin mielipiteisiin silloin kun ne ovat asiallisia . Mutta usein kuulee että joku masennuslääke ei muka auttanut jollekin ja pitkä selostus mitä oireita hän saa lääkkeestä .
Ja yleensä ovat syöneet sitä viikon.
Masennuslääkkeen aloituksessa on usein niin että olo tukee ensin huonommaksi ja siinä kahden kuukauden kuluttua alkaa tuntumaan että lääke todella auttaa.
Niin että sekin lukee jo tuote selostuksessa . Mutta monet vaan itse diagnostiseeraavat itse ettei lääke sovi heille.
Ja jos tälläistä mielipiteitä levitellään niin on sanottava myös miten kauan on lääkettä käyttänyt.
Joten niin paljon näissä jutuissa on sellaista mitä potilas ei ole ymmärtänyt.joku ottaa vaan
Pienen murusen lääkettä, siis itse annostelua. Silloin ei oireet tule lievemmäksi.
Niin että oireita on yhtä monta kun on kertojaakin.
Mitä tahansa lääkettä annettaessa tulee Placebo efekti, kun tuntee tulevansa hoidetuksi mieli parantaa kehoa, ne ovat yksi kokonaisuus.
Nosebo, jos ihmisille kerrotaan haittavaikutuksista he suuremmalla tod näk saavat nåitä.
Yksittäinen tutkimus ei kerro mitään, eläimillä tutkitaan mahd vaikutusreittejä, ihmisiltä sitten kysellään, joko on parempi olo, sekään ei ole virhelähteitä vailla.
2018, meta-analyysi
---Tuore meta-analyysi masennuslääketutkimuksista (Cipriani et al. Viite Cipriani, Furukawa, Salanti, Chaimani, Atkinson, Ogawa, Leucht, Ruhe, Turner, Higgins, Egger, Takeshima, Hayasaka, Imai, Shinohara, Tajika, Ioannidis ja Geddes2018 ) sai tiedotusvälineiden huomion, jossa todettiin, että "huumeet toimivat" ja että epäilykset niiden hyödyllisyydestä tulisi "unohtaa". Jotkut kirjoittajista vaativat laajempaa lääkemääräystä, mikä ehdotti, että miljoonalle ihmiselle Yhdistyneessä kuningaskunnassa pitäisi määrätä masennuslääkkeitä (Boseley,Viite Boseley2018 ).
Viimeisin meta-analyysi, jonka ovat suorittaneet Cipriani et al. , on suurin tehty, ja se sisältää joitain julkaisemattomia ja julkaistuja tutkimuksia. Siinä käytettiin verkostoanalyysimenetelmää, johon sisältyi vertailututkimusten tiedot, jotka eivät sisältäneet lumeryhmää. Mukana olevissa tutkimuksissa arvioitiin lyhytaikaista masennuslääkehoitoa keskimäärin 8 viikon ajan. Pääasiallinen tehokkuustulos, "vasteprosentti", osoitti, että todennäköisyyssuhde oli välillä 2,13 amitriptyliinillä ja 1,37 reboksetiinilla, mikä osoittaa, että masennuslääkkeillä hoidetuilla potilailla oli noin puolitoista tai kaksi kertaa suurempi todennäköisyys saada vaste kuin lumelääkettä saaneilla potilailla. (Cipriani et ai. Viite Cipriani, Furukawa, Salanti, Chaimani, Atkinson, Ogawa, Leucht, Ruhe, Turner, Higgins, Egger, Takeshima, Hayasaka, Imai, Shinohara, Tajika, Ioannidis ja Geddes2018 ).
Vastaus" on kuitenkin keinotekoinen luokka. Se on mielivaltaisesti muodostettu masennuksen luokitusasteikkojen pisteistä, kuten Hamilton Rating Scale for Depression (HRSD), joka on data, joka todella kerätään osallistujilta. Oletusta, että 50 %:n lasku pisteissä (tavallinen vasteen määritelmä) edustaa kliinisesti merkittävää parannusta, ei ole validoitu. Lisäksi tietojen luokittelu voi kasvattaa pieniä eroja raakapisteissä, varsinkin jos raja-arvo on lähellä keskiarvoa, jota se usein on (Kirsch & Moncrieff,Viite Kirsch ja Moncrieff2007 ).
Standardoitu keskimääräinen ero (SMD) luokitusasteikkopisteiden eroille Cipriani et al . (Viite Cipriani, Furukawa, Salanti, Chaimani, Atkinson, Ogawa, Leucht, Ruhe, Turner, Higgins, Egger, Takeshima, Hayasaka, Imai, Shinohara, Tajika, Ioannidis ja Geddes2018 ) meta-analyysi oli 0,3, mikä on verrattavissa useisiin muihin kahden viime vuosikymmenen aikana tehtyihin meta-analyyseihin. Nämä osoittavat, että noin 0,3:n SMD-arvot merkitsevät noin kahden pisteen eroja HRSD-pisteissä (Kirsch et al. Viite Kirsch, Moore, Scoboria ja Nicholls2002 ), jolla ei todennäköisesti ole kliinisesti merkitystä. Tutkimus, jossa verrataan HRSD-pisteitä CGI-asteikon (Clinical Global Impressions) pisteisiin, viittaa siihen, että tällaista eroa ei edes huomata, sillä "lieväksi parantumiseksi" rekisteröidään vähintään kahdeksan pisteen ero (Moncrieff & Kirsch,Viite Moncrieff ja Kirsch2015 ).
----https://www.cambridge.org/core/journals/epidemiology-and-psychiatric-sciences/article/what-does-the-latest-metaanalysis-really-tell-us-about-antidepressants/90020F9E608E60DE0B6AFF2932F9A6B9
Samasta
---Nämä pienetkin erot voidaan kuitenkin helposti selittää sillä, että masennuslääkkeet aiheuttavat enemmän tai vähemmän hienovaraisia henkisiä ja fyysisiä muutoksia (esim. pahoinvointia, suun kuivumista, huimausta, uneliaisuutta ja emotionaalista tylsisyyttä) riippumatta siitä, hoitavatko ne masennusta vai eivät. Nämä muutokset antavat osallistujille mahdollisuuden arvata, onko heille annettu masennuslääkettä vai lumelääkettä paremmin kuin sattumalta voisi odottaa. Osallistujat, jotka saavat aktiivisia lääkkeitä, voivat siksi kokea voimistuneita lumevaikutuksia. Tämä saattaa selittää, miksi masennuslääkkeet, jotka aiheuttavat huomattavimpia muutoksia, kuten amitriptyliini, näyttivät olevan tehokkaimpia Cipriani et al . (Viite Cipriani, Furukawa, Salanti, Chaimani, Atkinson, Ogawa, Leucht, Ruhe, Turner, Higgins, Egger, Takeshima, Hayasaka, Imai, Shinohara, Tajika, Ioannidis ja Geddes2018 ) meta-analyysi.
Toinen ongelma on, että masennuslääkekokeissa on usein ihmisiä, jotka käyttävät jo masennuslääkkeitä ja jotka lopetetaan heiltä ennen koetta. Vaikka yleensä on lumelääkkeen poistumisjakso, jonka aikana osallistujat lopettavat aiemman lääkityksen, tiedämme, että vieroitusvaikutukset voivat kestää kauemmin kuin ne 1–2 viikkoa, jotka tällaiset jaksot yleensä kestävät. Koska tutkimuksissa ei pyritä tunnistamaan masennuslääkkeiden vieroitusvaikutuksia, ne voidaan luokitella väärin masennuksen oireiksi ihmisillä, jotka myöhemmin satunnaistetaan lumelääkkeeseen.
Samasta
---Viimeaikainen meta-analyysi ei ratkaise viimeaikaisia keskusteluja masennuslääkkeiden hyödyllisyydestä, mutta kliiniset ohjeet suosittelevat niitä edelleen, ja monet odottavat saavansa niitä. Suuri osa suuresta yleisöstä on myös vakuuttunut siitä, että masennus johtuu kemiallisesta "epätasapainosta", jota masennuslääkkeet korjaavat, vaikka todisteet tästä ideasta eivät koskaan olleet vakuuttavia.
👆Huolimatta useista fysiologisista prosesseista tehdyistä spekulaatioista, mekanismi, jonka kautta masennuslääkkeet voivat vaikuttaa masennuksen oireisiin, on edelleen tuntematon.
Ja toinen kritiikki tuolle samaiselle meta-analyysin jossa lääkkeet mukamas todettiin vaikuttaviksi.
Mukaan otetuissa tutkittusiis antidepressanttien vaikuttavuutta, empiiristä.
Teoreettiset spekulaatiot vaikutusmekanismeista ovat asia erikseen
--Useita metodologisia rajoituksia masennuslääkkeiden näyttöpohjassa joko ei tunnistettu tai aliarvioitiin Ciprianin et al.:n systemaattisessa katsauksessa .
Masennuslääkkeiden vaikutuksen koko plaseboon verrattuna tutkijan arvioimilla masennuksen oireiden asteikoilla oli suurempi tutkimuksissa, joissa oli lumelääke, verrattuna tutkimuksiin, joissa ei ollut lumelääkettä (p=0,05)
. Masennuslääkkeiden vaikutus oli suurempi julkaistuissa tutkimuksissa verrattuna julkaisemattomiin tutkimuksiin (p<0,0001). Ciprianin et ai . raportoimat tulostiedotpoikkesivat kliinisistä tutkimusraporteista 12:ssa (63 %) 19 tutkimuksesta.
