että jos oikeasti rakastaa, niin kymmenessä vuodessa keksisi tavan, jolla uskaltaisi olla häneen yhteydessä oikeassa elämässä. Rakkausfantasiointia ja rakkauden kohteen objektisointia omaan tarpeeseen se on vain, jos ei ota yhteyttä silloinkaan, jos tietää kohteen kärsivän oman epäreilun toiminnan johdosta.
Olen hyvin vahvasti sitä mieltä
Anonyymi-ap
36148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olen niiin samaa mieltä tästä.
Minä olen taas sitä mieltä, että vaikka kuinka rakastaa niin se ei kestä 10 vuotta ilman että jotain konkreettista tapahtuu. Kyseessä on enemminkin pakkomieIIe eikä rakkaus enää.
Niinhän tuo tuntuu jollain olevan kun myönsikin sen :) se en ollut minä.
Kyseessä ei ole 10 vuotta, ei edes 10 kuukautta.
Niin, joo aletaanko puhumaan tunneista? Vai tunteista?
No eipä tässä sinusta puhuttu vaan yleisesti.
Mistä sä tiedät, kuka puhuu ja kelle ja mitäkin? Niin? Vaikka olisikin yleisesti, niin saa täällä antaa asioista omia mielipiteitään ja jos niihin liittyy joku toinen ihminen, niin saahan siinä mainita nätisti, jos ja kun on keskeneräisiä asioita, välttämättömiä sellaisia. Mitä se muille kuuluu? Sen takia niitä ei täällä avata sen enempää.
Nimenomaan tuo kärsimys, se. Miksi ei sitten voi tehdä asialle tai asioille mitään, mieluummin antaa kummankin kärsiä ja se pitkittyy enkä tarkoita minkään suhteen alkamista? On toisenkinlaisia asioita, jotka pitäisi käsitellä, etteivät tuota kärsimystä enää lisää. Minulla on oma suojeluskohteeni, hän tietää sen, että tekisin melkein mitä tahansa suojellakseni häntä. Hänellä omansa. Kuitenkaan ei tartu kiinni asioihin, että voisin suojata hänet loppuun asti mahdollisimman hyvin. Tässä on SE, miksi pitänyt käydä näitä keskusteluita, mutta niissä on se vika, ettei niitä vain voi käsitellä täällä kattavasti enkä yksinkään voi tehdä ilman häntä niin paljoa, että siitä olisi hänelle hyötyä juurikaan, siihen on syitä. OIkeita ja raskaita syitä.
Kymmenessä vuodessa? Ehei riitä sitte kuolinvuoteella jos hän sattuu olemaan viereisessä vuoteessa voit yskäistä käteesi merkiksi tai jos olet todellinen naisten mies voit sanoa hei
Jos on traumaattisia kokemuksia ja kokoajan lyödään lisää paskaa niskaan ja testaillaan niin voi mennä vaikka ikuisuus. Kaikki energia menee paskasta selviämiseen.
Ja, jos ei mitään tee asian hyväksi voi tulla lisää paskaa niskaan.
Kohtuutonta, että kymmenessä vuodessa olettaisi uskallusta välttämättä riittävän yhteydenottoon. Kyllä reilu ihminen odottaa vähintään kolmekymmentä vuotta ja jättää kaikki mahdolliset muut suhteet aloittamatta sekä on elämättä muuta elämää.
Hauska vastaus vaikka onhan sekin mahdollista, että monelle muu elämä on vielä enempi ja etusijalla verraten jokin ellahtanut suhde missä pitää tavan vuoksi kyhjöttää. Kaikki suhteet ei toimi vaikka kulissit toimis. Rohkeutta on tunnistaa ikä itselle sopii, oma elämä suht yksinvoi olla tosi hyvä juttu vrt. parisuhdemyytti.
Aika lähelle kymmenen vuotta meni, kunnes uskallusta oli lähettää pari "huumorilla" varustettuja postia ja seuraa tökkäys.
Ei mee noin, jos kommunikointi meni sellaseksi että en sano jos sä et sano mitää.
Kommentoin vahingossa hänen ulkonäköään hänelle. Ei kuulu tapoihini, mutta jotenkin yllätyin....
Ups, klikkasi väärän viestin auki. Tarkoitus oli siihen ulkonäköketjuun 😁
Pata kattilaa soimaa…
Miten voi edes näin sokeasti kijoittaa!?!
Eikä rakastunut ”objektisoi” sitä rakastettuaan, kunhan nyt vain rakastaa! Minkä sille voi, jos rakastaa!?’
