Tuli ryypättyä viime päivinä ja krapula on ihan siedettävä. On tässä kuitenkin yksi pikkuriikkinen 🤏 juttu: Silloin kun ihminen saa päähänsä ajatuksia, niin ne ajatukset jäävät sinne tajuntaan. Välillä ne ovat enemmän läsnä, ja välillä vähemmän. Nyt alitajunnastani pomppasi tajuntaani sellaiset itsensä likvidoimis-ajatukset. Se olisi mukavaa. Pakko se kai on myöntää että taidan olla hullu 😪. Se tulee aina olemaan osana identiteettiäni.
Nämä tuntemukset lähtevät pois vain ajan kanssa itsestään. En pysty päättämään sitä milloin mietin mitäkin. Tämä ei edes hetkauta minua enää, olen pikemminkin turta koska olen tottunut siihen että päänsisäinen maailmani on ajoittain synkkä. Yleisesti ottaen monet asiat tuntuvat epäreiluilta - Toisilla on asiat huonosti ja toisilla liiankin hyvin. Olisi mahtavaa elää yhteiskunnan ulkopuolella jossain luonnon keskellä ja kuitenkin niin, että olisi pari ystävää ja oma kumppani sen lisäksi.
Nämä tuntemukset lähtevät pois vain ajan kanssa itsestään. En pysty päättämään sitä milloin mietin mitäkin. Tämä ei edes hetkauta minua enää, olen pikemminkin turta koska olen tottunut siihen että päänsisäinen maailmani on ajoittain synkkä. Yleisesti ottaen monet asiat tuntuvat epäreiluilta - Toisilla on asiat huonosti ja toisilla liiankin hyvin. Olisi mahtavaa elää yhteiskunnan ulkopuolella jossain luonnon keskellä ja kuitenkin niin, että olisi pari ystävää ja oma kumppani sen lisäksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suomessa jopa realistista.
Ei kuulosta hullummalta. Tv. Aina hukassa
Rapelissa toi on ihan tavallista, aivokemia on sekaisin. Ajan kanssa se asettuu, yleensä muutamassa päivässä mennään taas normiraiteilla.
Mutta muutto skutsiin oman murun kanssa ei ole paska ajatus koskaan.
Niin, olen sen huomannut että henkinen krapula kestää ainakin ne 5 päivää. Tuntuu silti että aivokemiani on muutenkin sekaisin. Mitään suoranaisia raivokohtauksia minulle ei tule mutta pääni sisällä ne vatutuskertoimet ampaisevat välillä taivaisiin. Tiedän että pitäisi osata hymyillä ja nauraa paljon enemmän kuin itse teen. Niin ja ne syvälliset eli oikeat ihmissuhteet puuttuvat minulta. - Ap.
En osaa sanoa henkiseen krapulaan oikein mitään, se on kovin yksilöllistä, mutta dokaamalla tuotettu aivokemian sotku kestää pari-kolme päivää, jos saa syötyä ja nukuttua normaalisti pämppäämisen jälkeen. Henkinen puoli taas... Niin, aivan oma lukunsa...
Mikset naura? Tai siis mikä on se määrä mitä sinä pidät suotavana, jos koet jääväsi sen alle?
Syvälliset ihmissuhteet ovat kiven takana, eivät synny tuosta vain, pitää uskaltaa antaa paljon ja sen jälkeen uskaltaa ottaa vastaan paljon. Se ei ole helpoin homma.
Kaipa yksinäisyys selittää yhtä sun toista. Elämän eläminen edellyttää juuri uskallusta ja luottamista. Välillä käy niin että voi tulla useammankin päivän tauko normaaleihin rutiineihin kuten liikunnan suhteen. Toisaalta liika rutiininomaisuus tylsistyttää pitkällä aikavälillä ihmisen ja koko ajan ei jaksa elämässä suorittaa, niin tämä on ihan ok tilanne.
Yksinäisyys ei varsinaisesti selitä mitään, vaan ainoastaan esittää kysymyksiä.
Rutiinien katkominen toisinaan on vain hyvästä, etenkin jos sen tekee itselleen hyvällä tavalla, mitä se kenelläkin sitten on.