Plasebokontrolloitujen vertailujen todisteiden varmuuden pitäisi olla erittäin alhainen GRADE-luokituksen mukaan suuren harhariskin, todisteiden epäsuoran ja julkaisuharhan vuoksi.
Keskimääräinen ero masennuslääkkeiden ja lumelääkkeen välillä Hamiltonin 17-kohdan masennuksen arviointiasteikolla (vaihteluväli 0–52 pistettä) oli 1,97 pistettä (95 % CI 1,74 - 2,21).https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886
Johtopäätökset Todisteet eivät tue lopullisia johtopäätöksiä masennuslääkkeiden hyödyistä aikuisten masennukseen. On
Raportointi harha, positiivisia tuloksia sisältänyt lääketutkimus julkaistaan edelleen tod näköisemmin, joskin läpinäkyvyys hieman parantunut sitten vanhojen ihmeitä tehneiden vanhojen masistroppien
https://journals.plos.org/plosmedicine/article?id=10.1371/journal.pmed.1003886
Lapset näiltä nyt ainakin pitäisi säästää
Meta-analyysin mukaan masennuslääkkeet eivät ole tehokkaita lapsille ja nuorille
Tekijä: Peter Simons-28. maaliskuuta 20223
4228
https://www.madinamerica.com/2022/03/meta-analysis-finds-antidepressants-ineffective-children-adolescents/
-
---Johtopäätökset Trimodaaliset vastejakaumat viittaavat siihen, että noin 15 %:lla osallistujista on kliinisissä tutkimuksissa merkittävä masennuslääkevaikutus lumelääkkeen lisäksi, mikä korostaa tarvetta ennustaa lääkehoitoon liittyviä merkityksellisiä vasteita.
https://www.bmj.com/content/378/bmj-2021-067606
Huolimatta foorumilla esitetyistä useista spekulaatioista, vaikutusmekanismi jonka kautta masennuslääkkeet voivat vaikuttaa masennukseen, tunnetaan.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub
Eli kaikki tuhansien tai kymmenien tuhansien ihmisten tekemät ja tarkistamat tutkimukset ovat väärässä, paitsi silloin kun yksittäinen "pelle pelotin" tyhmä keksii jostain rahoituksen ja saakin aikaiseksi jotain lääkevastaista?
Tarvitaanko siihen ihan tutkimus, että maailma on ollut erilainen vuonna 1987?
Jossainhan on joskus ollut juttua, kun esim. kipua valittavalle ihmiselle annetaan plasebo-tabletti ( hän ei tiedä sitä plaseboksi ), ja sanotaan, että se auttaa kipuun, niin ihmiseltä voi hyvinkin lähteä kipu pois otettuaan tabletin.
Tässä on juuri se mielen vaikutus kehoon, kun luulee tablettia kipulääkkeeksi.
Edelleen suuressa määrin jätetään julkaisematta tutkimukset jotka eivät anna edullista kuvaa lääkkeiden tehosta.
Tuossahan oli juuri viimeisin laaja meta-analyysi jossa käydään läpi kaikki relevantti tutkimus siihen asti. Ja sen johtopäätös että lääkkeet tehoaa masennukseen voidaan pätevin perustein teilata arvostetussa tiedejulkaisussa.
Jopa se parantaa että ihmiselle sanotaan että tämä plasebo, ota se
Noita mahdollisia vaikutusmekanismeja on esitetty vuosien varrella pilvin pimein.
Empiirinen näyttö että lääkkeet parantavat on jäänyt olemattomaksi.
Hoidot tulee ja menee, sairaudentunnottomuus pysyy.
Joo, näin olen myös kuullut.
Kyllä ihminen on ihmeellinen olento.
Jos hoito auttaa, voi sairaudentunnottomuuskin lähteä pois, tai yleensä lähteekin.
Vaikka niinkin voi käydä, että toipuu, ja hoitotaho väittää silti, että on vain sairaudentunnoton.
Ensin haluavat ihmisen kuntoon, ja kun sattuu niin hyvin käymään, niin sekään ei ole sitten kuitenkaan hyvä. Että mikäköhän se tavoite ihan oikeasti olisi...? Ollako vai eikö olla.
Artikkeli toi mainiosti esille ainakin sen, että varoiteltiin, että pitää olla yhteydessä hoitotahoon ja kysyä kaikki askarruttavat asiat vain ja ainoastaan lääkäreiltä. Ja varoitettiin, että ei missään nimessä kannata lukea tai ottaa todesta esim. somessa kirjoitettuja mielipiteitä, eikä potilaiden omakohtaisia kokemuksia. Koska eiväthän he mitään mistään tiedä.
Kuvittelenko minä, että haluttiin tuoda esille, kuinka kaikesta kaikentietävää ovat vain alalla olevat, mutta itse lääkkeitä käyttävät, tai käyttäneet ihmiset eivät tiedä mistään mitään? Haluttiin korostaa ja tuoda tarkoituksella esille oma ylivertainen tietämys kaikesta. Ne, jotka ovat käyttäneet lääkkeitä, saaneet niistä kenties merkittäviä haittavaikutuksia ja lisää somaattisia sairauksia, ovat kuitenkin ne kaikista tietävimmät asiantuntijat. Hehän ne lääkkeiden vaikutukset ovat parhaimpia arvioimaan ja ovat kuitenkin kokemusasiantuntijoita.
Somen lukemisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta on aika paljon porukkaa, jotka uskovat aivan kaiken ilman minkäänlaista epäilyä tai omaa harkintakykyä.
Lukiessa täytyy muistaa pitää myös järki ja tunteet erillään, etenkin jos on psyyken kanssa, tai ymmärryksessä jotakin ongelmaa.
Lääkäreillä voi olla kytkykauppaa lääkeyhtiön kanssa. Raha puhuu.
No teeppä kansalaisvelvollisuutesi, kun tunnut taas tietävän paremmin kuin lääkärit itse.
https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/asioi-verkossa/anna-vihje-verovilpista/
Potilaan kokemukset ?
Kun joku kirjoittaa netissä ns kokemuksiaan niin asiasta tulee esille ehkä 20% loput jää sanomatta .
Silloin ei voi liioin toinen joka lukee näitä saada kokonaista kuvaa asiasta. Siksipä olisi parempi kun ei edes kertoisi mitään, sillä usein on juuri lääkäri tai hoitaja paskoja heidän mielestään, koska asiat ei ehkä luista kuten potilas on ajatellut.
Niin että kukaan lukija ei todellakaan tiedä yhtään mitään tapauksista minkä vuoksi nämä ihmiset ovat sairaana. Ainostaan sen vähäisen mitä kirjoittavat .
Silloin on riski että kertomus muuttaa fokuksen vääriin asioihin . Joten paras kun vaan kannustaa ihmisiä jos he voivat huonosti, ja jättää marisemasta ilkeästi lääkäreistä ja hoitajista
Ihan niin, moni jokamkertoo tarinansa jättää sanomatta sen oleellisen. Ja silloin ei kukaan voi arvioida hänen tilaansa. Usein tarkoituksena on saada sääliä ja myötätuntoa muilta , mutta onko silloin onnellinen jos saa myötätuntoa väärillä perusteilla
Ei ole, sillä apteekki henkilökunta näkisi sen hyvin äkkiä , heillä on massoittain tietoa lääkkeistä ja ilmoittavat jos näkevät jos jokin asia ei ole kuten sen pitäisi olla.
Vain 20%:tiako oletat ihmisten kertovan omista kokemuksistaan hoitosysteemissä. Minä olen jättänyt kertomatta 20 vuoden aikaisista sellaisista kertomatta kaikkea ainakin 80%: tin edestä. Ei ole kyse antipatiasta, eikä edes sisällä olevasta vihasta, ei edes piilevistä sellaisista. Se, mikä tässä vain mättää ja ottaa hieman päähän on se, että psykiatriassa olevat eivät edes kuuntele omia kohtaamiaan potilaita, eivät edes yritä sitä, vaan tekevät päätöksiä potilaan kohdalla miettimättä, mitä vahinkoa kenties lääkkeet voivat saada aikaan? Puhun siis lääkkeiden haittavaikutuksista, joita alalla selvästi vähätellään ja potilaiden kokemuksia lääkkeistä mitätöidään. Psykiatriassa ollaan aivan liian lääkemyönteisiä ja tulkitaan lääkkeiden hyödyt haittoja suuremmiksi. Vaikka asia on aivan päinvastoin! Monista lääkkeistä tulee enemmän haittavaikutuksia ja lisää somaattisia sairauksia, ainakin jos niitä käyttää useita vuosikymmeniä. Ottakaa enemmän selvää lääkkeiden haittavaikutuksista ja kyselkää niiltä, jotka ovat käyttäneet esim. masennus, tai neuroleptejä suurilla annoksilla liian pitkään.
Kyseisessä hoitokulttuurissa vallitsee pätemisen tarve, ylimielisyys, ja potilaiden vähätteleminen. Siksi he eivät pidä heitä, tai heidän hoitomenetelmiään kohtaan osoitetusta kritiikistä. Tästä on tässä kaikessa vain kyse.
Ja kissanviikset, vielä mitä! Ei tänne kukaan kirjoittele saadakseen itselleen jotakin "sääliä, tai myötätuntoa". Tai ainakin se osa porukasta on hyvin pieni. Liioittelet ja kuvittelet aika tavalla. Suurin osa, joka tänne kirjoittaa, kirjoittaa asioista rehellisesti, suoraan ja totta puhuen. Kuka tänne kirjoittamisesta mitään hyötyy? Mietipä asiaa vähän itsekin.