Rakastamiselle ja sen ilmaisemiselle on useita esteitä, ja jos toinen ei tule senttiäkään vastaan, se lähettää sellaista signaalia, ettei lähestyminen ole toivottua.
Tämä just! Jos toinen ei tule senttiäkään vastaan niin ei kai sitä tule tasaseen tahtiin pommitettua rakkauden osoituksilla?
Jaaha. Mistähän keksit, että oikeasti rakastaa? Siihen, ettei ota yhteyttä voi olla monta syytä. Esim jos toinen on varattu, niin silloin ei voi mennä sörkkimään toisen suhdetta. Toisaalta taas se varattu ei helposti lähde jonkun hyvänpäivän tutun kelkkaan, vaikka tämä miten vakuuttaisi palstalla anonyyminä tunteitaan.
Kuka vitun nyhverö mietii 10 vuotta tekemättä asialle yhtään mitään 🤣
Olipa taas provo
Normaalit ihmiset tutustuu sen ekan vuoden sisällä ja lähtee tekemään asioille jotain …
Jos ei 2 vuodes tapahdu mitään niin seuraavaa kohti koska aika ajo ohi…
Sullon 1 tai max 2 aika toimia … se on se aikaikkuna …
Sen siaan ne asiat joista tykää laajemin tai yleisesti pysyy pidempiä aikoa …
Mut silloin pitää havahtua siihen et kohteita voi olla useampikin mistä tykää …
Seimoinen vain yks mahis on aika kapeaa ajatella …
Uskaltakaa elää ..
Ei mulla muuta .
Kyllä minäkin rakastan oikeasti erästä naista mutta jos ei tule vastakaikua niin ei siinä keinot auta.
Voi hyvä jumala
Jos on jo yli 10 vuotta sitten kertonut rakastavansa. Niin tarvitseeko sitä enää uudestaan kertoa.
Mistå sinä tiedät meidn tilanteemme lähes sanasta sanaan? Tai niinhän minä olen kuvittellut, että hän rakastaa mua vaikka on toimillaan aiheuttanut mielipahaa minulle ja on sanonut ei. Mutta uskottava se on ettei hän rakasta kuten minä, muuten hän olisi kertonut sen jo. Miksi sinä mietit tätä?
Luovuta jo
Kiitos vihjeestä, niin olen nyt tehnytkin, tunnetko mut?
ei se mua rakasta niin niin se haluu sen jonkun 20v takasen ex takas ei se haluu mua meil ollu kivaa mut ei se suhetta haluu hauskaa pitää
En ole ajatellut häntä koko ajan. Välillä tullut mieleen. Mietin että onko jo löytånyt miehen joka rakastaa häntä. Itselläni on lämpimiä tunteita häneen, jotka heräävät välillä, mutta en rohkene niistä mitään puhua, eikä ole tilaisuuttakaan puhua, kun meidän elämät eivät tällä hetkellä sisällä yhteisiä risteyksiä. Itsetuntoni on ihan olematon. Ei sitä vaan pidä itseään minkään arvoisena, etenkään sen että se nainen josta unelmoi, rakastaisi.
Ihmisillä on yksilölliset tunteet ja ajatukset. Jos itse tuntee jollakin tavalla niin se ei tarkoita, että kaikki muut tuntevat samalla tavalla. Joskus sitä tapaa ihmisen, joka jättää lähtemättömän jäljen joka ei poistu ajankaan kanssa. Nykyisin pärjää sinkkunakin taloudellisesti joten toimeentulokaan ei pakota pariutumaan korvikkeen kanssa.
Ei välttämättä. Jos eivät koskaan tapaa ja eivät tiedä toistensa todellista tilannetta.
Jos sä näät että toinen elää tyytyväisenä elämäänsä. Varmasti luomatta ajatustakaan . Ei silloin käy mielessäkään ottaa asioikseen yhtäkkiä yhteyttä ja mennä vaan kertomaa että hei luulen että rakastan sinua. Ei sen tarvitse sitä tietää.
Noinhan se on. Selvittäisin yhteystiedot vaikka kiven alta, jos olisi johonkuhun tunteita
Se on hankalaa, kun googlettamalla ei löydy kuin yli 10 vuotta vanhoja randomsivuja pari, ei ole somessa (ainakaan omalla nimellään) ja puhelinnumero on salainen.
Laitoin joskus kaverikutsun
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
https://youtu.be/ESloCt1q4TY
;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;