Älä ruoki trollia, kai se itekki tietää että heittää läppää.
Ei siellä rahaa liikukaan, toisenlaisissa muodoissa kannustimet ja muut ovat.
Lahjontaahan ei saa täällä suorittaa lainkaan...
Jos koko foorumilla on about viisi vakiokävijää, ja he keskenään kehuuvat kuka kirjoittaa hoidonvastaisimman postauksen, niin eihän siihen hirveästi jää epäilystä, miksi nämä viisi täällä kirjoittelevat.
Valitettavasti lääkäritkin ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan, joten pistäppä faktaa tiskiin. Äläkä jauha PEETÄ.
Niin, toiko artikkeli mainiosti esille kaikenlaisia kuvitelmia?
Minä ainakin pistän tämän ketjun kirjainmerkkeihin, silkasta fiktiivisetä viihdearvosta.
Siinä mielessä kyllä, että alalla aivan liian usein ajatellaan vain lääkkeiden olevan jokin ratkaisu elämässä oleviin ongelmiin ja juurisyihin. Psykiatriassa ei vieläkään ymmärretä, että ihmisten kokeman henkisen pahoinvoinnin syihinkin täytyy keskittyä, eikä saarnata sitä lääkekeskeisen dogmin ilosanomaa, joka ei korjaa oireiden taustalla olevia syitä. Suurin osa ihmisten henkisestä pahoinvoinnista, ahdistuksesta ja masennuksesta johtuu elämässä ja ympäristössä olevista tekijöistä. On mm. koulukiusaamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pahoinpitelyjen kohteeksi joutumista, ympäristön ja yhteiskunnan luomia yksilölle luomia paineita, ongelmia koti ja perheolosuhteissa, eli ts. sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Mutta auta armias, jos niistä alkaa puhua psykiatrille, tai hoitajalle, niin sinun kaikki kokemasi asiat nähdään vain sairauksina, ei asioina, joille pitäisi tehdä jotakin! Psykiatria ei kiinnosta se, mitä sinä olet, koet, tai tunnet. Se siinä on vikana, Puhumattakaan, että osoitettaisiin myötätuntoa, jos joku on kokenut elämässään pahoja ja vaikeita asioita.
Traumaterapiaa ei tajota julkisella puolella juuri kenellekään. Ei etenkään, jos sinulle on jo aiemmin annettu psykoosikategoriaan kuuluva diagnoosi. Silloin sinua hoidetaan vain sen "perussairauden" pohjalta. Ei, vaikka olisitkin kokenut elämässäsi jotakin traumaattista. Pärjää ja selviä yksin, sen tämä yhteiskunta ja terveydenhuolto on ainakin minulle opettanut ja tehnyt selväksi.
Psykiatria on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan metsässä, koska se kuvittelee auttavansa oireilevia ihmisiä lähinnä vain diagnosoinneilla, sairauksilla leimaamisilla ja lääkkeillä. Ja kohtaamalla ja "hoitamalla" potilaita, heidän elämäänsä, kokemuksiaan, terveyttään ja ihmisarvoa mitätöivällä, aliarvostavalla ja vähättelevällä tavalla.
Millään lääkkeillä ei kuitenkaan korjata elämässä, oireiden ja henkisen pahoinvoinnin taustalla olevia syitä. Piste. Miten ihmeessä tämä asia ei joillekin mene jakeluun?
Pitäsköhän siun lukea se artikkeli ensin ajatuksen kanssa ennen kuin tulet väittämään olettamuksiasi totena?
https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn
Voit käydä lukemassa lisää "hoitovastaisia" tarinoita isoilta foorumeilta ongelmallisia vieroitus/lääkehaittatarinoita joissa ihmiset on tuskissaan psykiatrian määräyskäytäntöjen myötä. Hupaisaa, että psykiatriassakin jopa tiedostetaan että nuo palstat voi antaa arvokasta tietoa harmeista ja tutkimuksen puutteet.
Täällä joku itseään asiantuntijaksi luullut haukkuu harmia saaneita sairaudentunnottomiksi. Ei siinä, ei se sinänsä yllätä sikälimikäli psykiatriaan olen tutustunut.
Hänellä ei ole mitään käsitystä ensinnäkään siitä etteivätkö ihmiset voikin esim käydä terapiassa tai parantaa oloaan tai pitää huolta itsestään vaikkeivat vetäisi aineita.
Itse en hae sympatiaa, haen muutosta psykiatriaan. Mielestäni lääkeuskovaisuus psykiatriassa niin että niitä aineita määrätään ja käytetään ihan yleisesti matalalla kynnyksellä on räjähtänyt käsiin.
Rahan lappaminen hoitosysteemiin ei korjaa asioita vaan suunnanmuutos.
Positiivista että artikkelissa oli mainittu lääkkeettömän tuenkin mahdollisuus lääkkeistä kieltäytyessä mutta toisaalta juuri Kelan vaatimukset aineiden vetämisestä tietyn tuen saamiseksi. Systeemi vetää ihmisiä liukuhihnalla kohti lääkkeitä.
Potilaanakin kannattaa tiedostaa oman päätäntävallan käytön mahdollisuus aina. Nuorena on alttiimpi tälle että luulee että kaikki pitää vetää lääkärin tahdon mukaan kuuntelematta omaa intuitiota. Lääkärillekin voi sanoa ei ja hakea toisia mielipiteitä.
Olen samaa mieltä kanssasi. Itseäni on motivoinut kirjoittaa mielipiteitä tänne palstalle sama, kuin mikä sinulla, minkä toit esille. Eli toivon, että psykiatrisessa systeemissä olevaan hoitokulttuuriin, hoitomenetelmiin ja asenteisiin/ tapaan suhtautua potilaisiin tulee uudistuksia ja muutosta. Että ihmistä, hänen kokemuksiaan, tunteitaan ja ajatuksiaan kuunneltaisiin. Kohdattaisiin ihminen ihmisenä. Syvennyttäisiin jokaisen elämäntarinaan ja kokemuksiin. Selvitettäisiin oireiden taustalla olevia syitä. Lääkepohjaisen hoitomallin sijaan keskityttäisiin enemmän keskustelu, psyko/traumaterapiaan, vuorovaikutuksellisiin keinoihin auttaa apua tarvitsevia ihmisiä. Annettaisiin ihmiselle ne työkalut ja mahdollisuudet, joilla voida henkisesti paremmin, pärjätä ja parantua. Vahvistettaisiin jokaisen itsetuntoa ja minäkuvaa.
Kuka muu kuin sinun mielikuvituksesi on täällä taas vaatinut että pitäisi käyttää lääkkeitä voidakseen käydä terapiassa. Ainoa asia mitä siihen vaaditaan on se sinun oma sitoutuminen.
Näyttäisi hyvinkin siltä, että silloin kun lääke uskonnosta ja sen mukanaan tuomista ajatusvääristymistä puhutaan, niin silloin sinun kannattaisi olla hiljaa.
No kyllähän tuossakin artikkelissa promottiin lääkkeiden käyttöä kuin se tekisi hoidon jotenkin tehokkaammaksi. Se on monesti psykiatriassa itseisarvo että mukana on ihan "tehokas lääkitys" mukana hoidossa. Sitten voi saada hoitoakin jos ei lääkkeitä käytä, muistettiin sivumennen artikkelissa sanoa. Kela voi edellyttää lääkityksiä tukien saamiseksi että ihminen on kokeillut riittävästi kuntoutua mukaanlukien lääkekokeilut eli liukuhihna vie lääkitystä kohti.
Ja jatkuvasti joku jankkaa tällä palstalla siitä että kyllä kun ihmiset vain vetäisi lääkkeitä ja olisi sairaudentuntoisia niin kyllä lähtee. Että kyllä se on vain siitä kiinni että ihmiset ei vedä neljää viikkoa lääkkeitä aluksi että ne alkaa vaikuttaa, tai käyttää alkoholia tai lisäravinteita. Tai ei usko lääkkeisiinsä riittävästi tai lukee haittavaikutuslistoja. Nämä on syyt miksi masennuslääkkeet eivät toimi..
Miksi lääke ei saisi tehdä muuta hoitoa tehokkaammaksi?
Onko siinä se vaara, että joutuu tunnustamaan, että on olemassa muutakin kuin lääkehoitoa?
Faktoja on vaikea esittää ilman niitä todisteita, eli en voi pistää faktoja tiskiin.
Jokainenhan on syytön niin pitkään, kun häntä ei mistään tuomita. Siis jos lakipykäliä ajatellaan.
Tekeekö lääke mikä joillakin leikkaa tunteita terapiaa tehokkaammaksi?
Vastausvaihtoehdot
1. Ei tee, koska ihminen ei pääse kunnolla tunteisiinsa käsiksi käyttäessään tuollaisia lääkkeitä jolloin lääke on ennemmin laastari ja ennemmin tai myöhemmin ihminen joutuu käsittelemään tunteensa, plus vieroituksen sekoittamaa tunne-elämää joka voi herkistää tunne-elämää ja laittaa sen heittelemään. Tunteet joutuu käsittelemään ennemmin tai myöhemmin
2. Ehkä se ei haittaa terapiaa jos tunteet leikkautuu lääkkeen seurauksena
3. Lääkkeestä on hyötyä terapialle jos ihminen pystyy olemaan vaikka tunteet leikkautuneena siellä.
Tekeekö lääke ihmisen itseymmärrystaitoja paremmaksi jos lääkäri sanoo että hänellä on masennus joka on serotoniinitasojen alhaisuudesta tai kemiallisesta epätasapainosta johtuvaa?(monelle sanottu)
1. Ei, koska se voi sotkea ihmisen käsitystä ongelmiensa alkusyystä (jos hahmottaa että se on tämmöinen masennus johon liittyy kemiallisia epätasapainoja tai suvussa kulkee masentuneisutta),kyvystä ratkoa omia ongelmiaan, saa aikaiseksi henkisen riippuvuuden tunnetta lääkityksistä
2. Mahdollisesti tekee koska silloin hän ymmärtää että ok tila ei ole hänen vikansa ja kun syö pillereitä niin ne todennäköisesti auttavat ihmistä tilassaan
3. Tottakai lääkkeet ja noiden asioiden sanominen auttaa ihmistä ymmärtämään itseään paremmin. Masennushan on vähän kuin kemiallinen epätasapaino, ei nyt suoraan, mutta tätä vertausta voi potilaalle sanoa silti, se on vain vertauskuva.
Lääkeyhtiöt ainakin tulevat tahkomaan ja tienamaan hyvin rahaa tällaisten uutisointien myötä. Tämäkin artikkeli sataa suoraan heidän laariin.
Internetissä on se hyvä puoli, että Ylen kaltaiset valtamediat eivät voi enää kontrolloida informaation kulkua kuin ennen. Ylen institutionaalinen kontrolli on heikentynyt, mikä harmittaa luonnollisesti myös Ylen kaltaisista medioista riippuvaisia vallankäyttäjiä, joiden valta ja asema yhteiskunnassa pohjautuu suurelta osin ihmisten tietämättömyyteen ja tehokkaaseen institutionaalisen valtamedian kautta harjoitettuun propagandaan. Internetistä voi löytyä esimerkiksi Cochrane tutkijoiden tekemä uudelleenanalyysi eräästä laajasti julkaisusta meta-analyysista liittyen SSRI-lääkkeiden tehoon, jossa käydään läpi yksityiskohtaisesti kyseisen meta-analyysin heikkouksia ja sitä, että tutkimusnäytön perusteella voidaan epäillä, ovatko SSRI-lääkkeet lainkaan plaseboa tehokkaampia. Ja huom, tämä analyysi on julkaistu Cochrane-tutkijoiden toimesta tiedelehti BMJ:ssä, ei Ylessä. Itse ainakin pitäisin Cochrane-tutkijoiden analyyseja huomattavan paljon mielenkiintoisempina ja uskottavampina, kuin Ylen löyhäpäisten toimittajien ajatuksettomia siteerauksia virassaan pönöttävien puoskarien mielipiteistä:
"The evidence does not support definitive conclusions regarding the benefits of antidepressants for depression in adults. It is unclear whether antidepressants are more efficacious than placebo."
https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886
Toinen laaja systemaattinen tutkimuskatsaus antaa aihetta epäillä lääkekokeiden luotettavuutta todetessaan, että laajojen meta-analyysien mukaan lääkkeiden vaste on yleisimpiin häiriöihin useimmiten heikko ja vinouman riski on suuri ja näytön aste yleensä heikko tai erittäin heikko. Tutkijat toteavatkin johtopäätöksissään, että näyttö sekä psykoterapian että lääkehoidon tehosta psyykkisten häiriöiden hoidosta on heikkoa ja peräänkuuluttavat paradigman muutosta.
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wps.20941
Yle harvemmin siteeraa myöskään mm. neurotietelijöiden pohdintoja tiedelehdissä, joissa mietitään muun muassa, miksi psykiatriassa ei ole intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta löydetty aivokuvantamistutkimusten saralta mitään hyödyllistä, joka olisi edistänyt diagnostiikan tai hoidon kehittymistä. Aivotutkijat pohtivatkin artikkelissaan, että psykiatrian suurin määrittäjä on tietämättömyys, eli mitä enemmän aivoja tutkitaan, sitä heikommaksi näyttö käy psykiatristen häiriöiden neurobiologisesta pohjasta.
https://www.cell.com/neuron/pdf/S0896-6273(22)00647-X.pdf
Sitten on näitä vähäpätöisiä tutkimuskatsauksia muun muassa siitä, miten sellaisen vakavan mielisairauden kuin skitsofrenian ennuste on heikentynyt ja suhteellinen kuolleisuus noussut huolimatta hoidon jatkuvasta "kehittymisestä". Tutkijat pohtivat artikkeleissaan, kuinka suuri osuus suhteellisen kuolleisuuden noususta selittyy neuroleptilääkityksen aiheuttamilla terveysongelmilla, koska kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin ja muihin neuroleptien suoraan tai epäsuoraan aiheuttamiin komplikaatioihin on heidän keskuudessaan kohonnut.
https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezproxy.uef.fi:2443/pmc/articles/PMC3796077/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/abs/10.1176/ajp.151.10.1409
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034
Eihän tiedon saanti ole ollut enää mikään onglema viiteentoista vuoteen, vaan se että miten siitä tiedosta, tai tässä tapauksessa disinformaatiosta kasaat sellaisen ymmärrettävän kokonaisuuden.
Mielestäni psykiatrien ylisimplifioitu kuva psyykenlääkkeistä mitä he levittää näissä "lääkepromoartikkeleissa" on toisinaan kuin disinformaatiota.
Harmi että informaatio määräytyy sen mukaan mikä on totta ja mikä ei, eikä sen mukaan että mitä sinä tai minä ollaan mieltä.
Tiedon saanti ei ole tosiaan ongelma, vaan se että ihmiset eivät ymmärrä, miten tieteellistä tietoa rakennetaan. Tämä on se syy, miksi ihmiset pohjaavat uskomuksensa auktoriteeteihin, eikä todelliseen tietoon. On meinaan kummallinen suorastaan tiedevastainen väite, että sellaisissa lehdissä kuin BMJ, World Psychiatry, JAMA julkaistuissa laajoissa meta-analyyseissa ja niissä esitetyissä tutkijoiden johtopäätöksissä edistetään disinformaatiota.
Psykiatria väittää pohjaavansa hoitosuosituksensa lääketieteelliseen näyttöön. On aivan selvää, miten lääketieteellistä näyttöä tuotetaan ja rakennetaan. Kaikkein korkeimmalle lääketieteessä arvostetaan näitä plasebokontrolloituja satunnaistettuja kaksoissokkokokeita, koska niissä oletetaan, että kyetään erottamaan lääkityksen vaikutus uskomusten vaikutuksista. Näiden tällaisten kokeiden merkitys on erittäin suuri etenkin psykiatriassa, jossa ei ole keinoa mitata esimerkiksi verikokein lääkehoidon vastetta vaan tutkitaan ihan oikeasti "oireita" eli kokemuksia ja uskomuksia potilaan voinnista. Kaikkein korkein uskottavuus on erittäin laajoilla, monia eri meta-analyyseja käsittelevissä hyvin tehdyissä tutkimuskatsauksissa, jossa arvioidaan näytön astetta ja tutkimusten laatua. Tällaisiin tutkimuskatsauksiin viittasin, mutta suurin osa lukijoista ei oikeasti ymmärrä sitä vaan uskovat sitä virassaan pönöttävää psykiatria, joka ihan virkansa puolesta ei voi missään nimessä kritisoida tarjoamiaan hoitoja. Hän saa rahaa siitä, että suosittelee heikkotehoisia, heikkolaatuiselle näytölle pohjautuvia hoitomuotoja. Itse uskon tutkijoita, jotka noita meta-analyyseja tekevät ja heidän johtopäätöksiään. Yleensä mitä kriittisempi ja riippumattomampi tutkija on, sitä objektiivisemmin hän sitä paitsi pystyy tarkastelemaan tutkimusnäyttöä, koska jos ei tunnista eikä tuo esille tieteellisen näytön epäkohtia joita on jokaiselle tieteenalalla, niin on todennäköisesti joko tietämätön tai pitää muita asioita tärkeämpänä kuin tieteellisen näytön luotettavuutta.
Se miten tietoa prosessoi riippuu nimenomaan siitä, että millaiset valmiudet ihmisellä on prosessoida saamaansa informaatiota. Disinformaatiota voidaan pitää jonkun tahon tahallisesti, tietoisesti levittämänä epätotuutena, jolla on usein jokin tarkoitusperä. Poliittisessa propagandassa käytetään paljon disinformaatiota ja samoja propagandan menetelmiä voidaan käyttää esimerkiksi siinä, miten lääketieteellistä näyttöä käsitellään valtamediassa. Yksi klassinen propagandan tai vaikuttamisen keino on kehystää jokin vallankäyttäjälle epämieluisa näyttö ennalta vastaanottajille niin, että epämieluisalle faktalle annetaan valmiita näennäisiä selityksiä tai heikennetään tiedon tuottajan uskottavuutta. Idea on vähän sama kuin rokottamisella, jossa rokotteella annetaan "immuniteetti" vastustajan antamaa tietoa vastaan niin, ettei "taudinaiheuttaja" pääse aiheuttamaan tautia ihmisen kehossa. Immuniteetti vastaa propagandassa sitä, että tieto esitetään ja kehystetään sellaisessa valossa, että se herättää tiedon vastaanottajissa epäilyksiä tiedon lähteen uskottavuutta kohtaan ja heikentää tiedon vastaanottajan kykyä prosessoida informaatiota sellaisenaan. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja monesti ihmisten uskomukset asioiden tiloista pohjautuvat siihen, miten luotettaviksi ihmiset kokevat tiedonlähteen eikä siihen, miten ja millä kriteereillä tieto rakennetaan ja tuotetaan.
Valtamediassa jatkuvasti kehystetään asioita harkitusti tietyssä tulkintakehyksessä ja näin suunnataan lukijoiden ja kuulijoiden tulkintoja asioista. Kyse ei ole siis vain siitä, mitä julkaistaan, vaan miten asioita julkaistaan. Esimerkiksi Hesarissa oli vähän aika sitten artikkeli laajasta meta-analyysista liittyen tutkimuksiin liittyen masennuksen serotoniinihypteesiin ja siihen, ettei masennuksen ja serotoniinivajeen yhteydestä ole näyttöä. Hesarissa oli kutsuttu pari suomalaista psykiatria tulkitsemaan ja kehystämään tulos niin, että lukijat jäivät lopulta kuvittelemaan, että ei oikeastaan ole lopulta niin väliä mihin lääkkeiden teho pohjautuu, kunhan ne ovat tehokkaita. Sivuutettiin esimerkiksi se fakta, että plasebo tuottaa vähintään 90 % lääkkeen vasteesta masennuksen hoidosta eikä vaste ole riippuvainen lääkkeen oletetusta vaikutusmekanismista. Kaikkein loogisin väite olemassaolevasta tukimusnäytöstä on se, että lääkkeiden vaste pohjautuu aktiiviselle plasebolle ja siksi ei ole yllättävää, ettei se hoida mitään tunnettua välittäjäainepätasapainotilaa ihmisen hermostossa. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan edes tuotu esille Hesarin artikkelissa, vaikka on valtava määrä meta-analyyseja, joiden mukaan SSRI-lääkkeet ovat lähes puhdasta plaseboa ja tutkimuksen tekijät itse toivat tällaisen mahdollisuuden esille.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000008971519.html
Disinformaation erottaminen informaatiosta edellyttää myös usein tiettyjä valmiuksia, esimerkiksi tilastomatematiikan perustaitoja. Kun ymmärrät, mikä on tilastollinen merkitsevyys ja efektikoko ja toisaalta kliininen merkitsevyys, niin pääset jo pitkälle lukiessasi tutkimuksia. Näillä valmiuksilla ymmärrät esimerkiksi neuroleptien plasebovastetta käsittelevää meta-analyysia, jossa pohditaan keinoja nostaa lääkityksen vastetta suhteessa plaseboon "hieman pienemmillä ja paremmin valikoituneilla otoksilla" Jos ei ymmärrä tuota lausetta, on ymmärrettävää, että on helppo luottaa psykiatrian alan tutkimusnäyttöön, kun ei siitä mitään ymmärrä. Lääkeyhtiöt ovat vuosikausia pyrkineet maksimoimaan otosten suuruuden, koska onnistuneen kokeen kriteerinä ei pidetä kliinistä merkitsevyyttä eikä efektikokoa, vaan sitä onko ero tilastollisesti merkitsevä vai ei. Korostunut plasebovaste on ollut pitkään alan ongelma, koska kokeet on kalliita ja mitä helpommin koe saadaan läpi, sitä vähemmän rahaa kuluu. Toisaalta jos saadaan tilastollisesti merkitseviä eroja valtavilla otoksilla heikkotehoisilla lääkkeillä, niin luonnollisesti efektikoko eli lääkkeen sisällöllinen todellinen vaste jää varsin vaatimattomaksi. Tutkijat ovatkin pohtineet erilaisia keinoja, jolla voisi laskea plasebovastetta ilman, että se vaikuttaa merkittävästi lääkevasteeseen. Jos tutkijat pyrkisivät tiedon objektiivisuuteen, he pohtisivat keinoja parantaa sokkoutusta mm. aktiivisella plasebolla ja sitä, miten saataisiin parannettua otosten edustavuutta ja ulkoista validiteettia ja millaisilla kriteereillä saataisiin markkinoille luotettavaan tutkimusnäyttöön pohjautuvia, plaseboa selvästi tehokkaampia lääkkeitä. Mutta nämä eivät ole sellaisia asioita, joita lääketieteessä useinkaan pohditaan vaan lääkekehityksen kärki on suunnattu siihen, miten manipuloidaan tutkimusksia niin, että lääkkeet näyttävät tehokkaammilta kuin ovatkaan.
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358
Hyvä puoli????????
Että konspiraatio teorioita netissä joka päivä, ja jotkut jopa uskovat niihin. Kaikki eivät kykene arvioimaan eroa totuuden ja. Salaliitto teorian välillä,
Netti ei ole mikään ratkaisu tärkeissä kysymyksissä
Tutkijoitakin on monenlaisia , se nähtiin niin selvästi pandemiaan aikana ,
Niin että niistä tutkijoistakin vois ehkä puhua, vaan jätetään puhumatta. Heilläkin on aina päämääränsä , siis olla,oikeassa. Ei lääkärit mitenkään ole ” minä tiedän ”:tyyppejä kyllä hekin sanovat aina välillä,etteivät tiedä kaikkea, mutta ottavat selvää.älääkäritkinnovatbtavallisiamihmisiä janennole huomannut kenenkään lääkärin olevan sillä,tasolla että olisivat kaikkitietäviä jotenkin.
Tekevät parhaansa työssään , ja moni lääkäri kuuntelee potilasta jos hän haluaa jonkun toisen lääkkeen se kun mitä hän in ajatellut. Joten desinformatiota tulee yleensä muualta taholta se kun psykiatriassa.
Niitä ” totuuksia” kirjoittelee usein ihan vaan kouluttamaton ihminen , ja vertailee omaa itseään m ja varoittele toisia että ”älkää vaan syökö sitä tai tätä lääkettä kun minä tulin siitä niin huonoksi”siis vertaillaan omaan oloon mutta ei sanota että,huuhtelee lääkkeet alas vodkalla. Joten siksimolisi hyvä kun valitukset tehtäisiin sille lääkärille joka kirjoittanut lääkkeet jos tuntee riiteissään ne auta, sillä netissä,ei kukaan voi auttaa, siksipä ei tarttis edes kirjoitella. Niistä . Koska eivät kertomukset aina ole relevantteja edes
Tieteellisten tutkimusten ja kriittisten teorioiden siteeraus on salaliittoteoriaa?
"mutta ei sanota että,huuhtelee lääkkeet alas vodkalla"
Hah! Tässä on syy miksi masennuslääkkeet ei toimi, sen täytyy olla tää!
Kenties johtuu siitä, kun kaikilla on omat mielipiteet ja kokemuksensa.
Tuskin lääkityksistä, tai psykiatriasta muutenkaan saataisiin kasaan mitään, joka miellyttäisi ihan kaikkia.
Eli mikään yleisinformaatio ei voi olla mahdollista.
Prosessointi on yksi tekijä.
On myös olemassa puutteellinen luetun ja kuullun ymmärtäminen, joka taitaa olla aika yleistäkin tänä päivänä.
Informaatio ei ole mikään ihmisen tulkinnoista tai uskomuksista vapaa käsite. Kaikella tiedolla on perustansa, se miten tietoa saadaan, miten sitä mitataan ja millaisia tulkintoja siitä tehdään. Psykiatriassa esimerkiksi uskotaan, että kyselykaavakkeilla voidaan muutaman viikon pituisissa tutkimuksissa saada jotain olennaista tietoa ihmisten psyykkisestä voinnista ja sen muutoksista. Kyselylomakkeet jo itsessään sisältävät tulkintaa siitä, että ihmisen kokemukset ja tuntemukset voidaan kehystää "oireiksi" -ne ohjaavat ihmisten tapaa jäsentää omia tuntemuksiaan ja kliinikoiden tapaa ymmärtää potilaiden "oireet". Se ettei mitata sellaisia asioita, kuin onko ihmisellä ystäviä, käykö hän opiskelemassa tai töissä, pystyykö hän normaaleihin arjen toimiin, on myös valinta näissä kokeissa. Ihminen joka kuvittelee, että on olemassa jotain tulkinnoista vapaata tietoa, on tyhmä kuin saapas. Jokaisella tieteenalalla on käytännöt ja kriteerit, joilla tietoa tuotetaan ja arvioidaan. Se ettei ymmärrä niitä, altistaa ihmisen hyväksikäytölle ja aivopesulle. Psykiatriassa hoidon vasteita mittaavat tutkimustavat ja mittausvälineet ovat pitkälti käyttäytymistieteellisiä, eivät lääketieteellisiä, koska alalta puutuu lääketieteellisesti validit diagnoosit ja siksi "oireet" ovat käytännössä ihmisten olotilojen ja uskomusten tulkintaa. Käytännössä kyse on lääketieteeseen puetusta sosiaalisesta kontrollista, jossa ihmisille opetetaan että omat tunteet ja kokemukset ovat lääkkeillä hallittavia biomedikaalisia häiriöitä. Jos haluaa tietää mikä on tieteen kriteerien mukaan totta ja mikä epätotta, kannattaa perehtyä siihen miten systemaattisia tutkimuskatsauksia ja meta-analyyseja tehdään, mihin niissä kiinnitetään huomiota ja miten vastetta mitataan, eli miten eri vasteen kriteerit määritellään. Onko vasteen kriteerinä 20 % lasku lähtötasosta vai 50 % esimerkiksi. Tai huomioidaanko vasteen tosiallinen kliininen merkitsevyys eli se, että vaikka pisteitä vähenee kyselykaavakkeella, niin pisteiden lasku on niin olematon, ettei kukaan sitä ympärillä olevista huomaa potilaiden voinnissa.
Koronaviruspandemia oli uusi ilmiö, johon piti reagoida nopeasti. Ei ollut riittävästi aikaa kriittisen tiedon tuottamiselle tai tiedon tuottamiselle ylipäätään. Psyykenlääkkeitä on tuotu markkinoille viimeiset 60-50 vuotta ja niistä on julkaistu massiivisesti tutkimuksia. Lisäksi systemaattisissa tutkimuskatsauksissa/meta-analyyseissä on aivan tietty protokolla, jota noudattamalla tutkija tekee hyvän tutkimuskatatsauksen omista mielipiteistään riippumatta. Jos sitä ei noudata, voi olla että tutkimuskatsaus ei tuota luotettavaa tietoa näytön asteesta ja tutkimustiedon laadusta. Tämän vuoksi esimerkiksi Cochrane-verkoston tutkijat Munkholm et al (2022) kritisoivat Cipriani et al (2019) laajaa meta-analyysia metodologisista puutteista, koska siinä ei kiinnitetty riittävästi huomiota protokollan mukaisiin asioihin kuten julkaisuharhan vaikutuksiin ja plasebokontrolloitujen ja ei-plasebokontrolloitujen kokeiden eroon ja Cipriani et al (2019) raportoimat tulokset erosivat kliinisistä tutkimusraporteista 63 % tapauksista.
https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886
Kyse ei ole mielipide-eroista vaan siitä, miten tarkasti ja yksityiskohtaisesti tutkijat ja lääkärit perustelevat mielipiteitään. Miten rehellisesti kerrotaan tutkimusnäytön puutteista ja siitä, ettei asioita oikeasti tiedetä niin hyvin kuin haluttaisiin. Jos joku lääkäri sanoo vaan tietävänsä paremmin kuin potilas asioita, se on huonosti perusteltu mielipide, jota kutsutaan ad hominem -argumentiksi. Omaan auktoriteettiin, asemaan ja yleiseen tietoon vetoava argumentaatio on aina huonoa perusteltua, eikä sellaisella mielipiteellä ole mitään arvoa.
Artikkeli oli perinteistä psykiatrian propagandaa jossa yritetään promota hoitoja ja lääkehoitoja. Psykiatrit vakuuttelee että ei kannata mennä foorumeille, ei kannata itse lukea, kaikki mikä foorumeilla on (mukaanlukien hoitomallista harmia saaneiden kokemukset ja kriittisen psykiatrian teoriat) jotain höpölöpöä, meillä taas on totuus, kannattaa uskoa lääkäriinsä, lääkkeissä on pikku haittoja ja ei aiheuta riippuvuutta (toki voi pikku vieroitusoireita aiheuttaa), ei ainakaan paljon vaikuta persoonallisuuteen ja jos vaikuttaa niin ne vaihdetaan ja kyllä lääkkeet auttaa.
Kiitos kuitenkin Ylelle esim masennuslääkevieroitusoireista puhumisesta, tosin kyllähän se ottikin aikaa että aiheesta alettiin puhua enemmän. Ja jakaa ihmisten kokemuksia. Ja kyllähän Ylellä on ollut esim kriittisen ilahduttavia MOT-ohjelmia
Itsemurha-ajatuksissa mietityttää myös tunteiden leikkautumisen aikaansaava osuus. Jos elämä tuntuu siltä että siitä on leikattu asioita pois, seksipuolta, kyky ihastua, epäilen että kyseiset aineet leikkaa vielä pahimmillaan kykyä empatiaan ja monenlaisia muitakin ihmisyyden tunteita niin mikä osuus sillä on itsemurha-ajatuksissa? Tuskin se laukaiseva tekijä on mutta se voi varmasti lisätä ihmisen hämmennystä kaikesta.
Olen myös satavarma että nuo aineet dependence-ongelmien ja vieroitusongelmien ja vieroitusoireiden vuoksi (jotka saa ihmisiä henkisesti heittelehtimään) sekä lääkäreiden toteuttamien ylinopeiden vieroitusten takia sekä väärindiagnosoimien huonojen lääkereaktioiden takia voivat ajaa ihmisiä huonoon henkiseen vointiin. Huono henkinen vointi voi taas laukaista itsemurha-ajatuksia.
Uskon että psykiatri yliyksinkertaistaa aineidensa pahaa oloa tuottavia puolia nähden ne jonain kuin insuliinina diabeetikolle eikä psykoaktiivisina aineina jotka tuottavat myös yksilöllisiä reaktioita ihmisissä jotka voi olla myös negatiivisia. Toki haitat ymmärretään mutta ei se että haittapuolet "sivuvaikutukset" voidaan ymmärtää lääkkeen vaikutuksina siinä missä hyödyllinenkin tavoiteltava vaikutus jota pidetään jotenkin kovin ensisijaisena asiana hierarkiassa psykiatriassa
"Tuskin se laukaiseva tekijä on mutta se voi varmasti lisätä ihmisen hämmennystä kaikesta." Ja miksei joku tuollainen yllämainittu voi olla laukaiseva tekijä itsemurhalle ja henkiselle pahoinvoinnille? Se on se viimeinen tikki joka tönäisee laidan yli.
Hyvä huomio. Oli iso töppäys ettei haittoja otettu mukaan juttuun vaikka aina niitä on lääkkeissä. Asioita on punnittava ja katsottava eri näkökulmista.
Näissä psyykenlääkkeissä hyötyjä liioitellaan valtavasti.
Kokeissa vain harva hyötyy niistä. Pakkaus selosteen haittoja ei myöskään lueta vaikka siellä nuo haittavaikutukset on joiltain osin näytillä.
Kun hyötyjä/haittoja kokoaa yhteen, niin päätyy usein seuraavaan lopputulokseen:
->Todennäköisempää on että niistä lääkkeistä saa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Nimim. Tilastomatikkaa osaava.
Psykiatrit kärsii usein "kun kädessä on vasara kaikki ongelmat näyttää nauloilta"-oireyhtymästä, "kun työkalu on aineet, tuntuu että kaikki ihmisen eteenpäin meneminen on aineiden ansiota, ja ihmisten kärsimys on aineiden puutetta
ja usein vähättelemme haittoja "-oireyhtymästä, "kun emme itse ole käyttäneet aineitamme niin meillä ei ole niiden seurauksista loppupeleissä kuin kirjatietoa"-kokemusta syndroomasta usein, "kun jotain ei oo tutkittu (ja useinkaan ei olekaan pitkällä tähtäimellä esim riittävän paljon kuten pitkän tähtäimen ongelmat aineistamme aivoille ja hermostolle) joten sitä ei oo olemassa ja vähättelemme potilaan kokemusta"-syndroomasta,
"näemme yleensä hoidon tehon aloitellessa lääkkeitä ja kun potilas katoaa jonnekin esim toiseen hoitosysteemin osaan ja joudumme sittem myöhemmin hoitamaan toisten lääkäreiden aloittelemien lääkäreiden seurauksia näemme usein lääkehaitatkin vain potilaan sairautena ja voimme kulkea uramme laput silmillä syyttäen lääkehaitoista ihmisen mielenterveyttä emme iatrogeenisia syitä pitkäaikaislääkinnästä"-syndroomasta.
Lisäksi "olemme yksinkertaistaneet ihmisten mielen hyvinvoinnin niin että tykkäämme kategorisoida ihmisiä eri karsinoihin oireiden pohjalta" trivialisoiden sitä kaikkea mitä elämä on, mitä elämän luonne on, medikalisoiden sitä jättäen paljon filosofista ja henkistä pohdintaa elämästä tekemättä näkien kaiken valkotakkiperspektiivin kautta kun ihmisten ongelmia lähestytään tästä näkökulmasta-oireyhtymästä.
Lisäksi monet kärsii "minä tiedän kaiken minä olen sentään lääkäri ja olen itsevarma tutkimuksen puutteestakin riippumatta" syndroomasta.
Moni on niin kovin sairaudentunnottomia näistä. :( Usein kielteisiä muuttumaan. Aina syyttelevät potilaita itseään siitä mitä harmia ovat heille tuottaneet. Itsehän potilaat on kurkustaan alas aineet vetäneet, useimmissa tapauksissa ainakin.
Mikä siinä onkin että joku potilas aina inisee että ei vain saisi kertoa melko värittynyttä, lääkeyhtiöpropagandan mukaista tietoa aineista, kertoen ehkä jotain tieteen tukemattomia asioita niistä aineista ja jättäen tärkeitä puolia sanomatta? On se kumma homma!
Juu, nää psykiatrit saa palkkansa aineiden välittämisestä.
Täällä lastenpsykiatri esim. jättää perustutkimukset kovasti vajaaksi ja kirjailee videopalaverissa kovat satsit aineita.
Aikuisten työterveyteen tottuneena ihan ala arvoista toimintaa, mutta lapset ei valita ;) Jos erehtyy vastustamaan niin seuraukset tietää ;) Lapset kun on sellasia oikeusturvattomia olentoja noissa palveluissa..
Että mulla pistää aina silmiin tuo, kun psykiatrit aina valistaa että psyykenlääkkeet ei aiheuta riippuvuutta (big pharman papukaijat) mutta bentsot, nuo suuri saatana aiheuttaa riippuvuutta.:D niinkuin tässä artikkelissa taas muistettiin tuoda esiin. Siis en vähättele tässä lainkaan bentsojen harmia. nykyään muistavat jo mainita vieroitusoireista psyykenlääkkrissä, se on sentään edistystä, mutta MIKSI psyykenlääkkeet aiheuttaa vieroitusoireita kuin huumeet? Miksi he ei tästä koskaan puhuta? Tämähän on täysin samankaltainen asia kuin huumeissa. Olen jopa lukenut kuinka jotkut huumeidenkäyttäjät on kuvanneet psykiatrian aineiden vieroitusoireita pahemmiksi.
Siksi koska sekä huumeisiin että psyykenlääkkeisiin sisältyy dependence-ilmiö. Miljardit neuronit mukautuu aineen alla olemiseen ja kun se otetaan pois, asiat ei toimi optimaalisesti kehossa sen jälkeen ajan X. Osa huumeidenkäyttäjistä jatkaa aineiden käyttöään tästä syystä koska siitä iskee vieroitusoireet. On helpompi vältellä vieroitusoireita aineiden käytöllä. Joku voi kokea että kokee pössystä apua unettomuuteensa mutta oikeasti hänen kehonsa on niin mukautunut pössyyn että jos siitä luopuu seuraa vieroitusoireunettomuus. Henkilö ei muista että ennen pössyä hänellä ei ollut vastaavaa unettomuutta. Yhtälailla psyykenlääkkeistä voi seurata mm uniongelmia lopettaessa ja ihminen luulee lääkkeen olevan tehokkaampi kuin se on vältellessään sen käytöllä viekkareita. Ihminen voi kokea lääkkeensä hyödyllisemmäksi kuin se onkaan dependencen takia ajatellessaan vieroitusoireiden aiheuttaman kärsimyksen takia että aine on tehokas, tarvin sitä (loppupeleissä yksi syy voi olla että aineen käytrö pitää vieroitusoireet poissa koska keho on mukautunut siihen, sen alla olemiseen. Se on ollut pitkään keholle normaalitila)
Ihminen voi kokea tuskaa ja henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireita alkaessaan purkamaan aineita on kyse bentsodiatsepiini, SSRI-lääke tai heroiini, on kyse ns riippuvuutta aiheuttava aine tai ei.
Addiction eli addiktio on erityylinen asia. Se on riippuvuus ja pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Näitä termejä voi olla toisinaan hankalakin erottaa toisestaan.
Ymmärtämättömyydessään dependencen ja addiktion eroista lääkärit saattaa esim bentsodiatsepiininkäyttäjiä syytellä addikteiksi stigmatisoiden potilaita vaikka heidän syynsä jatkaa aineensa käyttöä voi liittyä usein enemmänkin kuvaamaani dependence ilmiöön. Toki johonkin aineeseen voi sisältyä dramaattisempia toleranssiongelmia milloin käytetty annos lakkaa tehoamasta jossain välillä. Masennuslääkkeissäkin tämä ilmiö ymmärretään tosin myös ja sitä tapahtuu toisinaan. Sen nimi on antidepressant tachyphylaxis.
Surviving Antidepressants palstan perustaja sanoo näin vieroitettuaan tuhansia ihmisiä psykiatrian aineista: "According to established pharmacological principles, chronic application of any psychotropic brings about neurophysiological processes: adaption, tolerance, and potential dependence with withdrawal upon reduction of the drug.58 A homeostasis premised on presence of the drug, physiological “dependence” is not synonymous with “addiction”, which may co-occur with some psychotropics.59–61 Considered evidence of physiological dependence, withdrawal symptoms are the unwinding of drug-induced neurophysiological adaptation.36,57,62,63 Symptomatic experience of adaptation, dependence, tolerance, or withdrawal is individual.64"
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7970174/
Uskon että ongelma on että monet lääkärit ei näe psyykenlääkkeisiin sisältyviä ongelmia perspektiivistä, että psykotrooppisten aineiden käyttöön sisältyy tietyt lait mitkä on ylhäällä mainittu. He näkee ne jonain neuroplastisuutta lisäävinä masennusta poistavina sairauden hoitoon tarkoitettuina aineina sairauskeskeisen mallin kautta laittaen niihin paljon ehkä maagisia odotuksia mitä aine ei välttämättä aina ansaitsisikaan.
Sairauskeskeinen malli psykiatrian aineiden ymmärtämisessä: https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/
"The disease centred model is borrowed from general medicine and presents drugs through the prism of the disease, disorder or constellation of symptoms the drugs are thought to treat. According to this view, drugs have their effects in a diseased or abnormal nervous system. The important effects of drugs are the ones they exert on the disease process. All other effects are of secondary interest and are referred to as ‘side effects’. An example from medicine, one that is often cited by psychiatrists in an effort to re-inforce the disease centred model, is the use of insulin in diabetes. By replacing the body’s failing supply of the hormone insulin, replacement insulin treatment helps to move the body towards a more normal state. However, even symptomatic treatments like pain killers act in a disease centred way because they produce their effects by counteracting some of the physiological processes that produce pain."
Mielestäni tämä malli ignooraa monia tärkeitä ongelmia mitä psykoaktiivisten aineiden käyttöön voi liittyä. Toki lääkärit saattaa ottaa ne ongelmat osittain huomioon, esim puhuessa vieroitusoireista ja kertoessa kuinka joku kokee haittaa, mutta silti jotenkin tuo sairauskeskeinen malli saattaa saada lääkärit näkemään aineet liian positiivisessa valossa. Ymmärtämällä psykotrooppisten aineiden lait ja psyykenlääkkeiden luonteen psykoaktiivisina aineina he voi parhaimmillaan suojata potilastaan paremmin harmilta.
Esimerkiksi jatkuva krooninen aineen käyttö isoilla annoksilla johtaa todennäköisemmin vieroitusoireisiin(lähde paketti). Aineannosten pitäminen mahd pienenä ja käyttäessä aineita lähtökohtaisesti rajoitettuja aikoja vastetta hyvin seuraten lääkäri voi siis estää harmia. Tai esim jos suhtautuu varovaisemmin ihmisten vieroitukseen joilla on kenties suurempi riski pitkän käyttöaikansa pohjalta saada vieroitusoireita. Mutta kuinka monesti lääkärit tai resurssipuutteinen hoitosysteemi tekee näin? Pyrkii suojelemaan potilaita potentiaalisilta haitoilta?
Moncrieff esittelee myös toisen mallin aineiden ymmärtämiseen, lääkekeskeisen mallin niiden toimintamekanismin ymmärtämisessä" In contrast, the ‘drug-centred’ model suggests that far from correcting an abnormal state, as the disease model suggests, psychiatric drugs induce an abnormal or altered state. Psychiatric drugs are psychoactive substances, like alcohol and heroin. Psychoactive substances modify the way the brain functions and by doing so produce alterations in thinking, feeling and behaviour. Psychoactive drugs exert their effects in anyone who takes them regardless of whether or not they have a mental condition. Different psychoactive substances produce different effects, however. The drug-centred model suggests that the psychoactive effects produced by some drugs can be useful therapeutically in some situations. They don’t do this in the way the disease-centred model suggests by normalising brain function. They do it by creating an abnormal or altered brain state that suppresses or replaces the manifestations of mental and behavioural problems." Tämä malli on se miten itse 10 v käytön jälkeen hahmotan psykiatrian aineet. Sanon aina aineet, koska sana lääke ei tavoita mielestäni niin hyvin kuvaa siitä mitä psykiatrian psykoaktiiviset aineet ovat.
Joskus tutkittiin bentsojen ja masennuslääkkeiden vieroitusoireiden yhtäläisyyksiä.37 oiretta 42:sta oli samanlaisia. Tässä oli muutenkin vertailtu bentsojen ja masennuslääkkeidem vieroitusta toisiinsa. Toiset on usein psykiatrian kehumia lääkkeitä, toiset sellaisia joiden ongelmat psykiatria usein avoimesti kertookin:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1360-0443.2011.03736.x
Mielestäni psykiatria toistaa samaa tarinaa hieman eri muodossa bentsoissa ja masennuslääkkeissä. Toki toinen on enemmän riippuvuutta aiheuttava mutta suurempien potentiaalisten vieroitusongelmien ymmärtämisen jälkeen masennuslääkkeissä on paljon yhtäläisyyksiä bentsojen ongelmiin tarinana.
Ei mikään ihme kuin jenkkitahdot lobbaa suomea ja minkä takia nikotiinipusseja kielletään kuka meidän maassa tai bexitissä ottaa tupakkajäteiltä lahjontaa vastaan että sata kertaa terveellisempää vaihtoehtoa kielletään. Oon ihan vitun kyllästyny tähän maailmaan.
Sitä niin mielellään vedotaan niihin tieteellisiin tutkimuksiin, tuloksiin ja näyttöihin, mutta kuinka suuri osa ihmisten kivuista ja hoidoista lopultakin perustuu siihen tieteeseen?
Käytännössä toimintaan tuntuvan vaikuttavan monet muutkin tekijät kuin vain se aina mainostettu tieteellisyys!
Tiede on vain metodi tutkia tekijöitä ja niiden välisiä yhteyksiä. Jotta ymmärtää lääketiedettä, pitää ymmärtää lääketieteellistä metodia ja millaisilla välineillä yritetään selvittää, onko hoito x suorassa syy-seuraussuhteessa vaikutukseen y. Silloin myös ymmärtää, mitä niissä tutkimuksissa ei oteta huomioon, ja mikä jää tieteellisten tutkimusten ulkopuolelle. Plasebovaste on yksi sellainen olennainen elementti, joka jostain syystä julkisessa diskurssissa sivuutetaan toistuvasti, vaikka se monissa tehokkaiksi mielletyissä hoitomuodoissa selittää reippaasti yli puolet tai kaksi kolmasosaa hoidon tehosta. Masennuslääkkeissä pelkkä uskominen lääkkeen tehoon saa 90 % lääkkeen vasteesta, ja silti oletetaan että kyselylomakkeeseen perustuva oireluettelo on jotenkin medikaalinen lääketieteellinen ilmiö, eikä kulttuurisidonnainen ja hyvin tulkinnanvarainen käsite. Samankaltainen ongelma on juuri esimerkiksi kivun kokemuksessa, jossa on juurikin tieteellisten tutkimusten mukaan psyykellä ja mielellä merkittävä rooli. Kipua voi yllättävän paljon hallita erilaisilla mielenhallinnan menetelmillä, ja panadolin napsimiseen liittyy huomattava uskomusefekti ja ajan kulumisellakin on itsessään huomattava merkitys. Jos oikeasti tieteellisiä tutkimuksia arvioitaisiin obektiivisesti, niin todennäköisesti huomattavan suuri osa käypä hoito suositusten suosittelemista hoitomenetelmistä olisivat vailla luotettavaa näyttöä. Esimerkiksi neuroleptejä käsittelevissä kokeissa ei juuri koskaan arvioida sokkoutumisen purkautumisen vaikutusta, ja niissä joissa sitä arvioidaan, sokkoutus purkautuu 70-90 %. Eli käytännössä lääkkeen "vaste" saattaa johtua suurelta osin siitä, että uskovaiset ihmiset tietävät, syövätkö ihmepilleriä vai kalkkitablettia:
"All in all, we found four studies with blinding assessments. Table 1 presents details of these studies. Blinding was broken in all the four studies that we had identified. The proportion of correctly guessed allocation ranged between 70% and 91%, with kappa statistics between 0.37 and 0.47."
https://mentalhealth.bmj.com/content/26/1/e300654
Koska tieteellinen näyttö on niin heikkolaatuista ja siksi siitä ei voi tehdä johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen, kannattaa tosiaan mieluummin luottaa omaan intuitioon ja kokemukseen. Lääkärit perustavat asiantuntemuksensa usein vailla minkäänlaista kritiikkiä kaupallisten yhtiöiden tekemiin tutkimuksiin, jotka ovat yleensä hyvin lyhytkestoisia ja joista suurinta osaa ei edes julkaista, koska ne eivät tuota "oikeaa" tulosta.
Tarkoitatko, että nämä ihmiset jotka kokevat potevansa huomattavasti enemmän lääkehaittoja, kuinn lääkkeiden käyttäjät keskimäärin, ovatkin vain "käänteisen" plasebo efektin uhreja asenteensa takia?
Suorastaan raivostuttaa tämä lääkäreiden tuputtamat "mielenlääkkeet" kivunhoidossa. Jo vuosikymmeniä sitten minulle tyrkytettiin Triptyliä kipuihin. Eivät tehonneet mitenkään. Seuraavaksi vuosia myöhemmin lykättiin Lyrica-resepti kouraan. Nyt tuli 3 kiloa lisää painoa viikossa. Ei muuta. Onneksi tutulle kelpasi käyttämättömät lääkkeet. Tuli ilmeisesti tehtyä lääkerikkomus, mutta onneksi se on jo vanhentunut.
Viime vuonna alkoi varsinainen rumpa, kun pyysin lääkäriä nostamaan lääkelaastarin vahvuutta yhden pykälän ylöspäin selän stenoosin takia. THL:n PKV-pelottelu oli tehonnut hyvin, kun ei suostunut ja tuputti Noritrenia. Ei tehonnut ja vaihtoi toiseen mielialalääkkeeseen. Sitä ehdin ottaa pari päivää, ennen kuin huomasin verenpaineiden olevan aivan sekaisin. Lopetin tietysti lääkkeen käytön, mutta jommasta kummasta mielialalääkkeestä jäi päälle sydämmeen flimmeri. Nyt on juostu viimen syksystä asti sairaalassa erilaisissa tutkimuksissa ja lääkitystä on tullut lisää sydämen hoitoon. Noritren on todennäköisin vaivan aiheuttaja, kun se lukee lääkkeen haittavaikutuksissakin.
Kuinka paljon halvemmaksi olisi tullut yhteiskunnalle nostaa sitä lääkelaastaria yhdellä pykälälä, kuin kokeilla noita mielialalääkkeitä ja aiheuttaa pysyvä flimmeri potilaalle?
Tai voihan tuo olla halpaakin käyttää mielialalääkkeitä. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että 3% niiden vanhusikäisistä käyttäjistä kuolee lääkkeen aiheuttamiin haittavaikutuksiin joko suoraan tai välillisesti.
Montako tuhatta turhaa kuolemaa tuo merkitsee Suomessa?
KANNABISTAHAN YLE MAINOSTAA JA MUTAKUNOJA. SIINÄ MITÄÄN PAHAA OLE. SANNA MARINIA HEHKUTETTU KOKKO VAALIKAUDEN AJAN JA SITTEN UUDEN VAALIKAUDEN ILTANA SUURIN ODOTUKSIN VARAUTUI ODOTTAMAAN
TÄHDEN LOISTAVAN PUNAISIN PUSEROIN. PETTYMYS OLI KAIKISTA SUURIN, SAMMUNUT TÄHTI OLI.
---
RAHAA OLI TYÖNETTY MILJARDEJA PUNA-VIHREÄ VASUREIDEN OHJELMIIN,
SAASTETTA.
On varsin hyvin tiedossa, tosin ei toimi joitten itsensä mainostamaan, että Suomen nykyinen mielenterveysjärjestelmä teurastaa asiakkaansa 10-25 vuotta ennen aikojaan olipa sairas tai ei. Olen sen verran kokenut, että hyvin todennäköistä. Että sinne vaan apua hakemaan.
Täähän ylen artikkeli on aika hemmetin asiallinen.
Tämä ketju kertoo ehkä enemmän jostain muusta kuin YLEstä.
Paitsi, että kyseisessä artikkelissa haastateltu lääkäri vähätteli lääkkeiden haittavaikutuksia. Eihän se nyt noin mene, etteikö niillä masennus, tai neuroleptilääkkeillä olisi muka mitään merkittäviäkin haittavaikutuksia. Lisäksi artikkeli antoi liian lääkekeskeisen kuvan kaikkien ongelmien ratkaisemisessa. Eikä monessakaan median tekemisissä tekemissä uutisjutuissa juuri koskaan näy, tai tuoda esille lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista potilaiden kohdalla, mm. muiden somaattisten, neurologistenm tai verenkiertoelimistön sairauksien puhkeamisen osalta. Tätä näkökulmaa ei ollenkaan oikeastaan tuoda esille, koska ovathan ne (potilaiden kokemukset haittavaikutuksista) muutenkin psykiatrien keskuudessa vähätellyssä ja mitätöidyssä roolissa. Niistä ei saa joko puhua, tai sitten pidetään hoitovastaisena, tai muuten perustellaan lääkkeiden määräämistä "hyvällä hoitovasteella". Näin ainakin toimittiin takavuosina. Ja niin muuten jotkut tällekin palstalle keskustelemaan osallistuvat kutakuinkin aina vastaavat niille, jotka uskaltavat vähänkään kritisoida psykiatriaa, jota pidetään erehtymättömänä ja jossa toimivia lääkäreitä pidetään puolijumalina, tai Jumalasta seuraavina.
Se on totta, että artikkelista saattaa saada aivan liian lääkekeskeisen mielikuvan, vaikka hoito on ehkä 95% jotain muuta, ja lääkkeitä tosiaankin käytetään vasta viimeisenä vaihtoehtoa.
Jos vaikka kertoisit totuuspohjaa väitteellesi, että lääkkeet olisivat muka viimeinen vaihtoehto.
Se mitä on tapahtunut elämän aikana on tapahtunut, niitä ei saa mitenkään tapahtumattomiksi , joten jos potilas itse tietää mistä kärsii niin ehkä terapeutti antaa niihin toisen ajattelu tyyliin, jos nyt itse ei saa ajatuksiaan pois .
Uskon että ihmisten yksinäisyys aiheuttaa paljon psyykkisiä tunnetiloja, tuntevat itsensä tarpeettomaksi.
Joten siksi olisi hyvä kun olisi joku ystävä joka kantaa silloin kun elämä on vaikeaa. Mutta monella ne ystävät häipyy kun sairaus yllättää. Sanovat että soita jos tarvitset apua niin soita, ja kun he soittavat niin ” ystävällä” on niin paljon tekemistä ettei juuri nyt ehdi. Potilas ymmärtää ja ei häiritse soitollaan ja yksinäisyyden tunne vaan voimistuu.
Näitä tapauksia on monella.
Niin että terapeutteja on ilmeisesti liian vähän kun moni sanoo että on vaikea saada aikaa joka antaisi avun hänelle.
Maa on ihmisiä täynnä , silti niin moni on yksin